Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

sunnuntai 20. lokakuuta 2024

Vuosi 2009 (ainakin 500 runoa)!

 

Tammikuu 2009

 

Joka-aamuinen urakka

 

Tästä alkaa aikamoinen

joka-aamuinen urakka:

- runon päivässä rykäisen!

 

Neljä kelpo kenraalia!

 

Neljä miestä mittavaista;

Ari, Anni, Paavo, Lauri

äkin nousi kenraaliksi:

Ari Intin pääpomoksi,

Lauri lakkokenraaliksi,

Anni S itutytöksi,

- Paavo A punapomoksi!

 

1. helmikuuta 2009

 

Tammikuu tosi tipaton

 

Kerran vuodessa väkisin,

tammikuussa talvisessa,

päätti tantta Suomen suuren,

panna piiloon pirtupullot,

kätkeä korit katalat,

tuopit turhat tainnutella,

sulkea hanat halutut.

 

Vaihtui vuosi, vanha vaipui,

ajatteli akka armas:

Uusi uljas aika alkoi,

tammikuu tosi tipaton.

 

Turha toive tantan tiukan,

kaljaa kittasi kaverit,

tappoi tippa tahdis' vanhas',

ämpäriin väki väsähti.

 

 

2. helmikuuta 2009

 

Myötätuntoo työttömille

 

Surku suuri Suomessamme:

Tuhat miestä työttömäksi,

joka viikko kortistohon.

Ravinnotta raksamiehet,

päivät pitkät pärjätköhön,

muutkin työttömät mukavat,

yhteisvastuuta väsäten!

 

Pressa paasas pöntöstänsä:

Työtä, työtä maattomille,

muuttajille muiden maiden.

Surku Suomeen saapuvista,

omista vähät välitti,

toki tarjos' myötämieltä,

kättä lämmintä lähetti.

 

3. helmikuuta 2009

 

Timo Soini Pietarina

 

Päätti uusi uljas EeUu,

kalasaaliit kartoitella,

ojennella onkimiehet,

tavalliset taapertajat,

lyödä lyttyyn littanaksi,

katiskatkin kuulostella,

kilogrammaa viisitoista,

rajaseksi raapustella.

Siitä Soini saalisteli,

tuulasteli Timppa tarkka,

sata ääntä ilmaiseksi,

tyttöä tuhat tueksi,

miestä miljoona mukaansa,

kaatoon kurjan kuppikunnan,

älyttömän ääriryhmän,

byrokraatin turhan tiukan.

 

4. helmikuuta 2009

 

�� Uskomaton uutispommi

 

Keravamme Kahverissa,

kansa katsoi kummissansa,

sirkkaa suurta sarvipäätä,

elävätä ihmeellistä,

outoa otusta aivan.

Sirkka saapui Suomehemme,

etelästä meille ehti,

salaa lastissa omenain,

piilossa pysyi pakana,

kesti pakkaset, pyrytkin.

Uutispommi uskomaton,

ylitti isommat annit,

lamalauseet, pakkomuutot,

sonnit Hausjärven hupaisat,

Ruokolahden leijonatkin.

 

 

5. helmikuuta 2009

 

Tupakointi taidettako?

 

Työryhmä tykästyi äsken,

ajatukseen auttamatta,

käydä kimppuun mällimiesten,

nuuskanaisten nauravaisten,

lehtimiesten lipsuvaisten,

sikarsuiden filmiherrain,

kuvatusten kummajaisten.

Tosi tarkoitus takana,

kova kielto konsanansa,

kuriin panna pakkokeinoin,

lakivoimin luottavaisten,

sekä suora että ”väärä”,

epäsuora empimättä,

mainostus tupakan turhan,

myrkyn murhaavan makean.

Supermiehet siitä suuttui,

ärähtivät äijärähjät:

Eivät meitä määrää ämmät,

sossutantat surkimukset.

Rajat raukoille rakettu,

pelaa meillä itsesäätö,

itse laitkin laatinemme,

tuomiotkin tulkitsemme.

Turha taidetta töniä,

sikareita sammutella,

itse kiellämme kärymme,

sauhut suuret sammutamme,

selvitteli sankarimme,

filmiherra henkevästi.

Kuvat keksi lehti lieru,

arkistosta anti löytyi,

Valo pääsi vastineeksi,

Kaurismäki kummitteli,

Tanja tyylittä tupakoi,

vielä Winstonkin vikisi,

suussansa sikari sauhus.

 

Näinkö mahti maamme kolmas,

sanan viimeisen viritti?

6. helmikuuta 2009

 

Paholainen painovirhe?

 

Neljä vaiko neljätoista,

kilsaa matkaa mokkereilla,

siinä vasta arvoitusta,

lukijalle leppoisalle.

 

Hiihtomatka hurjanlainen,

uuvutti alokkaat uudet,

Kainuun prikaatin karjut,

Raatteen, Kollaan toivot nuoret.

 

Kului aikaa tuntitolkul,

Kaksi, kolme, melkein neljä,

vasta sitten virkehimmät,

ampupaikkaan porhalsivat.

 

Taulut tuskin nähdä saattoi,

sumu silmät sammutteli,

”kukat metsän” kummitteli,

vihulainen virnueli.

 

Tarinamme josko totta,

eikä konsaan uutisankka,

paholainen painovirhe,

jäkätystä juoruämmäin.

 

Josko joskus vastuksena,

karhu kaamea idästä,

talvisessa taistelussa,

ottelussa pyssyhiihdon.

 

Silloin surku Suomeamme,

kansaa kaiken kestänyttä,

Ihantalan ihmeäijäin,

Äyräpäänkin änkyröiden.

7. helmikuuta 2009

 

Hätä suuri häkkisestä

 

Hätä suuri häkkisestä,

ruskeasta rakkineesta,

vierahasta kaukokansan,

pedosta perin pahasta.

 

Kuoli kanta pakkasessa,

riehunnassa Remppa-Reiskan.

Suru suuri syntyi siitä,

murhe miehet maahan raastoi.

Muistelipa intendentti,

yli-herra Helsinkinen,

salaisuutta suurenmoista,

eläinraukan arvoitusta.

 

Jalkaa kahdeksan kasassa,

myrkkyleuat lekkerissä,

hämy-heikki häkkisellä,

ötökällä yöllisellä.

 

Pimeä tukeva turva,

kellari paras kaveri.

Valo, liike, lämmönpuute,

kauhut kurjan karvaturrin.

 

Tiesi tohtori tukeva:

Purema pahan pakanan,

kuolionkin kerryttäisi.

Lohdun lapsille lupasi,

tappajaksi tuskin laisin,

ameriikan antimesta,

museomme mönkijästä.

8. helmikuuta 2009

 

Otto-Willen orkesteri

 

Kata-Jyrki kokkareinen,

herra hassun hallituksen,

vartijamme aarre-arkun,

keksi kaskun kummallisen,

nimityksen naurettavan,

oppositioon osuvan,

ontuvaisen oivalluksen,

paikallensa sattuvankin,

tutun termin ”tyylittömän”:

”Otto-Willen orkesterin”.

 

Ärähtipä äärilaita,

valitti vasen kätönen,

Tenni-Esko julmisteli,

kauhisteli Jukka-Gustaf,

Sukka-Jutta urputteli,

väkivahvaa vertausta,

säkeistöä surkeata,

kipukohtaa, kirpaisua.

 

Oli pakko paineen alla,

Kata-Jyrkin julmetuksen,

hymysuun soman, siveän,

Eduskuntamme edessä,

”vitsejä” vähän varoa,

anteeksantoa anoa.

 

Heti anteeks antoi Soini,

perusjätkä Espoon jängän,

Räsäs-Päivi seuraeli.

Viivytteli Jukka-Gustaf,

vänkyrä vähäväkisten.

Urpu-Jutta julmisteli,

viritellen verkkojansa.

 

Toistamiseen torjui Suomi,

Terijoen hallituksen,

hirmuvallan verrattoman,

kurjat Kuusisen kujehet,

ensin pyssyillä pahoilla,

sitten ”sievillä” sanoilla.

 

9. helmikuuta 2009

 

Valtio papan perijä

 

Josko jäänyt jättämättä,

tekemättä testamentti,

vanhapoika ”vaariselta”,

papalta pojattomalta.

 

Seuraa siitä synti suuri:

Valtio papan perijä,

rahasäkki reiällinen,

kaiken kahmaisee koriinsa.

 

Suotta serkut surkehina,

tutut naapurit apeina,

laki julma julkisvallan,

rahat ryöstää rakkailtansa.

 

10. helmikuuta 2009

 

Jätkäsaaren jättijuttu

 

Madonnamme muuttokuorma,

karavaani karmeahko,

sadan vaununkin kokoinen,

stadiin saapuu ”sirkustöihin”.

Jättirantaan Jätkäsaaren,

lava laaja näyttämöksi,

nousee nosturin nokassa.

 

Turha tulla tutkimahan,

salaa saapua rahatta,

liputta yrittää laisin,

pysyy kiinni portti pirtin,

merta mittaa rantapyssy,

ilman saartaa sankarlinnut.

Turha tiirailla tätöstä,

nähdä naista näyttäväistä,

koska katsomo korea,

suuri, mutta surkeahko,

näkyvyys ihan mitätön.

 

Kaukaa katsoen Madonna,

suuri mestari mokoma,

muurahainen mulkeroinen,

pelkkä kirppu kuusikossa,

pieni piste taivonrannan,

pitkäputkin kurkittava.

 

11. helmikuuta 2009

 

Kallis leipä kaupallinen

 

Kallis leipä kaupallinen,

syykö siihen maalaispoika,

vaiko kauppias katala?

 

Tässä tullee syntilista,

alhaalta ylös yrittäin:

Kuormakuski kelvollinen,

talonpoika tarpeellinen,

veroherra virkaheitto,

paakar päästä ahneimmasta,

kauppias kisan katalin.

 

12. helmikuuta 2009

 

Nato-pakko nähtävissä

 

Vasen laita vastusteli,

korotusta kohtalaista,

suurta summaa porsasmaista,

menomäärää puolustuksen.

Tyrmäsi toveri täysin,

suuntaviivat summittaiset,

lujat linjat hallituksen,

kaatoi kannan pressasenkin.

Oikea sivu sakea,

täynnä intoa inahti:

Siitä seuraa ilman muuta,

Nato-liitos näyttäväinen,

ainut viisas vaihtoehto,

turva tuimassa sodassa.

Joka maassa maailmalla,

sotajoukko pyssyinensä,

joko tuttu taikka vieras.

 

13. helmikuuta 2009

 

Ohjesääntö uusitahan

 

Ennen vanhaan vaarisemme,

sotapoika Suomen suuren,

veti vainen lippaan kättä.

Vuotta kymmenen välissä,

paljas pääkin kohteeks' kelpas.

Laki ”uusi” uljahampi,

hylkäs tyylin ulkomaisen,

tavan lainatun lipevän.

Kesänä tulevan vuoden,

alikessun armottoman,

sekä hurmuri-soturin,

turha tulla ”tyrmään” akkain,

saada linnaan likkalauman,

nuorten neitosten näkyvil',

ilman käskyä kireetä,

lupaa herrain upseereiden.

 

Lemmen leisku kiellettyä,

kasarmissa kaikkialla,

myöskin metsähän menossa,

palatessa puistikosta.

Kielto koskee kaikkinensa,

vakuudeksi varmimmaksi,

eri taikka yhtäläistä,

sukupuolta vastakkaista.

 

Kameratkin kiellettynä,

palveluksen kestäessä,

taiston tuiman tuoksinassa,

rauhaisassa raadannassa.

Kuvat muistissa mukana,

lakin alla laantukohot,

päässä pelkässä pysyen.

 

 

14. helmikuuta 2009

 

Kokkareiden kermakakku

 

Kokkareiden kermakakku:

”Hei me hullut hehkutamme,

ulkomaiden tuntemusta,

osaamista onnetonta,

rajatonta räyhäämistä,

taitoa tosi tavalla”.

 

Mainoksessa tuorehessa,

keksimässä Kokkareiden,

piiri pieni pyöräsellä.

Kata-Jyrki piirin päänä,

Saksa, Ranska raavittuna,

Venäjä ihan viraton,

Ameriikka ”ansiotta”.

 

Mainoksessa mainiossa,

puhutaanko puolueista,

politiikan pyrkyreistä,

vaiko vallan viisahista,

turhan naurun naurajista,

kamalalla kiertueella,

kokkareiden kulkutiellä?

Mainoksessa murjotussa,

vaietaanko viisahasti,

hyssytellen hiljallensa,

vaiko raskaasti repien,

Venäjästä veljestämme,

rajan raukan rikkojasta,

Karjalamme kaappaajasta?

 

Katsoja kovin katala,

äänestäjä änkyräinen,

näkee silmin surkeimminkin

kolme lautasta likaista,

jotka tuskin joutavina

EeUu-pöydässä parasta.

 

Tarja, Matti vanhastansa,

vuorotellen lounasteli.

Sakkiin siihen Stuppi tunki,

josko Tarja taikka Herra,

Taivaan tarkan, senkin salli.

Ahti kurja Karjalainen,

jäyhä jätkä Hirvensalmen,

tankero iän ikuinen,

Santer suuri Stuppisuinen,

hymy-herra espoolainen,

sankar jylhä kielikurssin.

Siinä meillä kaksi miestä,

madonnata mainiota,

pulmusta pesupuhdasta.

Toinen tykkäsi idästä,

toinen länttä lääpällänsä,

toinen ruskia rakasti,

toinen EeUuhun kuralla.

 

Kolmen kerran kummajaisen,

Häkämiehen mielilause:

”Venäjä, Venäjä, vieno”,

muistuu mieleen muistiosta,

mainoksesta mankuvasta,

äänestäjää vänkäävästä,

Natoon turhaan tunkevasta.

 

Missä EeUu, siellä Soini,

pisteet pussiin vääntämässä.

Missä korva, siellä kuulo,

kovakorvain Kokkareiden.

Siksi vaille vastausta,

jääpi kylmännyt kysyjä,

kuuma-kalle karvakuono,

sekä jätkä jäätynytkin,

tuhannet mukana muutkin.

 

Missä miljoonat isoset,

siellä saalis suppeahko,

missä Soini mollattuna,

siellä saalis ”persusäijäin”,

vastarannan kiiskilaumain.

 

 

 

15. helmikuuta 2009

 

Matti Vanhasen visiot

 

Keksi Erkko konstin oivan,

sivut saada sullotuksi,

täyteen aivan ilmaiseksi:

Pamput parhaat pyydetäänpä,

pomot porttolan pyhimmät,

visioiden vääntelylle,

suuntaa Suomen setvimähän,

päästä kymmenen kesäsen,

jälkeen vuosien veristen.

 

Täkyyn tarttui Vanhas-Matti,

runon rustas ruokottoman,

virren vallan hellyttävän:

Kalapuikot koululaisten,

satamäärin sallitahan.

Makaa markkamme mudassa,

sitä turha toivotella,

takaa haudan haikaella.

AaYy-maksu ”maltillinen”

takaa turvan kaksinaisen,

sekä orjan, että herran,

talon törkeän metallin.

 

Rajat kaatuvat kumisten,

kunta toista tarvitsevi,

kahden kunnan kansalaiset,

jopa kolmen kansakunnan,

saavat palvelun parahan,

mistä mielivät mitäkin.

Nato-peikko naurettava,

siintää silmissä sumeissa,

Vanhas-Matin vaalimissa.

Takapenkki sähköauton,

paras paikka herrasella,

ikuisella monsterilla,

ministerimiehellämme.

 

16. helmikuuta 2009

 

Jyrki ”Kattaisen” jupinat

 

Keksi Erkko konstin oivan,

sivut saada sullotuksi,

täyteen aivan ilmaiseksi:

Pamput parhaat pyydetäänpä,

pomot porttolan pyhimmät,

visioiden vääntelylle,

suuntaa Suomen setvimähän,

päästä kymmenen kesäsen,

jälkeen vuosien veristen.

 

Täkyyn tarttui Kattais-Jyrki,

virren veisas vallattoman,

runon raapusti repivän:

Kalapuikot eivät kuulu

valtiomme vastuisihin.

Pari sääntöä sekaista,

varaltapa vanhushuollon,

lienee sentään paikallansa.

==>

Euro ehdoton elävä,

raha raukka pohjan poikain,

Suomessamme sallittava.

Verotonna AaYy-maksu,

vallan vastakin viruuva.

Vielä vaille vastausta

jääpi järkevä kysymys,

kuka kantaa vastuun, vallan,

hallituksen herralauman,

päästä vuoden kymmenkunnan.

 

17. helmikuuta 2009

 

Urpilaisen urputukset

 

Keksi Erkko konstin oivan,

sivut saada sullotuksi,

täyteen aivan ilmaiseksi:

Pamput parhaat pyydetäänpä,

pomot porttolan pyhimmät,

visioiden vääntelyhyn,

suuntaa Suomen setvimähän,

päästä kymmenen kesäsen,

jälkeen vuosien veristen.

Sanan viimeisen varasi,

suosikilleen surkealle,

suloiselle sankarille.

 

Urputtelee Urpi-Jutta,

pitkät listat leikkisästi,

ensin ehkä eurovaalin,

sitten Suomemme suruksi.

 

Suuna päänä hallituksen,

kaksi kautta kerrallansa,

aikoo akka oiva olla,

josko joskus sossut saavat

äänivyöryn kansakunnan.

 

Paikkaa Jutta julkkisjätkä,

repeämät turvaverkkoin,

sukkansa omat unohtain.

Kalapuikot koululaisten,

jättää Jutta huoleks muiden,

verot nostaa neito itse,

viher-Suomen vääntäjänä,

vahvan valtion virassa.

 

 

 

18. helmikuuta 2009

 

Sanan ”vappaan” valtataisto

 

Sanan ”vappaan” valtataisto

riehuu Pennissä pahiten.

Järjestö vapaan sanasen,

näyttää nyrkkiä nykyisin

jäsenelleen järkevälle,

veljellensä viisahalle,

joka väärin värkkäs' laulun,

tyhmästi Venäjän tyrmäs',

taikka ”kiitti” kaunihisti,

maata kaukaista karua,

Venetzuelaa ”vapaata”.

 

Paine Tiekkarin tukevan,

IVYn into ilmiselvä,

sulkee suppuhun sanaset,

tukkii tiedot järkijätkäin.

 

Kuka viitsii viikkokaudet,

kuka kestää Kollaan lailla,

olla sankari sanasen,

”putinistin” sylkykuppi?

 

Pennikö paras puhuja,

puoltaja sanan vapahan?

Kukaan tuskin uskoo tuota,

väärää väittämää vasiten.

 

 

 

19. helmikuuta 2009

 

Kelan vastassa Kerava

 

Kela keksi noston niukan,

kotihoidon kannustuksen,

siitä surkimus Kerava,

rakas kuntamme katala,

kaupunkimme ”kannattava”,

laski lapset perhekuntain,

päätti panna maksajiksi,

suvut suuret surkehimmat,

lapsirakkaat vanhemmatkin,

lisän laski vastaavasti,

jopa summaa suurenteli,

kaksin verroin vyörytteli.

 

Tappiota laskeskeli,

moni perhe parkuellen,

suvut siitä suuttui sankat,

pani lapset päiväseksi,

kontolle kyläsen kurjan,

Keravamme ”kerjuukypsän”!

 

Pomot, päättäjät parahat,

törkehimmät toitottajat,

laskelmat ihan unohti:

Kotikunnan päivähoito,

laitoshuolto lapsiemme,

kaksin verroin kalliinpata,

monta kertaa kaiketikin,

jospa oikein arvatahan.

Naisten kympin kultakanta

 

Ahmaisipa Aino-Kaisa,

kultaa Saarinen keräsi,

pääsi pallille pahainen,

keskelle parin kaverin.

Virpi neljäs neitsytmatkan,

kisassa kovassa kurja.

Pirjo seitsemäs sakissa,

pertsakympin koitoksessa,

Liberecin rientoloiden.

 

20. helmikuuta 2009

 

Ministerin sähköpostit

 

Huoli suuri historian,

minne matkaavat mukavat,

sähköpostit sankarimme,

ministerin viestit villit.

Manalaanko matkannevat,

herraskaiseen helvettihin,

vaiko riemuun bittitaivon,

iloon oivan armoherran?

 

Viralliset viestitykset,

pitää talteen tarkkaan panna,

patistaa pykälä raaka,

kelpo käsky kansanvallan.

Kato korkea katala,

lepsuus sihteerin sulavan,

pinosta ominee ”turhat”,

tuhoon, turmaan tuomiotta.

 

Ylistykset yksityiset,

salat suuret surkehimmat,

tukalimmat tunnustukset,

rumat, riettaat, rikkomukset,

esiin pyrkii empimättä,

pannaan talteen tinkimättä,

iloksi ikävän arjen,

tiedoksi tulevan kansan.

Vantaalainen vauhtihirmu

 

Yltyi suksi Suomen miehen,

ensi kertaa sitten Lahden,

arvokisan alkaessa,

vauhtiin vallan hirvenhiihdon,

tapaan, tyyliin Lemminkäisen,

teki tempun yllättävän,

Matti Heikkinen hyväkäs,

pronssipoika vantaalainen,

yllätys ylen mukava.

 

21. helmikuuta 2009

 

SAKin ”suuri” kärkikilpa

 

Tuhat naista turhanlaista,

tätöstä ihan isoista,

miestä miljoona mukana,

järjestössä jääräpäiden,

porukassa parhaimmassa,

pula silti ehdokkaista,

johtajista joutavista,

kärkeen kuulun lakkoliiton,

Ihalaisen seuraajaksi.

 

Mistä haastaja halukas,

yrittäjä innostunut,

vastukseksi Vanhalalle?

Tyrkylle tuleeko kaima,

kuulun kurjan Laurisemme?

Lylystäkö lykkijäksi,

aukon pienen paikkaajaksi,

suuren miehen saappaisihin?

 

Taitaa puskassa pelätä,

oottaa kutsua omien,

herrahissin Heinäluoma,

piiru-Eero onnetonna,

koska naisista noloista,

tuskin kasvaa ehdokasta,

”kovaan” kilpaan kärkipaikan,

keskusliiton kuhmuraisen.

 

Aino-Kaisa kolmanneksi

 

Aino-Kaisa kolmanneksi

kiisi kilvassa kovassa,

”vaihto-hiihdon” vallitessa.

Virpi vielä ”jarrutteli”,

Riikka ynnä Riitta-Liisa,

kovan kärjen tuntumassa.

 

22. helmikuuta 2009

 

Mistä rustaisin runosen?

 

Mistä rustaisin runosen,

säkeet sorjat sinkoaisin,

sunnuntaina surkeana,

koska kerskuu korskeana,

tyhjän panttina pakana,

sadan aukean Sanoma,

Hesarimme herralehti,

turvapaikka toimittajan,

suojatyöhön suljetunkin.

 

Asunnoista alkaisinko,

puhuisinko puuttehesta,

taloudenko taantumasta,

vaiko vainen voittajista,

vieraan vallan hiihtäjistä?

 

Irtoaako innostusta,

ulkomaiden uutisista,

kotimaankaan kurjuudesta?

Minne mennä, kusta tulla,

turha palsta Tuupovaaran,

Kauniaisten karvakuonoin!

 

Paras tauko paikallansa,

luistelu lomassa lenkin,

antoi aatoksen ihanan:

Oisko sittenkin vikana,

pahimpana puuttehena,

omat aivot arvottomat,

kamalasti kalkitutkin!

 

 

Kaksi kertaa neljänneksi

 

Anssi kurja Koivuranta,

yhdistetyn ylpeytemme,

Libereciin lennähteli,

suurin toivein sinnitteli.

Kultaa kaipas kansakunta,

pisteistä vähät välitti.

 

Ensi taistonsa tasaisen,

täysin turmeli myräkkä.

Takatuuli taivaallinen,

katkaisi kulun komean.

Alakerran antimena,

lento kantoi kumpareelle.

Toisen taiston taasen kaatoi

suksi surkein alla Anssin.

Hetkessä hupeni hurja,

mäkijohto melkomoinen.

Toisen kerran neljänneksi,

murtui miehemme mukava.

 

Uusi päivä koittaa konsa,

silloin voittaa sankarimme:

Anssi hurja Koivuranta.

 

23. helmikuuta 2009

 

Kiinalainen lapsisakko

 

Tasa-arvo kiinalainen,

kommunismin kummajainen,

politiikka yhden lapsen,

lamauttaa lapsilaumat,

kieltää kaikilta kakarat.

Laillisesti laitettuna,

yksi sentään sallittuna,

rikkahille vanhemmille,

suvun suuren jatkajille,

jopa kaikkein kurjimmille.

Toisesta tulee tupahan,

saliin suureen ”aateliston”,

yhtälailla yllättäen,

pirttiin pieneen kurjaliston,

satumaisen suuri sakko.

Armo suuri ankaruuden:

Jos ei äidillä sisarta,

eikä veljeä isällä,

veli tulkohon tytölle,

sisko saatakoon pojalle.

 

24. helmikuuta 2009

 

Suurten sooloilu suretti

 

Ärähti ”isä” älytön,

ministeri mensalainen,

hoksasi veli vasiten

synkän sorron vierasvallan.

Siinä sinkosi sähinä,

meteli ihan mitätön,

suuna päänä stubbisuumme

parahteli parkuellen:

Unioni uusi uljas,

sortaa Suomea suloista,

pientä maata pikkaraista.

Isot sooloilee surutta,

keplottelee keskenänsä,

laitkin laatii lakkaamatta,

pientä maata kuulematta.

Enemmistö kansakunnan,

toveri tosi tajuton,

ennen herran huutamista,

yskän ymmärsi älytä:

Maamme valta vaillinainen,

yhtä suuri Brysselissä,

 kuni voima Suomessamme,

Perussuomalaisen person.

 

Pirjo sprintin pronssinainen

 

Murjoi Pirjo pallipaikan,

saavutti Muranen mitskun.

Kulta liippasi likeltä,

hiukan karkasi hopea,

sankarilta sitkeältä,

taitajalta tarmokkaalta,

vapaan sprintin vaalijalta.

Muista Suomen serkkuloista,

tarinoidaan toisen kerran,

kunhan pääsevät pukille,

kolmen kärjen kunniaksi.

 

 

 

25. helmikuuta 2009

 

Lumettako kansanvalta?

 

Kertomus karu kotoinen,

paras pamfletti lajissa,

satu Suomea sivalsi,

Tarjaa tiukasti tukisti,

liiskas myöskin Lipposemme,

demarimme toisen turhan,

eipä Erkitkään unohdu,

Liika- eikä myöskään Tuomi-!

Kuulla saipi kunniansa,

keralla Kale Kivistön,

kokoomuksen Ilkka Kookin.

 

Analyysin armottoman,

tekijöinä, tonkijoina,

kilvan kunniaa kurovat

Kauppalehden Katja Boxberg,

järkinainen jääräpäinen,

apunansa Alman ”essu”,

taapero Taneli Heikka.

 

Syntilista sankareiden,

Kiinan muurin mittainenkin,

paljastaa pomoilta Suomen

viisi virhettä vähiten,

satakunta ilman muuta,

tuhattakin tutkaellen.

 

Tuomionsa siinä saavat,

Itä-Saksan innostajat,

rauhan raskaat puolustajat,

diktatuurien tukijat,

vapaan vaalin vastustajat,

sekä muutkin mullistajat,

kaikki tunnetut tunarit,

eikä vallan viimeisinä,

rakkaat, rikkaat raakalaiset,

kaikki kunnon kansalaiset,

surkuhauskat hampparimme,

suomettumissankarimme.

 

 

 

 

Mitaleita mielin määrin

 

Aino-Kaisa ynnä Virpi,

hiihtohirmut hulvattomat,

pariviestin puurtomimmit,

”savolaista” aatelia,

päästä parhaasta pitojen,

ihan kultakimpaleita,

voittoisia tyttölöitä,

kaiken kansan sankareita,

kauniitakin kukkuraksi.

 

Jauhojärvi, Nousiainen,

kaksikko kova kotoinen,

tilin täydensi tukevan,

mitalin tilasi toisen.

Lähes lailla naisiemme,

luisti suksi sankarmiesten,

jätkäin pronssisten rotevain.

26. helmikuuta 2009

 

Huomasi Hesari ”hölmö”

 

Huomasi Hesari hölmö,

tyhjän aukon armottoman,

vieraspalstan paikkehilla,

sivulla vähän vajaalla.

 

Keksi keinon kelvottoman,

ihan ilmaisen asian,

lainas' Ilkkaa pikku pätkän:

”Missä tärkeät tätöset,

pressakandit kaunehimmat?”

 

Oli Ilkka ihmetellyt,

tutkimusta pöllötöllön,

mukaan minkä sakkisessa,

kärkipäässä kymmenikön,

loisti naiset lyhtylöinä,

sammuneina tähtösinä,

poissa miesten mittelöistä.

 

Syykö siihen tanttasessa,

nykymallin mittaisessa,

valtiaassa Mäntyniemen?

Vaiko pelkästään pelossa,

akkavallan armottoman?

 

Liekö ainut keino kypsä,

hyväksi havaittu halpa,

naisen jatkossa napata,

tyhjä tuoli turhanlainen,

päästä pallille paraalle,

vaihtaa verta vääränlaista,

sukupuolta surkeata,

lääkärillä leikkuutella?

Vaiko riittäisi vähempi,

helvettihin heijaaminen,

verkkosukkain vietteleväin?

 

Neljä kultaista ”tätöstä”

 

Aino-Kaisa, Riitta-Liisa

Kuitu-Virpi, Manni-Pirjo,

kelpo kvartetti suloinen,

valloittavat viestinviejät,

sankarimme maastohiihdon,

parhaat tyttöset porukan,

kultakerho kerrassansa,

koko Telluksen ”tenavat”.

 

27. helmikuuta 2009

 

Kuka maata hallitseepi?

 

Hallituksen hulvattoman,

vahvin vastus essaakooko,

tuki terhakka demarin?

Paha parku pikkuisesta,

nostosesta nokkelasta,

sorrosta koko kovasta,

eläkkeelle ehdinnästä,

vanhuuden rajasta raukkain.

Taasen tuntuu siltä että,

nyky-Suomi nyhveröinen,

istuu alla AaYy-äijäin!

 

Kolmikannan kansakunnan,

josko hylkää hallitsijat,

lakkoa anoo yleistä,

SAKki surkea sekava,

tukena AKAVA arka.

Oman haarukan hataran,

demareita kannattavan,

työntää soppaan saastaisehen,

lehti uljain urputtava,

Sanoma sanan vapahan.

 

 

Pronssipalli poikasille

 

Sami, Matti, Teemu, Ville,

pojat potrat pallipaikan,

nappasivat lailla naisten,

kilvassa Tsekin kovassa,

viestin raa’an vallitessa,

lylyn, suksen suihkiessa,

sauvan, porkan poiketessa,

katketessa kesken matkan,

heti herra Heikkiseltä.

 

Jauhojärvi jolkutteli,

eron kiinni kolkutteli,

Saksan seuraan saavutteli.

 

”Koskikattilaa” kovasti,

Saksan sälli säikytteli,

mitskun noukki Nousiainen,

jälkeen Norjan ynnä Saksan.

 

 

28. helmikuuta 2009

 

Muumimamman mankelointi

 

Heitti herjaa Matti ”Huusko”,

”Välihuomion” hutaisi,

julki tyrkkäsi totuuden,

mukavasta mammastamme,

äkeästä ämmästämme,

muumiksikin mainitusta.

 

Ovelasti yhteen liitti,

Tove Janssonin jorinan:

”Meri ynnä muumipappa”

nousujahtiin pyrkypressan,

muuntumiseen mullin mallin.

 

Oli ensin arkajalka,

raju rauhan puolustaja,

nytpä jätkä järkäleinen,

ylin akka armeijamme,

sotaherra Suomen suurin.

Ongelmat akalla oivat:

Ensin kielsi maiset miinat,

rypäleetkin ryppyilivät,

Nato peikko perhanamme,

optio toki tukena,

vastassa veli Venäjä,

naapuri ihan ikuinen.

 

”Pese tässä sitten tassut”,

hehkutteli Huuskosemme,

Matti mainio manasi,

temppuloita tanttasemme.

 

 

Ryynäsemme ryhdistäytyi

 

Ryynäsemme ryhdistäytyi,

Janne pyrki pallillekin,

yhdistetyn ympyröissä.

Vähän vaille vielä jäipi,

kuninkaiden kunniasta,

saaliista ihan paraasta.

1. maaliskuuta 2009

 

Pilkkakirveet hirsipuuhun

 

Koska koittaa Suomessamme,

aika armas autuainen,

jolloin jätkä Härmän hurja,

sankari kylän katalin,

rohkenee nimensä suoda,

alla tekstinsä terävän,

raapustuksen rienaavaisen,

ivan, pilkankin perästä.

Josko pantaisiin poliisit,

perään palstojen pahojen,

Iltalehden onnettoman,

pahimman pirun parihin,

löytyisi sata sanoa,

tuhat tympeää tekosta,

miljoona mätää murusta,

loukkausta kunniankin,

parahista voittajista,

hävinneistä hiihtäjistä.

 

Tämän riimin rustaelin,

aikana kisan kovimman,

Liberecin kultajahdin.

 

 

 

Svensson purkaa puolustuksen

 

Konsa vaara varsinainen,

piru parhain perhanamme,

liitto Warsovan lahosi,

päätti hallitus hätäinen,

johto joutava Ru-otsin,

demarimme kyyhkyläinen,

purkaa parhaan puolustuksen,

auroiksi tykit takoa.

 

Paremmaksi nytpä panna,

aikoo porvari poloinen,

raukka Ruotsin hallituksen,

maahan kaataa kaikki pyssyt,

eläköidä upseeritkin.

 

Natoon turvaa pullapojat,

apuun uskoo sankareiden,

Kollaan ehkä Äyräpäänkin.

 

Kuinka käynee Svea-raukan,

josko maamme Muumi-mamma,

jatkaa linjaansa likaista,

manaamista miinojemme,

helvettihin heittämistä,

puolustuksen purkamista.

 

 

 

2. maaliskuuta 2009

 

Hallituksen hiekkaloora

 

Matti rellesti Rukalla,

hiihti laiskana latua,

lailla akkain aateliston,

Liberecin parhaimmiston,

teki päätöksen pätevän,

lamalääkkeen läimäytti,

rajaa pikkuisen raotti,

eläkeikää edisti,

pari vuotta nostatteli,

kuluessa kymppivuoden.

Lauri siitä suutahteli,

ärähteli aayy-äijä,

hiiltyi herra hermoherkkä,

päätti leikin hiekkalooran,

palkkamaltin paikkehilta,

lailla lasten päiväkerhon.

Lakkoa yleistä laati,

salaa mielessä manasi,

suohon Suomea sysäsi.

 

3. maaliskuuta 2009

 

Hulvattomat huuhkajamme

 

Huuhkajasta hurjimmasta,

Kaapo-koiran kaapannasta,

sanaili Savon Sanomat,

tarttui tietoon Heikkisemme,

Martti mainio Sanoman.

Tarun toisen muisti Martti,

potkijoista pallon turhan,

maskotistaan mainiosta,

Bubi-huuhkajan huvista,

kisan kesken lentelystä.

 

Terrieri Kaapo kurja,

ilta-atria avuton,

hullun huuhkajan haluuma.

Ainut turva takki koiran,

pelastus perin pitävä.

Tuumi tohtori terävä,

arvuutteli assistentti,

terapiaa tarvinneeko,

koira kiltti Kuopiomme,

veden Kallan jäätyväisen.

 

Koira toipuu ennallensa,

ilman turvaa turhamaista,

lääkettä liki lumeista.

Toisin laita jalkajätkäin,

veran vihreän porukan.

Apu aivan välttämätön,

poloisille potkijoille,

jotta joskus heltiäisi,

vapaalippu varmistuisi

sakkiin suurten pallomaiden.

 

4. maaliskuuta 2009

 

Aktivistit Afrikassa

 

Suomi sukkuloi anoen,

voimalla sekä väellä,

lailla entisen erakon,

Reissu-Lasse Rellestäjän,

jopa lailla Matka-Martin,

sata kertaa sankeammin,

tuhat vertaa tuuheammin,

Afrikassa autuaassa,

mustan vallan valtioissa,

”turvapaikkaan” pyrkiellen,

neuvostossa yhteisessä,

kaaoksessa kansakuntain.

Yhtä aikaa Afrikassa,

johtajamme joutilaimmat:

Täti-Tarja, Astrid-armas,

Aleks-arka, Paavo-parka

kiertelevät, kaartelevat,

sinne tänne toikkaroivat,

kanan lailla lentelevät,

eri suuntiin ennättävät,

kaakattavat kaikkialla,

päättömästi puuhailevat.

Samaan aikaan arvokkaimmat,

ministerit mittavimmat:

Katais-Jyrki, Vanhas-Matti

parastansa pinnistävät,

jotta Suomi selviäisi,

lamasta koko kovasta,

manalasta maailmamme,

jotta jossakin näkisi,

lamalääkkeen lentelevän,

Sammon uuden uutukaisen.

 

5. maaliskuuta 2009

 

Vaihteheksi valkoisissa

 

Julma-Jutta Urpilainen,

tätönen perin punainen,

edustaja köyhän kansan,

orja armaan aayy-liiton,

viritteli valkoiseksi

asusteensa aikaisemman,

lailla lahtarin lihavan,

käsinauhan karmaisevan.

Julma-Jutta Urpilainen,

puheporho puolueensa,

haukkui herrat hallituksen,

torjui täysin leikkaukset,

rumanlaiset riepottelut,

eläkeikäin isonnat,

pahan porvarin panemat,

yritykset yhden puolen,

sopimatta sorvailemat.

 

Leidi lahdata lupasi,

tosissansa torjuella,

kumoon kaataa kaikkinensa,

toimet tyhmät terrormaiset

hapuilevan hallituksen,

turvanansa internetti,

kansanliike kaikkivoiva,

virsi ”kansain keskinenkin”,

ehkä myöskin murkinoiva,

Oiva herra Lohtanteri!

 

6. maaliskuuta 2009

 

Hoo-äS-raati raadollinen

 

Hoo-äS-raati raadollinen,

sakki sangen suurellinen,

kovisteli konsensusta,

ravisteli rakkinetta,

osa suurin surkutteli,

vähätteli herra harva,

tädit turhat ilman mieltä.

”Fasismia kolmikanta”,

moitti tutkija terävä

yhtä mieltä yhdistystä,

konsensusta karmeata.

 

”Pelkuruutta, laiskuruutta,

valtaa vahvimman vipusen”,

latas liukas toimittaja,

tutkijata täydentäen.

”Järjestöt perin typerät

verotusta peukaloivat,

paitsioon pian panevat

edustajat kansanvallan”,

tuumi toinen toimittaja.

Pelkäsi pahinta poika:

”Kohta maamme euroviisun

päättää äijät ällittömät,

konsensuksen kannattajat.

Hillitöntä hiihtämistä,

perinnettä Kekkosmaista,

toppuutteli kultturelli

toinen tiukka tutkijamme.

 

Ehkä sittenkin parasta,

aatos oiva armotonkin,

että kurjat kansalaiset,

kaipailevat keskenänsä,

suuren johtajan tukea,

tilalle likaisen listan,

adressinkin arvottoman,

sijaan mahtailun makean,

sopuilun, salailun, sorron,

yksimielisen asian.

 

7. maaliskuuta 2009

 

Nelikko pyhä ”parahin”

 

Westerback valotti ”filmin”,

Christian kuvan kehitti,

Hesari heti esitti,

julkaisi Jutan iloksi,

nelikon pyhän parahan,

allianssin armahimman,

liiton rankan ruokottoman.

 

Nelikossa kolme naista,

akkaa aivan armotonta,

kaatajata hallituksen,

mukanansa yksi ukko,

perin pohjin suomalainen.

Pyynnöstä SAKin surevan,

joukossa ”jyrisi” Jutta,

perikuntaa kommareiden

edusteli Annikamme,

pani Päivi parhaimpansa,

puolesta papin, pipinkin,

Timo taasen tuittueli,

köyhää kansaa kannatteli.

 

Nelikkomme naurettava,

”koko kansan” kannattama,

sakki surkea sekava,

rintanappi ryntäillänsä,

heitti herjan hervottoman,

kysymyksen karkehimman,

eläkkeistä entisistä,

nostosesta nokkelasta,

kuronnasta kuusvitosen,

kaikin juurin karmeasta,

Suomen suosta nostavasta.

 

Seminaarit ”sankareiden”

 

Runon rustasin repivän,

parahimman pilkkalaulun,

politiikan porsahista,

kerjäläisistä Keravan.

 

Lyhyesti laulettuna,

näinpä kuuluu kummajainen,

tarina tosi tukeva,

virsi verraton väkevä.

Sijaispennit siirreltihin,

seminaariin suurehkohon,

helmahan hotellin hurjan,

Heinolamme herkkupaikan.

Sivussa samalla siinä,

vähennettiin vammaismatkat,

Kerava-lisä katosi,

kurkusta alas vajosi.

Kotikuntaan miksei ”mennä”,

arvuuttelee äänestäjä,

kysyy kansa, kurjalisto,

riiteleepi rikkahatkin.

 

Vastaa vaisu vaarisemme,

akka armas auttajamme,

neito norja näyttäväinen,

poliitikko kiero, kelju:

 

Josko joukko joutavainen,

kotiin kutsutaan kokohon,

pysyttelee puolet poissa,

toinen puolisko parahin,

katoelee kesken kaiken.

 

 

 

 

 

8. maaliskuuta 2009

 

Sekasotku surkusuuri

 

Heräs henkiin Helsingissä,

satu vanha virkaheitto,

kapinasta kuppikuntain,

vartalon osain ovelain:

 

Lama lyttäs' liittokunnan,

suuret luulot surmaeli

Unionin uhrautuvan,

yhteistä hyvää haluuvan.

 

Suuna päänä sukkelana,

paasaa Englanti etevä,

siinä seurassa samalla,

kyynärpäitä käytteleepi.

 

Ranska raataa jalkatyötä,

askel sinne, toinen tänne,

Saksa eurot siirteleepi,

oman pussin pohjaselle.

 

Sydän puuttuu sankarilta,

kansanvallan kätkijältä,

kuurot korvat kaikkialla,

nenä niiskuinen Tsekillä.

 

Sokaiseva silmälappu,

Luksenpurkin laitamilla,

näön peittävi pahasti,

kaihi täydentää tekosen.

 

Apuansa aulihisti,

ajatellen itsekkäästi,

tarjoaapi suuri valta,

viekas veli Venäjä.

 

Yhdysvallat yksinänsä,

voisi lainata lakinsa,

lupaella luottamuksen,

omaan itseen uskovaisen.

 

Sulattelee kaiken Suomi,

jonnin joutavat jorinat,

munaukset merkittävät,

sekä päätökset pikaiset.

 

Toisin kaikki ennen kulki:

Tarinassa vatsasemme,

kelluskeli kunkkusena,

harmina joka jäsenen.

9. maaliskuuta 2009

 

Lakko laillinen hupaisa

 

Oppi ”oiva” taaperoiden,

konsti kasvaa ”aikuiseksi”,

panna pilli huulillensa,

tupakka takana nurkan.

 

Ojaan oppi turhantyhmä,

kaataa kunnon kansalaisen,

köyhän, kurjan maalaismuijan,

jopa äijän kroisosmaisen.

 

Pääsy piinasta pahasta,

ero turhasta tavasta,

tuskaa tuottaa turkasesti,

liian kanssa kaikkialla.

Lakko laillinen hupaisa,

pylly penkissä peräti,

kestää päivän taikka kaksi,

luvattuna viikko runsas.

 

Kajahtele eikö kellot,

hälytystä helkyttele,

kavereita katsoessa,

tuskiansa tutkiessa.

Miksi ollenkaan penätä,

savutusta surkeata,

koska vaikeus erosen,

koko kansan tietosessa.

 

Laastareilla laillisesti,

piina pitkittyy pahasti,

kutistaja kallojemme,

rahaa tienaa rutkahasti.

 

Lääkehoito lähtemätön,

rahat riistää rikkahilta,

tukiryhmä tuntematon,

avun ehkä joskus tuopi.

 

Tupakasta turkasesta,

nautinnosta näyttävästä,

pahimmasta piinasesta,

ero ehdoton hyvästä.

 

Paras konsti keuhkosyöpä,

lopullinen lakkolääke,

tappaja tosi tulinen,

armahtaja aikamoinen.

 

10. maaliskuuta 2009

 

Läskitaiston tuoksinassa

 

Läskitaiston tuoksinassa,

viran valtaa vielä vailla,

Puheloinen pommitteli,

Ari armas arvuutteli,

”komentaja kaadereiden”,

kasvissotaa kannatteli,

varuskuntiin vyörytteli.

 

Kävi käsky kampanjassa:

”Lykkää läski lautaselta,

poista potka purtilosta,

raavi rasva ”risteilylle”,

pure poika porkkanoita,

kerää kaalia kosolti,

hedelmät heti hyväksy,

vihannat murenna muutkin,

surematta suuhun työnnä”.

Vänkäs vastaan varusmiehet,

narisi nykyiset nuoret,

alut miesten mittavaisten:

”Kaali, kurkku kuulunevat,

nuorten naisten nautintoihin,

sivareiden suukkoloihin.

Kurpitsako korvaa pitsan,

palan parhaan sortin soltun,

ravinnossa raavaan miehen”?

 

Mikä muuttais miehen mielen,

tottumuksen toiseks kääntäis,

mistä porkkana pojille,

lihaville läskilöille,

kuntohirmuille koville,

jotta taasen Kollaa kestäis',

Raatteen tietä turvaeltais,

ilman ihraa vyötäröllä,

porukalla tervehellä,

lailla entisten eläväin,

veteraanein vertaisesti.

 

Josko oppi onnistuisi,

kovaan kalloon kiinnittyisi,

lisäämällä likkoloita,

neitsyeitä näyttäviä,

tupiin tiukkaan ahtamalla,

vaiko jostain joutilaita,

missejä soreita Suomen,

varuskuntiin vaalimalla,

ruokaloihin loihtimalla.

Josko kilpa kiinnostaisi,

kosijoita houkuttaisi,

lautaselle laittamahan,

kaalit, kurkut kurpitsatkin,

vihannat iki ihanat,

kunhan palkinto pojille,

olisi hymy heleä,

jopa poskelle pusukin,

toki vasta vaaratonna,

jälkeen intin armottoman,

ajan parhaan poikamiesten.

 

 

 

11. maaliskuuta 2009

 

Tietolääke laittamaton

 

Vaikka vanha vielä virkku,

kone kyllin kunnollinen,

PeeCee peltinen peluri,

raahattava rakkineeni,

hommat hoitaa hallitusti,

iski aivohon ajatus,

ostohinku hirmusuuri,

lukiessa lehtykäistä,

Hesaria uutukaista

listaa ”Laatu ynnä Hinta”.

 

Päivisemme päivitteli,

Huotari himon herätti,

ostoon oppia jakeli,

lääkkeitä lisää levitti,

vaihtoehtoja viritti:

Kannettava vaiko pöytä,

vaiko vallan taskumatti?

Pelatako aiot armas,

vaiko pelkästään ”skrivata”,

”eemeleitä” lennätellä?

Ootko keppikerjäläinen,

kitupiikki, nuukaniilo,

vaiko vallan Kroisos Penni?

Siinä vastahan valahti

aimo annos, kunnon kerros,

termiviidakko visainen,

tietotulva turmantuova.

Sormi suuhun singahteli,

peukalo perin syvälle,

termit tyrmäsi typerän,

lukijan ihan vihaisen.

 

Mitä maksaa netti, nörtti?

Onko surffi sallittuna

ilman vettä vellovaista?

Giga kumma kutkuttaako,

puraiseeko bitti pieni?

Onko läppäri lituska?

Onko viirus vaarallinen,

palomuuri asbestista,

roskaposti ruokotonta,

ehkäisyä lapsilukko?

Editointi onko ehkä

sukupuolen säätelyä?

Paistaako säde sininen,

tulilanka syttyneekö,

kärähtääkö kämmenmikro,

maatuneeko massamuisti?

 

Lopussa toki tärähti,

kongi kunnolla kumahti,

sanasto ihan ihana,

hepreaakin hellitteli,

käänsi kielen kummallisen,

murteen muualta opitun,

koko lailla kieliin kansan,

puhuttuihun ”Pihtiputtain”.

Siitä kiitos kääntäjälle,

kunniata kulkijalta,

taivaanrannan raatajalta.

 

Eukon ennustus etevä

 

Tullut ei Matista miestä,

uutta Kekkosta komeeta,

keisaria kelvollista,

valtiasta valtakunnan.

Alas astui akkaseksi,

poloiseksi piikaseksi,

rengiksi oloihon orjan,

AaYy-herrain helmoloihin,

lahtipenkkiin luottonaisten.

Alta aikayksikkömme

kaatui siihen haave hurja,

jatkopesti kahden kauden,

johtopalli joutavainen,

paras paikka hallituksen.

 

Tulevana toimikaunna

joku toinen johtaa maata

päsmärinä päällimmäisnä,

hallituksen herrasena,

ehkä rouvana reteenä.

 

 

12. maaliskuuta 2009

 

Voiton päivä ”kansan vallan”

 

Julisteli Jutta julma,

SAKin sankari sulava:

Tämä päivä päättymätön,

yhdestoista maaliskuuta,

ompi turma Vanhasemme,

Kataisemme surma suuri,

voiton päivä kansan vallan.

Jäipä hältä huomaamatta,

ansa aivan arvaamaton,

lakon kaatanut lupaus,

sodan siirtänyt sopimus,

mukaan minkä muuttui muoto,

pykälämme parjatuimman

kertaluokkaa korkeemmaksi.

 

Vuodet raskaat raatajien,

jopa tästä tiukentuvat,

kaksi kolmeksi koholla,

eläkeikä ylempi,

yhä karkaapi edemmäs,

vapaa-aika vanhuutemme,

kunhan syntyvi sopimus,

ehdotusta ”ylvähämpi”,

laki loppujen lopuksi.

 

Autotähdet ”turvavöinä”?

 

”Turva liikenteen” tukeva,

keskusjärjestö jämerä,

keksi keinon kelvollisen,

kiinnitellä turvavöitä,

nuorten miesten laiminlyönnä,

ilman pakkoa pahinta,

ilman porkkanaa poloista.

 

Väsäs kampanjan väkevän,

palkkasi kovimmat kuskit,

sankarit superit suuret,

mitä löytyy Suomenmaasta,

kiertokouluun kulkemahan,

tarinoimaan turvavöistä,

henkirievun hellijöistä,

turman, surman torjujista.

 

Oisko ollut onnellista,

kaiketi perin parasta,

josko mallimme mukavat,

idolimme ihmemiehet,

ralliteiden kaasukorstot,

äffä-ykkösten ämyrit,

olisivat oikopäätä,

jättänehet järjestänsä

ajokortin ottamatta,

rattiin raakaan tarttumatta?

 

Ehkä silloin sattumalta,

siltä illan istumalta,

olis jäänyt jääräpäiltä,

kovakorva kuskiloilta,

ilman oppia ”iloista”,

taitoa tavanomaista,

malliensa matkiminen,

ojaan tieltä törmäely,

allikkoon ajo ojasta ,

surman suuhun syöksyely,

toverinkin tappaminen.

 

13. maaliskuuta 2009

 

Perjantaina kolmastoista

 

Perjantaina, kolmastoista

maaliskuuta mainiota,

anivarhain aamusella,

ensi-illan alkaessa,

tulijoiden tungoksessa,

tyrkkäs neljä tähtee NYTti

Slumdog millionairille,

Oskar-rohmulle ”rumalle”,

parahana palkitulle.

Minäpä mokoma mäntti,

kurja lapsonen Keravan,

kolmastoista tammikuuta,

sodan jälkeen syntyneenä

Oittisessa onnelassa,

Hausjärvenpä pohjukassa

jopa vainen juoksentelin,

Helsinkihin hengaelin,

keskiviikkona ehätin,

ennen alkua isoista

katsoa koko kimaran.

Palkinnon hamusin hienon,

piletin ihan parahan,

Kinoon keskustan kupehen,

katuselle Kaisaniemen,

runosella rustatulla,

lohdutusta lykkivällä,

Harlinia hellivällä,

Renny-raukan riemuseksi

tässä julki joutuvalla:

 

 

Älä itke Renny rukka

 

Älä itke Renny rukka,

mieti murhetta tuhatta,

ohi kohta kulkevaista.

 

Taka-isku taannoinenkin,

käännä voitoksi vipaten,

kätösestä kurjan kansan.

Josko hylkää herrat hienot,

tuki ompi turvanasi,

väenpä vähävaraisen.

 

Mannerheimi mielissämme,

sadat vuodet säilyy vielä,

kunhan kunnon filmin väännät,

sankarista Suomenmaamme,

ritarista ylvähästä,

"kuninkaasta" pienen kansan.

 

Minä tähdet tuhlaelin,

kaikki viisipä vilautin,

iloksi joka inehmon,

apuseksi aikamiehen,

tavallisen tarpojamme.

Kaikki kannoin vakkasessa ,

kiusaksi koko kimaran,

arvonantojoukon julman,

mureheksi mustan surman,

perinnöksi pyöveleitten.

 

 

 

14. maaliskuuta 2009

 

Lahjontaako laillisesti?

 

Pahaisena perjantaina,

kolmastoista maaliskuuta

Kukkamyrsky myllerteli,

kovisteli Kasvokirja,

vihoitteli ”Feissibookki”

rahasilla riepotteli,

kiusoitteli kukkasilla,

”koreana kohtehena,

tasavallan Tarja-rukka,

pressa Suomemme ”sorea”,

jotta johtaja ihana,

heti hylkäisi mokoman,

lakitekstin ”laittomankin”,

Nokiata auttavaisen.

Tällä kertaa tantta-Tarja,

vastahanka hallituksen,

nimittäjä virkaherrain,

kukat jätti katsomatta,

vältti virheen vaarallisen,

torjui temppusen typerän,

”lahjoman” kovin katalan,

puumerkin pahan puristi,

viisahasti vahvisteli,

nimensä pani perille,

laillisti Nokia-leksin.

 

Kumottiinpa kilpakielto

 

Kumottiinpa kilpakielto,

laiton murha Kaisa-muorin,

mureheksi morkkaajien,

kunniata loukkaavien,

pahan ilman lintujenkin.

 

”Kassi” lautamies kätevä,

ylin tuomari tukeva,

tyrmäs täysin tutkimuksen,

analyysin arvottoman,

koska tutkimus kiperä,

Bee-näyte perin hutera,

tehtiin ilman kantaa Kaisan,

salaa nurkkasen takana,

puolustusta kuulematta.

 

Jauhojärvi, Koivuranta

 

Jauhojärvi, Koivuranta

sankareita kumpainenkin,

toinen voitti viidenkympin,

toinen taasen yhdistetyn

Norjan maalla mainiolla,

kotikentällä kovalla,

nokan eestä norjalaisten.

Riemu silloin Suomessamme

ratkesi kisan kulusta,

pallipaikoista pyhistä,

parahista palkinnoista,

koko maassa kaikkialla,

Ulkokallasta alulle,

Lentiirasta Lohtajalle,

aina Hangosta Leville,

paitsi palstoilla pahoilla,

internetti-Iltalehden.

 

15. maaliskuuta 2009

 

Suuri SAKki, tyhmyys tiivis

 

Palkkatuntija terävä,

aivoihme Antilamme,

Juha järjekäs jämerä,

kovapalkkainen kaveri,

joukkoliikkeen juoksupoika,

Hesarissa hehkeässä,

vaati suulla suppealla,

leveällä leivinuunin,

tukenansa, turvanansa,

tuhat miestä tunnotonta,

miljoona jäsentä joukon,

apuna ihan ihana,

logiikka napakka naisen:

 

”Nyt on aika nostaella,

korotella kehnoimpia,

alimpia palkkojamme,

tasolle tuhat vitosen,

euron aika arvottoman”.

Joku viisas väittää voisi,

varovasti vastaella,

käki äimän ällistellä,

tyhmä tantta tyynnytellä:

”Samaan syssyyn mikset muista,

pussia pahaisen porhon,

kaksin verroin valloitella.

Miljoonat rupiset ruplat,

bryssän euroset etoset,

ottaa porvarin potista,

joka jätkälle jaella.

Sitten vielä maksatella,

verot valtion tililtä.

Siitä vasta valkenisi,

elpyisivät markkinamme,

kurimus katoisi kuntain!”

 

16. maaliskuuta 2009

 

Kalevalaa kätkettyä

 

Salatut elämät ehkä,

ihanpa vakaasti vainen,

turhake tosi typerä,

sarja surkein Suomessamme,

Kalevalaa käyttelevi,

otsikoissa oikopäätä.

Tänään tällaisen tavasin:

”Ismo lähtee innokkaana

suden suuhun” suuna päänä.

Sanaa viisi ensimmäistä,

ompi suoraa lainausta,

kaksi keksin aivan itse!

 

Kuri koulun kelvotonta

 

Opettajat oivalliset,

urhot uupuneet pätevät,

tantat täysin turtuneetkin,

saivat suunsa puhtahaksi,

valitella vuorostansa,

kovistella kouluamme,

olot kurjat kertoella,

Hesarissa hehkutella.

Valitteli vaari virkku,

nelkku oiva onnetonna:

”Hajotetaan hetkes kaikki,

paloiks pieniks potkitahan,

pärinöistä piittaamatta,

kieltoloita kuittaamatta.”

 

Nainen nuori näyttäväinen,

valitteli vuorostansa:

”Josko lapsi perheen oivan,

tahallansa tärveleepi,

rikkoo koulumme koneita,

siitä suuttuvi isäset,

ärtyvätpä äitykätkin,

käyvät kimppuun koulujemme,

ääreen pöydän leivättömän,

OPETTAJAT onnettomat,

saavat haasteen hillittömän,

toivossa sakon tukevan, rangaistuksen raastavaisen.”

Aika entinen parempi,

aika suuren syntyvyyden,

ikäluokkien isojen,

koska muistini mukahan,

ennen kelpas eittämättä,

kurin kantoon karttakeppi,

kera rehtorin kätösen,

Riitti joskus joutaville,

poloisille poikasille,

rupattelu rehtorimme,

ihan varmasti vasiten,

nurkkaistunto ikävä.

 

Lähimuisti pätkii paikoin

 

Ex-johtaja Eero ehta,

väitti tuttuhun tapahan,

maalaisliiton mankeleilla,

”konfiskoineen” kauan sitten,

säästöt suuret palkkapoikain,

tuet, turvat keinukauden,

eläkeajan apean.

 

Mihin miehemme mukava,

Piiru-Eero sossusemme,

unohteli synnit synkät,

oman puolueen pykäämät,

AaYy-porhojen poraamat,

aukot aivan ammottavat,

rahareiät ruokottomat?

 

Rahastoista vanhuutemme,

miljardit ihan isoiset,

eläkerahat rajuimmat,

kasinopeli kadotti,

johtosella joutavalla,

päätöksillä päättömillä,

tekemillä työväestön

pomojen perin hyvien.

 

Entäs sitten ÄsTeeÄssä,

Haka ynnä Kansa kurja,

vasemmiston kultakerhot,

yhtiöt ylen ylehät?

Mihin markat maatunehet,

kunne kullat kuopattuna,

kuka syyllinen sykerö,

varas varsin vaarallinen,

ryöstäjä ihan viraton?

Liekö tuttu turvallinen,

toveri totinen törppö?

 

Kuka johtaa joutavia?

 

Kuka johtaa joutavia,

demareita reppanoita,

kansan vallan kaatajia,

juoksuhautaan jäätyneitä?

 

Onko päsmäri parahin,

virallinen Julma-Jutta?

ex-johtaja Piiru-Eero,

AaYy-vanki vaarallinen?

vaiko vielä Paavo-Parka,

sana-Seppo vauhtiveikko?

Vaiko vallan Pirtti-Päivi,

paras puoli Paavosemme?

vaiko vanha Itku-Iikka,

Ihalaisen Liitto-Lauri?

 

Siinä meillä mietitystä,

tuskailtavaa turhan paljon,

arvailua armotonto,

tieto toivoton tapaus.

 

17. maaliskuuta 2009

 

Tellustunti turhanpäinen

 

Vihervallan vaatehesta,

päätti Helsinki hutera,

Keravakin kelvollinen,

kopioida kaupunkeja,

muita maita matkiella,

menossa mukana olla,

iltasella ihmetellä,

valot tunniksi stopata,

sammutella sattumalta,

pimeyttä tyrkytellä,

koko kaupungin osalta,

sivussa samalla siinä,

konniamme kannustella,

puuhia pimeitä taata.

 

Synkän illan suojelija,

tuki turva Tarjasemme,

katuloiste luotettava,

tuikku turha kansakunnan,

valaisija vanhustemme.

Tarkoitus teon typerän,

vaiko vallan viisahimman,

herätellä herrojamme,

valistella vaimojamme,

varoitella veljiämme,

siskojamme säikytellä,

muutoksista mahtavista,

ilmastoa uhkaavista,

kasvihuonekaasuloista.

Siinä vieressä samalla,

sulamista jäätiköiden

edes hieman hillitellä.

 

Kansa kuitenkin kurillans',

arvuuttelee äkkiseltäns',

jäkättelee järkisyytä:

”Miksi juuri tällä hetkel',

aikanamme armotonna,

syynä surkean sulannan,

ovat kaasut kummalliset,

kasvihuoneista katoovat?”

 

Kansa vallan viisahasti,

arvuuttelee äkkiseltäns',

historiaa hallinnoipi,

takautumaan taapertaapi:

 

”Mikä ilmiö ikävä,

kuka ihminen ketale,

levitteli kaasujansa,

sulatteli penkat paksut,

kilometriset kinokset,

jääkaudenkin karkotteli.”

 

Kansa vallan viisahasti,

pätevästi päätteleepi:

”Syynä tuskin silloin tuikku,

hehkulamppu herraskainen,

valolähde vaarallinen!

Oisko ollut syyllisenä,

päreen poltto pohjoismainen,

pienhiukkaset hirtehiset?”

 

Jälkikirjoitus kipakka:

 

Tallinna tajusi taannoin,

viikko jälkeen villityksen,

tehneensä typerän tempun,

rosvoloita ruokkivaisen,

autoja ojaan ajavan.

 

Sammuttelun surkehimman,

muoti-ilmiön ihanan,

peruutella päätti viisas,

eteläinen ystävämme,

Hansa-kaupunki kipakka.

18. maaliskuuta 2009

 

Nimi ehkä enne ehta

 

Ecclestone englannista,

surkeasti suomennettu,

vapahasti väännettynä,

oitis ompi uskomaton:

”kivi aivan kirkollinen”,

taikka toisin käännettynä:

”papillinen painomitta”.

 

Jos et moista itse usko,

katso kerran taikka kaksi,

viraton sanan selite,

sanakirjasta kivasta!

 

Keksi pappi pippelöiden,

Formuloitten vaarallisten

pistelaskua puraista,

mestariksi määritellä

voittorohmun verrattoman,saalistajan suurimmaisen

ykköspallin paikantajan.

 

Kumarteli siinä kaikki,

autokansa auvoisena

ihasteli ilman syytä,

kirkkoherraa kohtalaista,

pyhimystä pyyteetöntä,

kroisosta koko varikon.

 

Jäipä järkijätkäsiltä,

palvonnassa piittaamatta,

hulinassa huomaamatta,

jotta sääntö säälimätön,

heti vääntää voittajasta,

ekan ottelun paraasta,

yllättäen ykköskuskin,

jota kannattaa kehua,

kaikin keinoin kannatella,

tallin onneksi omata.

 

Sääntö saattaa myöskin taata,

jotta aivan yllättäen,

jännitys kovin katoova,

paljon ennen päättymistä,

jopa vaikka kvartaalissa,

kolmannessa koitoksien,

kunhan jollain jätkäsellä,

riittävästi raavittuna,

voittopyttyjä vasussa.

 

19. maaliskuuta 2009

 

Tuhatta sata ”Samaran”

 

Tuhatta sata ”Samaran”,

”Lada”-autoa likaista,

putipuhdasta poloista,

ameriikan autoherrain,

ylpeyttä eurooppamme,

japaninkin jättänyttä,

satamissa Suomen maalla,

suloisessa sotkusessa,

ajamatta asvaltilla,

makaa maassa vierahassa,

koska veljemme Venäjä,

rikas naapuri itäinen,

öljytaalansa tupeksi,

ruplansa ruvelle päästi,

laman alle laskeskeli,

lailla lännen luikureiden,

idän porhojen pahojen,

omienkin oppineiden,

tovereiden torveloiden.

 

Isoveljemme Venäjä,

jätti autot ottamatta,

toistaiseksi tarpeetonna,

hymyn heitti hellyttävän,

naurut näytti johtajille,

hyvän päivän ystäville,

poliitikko poppareille,

vieraan vallan torppareille.

 

Sulo-Suomi surkutteli,

kohenteli konsensusta,

globaalia kurjimusta,

ynnä muuta murjotusta,

neuvotonna nyrpisteli,

sivistyssanoja syyti.

 

Satamapahat parahti,

akkaset ulos ajeli,

ahtasi pihalle äijät,

kokonansa konkkaronkan,

kilometritehtahalle

kävelemähän komensi,

jalkareissulle jätätti.

 

 

 

20. maaliskuutta 2009

 

Manajaiset Maamme-laulun

 

Viritelmä viisahisten,

sadan sakki surkimusten,

orjajoukko joutavainen,

lahtarkansa kaikkivoipa,

Hesarissa helkytteli,

heitti herjaa hullun lailla,

Maamme-laulua manasi,

”Suurta mahtavaa” suvaitsi.

 

Hupiherrat huulta heitti,

Mensa-naiset nalkutteli,

piti pilkkana parasta,

perinteistä paikallista,

salaattia saksalaista,

musiikkia maahanmuuton,

vanhaa tuiki turvallista,

sanoitusta suurenmoista,

sävelkulkua samalla.

 

Papit parhaat pakkovallan,

tarjosi tilalle oitis,

leipäkerjuuta kotoista,

Ryysyrantaa rakkaimpata.

Toiset tyrkkäsi tilalle

tunnaria tunnetuinta,

Nokialle naitettua.

Vähän viisaammat valitsi,

Sibeliusta sovitti,

Finlandiaa kannatteli,

korotteli korkealle.

Enemmistö ilman muuta

piti pystyssä perinnön,

vähän vaikka vaikeroitsi,

osin ehkä empieli,

pakkopullasta puheli,

Runebergiä rusikoi,

pahoitteli paatostakin,

saksalaisuutta sanaili.

21. maaliskuuta 2009

 

Paras valkkaus vasurin

 

Konsa kulki onnetonna,

valinta vähän vinohon,

oma päätös pamppusesta,

pomosta punahisesta,

vasurista vankkasesta,

päätti sossut Suomenmaamme

tehdä tempun kostavaisen,

päättää puolesta kepusen,

verkkolehdessä valita,

johtoherra joutavainen,

päsmäriksi päättämätön,

keskustalle kelpaamaton.

Suunnitelma suurenmoinen,

vikahan vähän vilahti,

paljon pieleen ponnahteli,

koska kärjessä komeili,

tyttöset tosi terävät,

pojat parhaat kansakunnan.

Komeili ihan ekana,

vastarannan ruikuttaja,

Jarmo kiiski-Korhosemme.

Kakkosena kolkuttivat,

potkupallon pompottaja

komissaari Olli ”Rehni”,

ynnä yllätys ”jokunen”,

herra, rouva tuntematon.

Kipaisipa kolmanneksi

ympäristöystävämme

Paula ”Lehtoinen-Mäkinen”.

Liki liippasi läheltä

Antti kanki-Kaikkosemme,

tanssija iän ikuinen.

Vihoviimeinen valinta,

kiusa kurjin kaikkinensa,

kosto kaikesta pahasta,

oli pääpomo parahin,

Matti Vanhanen vasuri!

 

22. maaliskuuta 2009

 

Obamalle kolmikannat

 

Troikka Suomen surkuturha

Prahan parhaissa pidoissa,

poloisissa pippaloissa,

yhteisissä ympyröissä,

Unionin, Yhdysvaltain

tyrkyttääpi tykkänänsä

Obamalle kolmikannat,

jonka itse ilman muuta

tuomituksi tunteneepi,

kotimaassa kaadetuksi,

hiljallensa haudatuksi.

 

Kolmikantaa ”kokkouksessa”,

edustavi kolmikkomme,

johon kuuluvat kukaties,

taikka tietysti todella:

manageri Mäntyniemen,

yliherra Tamminiemen,

sekä niemetön napero,

ulkoherra uutukainen.

 

Tsekin johtajat tulevat,

taasen tarkkaan miettimähän,

aivojansa raapimahan,

mahtuuko mahakas troikka,

ääreen yhden ainokaisen,

lautasen perin pidetyn.

Josko jälleen tiukka tarve,

puheenvuoron suomalaisen

rajattu on raivokkaasti,

sekunneiksi suunniteltu,

minuutiksi mittaeltu,

ehtii troikkanen rykäistä,

Tarja tukkaa pöyhennellä,

Aleksanteri hymyillä,

sekä Matti mallikkaasti

kaksi virkettä rykäistä.

 

Jälkikirjoitus kiperä

4.4.2009

 

Suomi kuuseen kurkotteli,

lautasissa liioitteli,

kahta, kolmea kokeili.

Suomi sähläsi surutta,

katajahan kapsahteli,

nolla napsahti puhetta.

Rupuryhmän jätti Ruotsi,

koko kolmen konkkaronkan,

märehtimään murkinatta.

 

 

 

Potkupallo, tyyris pallo

 

Josko Eccle ehdotonna,

Formuloita hullutteli,

ompi pallon potkinnassa,

omat Eklet oudonlaiset,

kirjainkertymät kiperät,

äffät aivan ällistävät,

Fifa ynnä jatkehensa,

liitot kaikkein kansakuntain,

pallon pyöreän parista.

Fifa vaatii Suomeltamme,

Stadionin tärväämistä,

levennystä nurmikentän,

määrämittaan muuttamista,

jalan, kaksi jatkamista,

jotta kaikki kirjavaiset,

mainokset ihan ”ikuiset”,

laitamille mahtuisivat.

 

Toinen temppunsa typerä,

pakkovaatimus vakava,

ompi turmelu tukeva,

keinonurmen näyttäväisen,

Finnair-kentän kunnollisen,

vaihto vallan luonnonnurmen.

Kiehuu sappi turkulaisten,

koska alla akka-matsin,

ennen EeÄm-otteluita,

pitää poikain pystytellä,rakennella orjain lailla,

tuhat tuolia lisätä,

vaikka tyhjät entisetkin.

 

Eipä yhtään viisaampana,

kunnioita konsa kurjat,

kotimaista ”könsikästä”.

Kotiliiga turhantyhmä,

saapuessa syksyn synkän,

pelit illaksi ilakoi,

valot vaatii iltayöhön,

heittimetkin hulvattomat.

Viisas päivällä pelaisi,

valosella ilmaisella,

aurinkomme antamalla,

sillä lailla ”sattumalta”

suuret summat säästeleisi.

23. maaliskuutta 2009

 

Harri Ollin oppimäärä

 

Hymyn heitti Harri Olli,

Planicassa naurun päästi,

nenän pitkän näytteleitsi,

haukkujille, herjaajille,

typerille tyyppisille,

lausuntojen vaatijoille,

joille puute pallipaikan,

sija neljäs näyttäväinen,

petos ompi ”perkeleinen”.

 

Ehkä viikon päästä viimein,

kuluttua kuukausien,

saapuessa talven uuden,

tajuaapi kansa tyhmä,

toimittaja torvelokin,

että virka päällimmäinen,

urheilijan untuvaisen,

kaverimme karskeimmankin,

ompi ensi istumalla,

tärkehimmällä sijalla,

parastansa ponnistella,

jopa joskus voittoisasti!

 

Sanoista vähät väliä,

väkinäisistä ”valeista”,

pahan kiukun purkailusta,

totuuksista turkasista.

 

24. maaliskuuta 2009

 

Karhunkaataja-”Kituset”

 

Kulki naiset Nuuksiossa,

kansanpuistossa pulisi,

vaelsi Vihdissä varoen,

hiihti hiljaa hartahasti,

etsi rauhaa eksymättä,

äkin äkkäsi etäältä,

jotain liikkui liukkahasti.

Näki naiset karvaturrin,

kaksi, kolmepa petoa,

ehkä neljäkin urosta,

oliota oudonlaista,

hirviötä halvattua.

 

Kiiri huuto hulvatonna,

kännysoitto kauas kuului,

partiolle pollareiden,

Espoon ehta etsiville:

”Meidät murhaa kohta karhu,

tappaa tänne tyttöraukat,

palaseksi iltaiseksi,

aterian ansaitsevi,

pureksivi pennuillensa.”

Hetken päästä soittosesta,

helikopteri heräsi,

ilmalaiva ilmaantuvi,

tytöt kyytiin nopsaan nosti,

Espoosehen ennätteli,

neidot turvahan tapasi,

kotiin kanteli kakarat,

akat aivan arkalaiset,

pelottomat, parkuvaiset,

luonnontutkijat tuliset.

 

Päättyi päivä, päättyi toinen,

pyörsi Nuuksioon pojunen,

opas oiva aarnimaiden,

erämies kylän etevin.

Tutki tunnin, tutki kaksi,

jäljet maasta mittaeli,

käsin kaksin kartoitteli,

vaaksaa, kyynärää kokeili,

tärähytti tarkan tiedon,

esitteli yllätyksen,

”satavarman” väittämänsä:

”Nämä jäljet jättimäiset,

pienen pienet pikkaraiset,

eivät kuulu konsanansa,

karhuperheelle pahalle,

otsosille ollenkana.

 

Kolme ilvestä kotoista,

kissaa pientä pirpanaista,

tähän jäljet järjestellyt,

tassutellut aivan taannoin.”

 

Tottako tarina tässä?

Kyllä, koska kertojana,

ehtijänä ennen muita,

lukijoiden luottolehti,

Hesarimme herkullinen.

 

Entä sitten ensi viikko,

mitä silloin mielissämme,

uutisissa päällimmäisnä?

Tulee tässä tyrkkyselle,

ehdotus perin pätevä,

hevosmiesten herjajuttu:

”Näki neitoset nasevat,

läpi linssien likaisten,

kolme hiirtä harmahaista,

neljä rottaa raakalaista,

siitä kiljunta kamala,

hätähuuto hermoherkkä,

pirunmoinen painajainen.”

 

Niinpä kaatuu karhusemme,

heittää henkensä heleän,

pahin mahti pohjoismaiden.

Sanan voimalla väkisin,

aseella Kitusen uuden,

kuolee lintu liikuttava,

lopullisesti loruna,

”uutisankka” akkalauman.

 

 

Loppulause lapsellinen,

jälkiraaputus repivä,

eipä aivan välttämätön,

mutta kuitenkin mukana:

Kuinka käynee Karjalassa,

Lapin laajoilla saloilla,

josko karhu aito aivan,

lasta pientä ahdistavi,

josko ilves tupsukorva,

aitoakin aitosempi,

puree poikasta poloa,

josko hiiri hirvittävä,

rotta riuska siimahäntä,

arveluttaa akkaa ensin?

Saapuneeko silloin oitis,

ilmalaiva ihmeellinen,

kopteri kovin komea?

 

 

Vastaa siihen viipymättä,

vihereukko empimättä,

säestelee säälimättä,

punapoika, ketju-ukko,

ynnä muutkin mahtiherrat,

sankarit Etelä-Suomen:

”Turha ruikuttaa konetta,

odotella ilmapurtta,

karhu pelkää koptereita,

ilves säikkyy suihkareita,

rotta, hiiri roottoreita.”

 

Tasa-arvo kaatuu siinä,

heittää henkensä heleän,

paras anti pohjoismaiden.

 

Sanan voimalla väkisin,

aseella Kitusen uuden,

kuolee lapsi liikuttava,

länsimaiden laittelema,

ylistämä puolen pallon.

 

25. maaliskuuta 2009

 

Kansakunnan kahvitauko

 

Eduskunta ehdotteli,

manaeli maaliskuussa,

kansakuntaa kutsueli,

koko Suomelle supatti,

päiväkahville penäsi,

toivotteli torstahaksi,

kolmen tunnin tuokioksi.

Eduskunta ehdotteli,

manaeli maaliskuussa,

paritteli puolueemme,

aina kaksi kerrallensa,

isänniksi ilmoitteli.

Kumppaniksi Keskustalle,

”paraat” pyrki suomalaiset,

ikeheksi ilmaantuivat.

Kaveriksi ”Kokkareille”,

pantihin papit ”parahat”,

Demokraatit kristilliset.

Seurahan Demarin reiman,

tunki raukat Ruotsalaiset,

kotimaiset kielimiehet.

Vasemmisto äärimmäinen,

viritteli vierellensä,

puolueen (puna)viherän.

 

Mutta, mutta, mutta, mutta,

kuinka käynee kekkereiden?

Minne mahtuu kansakunta,

väki viisi miljoonainen?

 

Sitä tietää tuskin turja,

koska täyttyvi tupanen,

isännistä ilman muuta,

satapäisestä sakista,

puheen turhan jauhajista,

kahvikissoista kovista.

Ehkä juomme juotavamme,

syömme pullat suukkosiimme,

välityksellä vätyksen,

avulla edustajamme,

kansakuntamme ”parahan”.

 

26. maaliskuuta 2009

 

Piippuun ”kustaan”, piiloon kessut”

 

Lauloi ennen koulukansa,

kauan sitten kailotteli,

levitteli leikillänsä,

”kieltolainpa” kunniaksi

aamuin, illoin irrotteli:

Piippuun ”kustaan”, piiloon kessut.

Nytpä hallitus hatara,

viho viimein hillitysti,

aikoo antaa armostansa,

aivan aitoja lakeja,

jotka joikuvat parasta,

terveyttä tuottelevat,

kansakuntaa kaunistavat.

 

Laki saattaa salliella,

luvan antaa aikuisille,

pollareille ponteville,

poistaa piiput, kessut kurjat

lapsosilta leikkiviltä,

tukevilta teineiltäkin.

Mukaan uutisen mukavan,

laki laittaisi tupakat,

pahat piiput piilottaisi,

kaiken kansan katsannolta

alle tiskin työnteleisi.

Osto kyllä onnistuisi

arkiaikana ajaen,

vasitenkin aikuisilta.

Lakupiiput lapsosille,

luvattuna laillisesti,

karkkipäivänä paraana.

 

Mutta, mutta, mutta muuten,

eipä oikea kätönen,

pieni Suomi palleroinen,

tunne tyyliä vasurin,

isoveljen verrattoman,

liittokunnan kunnottoman,

puhumatta purnailusta,

kissan pöydälle panosta.

Veli vallan vaarallinen,

Unioni urhoollinen,

älykääpiö ketele

miljardilla eurosella

tukee tuota tuotantoa,

pahan kaiken alkupäätä,

kamalinta kasvatusta,

nikotiinin nostatusta,

paperossin sauhutusta,

piipunpolttoa pahinta.

 

27. maaliskuuta 2009

 

Pesupalju, raaka ”ryssä”

 

Kanalamme kansallinen,

Teatteri-Tuntematon,

keksi keinon kannattavan,

sotaa käydä säälimättä,

ihmisverta tuhlaamatta.

Niinpä ohjaaja ovela,

tuottaja tosi terävä,

vihulaiset virkehimmät,

ikiaikaiset ikonit,

venäläiset ”vierahamme”,

salli tulla näyttämölle,

koko lailla vaaratonna,

pesupaljuina paraina,

röttelöinä rikkonaisna.

 

Nimet väänsi vänkyröiksi,

suvut surkeiksi sulatti,

Maksim muuttui Mieleheksi,

parani Pavel Upoksi,

sikis Sergeistä Rosenlew,

oli Andrei AaEeGeenä,

Viktor vaihtui Whirpooliksi,

Pavel pyrki Hooveriksi,

Boris Boschina pelasi.

Lama konsa kohtaeli,

Suomeamme suurenmoista,

sukukuntaa surkeata,

pula konsa pullisteli,

kierrätystä karkotteli,

kulutusta hillitteli,

huomattihin huomenissa,

arvattihin aamusella,

kanalassa kansakunnan,

tatamilla kansallisen,

jotta jossakin jotakin,

pahasti vialla varsin.

Ehkä kaikki kaatumassa,

syliin ohjaajan omahan,

takkiin taitaa tulla tuosta,

esitys ihan pilalla. ==>

Tuottajalle turkaselle,

valkeni vakava paikka,

virisi ihan väkisin

puhe siitä, mistä puute:

pesupaljuista paraista,

konehista korvaavista,

veroisista raa’an ”ryssän”.

 

 

Iso ilmoitus ihana,

konehista käytetyistä,

puuttehesta ”ryssän” raa’an,

hätäpäissä pantiin julki,

joka lehteen joltisesti,

jotta saataisiin samalla,

kansalaiset kaikkialta,

Suomestamme synkeästä,

edes yksi yhtähältä,

taikka toisaalta parikin,

pääsymaksut maksamahan,

pesupaljuilla ”parailla”,

jotta temppu tinkimätön,

”sodalle” takaisi turvan,

aikajatkon armahtaisi.

 

 

 

28. maaliskuuta 2009

 

Sukuviesti Saaristemme

 

Aino-Kaisa arvuutteli,

itsensä ihan ”ylensi”

kuvitteli Kuituseksi,

viritteli Virpiseksi,

pariviestin pertsailussa,

kuluessa ÄsÄm-taiston,

koitoksessa kontioisen,

lahden aivan armottoman.

 

Maija-sisko maanitteli,

kuvitteli kultakannan,

vierehellä ”Virpisemme”,

olemalla ”oikeasti”,

kopiona kaksoissiskon,

Aino-Kaisana aviten.

 

Liberecin tyylin tuiman

kaksikkomme kekseliäs,

sukuseura Saaristemme,

Joutsan Pommi jolkutteli,

voiton varmisti vasiten,

yli muiden muukalaisten,

koko kärjen kärkkyväisen,

kotimaisten mahtiseurain,

menollansa murskaavalla,

ylivoimalla vakaalla.

Karpaasitpa karjahtivat

 

Karpaasitpa karjahtivat,

nelikymppiset nelisti,

iki-ihmeet hiihteleitsi,

viestin vinhasti välitti,

seuraavalle siirteleitsi,

vauhdin hurmasta hikoili,

nujersivat nuorempansa,

useimmat upotti urhot,

hankeen heikot heitteleitsi,

suohon sylki kumppaninsa,

lylyn lykkijät nykyiset,

ammatti-immeiset arjen,

työläiset tosi tekevät,

kilpakorstot hiihtoliiton.

 

Isometsä ”pirkkalainen”,

perinteistä pinnisteli,

parastansa ponnisteli,

Jauhojärven jälkisissä,

kintereillä ”palliporhon”,

Liberecin uljaan urhon,

minuutin menetti reilun,

ajan aivan pikkaraisen,

aikansa osuuden viides.

Myllylämme ”joutsalainen”

tyyliksi vapaan valitsi,

parastansa ponnisteli,

herra Heikkisen perässä,

kintereillä ”palliporhon”,

Liberecin uljaan urhon,

minuutin menetti niukan,

ajan aivan pikkaraisen,

kymmenes oli osuuden.

 

29. maaliskuuta 2009

 

Kaksi uutista kasassa

 

Hesarimme helkytteli,

supatteli sunnuntaina,

Aa-sivuilla säikytteli,

kansakunnista kuhisi,

levitteli ”leikillänsä”,

sanaeli sattumalta,

yhtä aikaa yhdisteli,

kahta uutista kasahan.

 

Toisen aihe kansakunnat,

”autonoomiset” asunnot,

”itsehallinnot” ihanat,

toisen naapuritoverit,

kuuliaisuus kunnollinen,

suomettuminen sopuisa,

jatko-aika Kekkoskauden.

 

Juhli Suomi julkisesti,

porvoolainen pontevasti,

hillitysti herrasemme,

irtiottoa ominta,

eroansa ensimmäistä,

emämaasta mahtavasta,

”rupisesta” Ruotsistamme,

laillisesti liittymistä,

sotimalla sallittua,

”vapahata” vaipumista,

alle keisarin komennon,

vallan ”veljemme” Venäjän.

Samaan aikaan armotonna,

supis' naapuri nykyinen,

ystävä yliveroinen,

vihjaisi veli-Venäjä:

Josko haaveena ”Natonen”,

puolustusliitto lipevä,

silloin saatamme sihistä,

politiikkaa paasaella,

taloutta tutkaella,

ehkä kaivamme ”asehen”.

 

Kysyy kansa kärttyisänä,

raavaat miehet mietteissänsä,

nöyrät naiset polvillansa:

Mikään onko muuttununna,

sadan vuoden virratessa,

kuluessa kahdenkana?

 

Lähtölasku ”ruotsalaisten”

 

Puhehensa pyörsi Soini,

Timo taapersi takaisin,

ehdokkaaksi ennätteli,

Parlamenttiin pyrkieli,

eliittihin Eurooppamme.

 

Siitä riemuitsi ritarit,

papillinen puolueemme:

”Nytpä aukes myöskin meille,

Parlamenttipaikka parhain.

Sen me riistämme rajusti,

ruotsalaisilta revimme,

takaajana liittokunta,

sukusuhde suurenmoinen,

perussuomalaisten synti.”

 

Nopein kansa maailmassa

 

”Nopein kansa maailmassa”,

tuttu lause telkkarista,

muistui mieleen Maikkarista,

surkeana sunnuntaina,

ajo-aikaan Australian,

kisailussa Äffä-Yhden.

 

Heikki totteli todella,

mukaeli mainosvirttä,

nopeasti noudatteli,

puoli kierrosta kisaili,

sivuun sitten siirteleiksi,

oman autonsa ihanan.

 

Muistikatkos kauheahko,

kiusasi Kimiä hetken,

monta kierrosta körötti,

häntäpäässä porhalteli,

vasta viime kierroksilla,

romunsa keräili koolle,

autonsa lymysi tieltä.

 

30. maaliskuuta 2009

 

Suomi juhli julmetusti

 

Suomi juhli julmetusti,

Pietarissa pinnisteli,

Venäjää ylen ylisti,

valloituksesta vakaasta,

Ruotsi-raukan kaadannasta,

rajan raukan siirrännästä,

”autonoomian” avusta,

elon yhteisen ilosta,

alkuvuosien opista.

 

Kuvernööri Pietarimme,

”Leningraadin keisarinna”,

kehui Suomea surutta,

koska Suomi surkeana,

jäniksenä järkevänä,

pitää päänsä piilosessa,

eikä turhia tuhise,

historiaa uudistele,

”Viron lailla vääristele”.

 

Humu juhlan hurjanlaisen,

ystävyys ylen ihana,

peitti piiloon vanhat vaarat,

sortokaudet suurenmoiset,

Bobrikovin pyrkimykset,

Mainilankin laukaukset.

 

 

Ennustukset entiselläns

 

Merenkurkussa melua,

Saaristomeri sateinen,

kaakkoistuulta Kaskisissa,

heikko tuuli Helsingissä,

tyyntä taasen Tampereella,

salamoita Saimahalla,

ukkosta Inarin yllä,

sumu saartaa Sallan seudun,

utuhista Utsjoella,

näkyvyys hyvä Hikiän,

sadetta Savon saloilla,

sadekuuroja Kemissä,

puolipilvistä Porissa,

Pello alla pilviverhon,

sataa räntää Rääkkylässä,

Lapin mailla lentää lunta,

Turkuun tihkua tulossa,

pakkanen pureva Vaasan,

keli nollainen Nokian,

mustaa jäätä Muuramessa,

keli liukas Littoisissa,

Keravalla kehno ilma,

Tuusulassa tuntuu tuisku,

myrskyvaara Vantahalla,

sääpä seesteinen Sipoossa,

Järvenpäässä jäätyy järki.

 

 

31. maaliskuuta 2009

 

Kalavalheet karmehimmat?

 

Lautakunnan laatimana,

Hesarimme heittämänä,

tilasto tosi tukeva,

emäerhe ehtymätön,

kertoo kielellä karulla,

saalissintit suunnattomat,

kalat kaikkein painavimmat,

mittavirheet mittavimmat.

 

Parahiten paljastaapi,

pahimmoisin määräileepi,

missä onki ottavaisin,

kussa verkko vaarallisin.

 

Sivutyönä ”sattumalta”,

kateutta kartuttavi,

epäonnen onkijoissa,

pilkkijöissä jäättömissä,

kalattomissa kylissä.

 

Posiolta suurin särki,

punakampela Porista,

Pedersöörestä pasuri,

Inarista mahtimuikku.

Meri antoi antimensa,

lohi lähti Lohtajalta,

Kukkiasta ahvensaalis,

Kemijohka antoi kiisken,

taimen anti Aurajohkan,

Imatralla lahna liikkui,

Nauvo näytti pilkkusillin.

Janakkalan anti kurja,

ompi oiva piikkimonni,

Helsingissä herkkusena,

muhii makrilli makea.

 

Turpa kiinni koukkusessa,

kotkalaisessa koviten,

sujahteli suutariksi,

kala Lempäälän lupaava.

Kivinilkka nilkuttavi,

Porin paikkeilla pahiten.

 

Tähtisampi Suomenlahden,

veti verkot tötterölle,

Kirkkonummella kivasti,

pelasti munat padasta,

kalastajan karjunnasta!

 

1. huhtikuuta 2009

 

Hallituksen haukkujaiset

 

Anivarhain aamusella,

aprilliajan alussa,

Hesarimme hersytteli,

politiikkaa pohdiskeli,

Eduskunnan elvytystä,

ihan ääneen ihmetteli.

 

Vapahasti lainattuna,

surkeasti seulottuna,

tässä tarjoon teille tekstin,

sysäelen syyntakeetta:

 

Tennilä nenä tuhisten,

tuen kuntiin kohdistuvan,

nollaksi ihan nimesi,

verrattuna optioihin,

Liliuksen liikamäärän.

 

Jaakonsaari jankutteli,

välihuudon heitteleitsi,

työpaikkoja tyrkytteli,

hallitukselta hamusi.

 

Mäki Arhin ärhenteli,

asumista ihmetteli,

verotusta verratonta,

kiinteistöihin kallistuen.

 

Filatohvi verrytteli,

alas aivan empimättä,

veroelvytystä vaati,

oikutteli Oinosemme,

hätää suurta surkutteli,

kovisteli Korhosemme,

veroalea valitti.

Jonot leipäiset jäkätti,

kovin Kuoppaa kiusaeli,

Lapintietä kaiverteli,

tuki, turva pärjääväisten,

raharikkaiden ”rasujen”.

Karavaani kesti kolhut,

kulki suuntaan entiseensä,

”vaarasta” vähät välitti,

olemattoman ohitti.

2. huhtikuuta 2009

 

Kela-maksut mainiommat

 

Hesarimme Helsingissä,

muita lehtiä lukaisi,

heti keksi kelju että,

Aamulehti aavisteli,

hekotteli herttaisesti,

Urpilaista ihmetteli,

Jutan ”tolloksi” totesi.

Näet Jutta julkisesti,

ehdotteli empimättä:

Nurin karmeet korvaukset,

Kela-maksut mainiommat,

yrityksiltä somilta,

rahanahneilta ”rotilta”.

Tuki kaikki julkiselle,

parahalle palvelulle,

tuskin koskaan saatavalle.

 

Aamulehti aavisteli,

tempun moisen mullistavan,

julkishoidon tukkijaksi,

jonotuksen turvaajaksi.

 

Kirjoittaja Keskarissa,

tosi tiukasti totesi:

Tässä maassa ”mainiossa”,

apu terkkarin tukossa.

Sanoo siksi järki jotta,

Kela-maksu turva köyhän,

paras keino hoitoon päästä,

heti eikä hetken päästä,

kuluttua kuukausien.

 

Verrattomat veijarimme

 

Ajoloissa Australian,

veti Ferrari vatuille,

Kimi kaahasi kiville,

Massa mönki metsikköhön.

Nolla pinnaa molemmille,

uurastuksesta upeesta,

perin pohjin surkeasta,

koitoksesta kotturoiden.

Saalis surkea sapetti,

menestys mukava muiden,

otti pannuun porholoiden.

 

Suuttui siitä ”autoliitto”,

”urheilijat” umpiluiset,

Hamiltonin hylkäs herrat.

”Valehtelusta” välitti,

jottei juhlisi Larenit,

Macit Ferrua munaisi!

 

3. huhtikuuta 2009

 

Jymypaukku jättimäinen

 

Vaikka ilmassa väreili,

oleilipa oikeasti,

jymypaukka jättimäinen,

konsa kaikki kuuli kuinka,

pojat pustan pyyleväiset,

ukot Unkarin tukevat,

sukulaiset surkehimmat,

murjoi Leijonat lepille,

taklaeli ”tyttösemme”,

nujerteli ”neitisemme”,

manaeli maan rakohon,

peitti alle rentun ruusun.

Silti pelkästään peräti,

vaatimattomasti vainen,

kaksi palstaa paikallansa,

kahdeksan riviä riitti,

mielestä Hesarin hölmön,

toimituksen tietäväisen,

kansakuntaa vaikka kohtas',

sukukuntaa Suomen suurta,

kiekkokansaa karmeata,

surkutappio tukeva,

vallan hirveä häpeä.

 

4. huhtikuuta 2009

 

Siru siellä, toinen täällä

 

Ruotsi-raukka runneltuna,

tuskissansa taisteleitsi,

sirpaleita suusta sorkki,

paloja lasin pureksi.

 

Ruotsi-raukka runneltuna,

päänsä puhki punnerteli,

mistä sirpaleet sikisi,

kuka syyllinen sekava.

 

Näinpä arvas' aateliton,

väitti tyhmä torveloinen,

käynnissä kuva kurimus,

kampanja viti viherä.

 

Ketju-Kallet, karvakuonot,

Kessin kurjat kannattajat,

Koijärvenkin jälkeläiset,

ikimetsäin miehittäjät,

lihansyöjiä sysivät,

itulinjalle imevät,

varta vasten vastustavat,

lihakarjan kasvatusta,

kanalauman kaakatusta.

 

Siksi löytyy makkarasta,

paististakin parhaimmasta,

siru sieltä, toinen täältä,

milloin mistäkin lihasta.

 

5. huhtikuuta 2009

 

Punavalkoista vipua

 

Mukaan muistin meikäläisen,

Apu-lehti arvuutteli,

missä luuraa Jallu-vaari,

ennen vanhaan etsitytti,

ukon päätä piiperoista.

Nykypäivänä paraana,

sunnuntaina surkeana,

Hesarissa hullusessa,

kyseltihin karkeasti,

missä luuraa uusi uljas,

Urpilaisen ”uudistama”,

puolue perin punainen,

missä luuraa irtiotto,

pahaisesta Paavosesta,

Lipposesta läntisestä,

orhista ihan omasta.

 

Kuvaa kunhan kurkistamme,

ihailemme ihmetellen,

Anjan ottamaa otosta,

heti huomaamme hymyten:

Riita vanha vaarallinen,

kapina kovin kamala,

sota veljesten verinen,

punavalko vastarinta,

ompi oikein oivallettu,

vaattehissa vaiennettu,

soviteltu suosiolla.

 

Punavalko raitapaita

pukee Korhosta kovasti,

avittaa Aria aivan.

Punavalko ruutupaita

istuu Ilkan arvoiselle,

kelpaa kyllä Kantolalle.

Punaisessa paitasessa

valkotukka Juttasemme

viimeistelee vaikutelman!

 

Nopein kansa maailmassa

(Osa kakkonen katala)

 

”Nopein kansa maailmassa”,

tuttu lause telkkarista,

muistui mieleen Maikkarista,

surkeana sunnuntaina,

Malesian meiningeissä,

kisailussa Äffä-Yhden.

 

Heikki totteli todella,

mukaeli mainosvirttä,

nopeasti noudatteli,

puoli kierrosta kisaili,

sivuun sitten siirteleiksi,

oman autonsa ihanan.

 

Sade säikytti kisaajat,

Kimi renkaita retuutti,

väärät allensa valitsi,

häntäpäässä porhalteli,

tilastossa neljästoista.

6. huhtikuuta 2009

 

Mannerheimin myrkytykset

 

Kertoi Maikkari karusti,

totuuden julisti julman:

Yritti veli-Venäjä,

Liitto luihu Neuvostojen,

murkinalla myrkytellä,

manalahan maanitella,

Mikkelissä murhaella,

Marsalkkamme Mannerheimin,

ylipäällikön ylevän,

sotajohdon suurenmoisen.

Desantit veli-Venäjän,

josko siinä onnistuivat,

olis temppu umpikiero,

myrkyn melkoisen lykännyt,

suden suuhun syössyt Suomen,

karhun orjaksi ominut.

Konsa kuoli aikanansa,

Mannerheimi hetkellänsä,

ulkomailla uupuneena,

väsyneenä valtiaana,

saattoi Suomi sankarinsa,

lepoon haudan Hietaniemen.

Paljon jälkeen vaaran vuotten,

rauhan armaisen ajalla

omat koirat aikoi purra,

myrkytellä mielet Suomen,

surmaella sankarimme,

animaatiolla aivan,

tehdä tempun tympiväisen,

jossa naapuri sotaisa,

epäonnistui pahasti.

Eli hetken hurmaa hurja,

vasemmiston äärilaita,

”kulttuuriväki” värikäs,

punapappein palvojatkin.

 

Terve Suomi suutahteli,

pilkasta pahoin parahti.

Kuluessa kuukausien,

parin, kolmen painuessa,

omaan arvoonsa unohti,

taiteilijan turhanlaisen,

huomiota haalivaisen.

 

7. huhtikuuta 2009

 

Timo-turha, Paavo-parka

 

Viikko sitten surkutteli,

Paavo vallan vihreänä,

kateudesta kasvoiltansa,

koska lehdistö mukamas,

lellii Soinia sivuilla,

tykkää Timpasta todella,

vaikka oppinsa ojasta,

allikosta äärilaidan.

 

Välihuomio hutaisi,

Hesarissa helskytteli,

Paavo-parkaa kannatteli,

Lipposta liki lipaisi.

 Välihuomio hätäili,

kiireessä ihan unohti,

uutiskilvan kammottavan:

Nopein voittaa verkkaisemmat,

hitaat saavat saalihiksi,

murusia murkinaksi,

lakaistuna lattialta.

 

Välihuomio hätäili,

kiireessä ihan unohti,

erheet entisen punaisen,

kovin kärttyisän kakaran:

Mollottaja Mooseksemme

sanan virkkoi, viivytteli,

tuli toinen tunnin päästä.

Kolmatta piti pahainen,

viikon verran piilosessa.

 

Välihuomio hätäili,

kiireessä ihan unohti,

ansiot ihan ihanat,

Timo Soinin tappavimmat:

Retoriikan mestarmiesi,

sanavalmis tappi turha,

liukuhihnalta "hitaasti"

syytää suustansa surutta,

minuutissa miettimättä,

sanontoja kymmenkunta,

tuhatkunta tunnissansa.

 

Selityskö piilee siinä,

suosiosta suuremmasta,

jota nauttii Soinin Timppa,

josta kärsii jääräpäämme,

"liukas" Mooses-Lipposemme?

 

Rehelliset raapustajat?

 

Josko lintu loukkaantuvi,

vielä hoito Heinolassa,

koko maata kattavainen,

toistaiseksi tarjotahan,

ilmaiseksi annetahan.

Lama konsa koittelevi,

hellivätä Heinolaamme,

iski uhka uskomaton:

hoito pakko purkaella,

saattohoito suunnitella.

 

Nousi siitä melske moinen,

vastalause vaativainen,

adressi ihan tavaton,

luontoihmiset inahti,

kaupunkia kauhisteli.

Tosissansa josko jätkät,

ynnä mimmit, äijät, ämmät,

rehelliset raapustajat,

luontoihmiset ihanat,

olis lintujen apuna,

kopeekkata kaksitoista ,

nykyeuron nyhveröä,

otettuna oikopäätä,

oman pussin pohjaselta,

Heinolassa hoitamista,

avittaisi aika lailla,

pystyssä pitäisi vuoden.

 

8. huhtikuuta 2009

 

Fortum vastahan Venäjä

 

Pohjoisella puoliskolla,

Telluksen taka-aloilla,

napapiirin paikkehilla,

taisto jatkuu järkyttävä,

matsi kahden mahtavaisen,

kahden valtion kapina:

Fortum vastahan Venäjä.

 Tässä taiston tuoksinassa,

ottelussa kahden kansan,

käydään kilpaa kahden kesken,

kumpi mahti maailmassa,

leveämmän leivän pystyis',

järjestämään johdollensa.

 

"Totuus Torvi" toitotteli,

Hesarimme helskytteli,

kesken viikon kertoeli,

jotta johdossa eteni,

Fortum, mahti mannermainen,

minivaltio mitätön.

Kovin kaukana takana,

lymyellen lyllerteli,

idän mahti mannermainen,

jättivaltio varakas.

 

Virallinen versionsa,

uskottava uutisensa,

tarina tosi tukeva,

salat sylki nielustansa:

Liliuksen liksa kuussa,

lähes verran vuosipalkan,

pääministeri Putinin,

ynnä myöskin Medvedevin.

 

9. huhtikuuta 2009

 

Maahanmuuttaja mukava

 

Ankeudesta Afrikkansa,

Keniansa kuumuudesta,

saapui Pohjolan perille,

Suomen kylmille kaduille,

savisen majan asukki,

willi-ihminen ihana,

maahan muuttaja mukava,

hymyherkkä Wilson Kirva,

mukanansa muovipussi,

jossa jouten paitaa kolme,

tuliaisna tuskin muuta.

Juoksi jätkä jääräpäinen,

musta miesi muukalainen,

melkein ensi istumalta,

sydämihin suomalaisten,

Kalevalan kankahilla,

sydänmailla mahtavilla,

kisakentillä kovilla.

 

Aluksi opissa Oulun,

yksi kulta kuppisessa.

Lahden kolmesta kisasta,

voitto varma viemisenä,

kotiin kulta kannettuna.

Jokisuusta kultaa kaksi,

vielä yksi Vaasastakin.

 

 

Konsa juoksut juostununna,

kokemukset kerrottuna,

leijonatkin jahdattuina,

kaadettuna keihähillä,

nyljettynä nyhveröiset,

vielä Wilson verrytteli,

peliin pisti kaiken Kirwa,

”paha” saapui parketille,

pani polkaksi pojunen.

 

Paras poika porhaltaja,

yrittäjä ymmärtävä,

poliitikko varsin vieno,

satua sata repussa,

tuhat tallessa takissa,

tanssi tähtihin ”ketale”,

esikuvaksi ”evakon”,

sankariksi kaiken kansan.

Ylsi aivan eittämättä,

malliseksi mahtavaksi,

muuttajille muiden maiden.

 

 

 

Valtuustoakan valitus

 

Kokeilipa kuntaa kolme,

koneellista äänestystä,

arkaellen, aavistellen,

vaalia kovin kopisten,

systeemiä surkeata,

testaamatta tehtyänsä.

 

Käski kansa entereitä,

painoi nappeja nätisti,

varovasti varta vasten,

vasaralla varmuudeksi,

lekasella leppeästi,

moukarilla miestä myöten.

 

Silti sattui sukkelasti,

kävi täysin tumpelosti,

konehille kohtalomme:

katos äänet äkkipäätä,

avaruuteen armotonna,

bitti-taivaaseen takaisin.

 Minä raukka raadollinen,

akka aivan armollinen,

poliitikko puurtavainen,

sata ääntä saanut oisin,

kehumalla, kerjäämällä,

lainaamalla, lahjomalla.

 Nytpä päätti KooHoo-Oomme,

herrat Helsingin huterat,

jotta vaali vilpillinen,

koneäänestys ketale,

pannaan uudelle uralle,

liput uurnaan umpipiilon.

 

Mistäpä minä mitätön,

raharuhtinas rahaton,

akka aivan oivallinen,

rahat runsaat raavittelen,

vaalilauseet uudet laadin,

sijaan vanhojen valeiden.

 

 

 

10. huhtikuuta 2009

 

Pitkän Perjantain pärinät

 

Tarjos töllö perjantaina,

pitkän päivän puitteheksi,

tuutin täydeltä tönien,

tarinaa kalevan kansan ,

mitat täysin täyttäväistä,

pikkiriikkis paikattuna:

 

”Nynne”-”Manne maailmalla”,

”Pikku mestarit” merellä,

”Perheonnea” ”Pisara”,

”Pahan morsian”, pakana,

”Povipommin päiväkirja”,

”Vielä virtaa”, ”Lemmen viemä”,

”Miehen puolikkaat” pulassa,

”Jälkivääntö” ”Mullan alla”,

”Tartu mikkiin” ”Suuri kyttä”,

”Pilan päiten” ”Tee se itse”,

”Pientä pintaremppaa” taasen,

 ”Sillä siisti” ”Musta lammas”,

”Suuri hiljaisuus” suvussa.

 

 

 

Paavo Lipponen parahti

 

Paavo Lipponen parahti,

Turun seudulla tuhahti,

ärähti äkisti äijä,

kuuli siinä kunniansa,

omat ynnä vieraat veljet,

totiset toverit vallan.

Oikeiston ihan unohti,

paitsi Niinistön nimesi,

viran väärän vaalijaksi.

Puhemiehen pyllähytti,

Surku-Saulin siirrätteli,

ministeriksi pakotti.

 

Parahteli Paavo-parka,

ärähteli äijärukka,

kuuli siinä kunniansa,

harharetki herralauman,

linja puolueen punaisen,

jotos joutava demarin:

Ällös vihreitä ohita,

väärän puolen pientareelta.

Ällös kahta kanniskele,

lautasliinaa liehuttele,

pöytiin huippujen hupakoiden.

Ällös puolusta toveri,

pressan valtaa vaarallista,

ylivaltaa yhden äijän,

akkavaltaa laisinkana.

Parahteli Paavo-parka,

ärähteli äijärukka:

Älkää tyhmät toimittajat,

lehtineekerit nenättömät,

tapetoiko palstojanne,

kuvilla omilla vallan.

Tila tyhjä täyttäkäätte,

levehillä lausehilla,

kolumneilla korkehilla,

viisaan miehen virkkehillä.

 

11. huhtikuuta 2009

 

Laki tiukka laadittava?

 

Ope-liitto liikuttava,

vaatii vallan vallatonna,

ärjähtelee äärilaita,

äkin jotta joustettava,

asetukset annettava,

laki tiukka laadittava,

joka kieltää kaikenlaiset,

pakolliset säästöpuuhat,

lomautukset, tyhmät toimet,

koululaitoksen kupeelta,

yhden ammatin osalta.

Keksittynä kumppaneilla,

kansakunnan kynttilöillä,

peruste tosi pätevä:

Josko meidät määrätähän,

lomaa annetaan pakolla,

siitä kärsivät kakarat,

viattomat lapsilaumat,

ihan syyttömät ipanat.

 

Kansakunnan kynttilöiltä,

ihanteilta ihmiskunnan,

jäikö heiltä huomaamatta,

jotta syystä sellaisesta,

samaisesta seikkasesta,

pitää kieltää kieltämättä,

estää aivan ehdotonna,

lakko kesken oppivuoden. ==>

 

Luvallinen lakko vainen,

sallittuna pelkästänsä,

kesäkauden kestäessä,

lomaa lasten leikkiessä.

 

 

12. huhtikuuta 2009

 

Kolmekymppiset kakarat

 

Rämön Matti maanitteli,

Hesarissa hellitteli,

Pääsiäisenä pyhitti,

kakaroita kolmenkympin,

vallan vieneitä vireitä,

poliitikkoja pahoja.

Heitä nosti helvetistä,

maasta taivaaseen manasi.

 

Rämön lista liikuttava,

Matin taulukko tukeva,

sukuselvitys sekava,

ompi tässä oivallisna,

perin juurin puhtoisena,

koko lailla lainattuna.

Jyrki ”järkevä” Katainen,

Jutta ”uljas” Urpilainen,

Savon armaat aateliset,

Nen-loppuiset lapsukaiset.

Lopuilla ”mäki” lopussa,

nimen jatkona jokaisen:

Lehtomäen ”leidi” Paula,

Arhinmäen Paavo ”parka”,

Sinnemäen Anni ”arka”.

 

Eipä paljonkaan pojasta,

tuskin yhtään tyttösestä,

parantua polvi tainnut.

Sukuvaiva vaarallinen,

kulki geeneissä karusti.

 

Isä yhden yllättäen,

edusti koko ”kylästä”,

parlamentissa paraassa,

taatto toisen nurkkasia,

jonkun kunnan joutavaisen.

Kolmas pappa taustanansa,

puristeli puoluetta.

Neljäs virkaa valtiomme,

hoitaa hellästi haroen.

Isä viidennen vikurin,

oli ennen taistolainen,

ymmärtäjä äärilaidan.

 

13. huhtikuuta 2009

 

Kolehteja kännykällä

 

Porukalla pohtii Oulu,

josko almu auttavaisten,

kilahtaisi kirstuun kirkon,

kännykällä karttuisammin,

kuni haavin kiertäessä,

penkkiseltä penkkiselle,

vanhukselta vanhukselle.

Josko totta tuumasesta,

aatoksesta arkisesta,

sunnuntaiksi survotusta,

niinpä pappi kesken kaiken,

saarnastuolista sanoisi,

kuuluttaisi korkealta:

 

Nosta taskusta Nokia,

Sony, äLGee taikka Samsung.

Toki kelpaa kirkollemme,

merkit muutkin kännyköiden.

 

Naputtele viesti vinha,

numerohon viime virren,

viestiksi aseta ”Armo”,

perään paina summa suuri!

 

14. huhtikuuta 2009

 

�� EeUu-vaali vertaa vailla

 

Yle tutki tarkallensa,

kenet kansa tunnistaapi,

epäelee ehdokkaaksi,

parlamenttiin pyrkijäksi,

Unionin ”uljahaisen”.

 

Nousi yksi ylle toisten,

kunkku kurja kukkulalle,

pomo päälle ”ynnä muiden”,

nousi Soini sankariksi,

Timo kansan keisariksi.

 

Kakkoseksi uiskenteli,

entis-Ahti altahasta,

Jani Sievinen, demari,

kolmantena kolkutteli,

aimo-Anneli, KePuli.

Kymmenkunta kurjimusta,

intomieli ehdokasta,

liki pääsi pälkähästä,

heitä muisti mielessänsä

yksi henkilö sadasta!

 

Jotta muisti mullistuisi,

virkistyisi vaali-into,

onnistuisi äänen anto,

tässä tyrkyt tyttösille,

lisälista lapsosille,

jotakin joka pojalle:

Atik Ismail, Arja Alho,

Kermen Soitu, Suomalainen,

Kari Peitsamo, Puhakka,

Tero Pitkä, Pirttilahti,

Oinas, Petra Paasilinna,

Pentti Tiusanen, Pekonen,

Torsti Pilvi, Pietikäinen,

Ilkka Taipale, Itälä,

Karjula, Olin Kalevi,

Jukka Tuori, Jaakonsaari,

Esa Härmälä, Hynynen,

Martti Vaskonen, Vatanen,

Niko Korte, Kaikkonenkin.

 

15. huhtikuuta 2009

 

Kuvasarjasankarimme

 

Sarjasankarit sikaili,

keskiviikkona kovasti,

pälkähästä päästivätten,

runon rustaajan rupisen:

 

Wagner Viiviä vihoitti,

ehdotti ideaa ehtaa,

huippukoulua kokeili,

hulluksi heti havaittu.

arald Hirmuinen hikoili,

alla akkansa komennon,

oluelle onnekkaasti,

takaportista pujahti.

 

Valtiaissa vaihdettihin,

pomo pieni peukaloinen,

pääpomoksi puolustuksen,

Nato-liiton länsimaiden.

 

Kenraali Kaluuna kurja,

rukoeli ruokalassa,

Masin ruokaa maanitteli,

tuskin terveenä palasi.

 

Lakkokenraali sopuisa?

 

Hurja herja heitettihin,

huhu hassu haasteltihin,

saneltihin suusta suuhun,

jotta poika Pihtiputhan,

Ihalaisen ihmeäijä,

lakkokenraali kokenut,

eläkkeelle ehdittyä,

sovut aikoo synnytellä,

hajotella riidat rikki,

valtakunnassa vasiten,

työelämässä eniten.

 

Ihalaisen Lauri itse,

uutisesta "yllättyvi",

vanha pappa puuskahtavi:

mistä moinen tieto tyhmä,

kaikkialle kiertänynnä,

tupaan joutunut tähänkin,

liian aikaisin livennyt?

 

Kysyi kansa kaikkivoiva,

nyrpisteli nuoret naiset,

polo poijat purnaeli,

ällistyivät äijäraukat,

ahdistuivat akkasetkin:

Miksi virka taattoselle,

papalle perin pahalle,

ikivanhalle ukolle?

 Vastaa Vanhanen vasiten,

laukoo Matti vääräleuka:

Nytpä Lauri laittautuvi,

Ihalainen innostuvi,

nostajaksi nokkelaksi,

rajan vanhan kaatajaksi.

 

Lauri malliksi menevi,

ihan itse ompi oiva,

eläkerajan avaaja,

jota vielä vastusteli,

taannoin varsin virkeästi,

uhaten jopa lakolla,

koko kansan yhteisellä.

 

16. huhtikuuta 2009

 

Lakkokenraali sopuisa (2)

 

Hurja herja heitettihin,

huhu hassu haasteltihin,

saneltihin suusta suuhun,

jotta poika Pihtiputhan,

Ihalaisen ihmeäijä,

lakkokenraali kokenut,

eläkkeelle ehdittyä,

sovut aikoo synnytellä,

hajotella riidat rikki,

valtakunnassa vasiten,

työelämässä eniten.

 

Tärähytti Tarja Cronberg,

yritteli yllätystä,

viritteli virkaan naista,

virkaan, jossa vaaditahan,

koulutusta korkeata,

akateemista vasiten.

Tosi paikka koittaa konsa,

puhehensa pyörtää Tarja,

kääntyy tieltä akka arka,

korjaelee kohtaa kaksi,

nurin niskoin nakkeleepi

sukupuolen, koulutuksen.

 

Ihalaiseen ilman muuta,

valinta osuu vakava,

vaikka Lauri laittamatta,

uros uljas arvatenkin,

sekä vielä vääjäämättä,

kirvesmieskin kieltämättä.

 

Stubbi-poika suuna päänä

 

Ulkoherra Helsingistä,

Hymy-karju ”Kokkareiden”,

änkee aina eittämättä,

seuraan suurten sankareiden.

Kuvaan kuuluu kieltämättä,

otos saada oivallinen,

”komeasta” kaksikosta,

julkisuuteen juhlavasti.

Haile ynnä Aino-Kaisa

tuskin yhtä ylpehiä,

surkeasta seurastansa,

kakkosluokan liikkujasta.

 

17. huhtikuuta 2009

 

Lakkokenraali sopuisa (3)

 

Hurja herja heitettihin,

huhu hassu haasteltihin,

saneltihin suusta suuhun,

jotta poika Pihtiputhan,

Ihalaisen ihmeäijä,

lakkokenraali kokenut,

eläkkeelle ehdittyä,

sovut aikoo synnytellä,

hajotella riidat rikki,

valtakunnassa vasiten,

työelämässä eniten.

 

Suurin mahti maailmassa,

pääkirjoittaja pätevä,

Hesarissa helkytteli,

totesi huhun todeksi,

pitäväksi päätöksensä,

valita veli vasiten,

Ihalainen ilman muuta,

vaikka vailla muodollista,

pätevyyttä poika parka.

 

Tärähytti Tarja Cronberg,

itkeskeli iltasella,

josko akka joltinenkin,

neito nuori näyttäväinen,

oltais virkaan istutettu,

olis myöskin ”muotoseikat”,

tapaan tuttuun varmistettu!

 

18. huhtikuuta 2009

 

Kata-Jyrki kauhisteli

 

Kata-Jyrki kauhisteli,

omillensa ihmetteli,

varoitteli varta vasten,

änkyröistä äärilaidan,

kaatajista euroliiton,

unionin uljahimman.

 

Nimet jätti maininnatta,

julki tuomatta typerät,

salassa piti pahimmat,

äänitorvet ärhäkimmät.

 

Toki tiesi tyhmä kansa,

jotta piikkinä lihassa,

kokkareilla keitoksessa,

ompi Soini suurenmoinen,

änkyrä ylen etevä,

huuliveikko vertaa vailla,

surkimus kovin sekava,

villitsijä kansakunnan,

Unionin uuvuttaja,

liiton turhan tuomitsija.

 

Heitti Soini vastaherjan,

tinttasi Timo takaisin:

Herrat alkavat vapista,

hermostua ”hellanlettat”,

narrit vallan voipuella,

uupua uhan alaiset,

kuolla kesken vaalitaiston.

19. huhtikuuta 2009

 

Haalarit-kypärä -kilpa

 

Sanomissaan heitti herjan

Aimo Massinen Turusta:

Nytpä sossut Suomessamme

kokoomuksen korvaajina,

lienee kohta kerrassansa,

pappispuolue parahin.

 

Kokoo piispat pirttihinsä,

papit ”parhaat” parlamentin,

Ilkat, Mitrot mieliksensä,

”isät” oivat ehdokkaaksi,

eurovaalien varalta.

 

”Koti, uskonto, isänmaa”,

ennen valtti varmanlainen,

kokoomuksen kauluskansan.

Nytpä kaavuks' pappisporhoin,

rasvahaalarit haluttu.

 

Kari ”suuri” Suomalainen,

piirtäjä iän ikuinen,

josko vaihdoksen vakavan,

järistyksen järkyttävän,

saisi tietää tarkallensa,

omin korvin kuulostella,

ihan vääntyisi väkisin,

haudassa heti heräisi.

 

 

Esko Seppänen ”satuili”

 

Kansan Uutisten kaveri,

Esko Seppänen satuili,

huhtikuussa hullutteli,

historiaa hämmenteli,

Suomeamme surkutteli,

kansan vallan kaatajiksi,

”natsiliitot” liioitteli,

sysäeli syyllisiksi,

pahan kaiken kantajiksi,

”muiluttajat” määräeli.

 

Ohitteli ääri orhit,

omat virheet vaieskeli,

väliin jätti jääräpäiset,

vieraan vallan vaikuttajat:

Raukat Rauhan ”puolustajat”,

Itä-Saksan seurailijat,

vastustajat EeEeCeenkin.

 

 

20. huhtikuuta 2009

Onnittelut onnettomat

Hätäisesti huomenissa,

ani varhain aamusella,

väänsin virren vallattoman,

piristeeksi vuosipäivän,

häämme hetken huhtikuisen,

kunniaksi kultaseni.

Ollos orja onnellinen,

kovin kulta kiitollinen,

konsa nappasit nasevan,

ukon vallan viisahimman,

komehimman kulkijoista,

varakkaimman virkamiehen,

vähäisimmän väittäjistä,

kehujista kurjimmaisen.

Eikä paljon parjaamista,

vikaa vallan vaarallista,

syytä suuttua pahasti,

kamalasti kyrmistellä,

taida löytyä akasta,

Jänkäjärven jääräpäästä,

Aino ”armas” Kirsikasta,

likasta ihan kivasta,

Sinusta ”Sika” Hyvästä.

 

21. huhtikuuta 2009

 

Rasismikokous raaka

 

Yrittipä YyKoo ylväs,

herrajoukko joutavainen,

Genevessä kerran toisen,

rasismia raakamaista,

voimakkaasti vastustella.

 

Äkin selvisi sakille,

havaittihin hetken päästä,

jotta pönttönen puhujan,

paras paikka pilkkaella,

rasismihin yllytellä.

 

Suuttui siitä länsiäijät,

ulos urhot uskalteli,

marssivat jonossa jätkät.

Vastapuoli pullisteli,

taputukset salli suuret.

 

Tampereella taidetahan

 

Tampereella taidetahan,

viho viimein järkiintyä,

museota mullistella,

sankarmyytti murtaella,

Lenin-palvonta perua.

 

Ehdotus perin elävä,

hirmuhallinnon halusi,

tuoda julki järjestänsä

uhrit syyttömät Leninin,

totalitarismin tyhmän.

Vasemmiston vaaliruplat

 

MOTti kertoi maanantaina,

paljasti pahat tekoset,

AaYy-liikkehen asiat,

SAKin kansiot salaiset,

avustukset armottomat,

verottomat vaaliruplat,

joista nauttivat vasiten,

puolueet vasemman puolen,

sossut ynnä liittolaiset,

äärilaidan änkyräiset.

 

Tällä lailla laittomasti,

polo joutuu porvarimme,

tyhjätasku, yhtä lailla,

raharuhtinas rivakka,

kaveriksi kommunistin,

tukimieheksi demarin.

 

22. huhtikuuta 2009

 

Tasatahtia toverit

 

Kirkkoherra hehkutteli,

pappi Porvoossa puheli,

nautiskeli naapurille,

”Dimitrille” rehvasteli,

onnen päivistä pakisi,

ylisteli ympäriinsä,

valloitusta vaarallista,

parahinta pääsemistä,

irti Ruotsista rumasta,

alle vallan uljaan, uuden,

venäläisen veljeheksi,

Aleksanterin omaksi,

kansaseksi joukkoon muiden.

 

Herkesi heti hyminä,

onnen hetket häipyeli,

nauru kasvoilta katosi,

konsa pääsi pälkähästä,

kyselijät kansakunnan,

konsa vaati vastausta,

vapaan tiedon vaalijamme,

tonttikaupoista toverin,

vastavuorosta vasiten.

 

Täti-Tarja tästä suuttui,

ärähteli pressa rukka,

suuta siinä mutristeli,

heitti hetken herjaa, huulta:

”Tämä karkasi käsistä.

Presidentin nappaan nytpä,

turvaan teiltä tomppeleilta,

suojaan äidin armahaisen!”

 

Poistui paikalta parahin,

kaksikko kovin komea,

käsikynkkää yhtä lailla,

tasatahtia toverit,

kohti Moskovan konetta.

 

23. huhtikuuta 2009

 

Loputonko iltalypsy?

 

Ylen sankia Sanoma,

herätteli huomiota,

levitteli lehtykäinen,

mainoksessa maanitteli,

Kirveslinja kiitteleitsi,

revitteli Rantanenkin,

miten Keskusta ”ketale”,

perin pohjin pyörsi pilkan,

parhaaksensa ”pekkaroinnin”,

iltalypsyn ihmeheksi,

seppeleeksi siltarummun.

 

Ennen vanhaan vankkumatta,

väitti vastus vaarallinen,

vasen laita lakkaamatta,

oikea ihan ivalla:

Kepu pettää alvariinsa,

lupaamansa laisteleepi,

siltarummut sinne tänne,

omillensa otteleepi,

kukkuraksi kultaiseksi,

päälle entisten etujen.

Lisää lypsää iltasella,

laarihin levittää kaiken.

 

Sankarina suurimpana,

pahimpana päsmärinä,

joutavana joltisenkin,

Pekkarinen mainitahan,

kaikkialla kiitetähän.

 

Niinpä toimisto terävä,

mainostaja merkillinen,

”Välivaalin” alla aivan,

eessä tyhjän tyrkytyksen,

makeasti maalaeli,

mukavasti mutkisteli,

letkautusta Eppujemme,

Normaalien näppäryyttä,

sitä jossa joltisenkin,

kaakatetaan engelskaksi,

suitsutetaan Suomeamme.

 

Muuten jätti muuttamatta,

alun aivan entiseksi,

lopusta sanat supisti,

”reilun meiningin” repäisi,

”pekkaroinniksi” patisti.

 

Vastaisuudessa vasiten,

sisu poikamme pätevän,

maanittelu Mauri-raukan,

vaihtuu Suomemme eduksi,

koko kansan kunniaksi,

josko uskomme jotenkin,

valistukseen vaaliveisun,

euro-aikana etenkin.

 

 

24. huhtikuuta 2009

 

Köyhät kyykkyyn kynnyksellä

 

Päätti poika pikkarainen,

iso herra Helsingistä,

kaksimetrinen kaveri,

näyttää valtansa vasiten,

panna aivan armotonna,

köyhät kyykkyyn kynnyksellä,

ennen astuntaa etehen,

sossujohtajan sopivan,

rahavartijan vakavan.

 

 

Päätti poika pikkarainen,

iso herra Helsingistä,

kalusteilla kallihilla,

upo uusilla upeilla,

näyttää kurjille nätisti,

kulkijoille, kerjääjille,

jotta turha tulla tänne,

hattu kourassa hakea,

kolikoita karttaella,

saati sitten vaatiella,

seteleitä senkään vertaa.

 

Näinkö mietti mieletönnä,

ajatteli armotonna,

iso herra Helsingistä?

 

”Minun köyhän kurjimuksen,

raatajan liki hikisen,

pienipalkkaisen pohatan,

oli pakko painiskella,

omaa arvoa avittaa,

itsetuntoa lisätä,

kalusteilla kaunistella,

kulutella eurot kaikki,

sentit viedä viimeisetkin.

 

Väliäkö sillä sitten,

josko köyhät kurjimukset,

veneen alla viipyväiset,

muiden maiden muukalaiset,

omat orvot onnettomat,

jäävät vailla varsinaista,

ateriaa ainokaista.”

Laman alle ahdettuna,

sitä pohtikoon jokainen,

poliitikko kuurokorva,

äänestäjä äkkiväärä!

 

 

25. huhtikuuta 2009

 

Kekkosella vaalivoitto?

 

Oli laiva lastattuna,

Ruotsin paatti rustattuna,

iltalypsyn ihmisillä,

perijöillä Pekkarisen,

kepukansalla kovalla.

 

Päätti Vanhanen vasiten,

Matti Urhon määräellä,

Kekkosen kuvan tilata,

vaalivaltiksi valita,

vetojuhdaksi jorata.

 

Kysyy kansa kaikkivoipa,

äänestäjät äkkiseltäns':

Onko vanha vaarisemme,

isä aivan aurinkoinen,

johtotähti tuikkivainen,

vaiko vallan muinaisjäänne,

kurja kiiski vastavirran,

kiviriippa Keskustalle?

 

Sekin seikka selvinneepi,

konsa käyty kummallinen,

EeUu-vaali vankkumaton,

hehkuteltu herrajahti,

parlamenttiin päässeet parhaat,

suvaittuina surkehimmat,

unohdettu uljahimmat,

elävimmät ehdokkaista,

sekä siinä sirkuksessa,

pelureilta perkuleilta,

varakkailta varkahilta,

sammuteltu luulot suuret.

 

 

26. huhtikuuta 2009

 

Punaposki poikakerho

 

Punaposki poikakerho,

äijäryhmä änkyräinen,

itulauma lapsukaisten,

vasen laitamme lavea,

tasa-arvoa ajeli,

akkavallasta varoitti,

miesten sortoa murehti,

sarjatulta tuiskutteli,

sotavoimia vesitti.

 

Äijäryhmä änkyräinen,

vaatii vallan veikeästi,

turvaoppia omaksi,

kriisinhallintaa kotoista,

mutta tuskin välttämättä,

perinteistä puolustusta,

rajan pitkän rauhoitusta.

 

Itulauma lapsukaisten,

vaatii vallan veikeästi,

kutsuntoja kummallekin,

sukupuolelle parille,

yhtälailla yllättäen,

tytöille sekä pojille.

Vasen laitamme lavea,

vaatii vallan veikeästi,

luontojoukkoja lujasti:

Poteroita perhosille,

juoksuhautoja rotille,

ihmiskilpiä ketuille,

tulituksen torjuntahan,

kranaattien kohteheksi.

27. huhtikuuta 2009

 

Kapitalismin kurimus

 

Ennen vanhaan ilmaiseksi,

poroporvari pahainen,

saattoi kuulla korvillansa,

nähdä silmät sikkuralla,

halustansa huolimatta,

koilotusta kommunistin,

toitotusta työväkisen,

pilkkalauluja punaisten.

 

Nytpä pakko painiskella,

kanitella eurot, ruplat

jotta kuulee korvillansa,

haluttuna harvinaista,

kiihotusta kommunismin,

ylistystä aurinkoista,

Lenin-äijän arvostusta,

Ho Tsi Minhin mainostusta.

 

Nytpä maksaa maltahia,

kuulla kuinka karkeasti,

verot köyhäin verta juovat,

kuulla kuinka korpit karkaa,

haaskoiltansa harmahilta,

kuulla kuinka kurjat käyvät,

taiston viimeisen väkevän,

kuulla kuinka kansakunnat,

ompi veljet keskenänsä.

 

Nytpä voidaan vuorostansa,

nähdä varsin näppärästi,

kuinka riisto-eurot ehdat,

varat porvarin potista,

valuu konnain kukkaroihin,

päätyy pusseihin potiksi.

 

 

Desantti merihädässä

 

Puki päällensä desantti,

valjaat tiukat laskuvarjon,

asteli arasti urho,

kohti aukkoa avointa,

hyppyluukkua lumista.

 

Korkealta kurkkiessa,

poikaparkaan iski pelko,

kauhu tarttui tyttösehen,

jäipä hyppy hyppäämättä,

vieras valta valtaamatta.

 

Vaihtui vuosi, vuodenaika,

satamasta lähti laiva,

meren poikki porhalteli,

lastinansa urho luihu,

ilman varjoa desantti.

 

Satamassa vieraan vallan,

oli vastassa vasiten,

käsi tiukka, tulli tarkka,

valppahana poika potra,

tylyhinä tyttösetkin.

Kävi kurjasti desantin,

koreasti korpikonnan,

lähetteli valta vieras,

poisti maasta urheasta,

paluupostissa pakanan,

kumivenheellä kumoojan.

 

28. huhtikuuta 2009

 

Töllötarjonta tukeva

 

Kymmenen kanavan anti,

tiistain tarjonta tukeva,

pääsi aiheeksi pahasen,

runon vallan ruokottoman,

tarinan tosi typerän.

 

”Tänään otsikoissa” ompi:

”Pikku kakkonen” kateissa,

”Vielä virtaa” ykkösellä,

”Ihana piha” pihalla,

käsikähmässä ”Kätilöt”,

”Salatut elämät” ehtyi.

 

”Tulosruutu” tuskaileepi:

”Kaasukahva” kainalossa,

”Miehen puolikkaat” pulassa,

navetassa ”Naistenmiehet”,

”Peli-ilta” boikotissa.

 

”Ylipainoinen” yritti:

”Happea elämään” ensin,

sitten ”Uusille urille”,

”Syödään yhdessä” ituset.

 

”Uusi aalto” yllätteli,

”Pikku mestarit” merellä,

”Päivän sääkin” säikytteli,

”Teematieto” turrutteli,

”Perheonnea” puraisi.

 

”Repliikki” lihavan läskin:

”Luontohetki” helvetissä,

”Onnen päivät” päätteleitsi,

kutsui ”Sairaala” salainen,

”Annan keittiö mehukas”.

 

29. huhtikuuta 2009

 

Sikamainen mahtiflunssa

 

Kuului käsky kansakunnan,

monen valtion varalta:

”Pysy poissa Meksikosta,

kierrä kaukaa tappotauti,

sikamainen mahtiflunssa”.

 

Kuului käsky vanha, viisas,

kotimainen ohje oiva:

”Peitä pääsi yskiessä,

pahimmalta pärskinnältä,

nenä, suukko suojaele”.

Kuului käsky vanha, välkky,

isällinen neuvo nöyrä:

”Aina jälkeen aivastuksen,

pese sormet puhtahiksi,

kirkkahiksi kämmenetkin”.

 

Jatkui ohje oivallinen,

kokin antama aviisi:

”Älä turhaan tuskastele,

jätä syömättä sikaista,

siitä tauti tarttumaton”.

30. huhtikuuta 2009

 

Puheenvuoro puolustuksen

 

Häkämiehellä hätänen,

huoli vallan suuren suuri,

puolustuksen puuttehista,

ilmavaarasta vasiten.

 

”Ryssän” ohjukset ikävät,

väkisinkin vanhenevat,

kohta tuskin tutkinensa,

kierrätykseen kelvannevat.

 

Päätti jyrkkä järkiäijä,

Nato-ohjukset omistaa,

Suomen turvaksi tilata,

”miljardeilla” mittaella.

 

Ärähtipä Mielo-Matti,

Hesarissa helkytteli,

suurta summaa kauhisteli:

Josko miljardit mitattu,

kulttuurihin kallistuttu,

olis’ summalla samalla,

ostetuksi saatu oiva,

musiikkitalo mukava,

viereen vielä kaksi muuta,

kukkuraksi kaupan päälle,

kymmenittäin flyygeleitä.

 

Unohtuiko ukkoselta,

pätevältä ”päättäjältä”,

päivät Kollaan, Äyräpäänkin?

Oisko torjuttu ”toveri”,

musiikilla flyygeleiden,

palalaikalla paraiten?

 

1. toukokuuta 2009

 

Vappuaamun vaalivirret

 

Anivarhain aamusella,

vapun vieton kunniaksi,

mainosteli Maalaisliitto,

tolppamainosta tapaili,

Hesarissa helskytteli,

Kepu vanhaa kertaeli.

 

Kauan sitten kaakatteli,

mainosteli Maalaisliitto,

olevansa onni ainut,

”Vapaan kansan suora” väylä,

paratiisin porttiloille,

ainut reitti autuutehen,

pahan kahden kainalossa,

rahan ynnä pakkovallan,

kommunismin korpikonnain,

pääoman tosi katalan.

Anivarhain aamusella,

vapun vieton kunniaksi,

vasen laituri lavea,

Hesarissa helskytteli,

Kalevalaa verrytteli,

kokoon kansaa kuulutteli,

ovelalla otsikolla:

”Vapaus valita toisin”.

 

Kutsujina, maksajina,

moni alla mainittihin,

moni kommari komea,

moni sosdemi tukeva,

mukana pari parasta,

pipertäjää vihreätä.

Liekö lista lainattuna,

”Antajasta Tiedon” turhan,

vapun vanhan vaalijoista,

punakulkueen kamuista?

Anivarhain aamusella,

vapun vieton kunniaksi,

rahavalta vielä viipyi,

peiton alla piileskeli,

simasuita suukotteli,

asioista yhteisistä,

kovinpa vähän välitti.

 

2. toukokuuta 2009

 

Duunin päivä suomalainen

 

Oli eilen eittämättä,

duunin päivä suomalainen,

konsa heitti hullut huulta,

punaviiri pullisteli,

poliitikot pärrytteli,

valehteli varta vasten.

Oli eilen eittämättä,

duunin päivä suomalainen,

konsa heitti herjaa hassut,

hallitusta haukkumalla,

alle mullan murjomalla,

punaparrat pullisteli,

oma häntä heilahteli,

pystyyn nousi pyytämättä.

Oli eilen eittämättä,

duunin päivä suomalainen,

konsa kännissä kakarat,

krapulassa nuori Suomi,

aikuiset ihan pihalla.

Konsa yrjössä useimmat,

likaisena valkolakki,

silli suolainen simassa.

Tämän tiesin vanhastansa,

arvaelin oikeasti,

konsa myöskin lehtimiehet,

veti viinaa vimmatusti,

koko illan ihmeellisen,

duunin päivän suomalaisen,

eikä luukusta livennyt,

lehti tuore tullut laisin!

3. toukokuuta 2009

 

Kaivopuiston roskajoukko

 

Vietti Vappua valiot,

lakki päässä lapsilauma,

pojat parhaat kansakunnan,

tytön tylleröt terävät,

aikuiset akat iloiset,

papat vanhat verrattomat,

järkijoukko Kaivopuiston,

herrat Helsingin hämyiset.

Turhaan Sauri saarnaeli,

pomo-Pekka pullisteli,

luonto-immeinen lateli,

viher-oppeja vikisi.

 

Turhaan Sauri saarnaeli,

polo-Pekka ponnisteli,

siisteyttä suunnitteli,

pisuaareja penäsi,

käymälöitä kanniskeli,

roskapönttöjä rutisi.

 

Lensi roska, lensi kaksi,

sata pahvia parasta,

tuhat törkyä tulista,

nurmikolle näyttävälle,

kalliolle, kukkulalle.

 

Kalliolle, kukkulalle,

nurmikolle näyttävälle,

valui vuolaana vanana,

kermasena keltaisena,

sata pulloa parasta,

tuhat litraa lämpimäistä,

väkiviinaa, kuohuvaista,

oluttakin oivallista.

 

Josko päivän päättyessä,

illan, yönkin ehtiessä,

puiston valtaisi varoen,

liike kansan kaikkivoiva,

Roskaliike reima, roima,

tunnuksella tunnetulla,

vapahasti vaihdetulla:

 

”Kerää yksi roska yksin,

joka päivä pääksytysten,

toinen rikka, toinen päivä,

kera uuden roska-Reiskan”,

olis’ puisto puhtoisena,

päästä viikon, kahden, kolmen,

sadan päivän päättyessä,

tullessa tuhannen vuoden.

 

4. toukokuuta 2009

 

Jäitä hattuun Keskustalle!

 

Ärähteli äijä nuori,

Antti, kanki-Kaikkosemme,

järkijätkä Tuusulasta,

edustaja ehta ainut,

Suomen toivo suurellinen:

 

”Väärin Vanhanen visersi,

konsa akkaa ehdotteli,

ehdokkaaksi ainoaksi,

johtajaksi joutavaksi,

pressa-kandiksi Kepujen”.

 

”Väärin Korhonen korisi,

konsa arvas’ Annelia,

ehdokkaaksi ainoaksi,

johtajaksi joutavaksi,

pressa-kandiksi Kepujen”.

Akat josko ainoastans',

olis’ meillä ”maalaisilla”,

ehdokkaina ehdokkaaksi,

putois’ silloin puolet poies,

minäkin mukana miesten.

 

Sukupuolta puoltamatta,

paras tehdä päätös vasta,

päästä vuoden, taikka kahden,

akat silloin aika vanhat,

minä parhaassa iässä!

 

5. toukokuuta 2009

 

Gallup-vaali kummallinen

 

Tutki Gallup kansan tunnot,

parastansa ponnisteli,

EeUu-ehdokkaat uteli,

järjestipä järkytyksen,

melko moisen muutamille,

politrukeille pahiten.

Timo Soini kärkikasvo,

koko Suomen suosikkina.

Kakkoseksi kiilaeli,

Heidi Hautalan hamonen.

Kipristeli kolmantena,

varpahat Itälän Villen.

Sijan neljännen sipaisi,

isä Mitron pappispeitto.

 

Isä Mitro mankeloitsi,

sileäksi sortin sossut,

politrukit polvillensa,

jäljessänsä Jaakonsaari,

Satu, Arto arvatenkin,

Petra, Kimmo kiljumatta,

Arja Alho auttamatta,

taakse jäivät Taipaleetkin.

 

Keskustassa kolmanneksi,

kiri Soini säälimättä,

”vähin äänin” vääjäämättä,

suuren suosion keralla,

ohi Takkulan tukevan,

ohi Karjulan komean.

Kanki sentään sinnitteli,

eteen Soinin ehtieli.

 

Valitsivat vihreet veikot,

kirittivät kärkipäähän,

perään viiden pyrkyrinsä,

isä Mitron sossuloista,

Pietikäisen kokkareista,

Itälänkin oikeistosta,

sekä Velton sieltä jostain.

 

Kokoomuskin kannatteli,

Timo Soinia sovitti,

puki viittaan parlamentin,

Heidi Hautalan ohella,

kaveriksi Korholalle,

Penttilälle peesaajaksi,

Itälän iki iloksi.

 

6. toukokuuta 2009

 

Mestaruus ihan ovella!

 

Soitti suutaan Suomi-poika,

leuhkivatten leijonamme:

Konsa kaadoimme Kanadan,

äidit saavat siunaella,

päivänänsä pärrytellä,

kaukaloiden sankareita,

polo poikia pyhiä,

mestareita murhaavia,

Telluksemme mestareita.

 

Kuka pelkää lännen miestä,

Jenkkijätkää jäykänlaista?

Ilta-annos pelkkä pieni,

ompi ollut ennen meille,

tilastotkin tietää tarkoin,

voittaa Suomi suuren vallan,

vasurilla vainen jengi.

7. toukokuuta 2009

 

Perlus Kooni koppavainen

 

Perlus Kooni koppavainen,

”kirkkoherra” saapasmaasta,

Italian ihmeäijä,

surkutteli Suomeamme,

puukirkkoja purkaeli,

manaeli maan tasalle.

oman kulttuurin korotti,

kattoon asti arvosteli.

 

8. toukokuuta 2009

 

Selkäsauna ”sankareille”

 

Vähän ennen kyyneleitä,

sanat suuret suusta pääsi,

turhaan potki poikasakki,

vastahankaan jenkkijätkän,

kaukalossa karmeassa,

sulatossa surkeassa.

Miesten seurassa munasi,

Suomi-poika surkeasti,

suuret toivehet typerät,

äitien ilot ihanat,

kiekko kirposi lavasta,

tolppa temppuili kovasti,

vieras maalit maalaeli,

lökäpöksyt löylytteli,

pinnisteli jatkopaikan.

 

9. toukokuuta 2009

 

Ennen kuolon kohtaamista

 

HooÄs-raati raadollinen,

päätti yhdeksän parasta,

kotimaista kohdettansa,

joihin pakko jolkutella,

itse kunkin kuljeskella,

ennen kuolon kohtaamista,

avaamista arkun kannen.

Tässä lista täydellinen:

Tammerkoski Tampereelta

kuuluu konttiin kulkijoitten.

Vartijatta tuskin jääpi

Turun vuori tähtitornin.

Kökar haahkat houkuttaapi

kulttuuria katsomahan.

Peräpä meren mukavan

jäätä särkien sopiva.

Ruotsinlaiva lainehilla

tuskin koskaan tyhjä aivan.

Kilpisjärvi jäättömänä

heinäkuussa heltehellä.

Oulangalla outo taika

antaa ruskan ruikutella.

Sadat saaret höyrylaiva

saarteleitsee Saimahalla.

Suomenlinnan surkuhauskan

joka jätkä järjestänsä

valtaamahan pystyy varhain.

 

10. toukokuuta 2009

 

Kanada tahi Venäjä

 

Tänä yönä tärkeänä,

äidit aivan auttamatta,

voittotaiston tuoksinassa,

julkisesti juhlistavat,

kiekkokultaa kansakunnan,

joko naapuri Venäjän,

tahi kaukomaa Kanadan.

Odotukset oivalliset,

lupaukset leijonaimme,

jäiseen kuoppaan kaivettihin,

murjottihin alle mullan,

paljon ennen päättymistä,

alkamista viime taiston.

Rantapallojen parissa,

Leijonamme lampahina,

samaan aikaan surkutellen,

kaljaa kurkkuun kittailevat,

äideistä vähät välittäin.

 

11. toukokuuta 2009

 

Barceloonassa pamahti

 

Konsa kesken kultahuuman,

Barceloonassa pamahti,

kaksi kärryä kärähti,

sankat joukot Suomessamme,

sankareita surkutteli,

kiroeli kaarat kurjat,

vaihdeloorat luokitteli,

itätuotteiksi tukisti.

 

Suri Suomi sankareitans',

parahteli pitkän päivän,

konsa Ferrari väsähti,

Kimi konsa työnteleitsi,

auton tallihin takaisin,

”pakoellen” palliloita,

suihkutusta suurenmoista,

”janojuoman” jättämistä.

 

Suri Suomi sankareitans',

parahteli päivät päästäns',

konsa MacLaren mateli,

Heikki konsa hellitteli,

ajamisen aivan jätti,

kesken heitti kuskin hommat,

”pakoellen” palliloita,

”janojuoman” juoksutusta,

suihkutusta suurenmoista.

 

12. toukokuuta 2009

 

Väki Walton vinnaalissa?

 

Koko Suomi surkutteli,

kiekkomiesten kurjimusta,

tappiota tarpeetonta,

tyhjän tuomista kisasta,

mittelöistä maailmalta.

 

Oisko onni oivallinen,

Euroviisuissa enemmän,

Walton veisulla vasiten?

Oisko tarjolla todella,

paikka parhaiden parissa,

finaalissa valtioiden?

 

13. toukokuuta 2009

 

Seuramiehet saataville

 

Päätti akka armoitettu,

miehet fiksut merkkaella,

esitellä uljaat urhot,

seuralaisiksi selata,

saada naisten saataville,

yhden illan istujiksi,

kahden päivän pohtijoiksi,

kiertäjiksi kattolampun,

manaajiksi mattopiiskan.

 

Laati akka armoitettu,

tiukat säännöt saapujille,

ohjeet ankarat ukoille:

Seksipalvelut parahat,

joutaa muille markkinoille,

josko hinku hirvittävä,

sänky miehellä mukana,

kassan kautta kulku käypi,

poskisuukko surkeahko,

sentään sallitaan salassa.

 

 

14. toukokuuta 2009

 

Oluttestit onnettomat

 

Kalja-raati raadollinen,

otti sokkona olutta,

haistoi, maistoi, kurkkuun kaatoi,

avatutti pullon, kaksi,

parikymmentä kulutti.

 

Kalja-raati raadollinen,

tutki päivän, istui illan,

ehtiessä aamun arjen,

järjestyksen järkkäs’ varman,

paremmaksi toisen toista,

totes’ pahnoilta poliisin.

Tyhmä saattaa toitotella,

asiaton aavistella,

josko testi toisintona,

joko järjestys mitätön,

vanha vallan virheellinen,

uusi aivan arvaamaton.

 

 

Pyhän Jaakon jalkamatka

 

Neljä miestä miehekästä,

kaunokaista kolmetoista,

parastansa päätti panna,

yritellä ulkomailla,

jaloitella joutessansa,

Espanjassa jolkutella,

Pyhän Jaakon jälkilöillä,

virstat valloittaa vasiten,

peninkulmat porskutella,

maiset murheet muuraella,

sulatella suuret synnit.

Piispa-Eero Helsingistä,

kirjeellänsä keltaisella,

paperilla pystyvällä, ==>

sakin siunasi sakean,

seurakunnan matkaan saattoi,

määränpäähän määräeli.

 

Neljä miestä miehekästä,

kaunokaista kolmetoista,

otti mittaa itsestänsä,

salaa toinen toisestansa.

 

Josko jalka joutuisampi,

kuni kulkijan hitahan,

vauhti kasvoi kasvamistans',

välimatka virstaiseksi.

 

Suru siitä häntäpäälle,

murhe maallinen masensi,

itku pitkästä ilosta,

jälkijoukolle jurolle.

Nieli yksi ylpeytensä,

”elitismistä” erosi,

vauhdin verkkaisen valitsi,

jättäytyvi jälkipäähän,

liittyi seurahan sovulla.

Kiireetönnä kulki kurjat,

”rupusakki” vertaa vailla.

Syntyi siitä ”sankarille”,

toveruus tosi tukeva,

koko matkan kestäväinen,

ystävyys ylen ihana.

 

Tasajalkaa taittui taival,

ehtymättä voimat jäivät,

matka kesken katkieli.

 

Ihan ennen aikojansa,

Pyhä Jaakko kaupunkiinsa,

kaikki kulkijat keräsi,

nukkavierun viimeisenkin,

vikitteli vierellensä.

 

15. toukokuuta 2009

 

Ylen oppineen varustus

 

Mahdottomat muotimammat,

vaatemyyjät vallattomat,

tyttösille tyrkyttävät,

abirentuille ajavat,

ojentavat oppineille,

lakin päähän laskijoille,

minihelmaa hehkeätä,

ilman olkaimen osasta,

omenaista, persikkaista,

lilaa, keltaista, komeeta,

pukinetta kirjavaista,

monenlaista houkutinta

miehen mieleen istuvaista.

 

 

16. toukokuuta 2009

 

Vanhat sarjat saksittuina

 

TeeVee kaksi kummajainen,

päätti ykskaks yllättäen,

esitellä empimättä,

vanhat sarjat saksittuna,

määrämittaan leikattuna,

koska kartta ohjelmiston,

sitä vaatii ”välttämättä”.

 

Uudet sarjat saksittuna,

tilaa töllö varta vasten,

jotta kartoitus katala,

onnistuvi oikopäätä,

väkivaltaa käyttämättä.

 

 

17. toukokuuta 2009

 

Pienet porhot pontevina

 

Samaan aikaan sattumalta,

kolme pientä puoluetta,

väkensä kokohon väänsi,

yksi toiselle ärisi,

toinen taasen vastaan väänsi,

kolmaskin kehuitta kulki.

 

Wallin persuilta penäsi,

visioita vaatieli,

populismin purkamista,

hylkäämistä huulen heiton.

 

Soini vihreitä ”vihasi”,

villapaidoista puhisi,

eliitiksi ehdotteli,

tykitteli työttömyyden.

Cronberg nuijalla nakutti,

Annin johtohon ajatti,

itsensä ihan unohti,

kaiketi kehuja kaipas’.

 

18. toukokuuta 2009

 

Viisuvoitto kaarsi kauas

 

Suomi pettyi surkeasti,

konsa jälleen karkeasti,

viisuvoitto kaukaa kiersi,

kannel-kansan Väinämöisen,

Walton jengin verrattoman.

 

Nokitteli Norja Suomen,

kajautti kanveesille,

nyrkkiraudalla nukutti,

väliin mahtui vääjäämättä,

monta maata muukalaista,

laulukansaa kummajaista,

konsa vallan viimeisenä,

väki Waltomme vikisi.

 

19. toukokuuta 2009

 

Isä-Mitro maalliseksi?

 

Euro-vaalin vallitessa,

”taivastiellä” tuskaisella,

vanha sääntö vaarallinen,

ortodoksisen ovela,

kettumaisenkin katala,

laadittuna aikanansa,

ajanlaskun alkaessa,

saattaa koitua tuhoksi,

Repo-Mitron riesaseksi.

 

Vanha sääntö vaarallinen,

ortodoksisen ovela,

sanoo selvästi surutta:

Älä palvo palvomalla,

ylistele yhtä päätä,

kahta herraa kerrallansa!

Virka maallinen ”mahoton”,

jopa parhaalle papille,

julkkikselle joutavalle!

Vanha sääntö vaarallinen,

ortodoksisen ovela,

sanoo selvästi surutta:

Josko varrot virkaa maista,

etkä pyörrä erheitäsi,

kadu kaikkea kovasti,

joudut kirkosta erohon,

”perkeleiseen” pannaan päädyt!

 

20. toukokuuta 2009

 

Listavaali lempiaihe

 

Koska kansa täysin tyhmä,

äänestelee änkyröitä,

julkimoita järjestänsä,

porhot puolueen unohtain,

vasemmiston vaalimana,

listavaali vallotanna,

esiin pyrkii vuoroviikoin,

ilman muuta kerran kuussa.

 

Kansa tietää tarkallensa,

jotta julkimot huterat,

ovat listalla lisänä,

porhojen apuväkenä.

Toki tarkoitus takana,

saada pampuille papua,

äänivyöry aikaiseksi,

punaisille puolueille,

sinivalkeille väreille.

 

Josko listat laadittuna,

mukaan porhojen punaisten,

lailla kokkarin komean,

häntäpäässä häärisivät:

Isä-Mitro ihmeäijä,

Atik Ismail, potkupallo,

Jani ”sorsa” Sievisemme,

sekä Mannisen Johanna.

 

21. toukokuuta 2009

 

”Katainen kätensä risti”

 

Urputtaja Urpilainen,

valittaja surku suuri,

itkijä ihan iloton,

vakavissaan väittää aivan,

jotta Jyrki jäykkäniska,

raharuhtinas räväkkä,

väärää linjaa luistelevi,

elvytystä ehkäisevi,

torjuelee ”taitavasti”,

alla armaan eurovaalin.

 

Urputtaja Urpilaisen,

itkeväisen iskulause,

kuuluu suulla suuremmalla,

Hesarimme herjaamana,

sanaa kaksi kääntämällä:

”Katainen kätensä risti”.

 

Josko Jutta päsmärinä,

valtaherrana varikon,

lama-Suomen sulkijana,

olis’ alla eurovaalin,

ilman muuta murjotusta,

lamalääkkeeksi lataisi:

”Kätes’ risti käskemättä,

Isä-Mitro miettimättä”.

 

 

22. toukokuuta 2009

 

Hesarimme herjaeli

 

Hesarimme herjaeli,

perjantaina puhkueli,

helatorstaista höpisi,

sivua pulisi puoli.

Kovinpa vapaa valinta,

sanojen sapekas käyttö,

ihmetytti ihmismieltä,

kristikansaa kaikkialla,

herjan heitosta hikosi.

 

Mukaan tekstin tantereella,

kirkon katveessa vasiten,

pyhää leipää ”rouskuteltu”,

sakramentti sangen suuri,

juonti viinin ”hörppäystä”.

 

Mukaan tekstin tantereella,

kirkon katveessa vasiten,

väki hiljaa värjötteli,

kolina ratikan kuului,

yli saarnan yhtä kaikki,

kirkujaiset lokkienkin.

Näinkö nokki näyttävästi,

hihitteli itseksensä,

aatetta omaa ylisti,

rahavallan vaalijamme,

”paras” lehti porhojemme?

 

Sairaanhoitaja sapekas

 

Jutta julkimo hyväkäs,

”Verkkosukka”-sankarimme,

imagessa ilmestyvi,

gloriassa loistelevi,

yllä uusi uskalias,

asu verhona vasurin,

piikki pystyssä vasiten,

kipusisko keikuttavi,

ruiskuansa ruokotonta.

 

Samaan aikaan sattumalta,

mediassa melskaeltu,

sadateltu hoitajata,

sisko-rukkaa sirkeätä,

epäelty ehtymättä,

sarjamurhasta muristu,

myrkkypiikeistä päristy.

 

23. toukokuuta 2009

 

Kekkoshaamun harharetket

 

Eurovaalin vallitessa,

josko Kekkonen kehissä,

Keskustalla kekkulilla,

samaa virttä vanhanlaista,

yritteli yhtä lailla,

puna-Jutta julkimomme,

sisar hento valkolainen.

 

Revitteli Jutta-rukka,

kipusisko silmitönnä,

piikki pystyssä pärisi,

lailla Urkin runnaeli,

kriisiryhmää rynnisteli,

lamalääkettä levitti,

”hätähallitusta” henki.

 

Telkkarissa suuna päänä,

puna-Jutta julkimomme,

sisar hento valkolainen,

typisteli työttömyyttä,

Ihalaista ehdotteli,

johtohommaan joutavaista.

Ero ainut, armotonkin,

siinä, jotta Jutta-rukka,

Kekkoseksi tuskin kelpais',

arvovalta aivan nolla,

jälkeen jännän vaateleikin.

Urkilla sata lasissa,

koko kurjan kunkkuvallan,

”satavuotisen” virankin.

Ainakin alussa kauden,

Jutalla ”kusi” sukassa,

verkkovarressa vasiten.

 

Ihalaisen ihmelääke,

AaYy-liikkeen keino kumma:

Ennen konkurssi käsille,

kuni palkat pienemmiksi,

sekä siinä sotkusessa,

koko kansa kortistohon.

Siten valta vääjäämättä,

valuu laariin vastavirran,

opposition omaksi.

Ylen anti ”uutisesta”,

puoli tuntia peräti,

Hesarimme ”hehkutteli”,

tällä kertaa kieltämättä,

varsin vaisusti varoen:

pari pientä pätkää palstan.

 

24. toukokuuta 2009

 

Jatkojuttu Juttasesta

 

Telkkarissa suuna päänä,

puna-Jutta julkimomme,

sisar hento valkolainen,

typisteli työttömyyttä,

Ihalaista ehdotteli,

johtohommaan joutavaista.

 

”Kumma kyllä” kannatusta,

tuli tuutin täyteisenä,

oman puolueen parista,

entisiltä ”sankareilta”,

työttömyyden ”torjujilta”,

epäonnen onkijoilta.

Jaakonsaari jankutteli,

manaeli Mönkäreemme,

Filatohvi varmisteli,

Puhakkakin pullisteli,

koko sakki sossukerman,

ylisteli ehdotusta,

uudistusta ”uutukaista”.

 

Siitä Vanhanen kivahti,

murahteli Mattisemme:

Homma meidän hallinnassa,

ryhmä raavittu kasahan,

sovittuna kauan sitten,

turha hyppiä nenille,

varpahille astuella.

 

Vanha konsti vankkumaton,

vanha keino kuolematon,

tehdä äkkiä aloite,

josta kuullut kuiskittavan,

viittä vaille valmihina,

omanansa ehdotella,

omaa häntää nostaella,

koko kansan kammareissa,

silmissä joka jäpikän.

 

Vauvauutinen ”upea”

 

Tomerana Nelkkutöllö,

iltasella ihmetytti,

skuuppiherjan heitteleitsi,

pamahutti uutispommin,

jotta Sauli ennä Jenni,

syksysellä syntyväksi,

vauvaa vartoovat vasiten.

Toimittaja ”Torvelainen”,

selitteli surkeasti,

jotta luuli luultavasti,

tutki kaikki karkeasti,

surkeasti sotki Jennit,

unhotti nimet sukujen.

 

Suutaripa siitä syntyi,

uutisankka uskomaton.

Neloselta särkyi maine,

uskottavuus uutisilta,

palanneeko paikallensa,

entiseksi ensi vuonna,

tuskin koskaan kaikkinensa.

25. toukokuuta 2009

 

Vaihtopenkin painajainen

 

Kävi ”armo” oikeudessa,

täyttyi toive suomalaisten,

konsa viimein varta vasten,

manageri maanitteli,

Rafaelin kutsu kuului,

käski kentälle pelurin,

”Sami Suuren”, sankarimme,

konsa voitto varmistettu,

sija toinen turvattuna,

Englannissa ennen muuta.

 

Sami Hyypiän hyvästit,

Liverpoolin lattialla,

verkasella vihreällä,

minuuttia kesti kuusi.

 

Siihen päättyi sankarilta,

vaihtopenkin valtiaalta,

pitkä piina, painajainen,

koko kauden kestäväinen.

 

Saksanmaalla mainiolla,

Leverkuusen kieltämättä,

Samin maineen muistavana,

vanhat taidot tietävänä,

antoi tälle tinkimättä,

armon aikaa eittämättä,

miettiellä mielessänsä,

eläkkeelle ehtimistä,

vapaaherraksi vasiten.

 

26. toukokuuta 2009

 

EeUu-mainokset makeat

 

Päätin syynätä syvästi,

tutkia ihan ilolla,

pikku, pikku pilkkasella,

kalevainen kansa kuinka,

pojat ”parhaat” surku-Suomen,

tytöt ”törpöt Suomen suuren,

puolueet tosi ”terävät”,

mainostavi maanitellen,

ylistävi itseänsä,

maasta taivaaseen manaten.

 

Erilaista Eurooppata,

koilottavat kommunistit,

Kari Peitsamon perässä.

 

Korva tarkkana kokoomus,

Sari Sarkomaan sakissa,

kansaa kuuntelee kurillans'.

 

Sepän kolmen kainalossa,

kansanvaltaa vanjalaista,

Vatasemme vankistavi.

 

Esa Härmälä eriksens',

lupaa olla ”luultavasti”,

osaavana Euroopassa.

 

Kimmo Kiljunen koristen,

Suomen äänen Euroopassa,

uskoo itsensä olevan.

 

Virta ynnä Kärkkäisemme,

vanhaan turvaavat tukehen,

johtomiehiin joutavaisten.

Yhdellä jalalla yksin,

vasen tiukka tahtinansa,

Lapintie anoo apua.

 

Keskusta kovin kopea,

sakin sangen suurenlaisen,

levittelee noutoon leivän.

 

Ruotsalaiset kahta kieltä,

yhtä mieltä ympyrkäistä,

tyrkkäelee toisillensa.

 

Jaakonsaari seurassansa,

kanki-Kaikkonen ”ketale”,

ihmettelee aivan syystä,

iloa mitä mukamas,

EeUu antaa arvokasta.

 

 

 

27. toukokuuta 2009

 

EeUu-mainokset upeat

 

Päätin syynätä syvästi,

tutkia ihan ilolla,

pikku, pikku pilkkasella,

miten suulla suurimmalla,

pojat ”parhaat” surku-Suomen,

tytöt ”törpöt” Suomen seudun,

puolueet tosi ”terävät”,

mainostavi maanitellen,

ylistävi itseänsä,

maasta taivaaseen manaten.

 

Tasajalkaa terhakkaasti,

hymy suussa hilpeästi,

pomppii ”kokkari” korea,

lama-aikaa arvaamatta,

tilaa Suomen surkumatta.

 

Mari Puoskari ”piruillen”,

uskoo vallan urhokkaasti,

 säät ja ilmat säätävänsä,

”kasvikaasut” kaatavansa.

 

”Kalle” Haglund haastaa Soinin,

jonka uskoo voittavansa,

herjan heitossa hyvinkin!

Ovelasti Arja Alho,

toista puolta piilotellen,

näyttää puolet naamastansa!

 

Vihervallan kasvihuone,

taitaa täyttyä omista,

kaasuista kovin sakeista,

konsa kansa villapaitain,

vaali-intoa ajavi.

 

Aita-Artsi luottaa liiaks',

tukeen, turvaan hyppy-Heikkein,

mäki- ynnä seiväsmiesten.

 

Kaipaelee Suokas-Kyösti,

lentolippua vapaata,

brysseliin sekä takaisin.

 

 

Nytpä vuoro palkansaajan,

panee Paananen pahasti,

konsa kaipaa kukkaroonsa,

rahaa suurta raadollista,

EeUu-palkkaa pulskanlaista.

28. toukokuuta 2009

 

Ehta eksä ehdokkaana

 

Eksä ”nuori suomalainen”,

Penttilän rivakka Risto,

nyttemmin ihan etevä,

”Suomen Toivo” suurisuinen,

kokoomuksen korva uusi,

pyrkii valtaan vimmatusti,

parlamenttiin ”partaherrain”,

tukenansa, turvanansa,

eksä ehta taistolainen,

nykykroisos näyttäväinen,

sekä johtaja punainen,

eksä ehta johto”jätkä”,

vasemman lavean laidan,

pullanpaistaja parahin.

 

29. toukokuuta 2009

 

Sapotaasi surku suuri!

 

Sattui kerran Suomessamme,

Savonmaalla mainiolla,

Kiuruveellä vekkulilla,

jotta jätkä kokkareiden,

akka siinä seuranansa,

näki silmät sikkuralla,

isopäisten ihmeäijäin,

vaalimainokset makeat,

tuhottuna turvallansa,

rikottuna, raiskattuna,

maahan lyötynä lujasti.

 

Arvuutteli akka armas,

kokoomuksen hienohelma,

uskotteli ukko uljas,

kokoomuksen tarkkakorva,

josko kaataja katala,

sotkun suuren sorruttaja,

agitaattori ovela,

olis kommari ketale,

vaiko vallan taistolainen,

avustaja vieraan vallan.

 

Tutki pollari pätevä,

kameroita katsasteli,

tutki tunnin, tutki toisen,

viimein syyllinen sikisi.

Kamerasta katsottuna,

roisto raaka, konna kelju,

oli aivan oottamatta,

paha puuska, tuuli tuima!

 

Yksi seikka aivan auki,

vastaamista vielä vailla:

Oisko myrsky myllertänyt,

idän suunnasta itänyt!

 

30. toukokuuta 2009

 

Listaykkönen ylevä!

 

Suomen Keskusta ketale,

tuottaja tosi terävä,

”Nälkämaata” maanitteli,

Urhon vierellä viritti,

kera Kekkosen levitti,

sotki sassiin sinkkulistat,

viralliset villiinnytti,

”Öisen yhtyeen” ylitti.

Kovin kaukana takana,

Rybak rynni rähmällänsä,

Aleksanteri arasti,

kera parhaan euroviisun,

voittokappaleen väkevän.

 

Pilkattuna Pietarissa,

olis tuskin viimeisenä,

ollut Suomi onnetonna,

josko Walto vangittuna,

kotomaahan kahlittuna,

sijallansa Urho uljas,

nälkämaata näyttämässä,

Kainuun kansaa kiittämässä.

 

31. toukokuuta 2009

 

Missä EeUu, siellä Stuppi

 

Suurna päänä Stuppisuumme,

Hesarissa hehkutteli,

puuta heinää paasaeli.

 

Paijaeli pikkupäitä,

konkkaronkkaa kokkareiden,

vaalikarjaa vankanlaista.

 

Suurna päänä Stuppisuumme,

”väärin” Soinia siteeras',

ongelmat ihan unohti.

Mullan alle muuraeli,

unionin uhkaukset,

ukaasit ihan ”upeat”.

 

EeUu-murheet maininnatta,

käyrät kurkut oikomatta,

tervapastillit pahasta,

pilkkomatta saunapuutkin.

 

Ihme kyllä kieltämättä,

tällä kertaa Stuppisuumme,

lupaamatta aikoo olla,

nakujuoksua, jotosta,

paikkehille parlamentin,

koska puolet puurtajista,

turhan, tyhjän pyytäjistä,

saattaa uurnille ravata?

 

1. kesäkuuta 2009

 

Halos-Tarja kärkihahmo

 

Kysymällä Gallupilla,

kuka suurin suosikkisi,

Valitut Palat ”valitsi”,

ihailluimman ihmisemme.

 

Alla armaan akkavallan,

povellansa herran pelko,

kansa vastasi varoen:

Täti-Tarja ilman muuta!

Miesten sarjassa samaten,

voitto vallan vääjäämättä,

nojaamalla Noopelihin,

Ahtisaarelle ajettu.

 

Kovin kaukana takana,

Kimi-raukka kaasutteli,

kulki kurjasti kehässä,

Kiira Korven kiemuratkin.

Rupusakkiin surkumatta,

Tuomis-Erkki tuomittihin,

kerallansa Vanhas-Matti,

sekä Soini ynnä Loiri.

2. kesäkuuta 2009

 

Kuinka käynee surku-Suomen

 

Kuinka käynee surku-Suomen,

konsa veljemme Venäjä,

valtaa katsomon kapean,

Stadikan koko komean,

kansakuntaa konsa kaksi,

parastansa potkinnassa,

äMäM-taiston tuoksinassa,

yrittävi yrmystellä,

kumoon kaataa vastustajan,

kisapaikan varmistella?

 

Josko huuhkaja hukassa,

perii hukka huomenissa,

ensi viikolla vasiten,

surku-Suomen pallopoijat,

pyrkijät iän ikuiset.

3. kesäkuuta 2009

Hätä suuri hallituksen

 

Juuri alla eurovaalin,

iski pelko Suomenmaassa,

hätä suuri hallituksen,

konsa Soini ”sankar” Suomen,

”pelastaja” turvatulvan,

kerää yksi kerrallansa,

kaikki äänet ämpäriinsä.

 

Juuri alla eurovaalin,

ruotsalaisten runnomana,

keksi hallitus hatara,

maahanmuuttoa manata,

turvapaikkoja perata,

kotoutusta kannustella.

 

Josko tempusta apua,

viime hetken helpotusta,

sepä nähdään näyttävästi,

sujuvasti sunnuntaina.

 

 

4. kesäkuuta 2009

 

Vara vanhassa parahin

 

Väittelipä väitöskirja,

jotta itkee ihmislapset,

nuoret miehet laihanlaiset,

lihastensa surkeutta,

massan puutetta pahaista.

 

Sotavoimat väitti taasen,

jotta läski lähtemätön,

massa vallan vääjäämättä,

pilaa kunnon kansalaisen,

soturimme taistotahdin.

 

Tuore selvitys selitti,

jotta kunto kurjanlainen,

kestävyys kovin kepeä,

puutos jaksaa jatkuvasti,

reservistä hylkää puolet.

 

Väki uskoo vääjäämättä,

jotta piikki peppuhunsa,

hormonit apu parahin,

ratkaisu kovin osuva,

olis’ oitis ongelmaansa.

Sanoi Tarva aikanansa,

kauan sitten ”sillä lailla”,

jotta joukolla jokainen,

ylös sängystä surutta,

ulos lenkille lujalle.

 

Vara vanhassa parahin,

keino tuttu turvallinen,

siihen olkohon arasti,

ilman muuta uskominen,

luottamus luja jokaisen.

 

5. kesäkuuta 2009

 

Tarja puolella Putinin

 

Kalevalan kankahilla,

paikkehilla pressanlinnan,

tapas Tarja ”virkaveljen”,

presidentin entiskauden,

ministerin ”päällimmäisen”,

ylimmäisen ystävänsä,

tosi johtajan järeän.

 

Putin suulla suuremmalla,

konsa ääntänsä korotti,

auttajata ahdisteli,

diplomaattia manasi,

kirkonmieheksi kehotti,

lankes’ maahan miettimättä,

Tarja puolelle Putinin,

ylisteli ystäväänsä,

maasta ”taivaaseen” tapasi.

 

Konsa kerkes’ Heinäluoma,

tylyt mainitsi sanaset,

suusta päässehet Putinin,

repliilit repivät ”herran”,

siitä Eero arvaeli,

jotta suhteet surkeahkot,

alamaissa ilman muuta,

välillä Venäjän-Suomen.

Heti siitä heitti ”Stuppi”,

”Aleksanteri” ärähti:

Onko herra Heinäluoma,

suomettunut surkeasti,

tahtiin vanhaan vaikeasti,

kera Kiljusen kiperän,

joka Eeroa avitti,

samaa väitettä välitti.

 

6. kesäkuuta 2009

 

Joko viivasi vetäisit?

 

Punahisen pannahisen,

joko viivasi vetäisit,

ennakolta arvaelit,

vaiko vasta huomenissa,

suvisena sunnuntaina,

annat äänesi paraalle,

kurjimmalle kulkurille,

Bryssän maalle matkaajalle?

 

 

Rakkikoira raukkamainen

 

Vallitessa vaalitaiston,

Julma-Jutta Urpilainen,

rakkikoira raukkamainen,

tapaan tuttuun turvautuvi,

terminaaliin tehtahitten,

korttiin Moskovan mukavan.

Julma-Jutta Urpilainen,

rakkikoira raukkamainen,

älähteli äänehensä,

ilmapiiriä itäistä,

katalata, kalseata,

Putin konsa keskusteli,

Matin kanssa maanitteli,

punnerteli tulliloista,

lapsosista lausahteli.

Julma-Jutta Urpilainen,

rakkikoira raukkamainen,

heleästi hehkutteli,

ilmapiiriä itäistä,

hymylöitä hurmaavia,

ylistystä vieraan vallan,

Putin konsa kahvitteli,

Tarjan kanssa keskusteli,

seuranansa Miska, Rontti,

kehuskeli kissaa kahta.

 

7. kesäkuuta 2009

 

Suomi korkkasi Keravan

 

Sata akkaa Anttolasta,

tuhat äijää turkulaista,

kaikki herrat Helsingistä,

riensi paikoille paraille,

konsa Suomi kärkkyeli,

potkupallon pyörtehissä,

paikkaa joukossa eliitin,

konsa vastassa ”Kerava”,

lilliputti Liechtensteini.

 

Lupas’ lehdykkä leveä,

iltapäivän anti armas,

jotta kaatuu kurja sakki,

Keravan kokoinen kansa,

lilliputti Liechtensteini,

super-Suomen sotkemana,

nurmen pintaan näyttävästi,

potkulla parilla vainen.

Tappelipa lilliputti,

kuten Kollaan sankarimme,

Ihantalan ihmeäijät.

Maalin verran vetreämpi,

oli sentään Suomi suuri,

mutta, mutta miettikäämme,

kuinka käynee kohta puolin,

konsa vastassa Venäjä,

supervalta vertaa vailla,

joka Suomen voitettava,

jotta paikka taivahinen,

paratiisin portit aukeis,

maamme pallon potkijoille,

kenties kerran ensimmäisen.

 

8. kesäkuuta 2009

 

Analyysi eurovaalin

 

Josko vaali viimehinen,

kansan äänestys katala,

kertoopi koko totuuden,

siitä seuraa surkumatta:

Isä-Mitro ainut sossu,

parlamentissa paraassa,

konsa Liisa Jaakonsaari,

Naton suuntaan notkeana,

konsa liittomme punaisin,

vasen laitanen lavea,

parkuelee paikkaa vailla,

ilman yhtä ainoata.

Josko Soini sukkulana,

olis äänensä jakanut,

puolet poies pyyhkäellyt,

veli-Veltolle varannut,

silloin siltä istumalta,

olis puolue ”parahin”,

lyttyyn kristityt lykännyt,

vaille paikkaa ainoata.

Julkimoista joutavimmat,

melkein kaikki ”konnat”, ”donnat”,

jäivät rannalle rajusti:

Atik turhaan potkiskeli,

vastaan tutkainta vasenta,

putos laudalta Puhakka,

Jani Sievinen sukelsi,

silmät sokkona ”sotahan”,

kaatui kanki Kaikkosemme,

kesken tanssin taivaallisen,

Satunsa samalla sortui,

Vatasella virtaa vailla,

pikataipaleella akku,

Taipaleelta taasen puuttui,

vasemmiston vauhtipyörä.

 

Tulee tässä loppulause,

totuus ilman hampahia,

joutavata jossitusta,

sarvillani survomatta:

Neljä suurinta surkeutta,

parahinta puoluetta,

kärsi tappion tukevan,

pudotuksen yhden paikan,

yksi kuulu kurkottaja,

senpä ainoan olevan.

”Vallankahvaan” voittajana,

Timo Soini sinnitteli,

seuranansa vihreänä,

Heidi Hautala ja Hassi.

 

9. kesäkuuta 2009

 

Suomen sossujen tarina

 

Lähde mainio mukava,

kelpo kannustin kamala,

tarinalle tumpelolle,

tälle virrelle vasiten,

oli ehta oppimäärä,

Hesarissa helkytelty,

Suomen sossuhistoria,

perintönä Petja Pellin.

Aikojen alussa aivan,

vaati puolue punakka,

ylen sankka sossulauma:

Alas uskonnon opetus,

ylös taasen yhtä kaikki,

ylehinen, yhtäläinen,

äänioikeus äkisti.

 

Koitti aika armottomin,

synkin hetki Suomessamme,

veli vastassa velisen,

pojat taattoja tapatti.

 

Konsa kaikki kirkkoherrat,

parahimmat pappisporhot,

tuskin puolella punikin,

kävi käsky järkkymätön,

risti rinnalta repesi,

siinä sitten ”sattumalta”,

monet miehet lyötiin maahan,

julma surma saapueli,

kuolo kohtasi kamala.

Konsa kaatui vastahanka,

punataisto taukoeli,

oli eessä empimättä,

ihme kyllä kaikkialla,

yhteisrintama rivakka,

koko Suomen kannattama,

koska pakkaset paheni,

talvi tulla tupsahteli,

vastassa veli-Venäjä,

vainolainen vertaa vailla.

 

Kului aika, vaihtui vuodet,

puolue akan valitsi,

johtajaksi joutavaksi,

kärkihahmoksi halusi,

päästi pannasta papitkin.

Turun piispa ”tuntematon”,

”varapaaviksi” vilahti,

eurovallan valtimolle,

kaiken huipuksi huristi,

isä-Mitro ihmeäijä,

puhtohinen pappisparka,

opiltansa ortodoksi.

 

10. kesäkuuta 2009

 

Sotakorvaukset komeat

 

Jälkeen kahden kaksintaiston,

murinatta maksoi Suomi,

ikiaikain ystävälle,

Venäjälle voittoisalle,

pitkät pennit, runsaat ruplat,

sotakorvaukset komeat.

Luuli kansa kaikkivoipa,

jotta velka maksettuna,

kauan sitten korvattuna,

perittynä pennit kaikki,

mutta luulo erhehinen,

tieto väärä, virheellinen.

Pakko vielä puhdistella,

”paskat” Pietarin pihalta,

ennen ehtoa merehen,

Suomenlahteen laskemista.

 

11. kesäkuuta 2009

 

Ärräpäitä äärilaidan

 

Konsa vaali vammahinen,

eurovaali vallan nurja,

käyty kurjain keskuudessa,

tullut tappio tukala,

surkein kautta miehen muistin,

silloin siinä sotkusessa,

kamalassa kaaoksessa,

päästi puolue punainen,

äärilaita äkkiväärä,

kiroukset kirjavaiset,

melun melkoisen manasi,

purnauksen purkaeli.

kärkipäässä päättämässä,

vastuuäijää vaatimassa,

yli laidan heittämässä,

Mäki Arhin ärhenteli,

jyrähteli Mustajärvi,

niinpä johtaja poloinen,

Martti Korhonen korisi,

”puhemiehenä” pulisi,

eropapruun empimättä,

nimen alle raapusteli,

irti pääsi ärjynnästä,

vaalivastuusta lipesi.

Uusi uljas johtotähti,

poika nuori näyttäväinen,

Mäki Arhin arvatenkin,

samaan aikaan ottelussa,

potkupallon pyörinnässä,

käsi pystyssä pärisi,

kannusteli katsomossa,

joko surku Suomeamme,

ketaletta keskikastin,

nollasaaliin noukkinutta,

tahi sitten ”sattumalta”,

voittajata mahtavata,

venäläistä veljeämme!

 

12. kesäkuuta 2009

 

Koskenkorvan lakkolaiset

 

Pomolauma laskematon,

ajatteli itseksensä,

aivoillansa arkisilla,

jotta viina valmistuvi,

porukalla pienemmällä,

vähemmälläkin väellä.

Koskenkorvan keittäjätpä,

suuttui siitä sillä lailla,

jotta lakko laittamaton,

oli onneton edessä.

 

Raivoraittihit repesi,

iloon, onneen oikenivat,

puliäijät puiston penkin,

maalikauppaan matkasivat.

 

Herrat Helsingin totesi:

Kotituoppi josko tyhjä,

viinaa riittää raittihille,

eikä puutetta pahemmin,

juopoillakaan joutavilla.

Josko sammio sumea,

pohja paljas, paistavainen,

ulkomailta ostetahan,

saavikaupalla vasiten,

tuotetta tukevaa aivan.

 

13. kesäkuuta 2009

 

Täti-Tarja terhakkaana

 

Tasavallan valtaherra,

täti-Tarja terhakkaana,

toverinsa entisaikain,

suosikkinsa suurenmoisen,

punaisesta puolueesta,

liittokunnasta lujasta,

Ihalaisen ilman muuta,

herrasakkiin saatteleitsi,

ministeriksi nimesi.

Tasavallan valtaherra,

Lauriapa lohdutteli,

itkijätä järjesteli,

titteliä tyrkytteli,

manaeli miehen maasta,

ylös suosta suitsutteli,

sovittajan paikka koska,

tältä karkas’ katkerasti.

 

Hissun hiljaa Tuima-Tarja,

pusikossa piileskeli,

linnan nurkalla napisi,

antoi kansan kärsiellä,

konsa lakkoon laittomahan,

junaäijät julkes’ mennä.

Josko Urkki entisaikain,

kuninkaamme kultakauden,

olis’ kerran ärhennellyt,

sanan, kaksi kalkattanut,

eipä ehkä arkaellen,

kansa kurja kärsimätön,

junan sähköisen tuloa,

olis’ turhaan tuijotellut,

omaan autoon armastunut.

 

14. kesäkuuta 2009

 

Kadunvaltaajat sateessa

 

Heltehellä Helsingissä,

sakki pieni partasuinen,

lapsilauma laittamaton,

kadut valtasi vasiten,

heitti herjaa hullun lailla,

jotta keskusta komehin,

pitää jättää vääjäämättä,

ilman autojen ajoa,

pakokaasuja pahoja,

pyhitellä parhaat paikat,

jalkamiehille menoksi.

 

Sumppukansa surkeana,

käänsi suomeksi samalla,

nimen liigan äkkiväärän:

”Reclaim the Streets Helsingistä”.

 

Tuli tekstiksi todella,

yllättäen yhtä kaikki:

”Kadut tehkääpä takaisin,

purkaelkaa peltoloiksi,

maaksi viljelyskelpoiseksi.”

Sade konsa kaatamalla,

kadut kasteli karusti,

säikkyi siitä arkalaiset,

poistui paikalta kakarat,

partasuiset sankarimme,

pikkuautoilla parailla,

maastureilla mainioilla.

 

15. kesäkuuta 2009

 

Omaan nilkkaan pilkka sattui?

 

Toinen miespä” tarjoeli,

pakinassa paapatteli,

totuutena tyrkytteli,

jotta keskusta ketale,

parkkihallista pakana,

kassikaupalla keräsi,

vaalieuroja valitsi.

Taisi käydä sattumalta,

jotta heitto hurjanlainen,

pilkka varsin vaarallinen,

osui taiston tuoksinassa,

omaan nilkkaan oikopäätä,

koska kaappari epäilty,

aivan toista puoluetta,

aikanansa kannatteli.

 

Kupla puhkesi Keravan

 

Toimi kulttuurin Keravan,

juhlapäivänä paraana,

sataa lasta liikutteli,

uima-altaalle odotti,

saippuasta saatettua,

sataa kuplaa kuulutteli,

tuhattakin ehkä toivoi.

Koska ilma ihmeellinen,

harvinainen päivän paisto,

oli päivänä Keravan,

kolme kuplaa kirjavaista,

puhkes’ pelkästään pihalla,

nekin vallan virkavoimin.

 

16. kesäkuuta 2009

 

Pommiuhka porkkanoista

 

Tavallinen taiteilija,

rustailija Ruotsinmaalta,

teki kimpun porkkanoista,

kytki kellon nauhasella,

”pommin” nyöritti narulla,

asetteli ”taitehensa”,

näkösälle näyttävästi,

ujutteli uhkaavasti,

julki ihmisten iloksi?

Koko kansa säikkyi siitä,

epäeli terroria,

pian paikalla poliisit,

korjas’ taltehen tekoset,

tyhmän taitehen tulokset.

Pohti renttu ruotsalainen,

mietti sissi suomalainen,

josko ”konna” kummallinen,

turhan tyhmä taiteilija,

koko viikon putkasessa,

sellissä ihan pimeessä,

puri poikki porkkanoita,

keltaisena kasvoiltansa.

 

17. kesäkuuta 2009

 

Veteraanin iltaveisu

 

Ällös äimänä arista,

ällös tuimana tuhise,

ällös säikähdä sotaista,

pyssyn pauketta pahaista,

raakaa kirjaa ”ruokotonta”,

kuvatusta karkeata.

Ensi katseen ällös anna,

tehdä päätöstä pikaista,

antaa aivan armotonta,

lopullista tuomiota.

Tarina tää vanhan miehen,

jälkipolville jätetty,

vaipuu hautaan hetken päästä,

jos et aivan empimättä,

käskemättä kuulla jaksa,

sanomaani talteen saada.

 

Tarinaani tarkkaan tutki,

ehkä kätkössä kovuuden,

piilee lämpö loppumaton,

ihmisyys ihan elävä.

 

Josko kyynel kierähtävi,

pitkin poskea poloista,

sisälläsi silloin tiedät,

miksi MIEHET aikanansa,

”siellä jossakin” sotivat,

miksi taisteltiin Talissa,

Ihantala miksi kesti,

miksi torjui tunkeilijat,

väki Vuosalmen väkevä,

miksi ärjyi Äyräpääkin,

miksi silloin säilyi Suomi,

länsimaisena lajina,

valtakuntana vapaana.

Isojen lukujen ihme

 

Konsa löytyi lunnaspotti,

rahakätkö runsaanlainen,

miljoonainen ehkä aivan,

Suomen suurin lehdykäinen,

paksupainos Helsingistä,

rahasampo Erkon suuren,

tutki taannoin tarkkaan tiedot,

mittaeli millimetrit,

euron paksuudet pahukset,

tulos tiistaina tukeva,

metrin paksu pinkkasemme,

seteleistä syntyy näistä.

 

Keskiviikkona vasiten,

nolo toimitus totesi,

pinkan paksuus pottisemme,

kymmenkertainen peräti.

 

Jotta köyhä kansa Suomen,

toimituksen taapertavan,

laskutaitoon vielä luottais’,

vakavissaan kertoi lehti:

Sataset kun korvattihin,

viissatasilla rahoilla,

pinon paksuus ihme kyllä,

osaan viidenteen vilahti.

 

 

”Karvaturrit” Soinin suuhun?

 

Selitteli Soini taannoin,

ajatteli aivan oikein,

josko kaappari epäilty,

Turun seudun törttöilijä,

olis’ ollut ehdokkaana,

Timon ”seurassa” somassa,

heti silloin työnnettynä,

karvaturrit Soinin suuhun,

mikrofoonit miljoonatkin.

Koska kaappari epäilty,

kannaltansa tunnetulta,

ompi laita vensteriltä,

hiljaa häntä kainalossa,

pakoon pyrki toimittajat,

säästä, ilmasta, suvesta,

yrittivät uutisoida,

revitellä otsikoita.

 

 

18. kesäkuuta 2009

 

Kerjäläisten keskuudessa

 

Konsa kuljemme kujia,

katujakin kahlailemme,

heti vastassa vasunen,

haavi hauen mittahinen,

saavi vallan suurellinen,

ojossa käsi osaton,

seuranansa rikkaan reppu.

 

Kujillamme kerjääjinä,

rahan, rievun ruinaajina,

omantunnon soimaajina,

osan pienen ottajina,

potin suuren parkujina,

tämän tästä kohdatahan:

Rauha Vihreä viraton,

Armahdus ihan Yleinen,

sekä tietysti sekava,

kerjäläisten kuppikunta.

Eläimellistä menoa

 

Konsa suosikki Obama,

ulkomailla Uu-es-aassa,

kesken herkän haastattelun,

tappoi kärpäsen kädellä,

suuttui siitä suojelijat,

eläimelliset eläjät.

Peta-järjestö peräti,

lähetteli kärpäsloukun,

joka sieppaa saalihinsa,

muttei tyystin tyrmäele,

komiata kaunokaista.

 

Obamalle lähti ohje:

Kanna jälkeen haastattelun,

ulos loukku uskomaton,

avaa pyydys empimättä,

päästä kärpänen kädestä,

taivaan ”lintu” lentämähän.

 

19. kesäkuuta 2009

 

Pikku-huuhkajat hukassa

 

Rupisella Ruotsinmaalla,

potkupallossa porisi,

vanha viisaus virisi:

Mitä huuhkajat edellä,

sitä pikkuiset perässä.

 

Joko aika armoiskun,

joko aika ansiosta,

tunareiden tappioista,

”huuhkajat” heti hylätä?

 

Uusi uljas lempitermi,

olkoon vaikka vaatimaton,

turhat toiveet taittavainen:

”kanaparvi” kaakattava!

 

20. kesäkuuta 2009

 

Kasvihuoneilmiöstä

 

Juhannuksena jurona,

kesän keskellä pihalla,

kotosalla kauhistelin,

ihmettelin yksikseni,

kauhukeksintöä suurta:

kasvihuoneilmiötä.

Ennen tuota ilmiötä,

keksintöä saarnamiesten,

oli juhlava Juhannus,

ilman paitaa papparaiset,

jaloin paljain jolkuttivat,

kokolle kylän kotoisan.

 

Jälkeen kurjan keksintönne,

huopatossut, karvahattu,

ilman ankaran eristi,

oli päälle pakko panna,

kahdet kalsarit kireät,

välihousut villaisetkin.

 

21. kesäkuuta 2009

 

IiAaAaäF intoilevi

 

Keksi inha IiAaAaäF,

uudet säännöt säkkyräiset,

yleisurheiluun yritti,

mukamas säpinää saada.

Keksi kehno kirikierrot,

kisan keskelle ketale,

kaatui siinä sätkinnässä,

ennen maaliin ehtimistä,

monta miestä, mestaria.

Kävi kerran kekkuleille,

sapekkaasti sattumalta,

unohtuvi yhden poisto,

viho viimeisen väestä,

kuinkas ollakaan ”kuningas”,

oli maalissa ekana,

vasta sitten hyljättynä.

 

22. kesäkuuta 2009

 

Valistusta formuloihin

 

Kisa outo automiesten,

selitykset suurenmoiset,

Matti Kyllösen kopissa,

pikku poikien parissa,

sekä voiton sattuessa,

että tappion edessä.

 

Kimi josko hännän huippu,

vika autossa vinossa,

Ferrarissa verkkaisessa.

Josko auto kärkipäässä,

jätkä pallilla paraalla,

ansio Kimin ohella,

pelkästänsä Räikkösellä.

 

23. kesäkuuta 2009

 

Huuhkajista undulaatti

 

Pikku-huuhkajat huristi,

Ruotsinmaalle matkaeli,

kohti taivaita tavoitti,

mitaleita mittaeli.

 

Oli Englanti edessä,

Saksa tiellä supermiesten,

Espanja ihan etevä,

väärään veskaan pallo pomppi,

tuli tappio tukala,

toinen toistaan seuraeli,

siivet märkinä surusta,

huuhkajamme hurjanlaiset,

kesken kaiken karkaeli,

undulaattina palasi.

 

24. kesäkuuta 2009

 

�� Kaksintaistelu kamala

 

Paikkehilla pääkaupungin,

kesähelle houkutteli,

usutteli uutispuute,

kaksi lehteä leveetä,

kaksintaistoon keskenänsä:

Kumpi keksii karmehimmat,

rahavirrat raastavimmat,

pukareilta vastapuolen.

 

Konsa herjasi Hesari,

kepulaisia kehaisi,

vuokravirheistä valisti,

säikytteli säälimättä,

kurmitteli kokkareita,

saunavuoroista sakotti,

silloin siltä istumalta,

Iltalehti ihmetteli,

vuorostansa viisasteli,

kuinka matkas ehtymättä,

joka vuosi jolkuttivat,

AaYy-eurot empimättä,

sossukassaan sukkelasti.

 

Valhe, valheempi, tilasto

 

Tuli taasen näytetyksi,

jotta vanha viisautemme:

”Valhe, valheempi, tilasto”,

pitää paikkansa edellens’.

 

Ministerin mittaukset,

tänä vuonna toukokuussa,

tyrmäs' työttömyystilaston,

hakoteillä hankalilla,

tilastoijat tykkänänsä,

kaikki laskijat kopeat,

luvut koska kaikkinensa,

vastakkaista väittelevät.

 

Toinen laskua lupaili,

toinen kasvua keräsi,

ero suuri kahden kurjan,

peräti ihan isonen:

viisi kymmentä tuhatta.

 

25. kesäkuuta 2009

 

Mökkihassuuden hokemat

 

Kesken kuumimman kesäsen,

Hesarimme huolestuvi,

höperöistä rantamökkein,

oirehista alkavista,

sivistyksen sulkevista.

 

Tästä saatat arvaella,

ihan kohta kuuluvasi,

höperöihin hassuloihin,

rantapeikkoihin peräti.

Josko vaatteesi vähäiset,

ulkoinen olemus outo,

seinät päälle kaatuilevat,

vieraat päälle porhaltavat,

elukaksi itses’ emmit,

lemmit lenkkimakkarata,

jopa kännyn kauas heität,

josko vielä viimeiseksi,

korvaelee vatsas’ kellon.

Riittäneekö ratkaisuksi,

avuks’ aivan ainoaksi,

kääntö lehden kaupungista,

lainehille, laitureille,

sitä ”pakko” punnitella,

ehkä myöskin mittaella,

itse kunkin ilman muuta.

 

26. kesäkuuta 2009

 

Vaali kahdesta pahasta

 

Konsa Korhonen katosi,

puheenjohtaja putosi,

euroloukkuun uppoeli,

alkoi aivan arvaamatta,

vaali kahdesta pahasta,

Paavo Erkistä paraasta,

Sinikasta Merjaisesta.

Komeasta kaksikosta,

toinen potkii porvareita,

toinen käyttelee käsiä.

Merja Kyllösen käsistä,

liki lähtee lakkaamatta,

vasen koukku vaarallinen,

vasen suora kieronlainen.

 

Vasen jalka Arhi-Paavon,

oikene ei milloinkana,

oikealle parhaat potkut,

sillä syntyy sankarilta.

Punavihreä vasuri,

Paavo Erkki pyrkyrimme,

ylioppilas Hesasta,

kasvissyöjä kaunokainen,

hapankaalin kannattaja,

syöpi siltä istumalta,

uskollisna aatteellensa,

samovaarista sapuskat.

 

Paavo Erkki kumma kyllä,

kannattelee karmeasti,

potkupallossa poloinen,

länsimaista Chelseata,

eikä naapurin rakasta,

seuraa veljen suurenmoista,

nimeltänsä näyttävältä,

ihan Moskovan Dynamo.

 

Merja Kyllönen kyliltä,

Suomussalmelta sujahti,

Arkadialle ajeli,

sivussa Sinikka siinä,

runon muutaman revitti,

politiikalle pyhitti.

Ero ainut eittämättä,

kovan kaksikon välillä,

lienee suhde leppymätön,

esivaltaan valtiomme.

Josko Merja Kyllösemme,

puolustelee pollareita,

Arhi-Paavo änkyräinen,

tottele ei ”torveloita”.

 

Josko kaksikko komea,

keinot yhteen yhdistäisi,

jalostaisi jalkataidot,

käsikonstit kohdentaisi,

potkunyrkkeily näkisi,

uuden mestarin menevän,

työläistaistossa todella,

kanveesilla kieltämättä,

makais’ märkänä räkänä,

poroporvari pakana.

 

27. kesäkuuta 2009

 

Viherveikkojen vikinät

 

Heidi Hautala ja Hassi,

uutta vaalia vikisi,

konsa sotkussa somassa,

rahavirrat rakkineitten,

perinteisten puolueitten.

Hyvä Heidin hyssytellä,

Satun suuta suurennella,

koska paikat kaksikolla,

buukattuna Brysselissä,

tulolähde turvallinen,

euroarkku aukinainen.

Toisin laita tykkänänsä,

Sinne-Annilla sirolla,

ministeri-mammasella,

päivän vanhalla paralla,

joutavalla johtajalla.

Rahavirrat mistä uudet,

koska vanhat vaipuneita,

salajuonet julki tuotu,

kiemuratkin ratkoeltu.

 

Josko vaalit järkätähän,

saattais’ siinä murroksessa,

palli alta kaatuella,

salkku jäädä saapumatta,

ministeri-herrasilta,

akkalaumalta avutta,

tulematta turvaverkko,

myöskin vasta merkityltä,

työttömyyden torjujalta,

Sinne-Annilta samalla.

 

 

28. kesäkuuta 2009

 

Mäki Arhin ärhenteli

 

Konsa vaali käytynynnä,

puheenjohtaja valittu,

Paavo parhaaksi puhuttu,

voittoisana villivarsa,

Herttoniemen herrajätkä,

ylen oppinut ipana,

Mäki Arhin ärhenteli:

Kaksikymmentä kovista,

edustajaa ehdotonta,

laitapuolen lapsukaista,

sossua demokraattista,

Eduskuntaan kohta käypi,

Arkadiaan änkeävi.

 

Mäki Arhin ärhenteli,

lupas’ äänet lähdetellä,

ottaa innon oikealta,

eko-otteet vihrehiltä,

soinilaisilta protestit,

keskustalta Kekkosenkin.

 

Josko puolueet parahat,

sukukunnat surkehimmat,

eivät suostu suosiolla,

kamalissa gallupeissa,

ääntä yhtä ainoata,

puhumatta kymmenistä,

saati sitten miljoonista,

parka-Paavon puolueelle,

antelemaan aulihisti,

silloin siltä istumalta,

jatkuu vaihto vilkkahana,

johtoportaassa vasurin,

kuni pörsseissä pohattain.

 

 

29. kesäkuuta 2009

 

Ajat vauraat varkahilla?

 

Eduskunta ehdotteli,

hölmöeli herrakansa,

laki tuore tyrkytteli,

että näyttävä näpistys,

kauppiaalta otto ”oiva”,

jonka varkaana varaton,

keppiköyhä kerjäläinen,

jääpi vaille rangaistusta,

kokonansa käytännössä,

koska vaihto vankeudeksi,

poies pyyhittiin pahoilta,

pikku roistoilta rivoilta.

Josko kansaa uskominen,

rahvasta ihan isoista,

katsominen karkeasti,

lukijan kynän kiroja,

olisi parasta panna,

sormet poikki sortajalta,

varkaalta varattomalta.

Josko jatkuisi näpistys,

käsi poikki kyynärpäästä,

ellei oitis olkapäästä.

 

Toiset taasen toista mieltä,

varkaan puolella punaiset:

Suurin roisto raakalainen,

ompi kauppias katala,

konsa määrää hyllymetrit,

täytetyksi tuottehilla,

tavaroilla, tarpehilla,

jotka maksaa maltahia,

eli päälle nollan euron!

 

30. kesäkuuta 2009

 

Kimi kelpaa neppaajaksi?

 

Koska kuulu kuljettaja,

Räkä-Räikkönen rivakka,

Formula-ajuri oiva,

johtavasta joutavasta,

kovin kaukana perässä,

häntäpäässä hääräilevi,

keränneenä pisteen, kaksi,

sallii talli kakkoskuskin,

ravaella ralliteille,

Keski-Suomemme poluille.

 

Sorateillä sykkyröillä,

josko sielläkin samaten,

meno vallan vauhditonta,

taikka kuuluu kuiske metsän,

pusikkoinen kutsuhuuto,

edessänsä ehkä silloin,

siirto sarjaan neppisautoin,

hiekkalooraan leikkimähän,

luokse lasten, pilttein pienten.

 

1. heinäkuuta 2009

 

Vallan loistava logiikka

 

Vallan loistava logiikka,

elää pellossa pahassa,

EeUu-herrojen elossa,

päättäjien purtiloissa,

tynnyreissä onttoloissa:

 

Vasen känny vaarallinen,

luvallansa laillisesti,

miljardeilla euroloilla,

tukee kasvua tupakan,

oikea taas estämässä,

parin vuoden päästä ehkä,

sikamaista sauhutusta,

kuppiloissa kansakuntain,

kapakoissa kaikkialla.

 

2. heinäkuuta 2009

 

Fifan raaka rankkilista

 

Burkina Faso varaton,

yksi maista köyhimmistä,

jota maassa mainitahan,

ylistetään yhtä kaikki,

kotoisella kielellänsä,

Maaksi Kunnon Ihmistenkin,

Fifan raaka rankingissa,

mukiloipi mennen tullen,

Huuhkajamme hulvattomat,

siivettömät sankarimme,

polo potkijat pahaiset.

 

Onneksemme toistaiseksi,

vähän aikaa sentään vielä,

taakse taipuvat upeat,

Tonga, Andorra, Tahiti, ==>

Papua ja San Marino,

Pakistan sekä Bahamas,

ynnä tietysti Nepali.

 

Onneksemme toistaiseksi,

vähän aikaa sentään vielä,

pesäpallossa perhanassa,

katsojien suosikissa,

Suomi jyllää järkkymättä,

edellä veli-Venäjän,

Ameriikan armottoman,

suruttoman suuren Saksan,

ynnä muiden mahtimaiden,

varakkaiden valtioiden.

 

Äkkijyrkkä ällistytti

 

Parit nuoret närkästyivät,

morsiot manasi Miinan,

sulhot suuta väänteleitsi,

Äkkijyrkälle ärisi,

kun he häitä hääräilivät,

kartanossa Haikon hienon,

konsa lehmä laitumella,

nimeltänsä näyttävältä,

”Makee keltainen meloni”,

peltipurkki, kultaturkki,

rakkine terästä täynnä,

seistä möllötti mahona,

pihasella pienoisella,

aukiolla auvoisella.

 

Ehkä jälkeen Miinan lehmän,

tosi tyhmän parkkipaikan,

herja hiipuu Järvenpäässä,

Keravalle karkaa kiukku,

Rantapuiston peltipatsas,

Kolmisointu, ”Keltaruusu”,

muuttuu kauniiksi koruksi,

puisto itse puutteinensa,

taivaalliseksi toriksi.

 

3. heinäkuuta 2009

 

Kaasuputkesta puhetta

 

Tasavaltaa kaksi suurta,

Suomen ystävää isoa,

suunnittelee sitkeästi,

kaasuputkea pahaista,

peninkulmaista kujetta,

meren alle aikovata,

mutiin pohjan painuvata.

 

Suomi seuraa sitkeästi,

vähän vieressä vikisten,

yksi silmä sikkuralla,

toinen taasen suljettuna,

sekalaista selvitystä,

paperipinon pituutta,

korkeuden kertymistä,

”ylistystä” ympäristön,

vaaravyöhykkeen vähyyttä.

 

Konsa päätös putkisesta,

tehdään viereisvaltioissa,

tuskin kenkään kehdannevi,

todistella itsellensä,

jotta Suomen surkuttelut,

mahdolliset maanittelut,

mitään merkitsee menossa,

rajamaiden ratkaisussa,

suurten valtojen sovussa.

 

4. heinäkuuta 2009

 

Puheenjohtajat poloiset

 

Jutta uuras Urpelainen,

tyttö, kaunis kasvoiltansa,

sääriltänsä säihkyväinen,

kimittäjä ääneltänsä,

sairaan Suomen hoitajana,

puolustuksen purkajana,

puhujana puun ja heinän,

lienee melkeinpä parasta,

ihaninta ilman muuta,

mitä sossut Suomessamme,

vasen laita leppymätön,

Eeron aikana esitti,

perään Paavon paukutteli,

ojenteli oikeistolle.

keräeli keskustalle,

Timo Soinille sysäsi.

 

Saapa nähdä josko sossut,

viimein vaihtaa ”urputtajan”,

pappismieheen parkumatta,

joita tarjolla parikin:

Kantola ja Mitro-”kettu”,

vaiko vanhassa parempi,

Tuomi-Erkissä tulokset,

uusi nousu nokkelampi?

 

Matti Vanhanen ”vakava”,

huonomuistinen mukava,

mies mieleen jokaisen naisen,

nauttii suurta suosiota,

omiensa joukkoloissa,

sitä suurempaa tukea,

tulee puolueen parista,

mitä rankemmin kakarat,

ärhäkkäämmin äijät, ämmät,

häntä haukkuu hutkimalla,

ajojahdissa etelän,

lehdistömme leikkureissa.

 

Saapa nähdä josko sossut,

lakkaa laariin laittamasta,

keräämästä keskustalle,

äänisaalista äkäistä,

päättämällä yhtä kaikki,

jättää huudot, haukut, herjat,

omillensa oikopäätä,

Jutallensa järkisyyllä.

 

5. heinäkuuta 2009

 

Taiteenvaihtoa vapaata

 

Keravalla konsa kiehui,

yli reunan veistosvelli,

paloi pohjaan taidepuuro,

Aune Laaksonen latasi:

Nyt se loppuvi lopulta,

”yhteistyömme” tykkänänsä!

Taulut Tuusulaan kuletti,

tuhat taulua parasta,

sata veistosta väkisin.

 

Keksi kepposen Kerava,

”riisti” taulut Tuusulasta,

toiset taulut ”taitavammat”,

kotitaulut Kaikkosilta,

huussitaulut Hulkkosilta,

Kuusistonkin kulmasilta,

lasten piirrokset pikantit.

 

Nolla-nolla taisi tulla,

tulokseksi tappelusta,

taiteen vaihdosta ”vapaasta”.

 

 

 

6. heinäkuuta 2009

 

Jussi Veikkanen jukura

 

Kovat jätkät kiertelivät,

Ranskan ympäri yritti,

polkupyörällä poleksi,

alkumatkaa mittaeli.

 

Mäki vastahan virisi,

Jussi Veikkanen jukura,

Suomen poika sukkulana,

kärkijoukoissa kähisi,

kolme voittoa keräsi.

 

 

Niinpä sitten näyttävästi,

tytön tylleröt upeat,

sovitteli suosiolla,

punapallopaitaa päälle,

härmän jätkän jääräpäisen.

 

Pusut poskille parasta,

mitä maalissa pojalle,

suomalaiselle suvulle,

koskaan sattunut saralla,

uralla polkijain poloisten.

 

 

 

Joka jätkän hissiherja

 

Käytä portaita pohatta,

mato laiska, läskivatsa,

turhat hissit kaukaa kierrä,

kuluta kalorit kurjat,

kilojoulet joutavaiset.

 

Oma askel armotonna,

siirtää kauemmas katalan,

ruoka-hetken ruhtinaisen.

 

 

Ravaa rappuset rivakka,

luinen viulu, langan laiha,

vältä hissiä hidasta,

odotusta ohdakkeista,

aikaa pitkää piimähistä.

 

Ehdit aiemmin perille,

nopeammin, nokkelammin,

luokse läskisten patojen.

7. heinäkuuta 2009

 

Jättiuutinen ”jämerä”

 

Isotteli iltalehdet,

oivat otsikot esitti,

jättikirjaimin korosti,

jotta Jussi Veikkasemme,

jälkeen eilisen etapin,

piti päällä pallopaidan,

vaikka aivan mahdotonta,

edes Armstrongin etevän,

oli kahdessa kirissä,

ohitella oikopäätä,

kuusi pistettä keräten,

kirin kolmen voittanutta,

Suomen suurta sankaria,

polo polkijaa parasta,

pitäjää ”yheksän” pinnan.

 

 

 

Tehtiin Tarjasta kuningas

 

Keskarissa keksittihin,

sanottihin sattumalta,

vahingossa ”viisahasti”,

jotta tehdäänpä tädistä,

tuhti-Tarjasta kuningas.

 

Laittoi lehti otsikoksi,

vapahasti veisattuna:

Tuhatvuotisjuhla toipi,

kuninkaita kankahalle,

Liettuanpa laitamille,

keskuskaupungin kaduille.

Kuvatekstiksi tulosti,

vakuutteli varmuudeksi:

Istuva sekä tuleva!

 

Kuitenkin kuvassa kaksi,

tuhtia tätiä vainen,

toinen pressa suomalainen,

tulevainen toinen vasta,

valaa vaille virkaveikko.

Unohtuiko ulkomuisti,

oppi oiva toimittajan,

vanha viisaus vakava,

jotta kuuluvi kuvasen,

sekä otsikon osaavan,

toisiansa täydennellä,

yhteen liittyä lujasti?

 

 

Puheenvuoro vertaa vailla

 

Lauri Nurmi laittamaton,

torvi rohkea totuuden,

toimittaja toisenlainen,

sanat suorat suusta päästi,

puheenvuorossa pulisi,

kehuskeli Keskarissa,

paperille painatteli,

sanat kauan kaivatutkin,

vasta viimein julki tuodut,

Kotimaassakin manatut,

tervetulleet tutkitusti.

 

Kirkko suojeltu sulatto,

betonibrutalismin helmi,

Järvenpään rakennus raukka,

kuuli kerrankin ”kehuja”,

selkokielellä kivasti.

Latelipa Lauri Nurmi,

kiroeli kirkkorähjän,

ojenteli oksetusta,

betonista bunkkeria,

räjäytellä tahtoi tyrmän,

dynamiitilla mitata,

tasalle maan maanitella.

 

Sapiskata saipa siinä,

herjaa, hurjaa haukkumista,

arkkitehdit arvottomat,

kauneutta kaihtavaiset,

kommunistit korvattomat,

Prahan panssarit purevat.

 

Kauneutta kaipas’ Nurmi,

uutta kirkkoa uhitti ,

jäkätteli Järvenpäähän,

kirkkoa kylän kupeille,

kirkkoa, johon jokainen,

lähtee lailla uskovaisen,

jossa jätkä jääräpäinen,

rehvakkaasti rakkaallensa,

haluaa sanoa: ”Tahdon”.

 

8. heinäkuuta 2009

 

Kirkollinen ”kirkkopaatti”

 

Jussi Pullisen jutussa,

kappalainen Kimmo Kieksi,

Hesarissa puolusteli,

venesymbolia sutta,

Oulun orjantappurata,

aurinkoa ankeata.

 

Turhaan Kieksi keplotteli,

jotta kiinni katsojasta,

mitä mielehen tulevi,

tunnuksesta turkasesta,

Elossa-sivun kuvasta,

konsa kaikki kansalaiset,

nuoret, miehet, myöskin naiset,

tasan tarkalleen tajuuvat,

mitä muistuttaa lähinnä,

venesymboli verevä.

Joku viisas vitsin väänsi,

samaa tyhmä tyrkytteli,

aavisteli aika lailla,

jotta turhaan touhuavat,

ehdyttävät eurojansa,

ateistit armottomat,

kirkkokansa koska itse,

tuhotemput turruttavat,

koko kirkolle kipeät,

tekee toinen toisillensa,

paljon, paljon taitavammin.

 

Suomalaisten suosikitko?

 

Väitti Keskari ketale,

keskiviikkona vakaasti,

kuta kuinkin tällä lailla:

Suomalaiset suosivatten,

Reilun kaupan tuottehia.

Totuus sentään toisenlainen:

Konsa ostaa kansalainen,

kuluessa kauppavuoden,

Reilun kaupan tuottehia,

eurosella kymmenellä,

kuluu euroja enemmän,

sata kertaa sukkelammin,

epäreiluihin erihin.

9. heinäkuuta 2009

 

Sarvenpa perällä sauna

 

Sarvenpa perällä sauna,

toinen, kolmas, kymmeneskin,

savuisena taikka ilman,

odotteli oikopäätä,

maratonille manasi,

kymmeniä kylpijöitä,

satojakin saunojia.

 

Akat kulki auttamatta,

ukot uljaat empimättä,

kainalossa vasta, vihta,

saunan lauteita hakien,

kilometrejä koluten,

venehellä vetten päällä,

ulapoita uiskennellen,

mantereita kengin käyden.

 

Sauna jälkeen saunan toisen,

löyly jälkeen löylyn toisen,

hullaannutti hienot herrat,

etelän etevät immet,

ällistytti akkalaumat,

totisetkin toimittajat.

Sivujuonena samalla,

liat poies puhdisteli,

lähdetteli läskisetkin,

joka jätkältä järeeltä,

tätösiltä tuhtiloilta.

 

Tuhlaajapojat pahaiset

 

Josko yhtään uskomista,

tieteellistä tutkimusta,

ivailua Iltalehden,

vielä voimassa sanonta:

Oi sä poika pikkarainen,

tytön tyllerö, ipana,

tavallani ällös toimi.

Tee kuten minä opetan!

 

Mukaan lehden laittamatta,

viherkansan villitsijä,

edustaja Jyrki Kasvi,

”asioilla Arkadian”,

käytti taksia kovasti,

eniten koko kisassa,

yksin istui ylpeänä,

takapenkillä pelehti,

petti poika puolueensa,

joukkoliikenteen unohti,

muiden murheeksi manasi.

 

Entisenä enkelinä,

Markku Rossi keskustasta,

körötteli kakkosena.

Punaisena pulmusena,

kolmospaikan paalutteli,

Reijo Laitinen, demari.

 

10. heinäkuuta 2009

 

Nyky-Lieto Lemminkäinen

 

Hyrynsalmen hurja jätkä,

”Eemil” Romppainen roteva,

puukkomestari mukava,

kalastaja kummajainen,

nyky-Lieto Lemminkäinen,

nyky-Suomen sankarimme,

läksi hirven hiihdäntähän,

aikana lumettomana,

kesken heinäkuun heleän,

suven suuren suihkinassa,

päivän pitkän paahtaessa,

yönkin ehkä ehtiessä.

 

Hyrynsalmen hurja jätkä,

”Eemil” Romppainen roteva,

kalhun kantoi rantamaille,

lylyn lykkäsi vesille,

vesisuksille sujahti,

hiihti tunnin, hiihti toisen,

uskoi, toivoi toimetonna,

saaliin viimein saapuvaksi,

hirven järvehen jutaavan.

 

 

Vieri viikot verkallensa,

kului kuukausi kumisten,

Hyryn hirvet piili poissa,

kätköissä veden komean.

Itki Eemeli etevä,

suri sankari sapekas:

Häviäisi näinkö haave,

monivuotinen odotus,

kuni tuhka tuulisessa,

säässä synkän surkeassa?

 

Jalat melkein jäätyneenä,

kädet kohmeessa kovassa,

itki ”Eemil” onnetonna,

järven suurella selällä,

kun hän kuuli kutsuhuudon,

riemun kiljunnan kimeän,

Ahdin suusta saapuvaisen:

Nyt on hirvi hiihdettävä,

nyt jos koskaan korkattava!

 

 

Hyrynsalmen hurja jätkä,

”Eemil” Romppainen roteva,

itku-iikka äskehinen,

syttyi uudeksi urooksi,

heitti murheensa merehen,

kalhu potki pontevasti,

lyly luisti liukkahasti.

Taiston tunnin kestävässä,

saalis vierelle virisi,

selkä kutsui kulkijata,

Hyry-hirven selkä hurja.

 

Hyrynsalmen hurja jätkä,

”Eemil” Romppainen roteva,

härkää sarvista sovitti,

hajareisin hurjasteli,

riepotteli ratsuansa,

pysyi sonnisen selässä,

sekunnin, eli enemmän,

korkehintaan kymmenkunta.

 

 

Konsa tieto taistelusta,

seikkailusta sankarimme,

Hyrynsalmen hurjan jätkän,

etelähän ennätteli,

konsa kulki suusta suuhun,

akat saavutti sanoma,

viesti vallan vaaratonkin,

suuttui sillä istumalla,

vihereukot ehdottomat,

kelvottomat kettunaiset,

Pohjolan akan perijät.

Vanha viisas virkavalta,

perä-pohjolan poliisi,

pitkään mietti muistutusta,

ärjymistä äkkivääräin,

vihernaisten nalkutusta.

Jälkeen tunnin tuumauksen,

osui päätös oikeahan:

Emme eppäile rikosta,

ehkä kuitenkin pojalle,

Hyrynsalmen ”sankarille”,

pieni moite paikallansa.

11. heinäkuuta 2009

 

Kalakukko, kuuma kukko

 

Kovin kuumapa peruna,

on tarina kukkosemme,

kalaherkun karjalaisen,

savolaisen ennen muuta.

 

Ennen vanhaan vaarisemme,

muorisemme ennen muuta,

kukot lämpimät lähetti,

postissakin poljetutti.

Päivät pitkät kulki kukko,

paistui matkalla paraaksi,

nytpä EeUu uhkailevi,

ministerit ennen muuta,

perinnettä purkaella,

kukot korventaa ”kanoiksi”.

 

Josko kukkoset kurillans’,

”eläimiksi” ehdoteltu,

eikä entiseen tapahan,

tuotteiksi tavallisiksi,

leipomosta lähteneiksi,

silloin siltä istumalta,

pitää kuljettaa kalaisat,

kukkoin kurjat kimpalehet,

joko kuuman kuumeisina,

tahi kylmän kalsehina,

eikä huoneen lämpöisinä.

Mitä siitä seuraamassa,

Savonmaalle saapumassa,

kertymässä Karjalahan?

 

Josko leipuri lihava,

laiha kokki kummajainen,

puhuu totta torvellansa,

ennen pitkää ompi eessä,

konkurssi koko sakille,

pienimmille ennen muita.

 

12. heinäkuuta 2009

 

�� Tuntematon taiteilija

 

Tuntematon taiteilija,

levitteli Lempäälässä,

”tosi taidetta” tahallans’,

jotta serkut suutahtaisi,

kiehuisi koko kylänen,

kaikki kansat kauhistuisi.

Tuntematon taiteilija,

teki pilkkaa piikasista,

poloisista poikasista,

koko kansan keisareista,

puki toiset ”torveloiksi”,

miehille lisäsi liivit,

sukat verkkoiset valitsi,

naiset taasen paljasteli,

nakupelleiksi nimesi,

isot rinnat roikotteli.

Tuntematon taiteilija,

tämän kerran turhaan taisi,

itseänsä ehdotella,

hovinarriksi halata,

konsa kutsuisi kuningas,

kumartaisi keisarimme,

linnahansa liikuttaisi,

koska pilkka perkeleinen,

osui pressahan pahiten.

 

13. heinäkuuta 2009

 

Lottolantaa Valtimolla

 

Väki Valtimon ”varaton”,

ajan ankeen alkaessa,

käytti kättä valtimolla,

oli pulssi puolinainen,

harva, heikko säännötönkin,

kylän kassa tyhjää täynnä,

”Verkkovirralla” vasiten.

 

Satu Tanskanen terävä,

ylen ehtoisa emäntä,

keksi keinon kelvollisen,

lainasi Loton lupaavan,

lehmänlantaisen likaisen,

Ameriikan ihmemailta,

Keski-lännestä keräsi.

Sääntö varsin vaatimaton,

yksinkertainen yritys:

Kunne lehmä sattumalta,

taikka kutsun kuultuansa,

laskee lastinsa isomman,

lantalastin löyhkääväisen,

ei siis pelkän pissaputken,

siitä eurot ennättävi,

oivan arvon veikkaajalle.

Tulos josko tyhjä ruutu,

osumatta kaikki arvat,

rahat kannetaan kylähän,

iloseksi yhteiseksi.

Ensin aivan aamusella,

suvisena sunnuntaina,

laidunpelto lohkottihin,

neliöiksi naulattihin,

sitten alkoikin odotus,

pitkä tunti toivotonkin,

viimein lehmä laski lannan,

sujahutti siistin sonnan.

 

Tällä kertaa kieltämättä,

kävi kurjasti kylälle:

Oli yksi ”ystävämme”,

tasan tarkkaan tietävänä,

ruudun oikean ominut.

 

14. heinäkuuta 2009

 

Konsa kaatui kommunismi

 

Konsa kaatui kommunismi,

maahan sortui ”sossunismi”,

Itä-Saksassa samalla,

iski surku ”sattumalta”,

Stasi-maassa ”mainiossa”:

Todistehet törkehimmät,

rikoksista räikeimmistä,

piti sillä istumalla,

hävitettämän hämyssä,

iltain, öitten kestäessä,

ennen päiväin päättymistä,

länsivaltain vyörytystä.

Koska silppurit salaiset,

omat tuottehet tuliset,

oli hirveän hitaita,

lajiltansa laiskahkoja,

piti käyttämän käsiä,

tuhotessa tärkehiä,

aartehia arkistoiden.

Sepä virhe vaarallinen,

sillä laite länsimainen,

kunnon skanneri katala,

sekä ohjelma ovela,

päivän keksintö parahin,

osaa silput selvitellä,

kasaan arkit ahdistella,

sata säkkiä salaista,

tuhat vuodessa parissa.

Konsa kaikki tulkittuna,

tiedot tarkasti kasassa,

saattaa surku Suomessakin,

yllätellä yhtä kaikki,

salahiset sankarimme,

luikureimme Tiitis-listan.

 

15. heinäkuuta 2009

 

Ympäristö-riekkujaiset

 

Haminassa huuto nousi,

mekkala perin pureva,

konsa kaupunki katala,

virkamiehet viipymättä,

”luvatta ja laittomasti”,

homekoulun purki kurjan,

tieltä koulun turvallisen,

samaan paikkaan suunnitellun,

kysymättä keskuksilta,

Ympäristö-riekkujilta,

lupaa lahdata äkisti,

tervapääskyjen pesäset,

ennen syksyn saapumista,

lasten kouluun lähtemistä,

hometaudin tarttumista.

 

16. heinäkuuta 2009

 

Kultaa Korhosen ojalta

 

Kultaa kaivoi Tauno Leino,

saivareita saalisteli,

lutikoita laskeskeli,

joskus russakan rutisti,

sitten potki poikaa onni,

ahkeruus soi antimensa.

Korhosen oja osoitti,

missä kulta kätkettynä,

hiput hirmuiset hukassa.

Kultaa kaivoi Tauno Leino,

sata grammaa saalisteli,

isomuksen yhtä kaikki.

Tuhat euroa tukussa,

oli ensin ostajalla,

konsa kymmenet tuhannet,

eurot kouraan ennätteli,

vaihtoi hippu haltijaansa,

kultahippu kantajaansa.

 

�� Kukkapenkin kultakätkö

 

Kukkapenkin kuokkijamme,

täti tuiki tuntematon,

manaellen maata möyhi,

konsa musta multapenkki,

valkosieniä sikisi.

Ilo suuri suusta lähti,

konsa kekkasi tätönen,

osuneensa oikopäätä,

kultasuoneen kuokallansa:

muhi maassa tryffeleitä,

kullan kalliita ”kamoja”,

”miljoonien” möykkylöitä.

 

 

17. heinäkuuta 2009

 

Kaasuputki pulmallinen

 

Vaati veljemme Venäjä,

pyyteleitsi polvillansa,

kädet ristissä rukoili,

jotta Ruotsi vihdoin viimein,

kaasuputkeen kallistuisi,

luvan antaisi ajallans’,

lailla Suomen sukkelasti,

empimättä, miettimättä,

korkeintaan vähän vikisten.

Väitti veljemme Venäjä,

puhui totta torvinensa,

jotta putki varmuudella,

totisesti turvaa toisi,

energiaa antelisi,

entistäkin ehtoisammin,

tuskin koskaan keskeytyen.

 

 

Samaan aikaan ”sattumalta”,

EeUu ehta ehdotteli,

asetusta tuskaeli,

että kansat kaikkialla,

 

 

putken varrella vasiten,

varautuisi varman päälle,

jotta putken poikki ollen,

pahimmalla pakkasella,

kuukausia kestävällä,

eivät jäätyisi jäsenet,

kaasuputken puuhamiehet.

 

18. heinäkuuta 2009

 

Ase uusi armottomin

 

Keksi Intin ihmemiehet,

läskivatsat, vääräsääret,

kera kukkahattutanttain,

pojillensa ponteville,

kakaroille kaupunkien,

aseen uuden armottoman,

joka tappaa tarkallensa,

vihollisen viipymättä.

Konsa tarttuu sauvoihinsa,

käsillänsä karvaisilla,

rytinällä rynnäkössä,

kävelyä käyskennellen,

alokkaamme Antti Rokka,

laiskanpulska Lahtisemme,

heikkohermo Hietasemme,

mamman kultu Koskelamme,

eipä ehdi paikaltansa,

vainolainen vankkumaton,

ikiaikain ”ystävämme”,

pakoon pötkiä pahaista,

joukkuetta joutavaista,

ennen kuolon kohtaamista,

tuskallista turmiota,

naurusurmaa surkehinta.

19. heinäkuuta 2009

 

Sähkövirtaa säädyllistä?

 

Inkoon ihminen etevä,

väki saariston varakas,

vakavissaan väitteleepi,

alituiseen adresseilla,

jotta aivan joutavata,

tuulivoimaa tyhmää tehdä,

meidän maisemat pilata.

 

Kaiken karvan luontokansa,

tukijoukko joutavainen,

väittää suulla suuremmalla,

jotta täysin törkeätä,

puita poltella pajassa,

koskikuohuja keriä,

asetella altahia,

kivihiiltä kuljetella,

etsiskellä öljyäkin,

ydinvoimaa yllytellä,

koska sähkö säännöllinen,

vaihtovirta voimakaskin,

tulee seinän reikäsestä,

rasiasta valkoisesta,

vaivatta ja vaaratonna.

 

20. heinäkuuta 2009

 

Kaikki pakko katsastella!

 

Kohta koittaa armas aika,

suvi vallan suurenmoinen,

takatalvi mannermainen,

koko Euroopan alalle,

sillä näyttää siltä että,

EeUu vaatii vankkumatta,

jotta kaikki kulkuneuvot,

mopot, motskarit mukamas,

peräkärrytkin kevyet,

pitää kaikki kuljetella,

rahat kourassa repiä,

talutella talleistansa,

eteen karskin katsastajan,

kerran vuodessa vasiten.

Tässä vinkki viisahille,

äijille älyttömille,

täysin tyhmille akoille,

pyytämättä tarjottuna,

ilmaiseksi annettuna:

Pankaa listalle lisäksi,

pihapiirin kottikärryt,

lastenvaunut vaaralliset,

sekä tietysti samalla,

pelit ynnä vehkehetkin,

isän, äidin kallehimmat,

lastenvaunuja lataavat.

 

21. heinäkuuta 2009

 

Parahimmat putkimiehet

 

Suomen salskeat sopulit,

laiskanpulskat lehtimiehet,

ylen määrin innostuvi,

konsa kerran Wolfgang Münchau,

kolumnisti kurjanlainen,

puoli lausetta latasi,

Englannissa ehdotteli,

Kaasuputki-Paavoamme,

johtajaksi joutavaksi,

EeUu-pressaksi peräti.

Joka jätkä järkiäijä,

tosi tyhmä toimittaja,

pari palstaa painatteli,

sivukaupalla sanaili,

ihaeli ehdotusta,

totena piti todella.

 

Unohtuiko uljahilta,

lehtimiehiltä leveiltä,

paronimme, vanha vonni,

mister Münchhausen mukava,

seikkailija Saksanmaalta,

joka muistimme mukahan,

tykinputkesta pujahti,

pysytteli kuulan päällä,

kohti kuuta kuljeskeli,

tavoitteli taivahia.

22. heinäkuuta 2009

 

Mikael Lilius -diplom

 

Ihalaisen Lauri liuhu,

”suoraselkä” SAKkilainen,

parahana palkittihin,

konsa sakki sossujemme,

vapaat vassut Helsingistä,

ylen oppineet ovelat,

virallisesti valitsi,

persoonan, joka paraiten,

viime vuonna onnistunut,

etunsa oman ajossa,

muka heikot huomioiden,

muka työtöntä tukien,

muka aatellen alati,

pätkätyöläisten parasta,

ikisairaiden iloja.

 

Saipa Lauri saalihiksi,

kainaloonsa kaapatuksi,

kautta aikain ”arvostetun”,

viime vuoden uutukaisen,

optioihin verrattavan,

paperin liki parahan,

nimeltänsä näyttävältä:

”Mikael Lilius -diplom”.

 

23. heinäkuuta 2009

 

Merimetsoon kantaa kolme

 

Merimetso saaristossa,

aina kakki kaikkialle,

pilasi puut ja pusikot,

maat ja mannut, maisematkin.

 

Siitä suuttui Suomen poika,

Turun tantta, Härmän häijy,

ärjyi myöskin Svenski-äijä,

riuska muija ruotsalainen.

 

Oolannissa oikeasti,

puhisi ja pullisteli,

kärttyisänä kurja kansa,

rikkahat etu nenässä.

 

Merimetsoon kantaa kolme,

koko lailla vaihtuvaista,

otettihin oikopäätä:

 

Ruotsi maalasi munaset,

merimetsot merkkaeli,

lisääntymisen lopetti.

Oolanti luvat jakeli,

aseohjeet anteleitsi,

sontalinnut surmaeli.

 

Manner-Suomessa surutta,

virkavalta vaaniskeli,

pyssy kourassa peräti,

”linturaukan raiskaajia”.

 

Oman oksansa sahaajat

 

Selvitteli Suomenmaamme,

lehti keskustan ketale,

mihin eurot uppoavat,

vaalilahjat laskeutuvat,

kunne ruplat kulkenevat,

taalat taskuihin vajoovat,

konsa vaalit vallitsevat,

kukoistavi korruptio.

 

Kekkasi totuuden kurja,

lehti keskustan ketale,

toimittajille totesi,

luun löi kurkkuhun katala:

Omaa oksaanne sahaatte,

konsa rienaatte rahoja,

salaa saatuja ropoja.

 

Eurot, ruplat ynnä taalat,

teille taskuihin takuulla,

medialta ilman muuta,

viho viimein virtailevat,

palkkoina polo pojille,

törkytiedon tutkijoille.

 

Josko lahjat loppumassa,

rahavirrat riutumassa,

politiikan konkareilta,

puolueilta ”puhtoisilta”,

mistä mainos maksetahan,

rahat mistä raavitahan,

lehtimiehille leveille?

 

Ehkä eessä eittämättä,

joillekuille joutaville,

kurja kortisto ikävä!

 

24. heinäkuuta 2009

 

Väärä malli vartalossa

 

Josko akka malliltansa,

muistuttavi muodoltansa,

aivan aata aakkosissa,

korostella silloin pakko,

vyötäröä varta vasten,

jos ei ilman onnistune,

ehkä alta runsain rintain,

kapohinen löytyy kohta.

 

Josko akka malliltansa,

muistuttavi muodoltansa,

oivaa oota aakkosissa,

ainut toivo tuhdin tamman,

sorjat säärensä sileät,

nilkat näyttävän näköiset.

Josko akka malliltansa,

muistuttavi muodoltansa,

hoota hoikkaa aakkosissa,

paras silloin pallomekko,

koska kurveja kivasti,

lisää tyyki tyttösille,

harteille ja pyllysille.

25. heinäkuuta 2009

 

Koska saadahan satehet?

 

Intiassa nuoret neidit,

nätit naiset naimattomat,

tarttui auroihin alasti,

kynti pellon vaattehitta,

lauloi laulun, hoilas’ hymnin,

jotta taipuisi jumalat,

nolostuisi nokkamiehet,

soisi monsuunisatehet,

karkottaisi kauden kuivan,

alun uuden ammentaisi,

pelastaisi peltokasvit.

 

Siitä vallan vaitonainen,

ompi lähde uutisemme,

miten miehet naimattomat,

pellon laidalla peräti,

suhtautuvat siihen että,

sade alkaisi äkisti,

tahi viipyis’ viikkokaudet.

 

26. heinäkuuta 2009

 

Rautaa, rauhaa Raatteentielle

 

Helsinginkatu kesäinen,

välillä koko välillä,

Sörkän kurvi et Fleminki,

on kuin kuulu Raatteentiemme,

sotatalven taistotanner.

Ukrainan siniset urhot,

”akat” armeijan punaisen,

silloin kaatui katkerasti,

kovan talven tammikuussa,

mottitaiston tuoksinassa,

kuulasuihkuun suomalaisten,

Siilasvuon ja kumppaneiden,

kuni kaatuu heinäkuussa,

Härmän heinä viikatteella.

 

Samoin kaatuu kännikelmit,

meidän suuret ”sankarimme”

käyntikorttimme katalat,

huumeveikot hulvattomat,

puiston penkeiltä peräti,

kadun pintaan kaikki kurjat.

Turhaan tälläkin sijalla,

nyky-Suomen ”Raatteentiellä”,

”sotii” sankarit siniset,

poliisit perin pätevät,

virkavalta valtaa vailla,

ilman ainutta asetta.

Ainut keino kelvollinen,

jonka sallii yhteiskunta,

päättäjät vähä-älyiset,

kuljetella kurjat miehet,

naiset vailla viinapäätä,

poies tieltä Raatteen uuden.

Sekin keinonsa kätevä,

ihan turha, tarpeetonkin,

koska vartissa vajaassa,

palaa kaikki paikallensa,

entiselleen ehtii kaikki,

meno jatkuu järkkymättä.

Rauha ei tule rajoille,

kadun Helsingin kupeille,

ilman rautaista otetta,

motitusta muistamatta,

Suomussalmen sankartyylin,

pihtiliikettä pikaista.

Ristiriita ratkomaton

 

Konsa liikaa villiintyvi,

opit ottaa länsimaiset,

tavat taitaa toisenlaiset,

kotoutuneet nuoret naiset,

maahanmuuttajan mukulat,

pakolaisen pienokaiset,

silloin saattaa eessä olla,

suvun mielestä surutta,

pakkomuutto lähtömaahan,

sodan keskelle sovutta,

vastoin kaikkia tapoja,

ukaaseja Eurooppamme,

jopa ehkä laittomasti,

vastoin ihmisoikeutta.

 

 

Siksi saatetaan kysyä,

äkkiseltään ihmetellä,

onko viisasta kotoutus,

kulusumma suurenlainen,

rahareikä pohjatonkin.

 

 

 

27. heinäkuuta 2009

 

Pitkät housut pannasessa

 

Koreassa Pohjoisessa,

naisen pakko olla nainen,

pitkät housut pannasessa,

vaikka työkin vaatimassa,

eli ilman empimistä,

joka naisen nurkumatta,

totella tulee Kimiä,

pukea hame uhalla,

että saa sakon sopivan,

viikon palkkaa vastaavaisen,

tahi täyttä pakkotyötä,

rikos josko toistuvainen.

Liekö pikkuhousupakko,

vahingossa jäänyt poies,

ukaasista yrmeästä,

vaiko vallan vaatimalla,

käskystä koko tylystä.

 

 

 

28. heinäkuuta 2009

 

Saaresta keko uninen

 

Maaherranen Rauno Saari,

Naantalissa näyttävästi,

uitettiin unikeoksi,

koska nukkunut ketale,

virassansa tiettävästi,

tarinan mukaan mokoma,

sata vuotta vuorostansa,

luolassansa lailla lasten,

pakolaisten, aikamiesten,

entisten efesolaisten.

 

 

Tuskinpa pyhimykseksi,

lailla entisten unisten,

päätyy Rauno reppanamme,

koska kirkko Lutheruksen,

tapaa vanhaa tuntee tuskin,

hyväksy ei hyljättyä,

katolista kummajaista.

29. heinäkuuta 2009

 

Vuorotellen vierahissa

 

Johtoäijä joutavainen,

Mäki Arhin ärhenteli,

vaati suulla suurehkolla:

Suomi poies sukkelasti,

äkin Afganistanista,

sodan keskeltä soturit.

 

Kommunistien komeiden,

perinneporukan turhan,

johtoäijä joutavainen,

Mäki Arhin eittämättä,

unohteli ilmeisesti,

miten suuri sankarinsa,

liitto suuri Neuvostojen,

soti pitkään urheasti,

ihan maassa vierahassa,

nimeltänsä Afganistan.

 

30. kesäkuuta 2009

Turpa tukkoon pönttösiltä

 

Keksi kaupunki idean,

Helsinki ihanan helmen,

puhuvaisen roskapöntön,

joka saksaa solkotteli,

venäjätä virkkoeli,

kieltä seitsemää supatti.

 

Konsa roina, roska liika,

pääsi piiloon pönttösehen,

kuuli kansa kiittämistä,

kulkija sanan sekavan,

moninaista mongerrusta,

villitystä viiden kielen,

iloksi inehmon oivan,

sekä siinä siistimällä,

lisäksi kotoista kahta.

 

Puhe kuului pönttösistä,

riemu raikui rikkahana,

melkein vuoden vieriväisen,

kunnes iski konna kelmi,

vandaali vähä-älyinen,

tunnistimet tainnutteli,

riisti kielet kippuraiset,

sanat suusta sorrutteli,

kähvelteli kännykätkin,

puhalteli pönttösistä,

roskiksista ryöväeli,

anasteli akkusetkin.

 

31. heinäkuuta 2009

 

Liekö eukko oikeassa?

 

Ennustaja eukkosemme,

väkäleuka vormuloiden,

varikolta väittää vallan,

tiedon varman vallanneensa,

jotta suuri sankarimme,

takatukka Räikkösemme,

jäinen äijämme jämerä,

äkin poies potkitahan,

Ferrarin ratista retku,

kunnon kuskien kulusta,

sorateille survotahan,

pölyteille tyrkätähän,

alle autojen nopeiden,

vauhtihirmujen sekahan.

Liekö eukko oikeassa,

ennustus ylen etevä,

siinä vasta vartoomista,

odotusta onnetonta!

 

Josko tietoa janoat,

odottelet onnekasta,

ilouutista inehmo,

toivo, jotta kirjoittaja,

tämän tekstin tyrkyttäjä,

jaksaa vielä viipymättä,

jatkaa suoltoa suloa,

”kalevilaista” kehua,

vielä toisen puoli vuotta!

 

 

 

1. elokuuta 2009

 

Ryyppäilevä rallikansa

 

Jyväisen kylän kisassa,

Kimi konsa kaasutteli,

äMäM-rallissa ravasi,

nautti kansa kaikkialla,

sorateillä surkehilla,

polun varressa vasiten,

jyväsiä ohraisia,

pulloon pantuja pahoja.

 

Tuli paikalle poliisi,

puhallutti putkihinsa,

sata katsojaa suloista,

sata jätkää jääräpäistä,

sata naista näyttäväistä.

Promillet oli ihanat,

varsin korkeat, koreat,

keskimäärin mittavaiset:

Joka viides veijarimme,

puhkui puolelle punaisen,

kolme kelmiä sadasta,

mitan täytti rattijuopon,

rajan sakkoisen selätti.

 

 

2. elokuuta 2009

 

Kaksi kaatoa kisoissa

 

Jyväisen kylän kisassa,

rattoisassa rallisessa,

Kimi suuri sankarimme,

kuski kurja ehtoopuolen,

yritteli ylvähästi,

kääntää kaasua kovasti,

tuli mutka mullistava,

kuskia kiharaa kohti,

takatukkaista tapaili.

Kaatoi mutka mullistava,

räväkästi Räikkösemme,

katon kautta kertaa kaksi.

 

Samaan aikaan sattumalta,

kaatoi aito sankarimme,

ilopilleri idästä,

äMäM-toivomme tuleva,

Jukka juoksija upea,

Keskisen salon kakara,

Kalevan kisoissa kurja,

rajapyykin riuhtomatta,

painui alle aikaisemman,

oman ehdan ennätyksen,

kauan kiusanneen kiperän.

3. elokuuta 2009

 

Kasineljät miehen kolmen

 

Leppävaaran laitamilla,

Suomen poika pontevainen,

konsa keihästä kisassa,

kohti pilviä kokeili,

tavoitteli taivahia,

satehessa saatteleitsi,

oli keppi rautahinen,

kuni tikkunen kädessä,

liki leija lentäväinen.

Kolme miestä mittavinta,

urosta ihan upeeta,

kasineljää kolkutteli,

liki viivaa viskaeli,

jopa reilusti ylitti.

 

Paras poika Wirkkalamme,

Toholammin Teemu tuhti,

Ruuska-Antti Pielaveeltä,

kakkoseksi kurkotteli,

jätti taaksensa Terosen,

puujalkaisen jättiläisen,

nurmoolaisen nokkamiehen.

Vielä viipyi Järvenpäältä,

Tampereen tosi Terolta

pimennossa pitkä kaari.

josko Berliini jotenkin,

päästää keihään korkealle,

sallineeko vaikka vielä,

satametrisen repäisyn?

 

4. elokuuta 2009

 

Punavihreä kapina

 

Antti Kalliomäkemme,

ministeris-rukkasemme,

eksä sellainen demari,

konsa sortui seipähässä,

Lahden äM-Äm-mittelöissä,

tuloksetta tappiolle,

vanhussarjan viimeiseksi,

haki lohtua lomalla,

punamullan pyörröksestä,

kirosta punan sinisen,

öö-mappiin manaamisesta,

kurimuksen kumpaisenkin,

molempien hallitusten.

 

Oli toive torvisemme,

haave Anttimme hatara,

punavihreä kapina,

jonka johdossa demarit,

apunansa aikanansa,

kumousten kärkihahmot,

kovin sakki ”kommareiden”,

sekä sakkinen viherä,

ekoterrorin tekijät.

 

Antoi Antille tukensa,

vahvan virren vierellensä,

Jutta uljas Urpilainen.

Vähän vaisummin varusti,

sanansa asetti Erkki,

punamullan puolustaja,

Tuominen oja tutusti.

 

Tuli Antille tukea,

myöskin melko mittavasti,

Ville Niinistön nimissä,

Mäki Arhin aatoksissa.

Kapinassa ainut puute,

tuki kansan kaikkivallan,

enemmistön ehdottoman.

 

5. elokuuta 2009

 

Sotilaskurilla kunto

 

Keksi Kiina keinon oivan,

kuriin saada kelvottomat,

verkkoriippuvaiset ”ritarit”,

nettikansan nuorukaiset:

Pani päälle poikasille,

puvut maastojen mukaiset,

sotavaatteet vaivaisille,

marssikengät kurjimmille.

 

Kävi käsky kersanteilta,

ylikessuilta koviten:

Taakse poistu, poikarukka,

sisään vatsa, läskivatsa,

ulos rinta, notkorinta,

joka jätkä juoksemahan,

mars, mars, tollo, tahtiin siellä,

alas maahan nurkumatta,

ylös ilman yllytystä.

 

Koko sarja surku suuri,

pakko tehdä parkumatta,

sata kertaa suuttumatta.

 

Konsa kolme kuukautta,

saatu oppia ominta,

kuritusta kiinalaista,

kasvatusta kelvollista,

on jo aika arvuutella,

josko poika joutavainen,

perin juurin riippuvainen,

olisi ohi netistä,

vapaa verkosta peräti.

 

Jos ei irti poika vielä,

vapahana verkkosesta,

pakkohoitoa parasta,

ihan ilman empimistä,

syytä jatkaa järkevätä,

heti päälle jakso toinen,

ehkä kolmaskin kurite.

 

Toinen tyyli surku-Suomen,

”hyvinvoivan” valtiomme,

pullokoiden poikiemme:

Josko kunto kullannuppuin,

läskivatsain lylleröitten,

liki nollasen tasolla,

pääsee poika pälkähästä,

Intin treenistä rajusta,

kuni kurja kulkukoira,

veräjästä vartoomatta,

avausta oottamatta.

 

 

 

J. K.

Tuore tieto ulkomailta

 

Mukaan tuoreen uutistiedon,

väitteen uuden ulkomaisen,

kuri liika kiinalainen,

tappoi teinin tiettävästi,

kesken kurjan koulutuksen.

 

6. elokuuta 2009

 

Ruoholahden leijonako?

 

Ruoholahden laitamilla,

Jätkäsaaren seutuvilla,

syntyi hurjahko huhunen,

levieli lehdistössä,

kovin kauhea tarina,

yli käyvä ymmärryksen,

mätäkuisen kummituksen,

Ruokolahden leijonankin.

Levitteli kaikki lehdet,

iltalehdet ennen muita,

uudenlaista ihmetystä,

typykäistä tyhjänpäivän,

Madonnata näyttäväistä,

jota kansa kaikkialta,

sadoin saapuvi tuhansin,

koko Suomesta surutta,

ihan päivänä paraana,

kesken arjen uurastuksen,

tutkimahan tuokioksi.

 

 

Levitteli kaikki lehdet,

iltalehdet ennen muita,

uudenlaista ihmetystä,

jotta kansa köyhä, kurja,

laman keskellä leveesti,

vielä maksaa maltahia,

euroja satoja siellä,

katsonnasta pisteen pienen,

laulun muutaman tulosta,

hameen helman heilunnasta.

 

 

Turha puutteesta puhua,

lamasta sanaa sanoa,

konsa miljoonat menevät,

Madonnalle mainiolle,

tätöselle turhaselle,

julkituodulle tytölle,

ilman hetken empimistä,

rahareiän ruikutusta.

 

 

 

Pelasta sateiset metsät!

 

Pelasta sateiset metsät,

pissaa suihkussa vetehen,

laske liemi lattialle,

sekaan saippuan sakean,

vaatii mainos Brassilassa,

Etelä-Amerikassa.

 

 

Makealla mainoksella,

tukijana, turvaajana,

ompi aivan arvaamatta,

mukaan tiedon tarkistetun,

väki vallan hirtehinen,

luonnon suojaajat säväkät,

ympäristön ystäväiset.

 

 

Ideana mainoksessa,

ihan oivassa opissa,

mukaan kehnon keksijöiden,

ompi säästö suurenmoinen,

vesivessan virtaamassa,

veden puhtoisen vedossa.

7. elokuuta 2009

 

Vaatteet vallan mittareina?

 

Kulmapöytä kummallinen,

Hesarissa herroitteli,

akatteli aikalailla,

irrotteli ilman muuta,

vallan määrää mittaeli,

urheilukuvista katsoi,

asujen avulla etsi,

tosi johtajaa juroa,

päättäjätä päällimmäistä.

 

Kuvissansa kaunehissa,

poliitikot pullisteli,

joko paidassa tai ilman,

jopa jotkut uikkareissa.

 

Puku päällä pullisteli,

melan kanssa Medvedevi,

Matti airojen avulla,

ootti lehden suosiota,

Putin perhosti vedessä,

pikkuhousuissa hosuvi.

 

Tarja taasen tallusteli,

jälkeen uinnin uljahaisen,

melkein missin mittaisena,

laihanluikkuna tätinä,

tukevana tyttösenä,

suihkunraikkaana sutena.

aivan oivassa asussa,

karmeassa kauhtanassa.

 

Venäjällä vääjäämättä,

Putin pääsi voittajaksi,

Toisin laita surku-Suomen,

lautaskiista kummallinen,

jatkuu ehkä entislailla.

 

Paavo Lipponen parahti

 

Paavo Lipponen parahti,

tuhahteli Turkusessa,

Sanomissa suuta mursi:

Antti aivan kehno kundi,

ehdotus ihan typerä,

kaksinverroin surku kehno.

Ei oo oppositiosta,

hallitusapua laisin,

demareille milloinkana,

vaikka vihreät mukana:

Vasen laita vänkyräinen,

ompi aina arvaamaton,

viherveikot vallattomat,

aivan vailla luottamusta.

 

 

Paavo Lipponen parahti,

tuhahteli Turkusessa,

Sanomissa suuta mursi:

Aseet antoi Antti oivat,

hallituspomoille parahat,

työtä saipi Urpilainen,

turhaa työtä, tyttö-rukka.

Kuulla saipi kunniansa,

myöskin törttö Tuomi-Erkki,

konkaridemari kurja:

Koska vanha ja väsynyt,

ikihonka, ihmeäijä,

tukensa avaa Jutalle,

sijaan turhan jurnutuksen!

Sossut sokkokierroksella

 

Hämäläisen Unto uuras,

Hesarissa heitti herjan,

torvena totuuden toimi,

toden totta väitti, jotta

sossut sokkokierroksella

ovat aikana lamankin.

 

Mitäpä sanoisi siihen,

mitäpä lisäisi miehet,

viisaat naiset naapurista,

itäimmeiset etevät,

josko väittäis' he vasiten:

Turhaan tutkivat typerät,

ajatusten aivoriihet,

säätiöt Kalevi Sorsan,

alasjuoksun arvoitusta,

näkemystä uuden nousun,

koska köyhät varmuudella,

joko kykkivät kotona,

tahi viivansa vetävät,

protestiakoille aina,

perus-Suomen perhanoille,

Soinin laiselle lajille.

 

8. elokuuta 2009

 

Susi lampahan asussa?

 

Tapsa Mainio Hesarin,

kuuli kummia kujilta,

Kuusamon kujilta kurja.

 

Konsa ulkoili upea,

Coton de Tulear -koira,

kera leidin kuusamoisen,

yks' kaks' aivan yllättäen,

kävi kimppuhun ketale,

lammas lauhkea äkisti,

koiran päälle päättömästi.

Oli onneks' onni myötä,

pääsi koira pälkähästä,

pelkkä säikähdys selässä,

piti kuitenkin kujalle,

tekopaikalle pahalle,

viritellä virkavalta,

poliisi avuksi saada.

Lammas lauhkea elukka,

syylliseksi syynättihin,

tuli törttö tuomituksi,

pääsi kyytiin kylmähköhön,

autopartion iloksi.

 

Jos olis' susi sutena,

eikä lampahan asussa,

käynyt kimppuhun ketale,

koiran päälle päättömästi,

olis' laita toisin ollut,

tällöin tullut tuomituksi,

luontoimmeisten iloksi,

vuoksi EeUu:n ehdottoman,

eläinsuojelu-ukaasin,

direktiivin tunteettoman,

Coton de Tulear -koira!

 

�� Orjatyössä orjat yössä

 

Tavuttajaa painaa pulma,

paha pulma piinallinen,

riveille miten jaella,

tavutella taitavasti,

sana oiva: ”orjatyössä”.

Onko kuitenkin kyseessä,

sanaa kaksi kaikkinensa,

onko siinä orjat yössä,

nukkumassa Ruusus-unta,

vaiko toiset työssä orjain,

pahimmassa pakkotyössä,

alla piiskuri-pirusen?

 

Tästä selviä ei Macci,

munaamatta PeeCee parhain,

auvoinenkaan automaatti,

eikä myöskään moittimatta,

vaalean akan logiikka.

 

Apu ainut ihmisjärki,

ymmärrys ylevän naisen,

älli äijän viisahimman.

 

Puoli vuotta pyyhkimättä

 

Ihan tässä iltasella,

vaiko vasta aamupuolla,

uutisoipi äSTeeTeemme:

Pula Kuubassa edessä,

pyllypyyhkeistä vajaus,

kova kaipuu kansakunnan,

paperista pehmeästä.

 

Joka jätkän, Castro-kansan,

pahimmillaan pakko olla,

puoli vuotta pyyhkimättä,

ennen satsin saapumista,

erän uuden valmistusta,

helpotusta viime hetken,

apua hätäisen saaren.

 

9. elokuuta 2009

 

Tasan ei käy palstametrit

 

Hesarissa herkutteli,

Ilkka Malmberg mainiosti,

teki huomion terävän:

Konsa mellasti Madonna,

järisytti Jätkäsaarta,

ulkomaan elävä ehta,

pari laulua pakersi,

oli palstat pullollansa,

tätösestä lehdet täynnä,

sekä ennen ja perähän,

tapahtuman tuiki turhan,

rahajuhlan ruokottoman.

 

Hesarissa herkutteli,

Ilkka Malmberg mainiosti,

teki huomion terävän:

Konsa kaukana karussa,

Oripäässä onnistuvi,

Suviseurat ”sattumalta”,

tuloksena Jeesus-”tähden” ,

yhtä suuren seurapiirin,

saalihiksi saattamahan,

vaiti lehdykät etelän.

Toivat julki joutavaiset,

tuskin palstan puolikasta,

kannikaista kappaletta,

lauseen lausetta lyhyttä.

 

Kokkareiden vaaliruplat

 

Konsa kokkarit koreat,

keppiköyhät kerjäläiset,

raharikkaat raatajamme,

vaalin alla vaatimalla,

arasti anoi apua,

”Postipankilta” pahalta,

nyky-Sammolta surutta,

vastikkeetta Wahlroosilta,

oli Nallemme nykyinen,

löysäkourainen kaveri,

kantoi eurot kassistansa,

taalat taskusta tuhannet,

miljoonat jakeli markat.

Toisin laita kauan sitten,

konsa Nalle taistolaisna,

Toveria toimitteli,

rakasteli ruplamaata.

 

10. elokuuta 2009

 

Elämän oman unohti

 

Piispa entisen elämän,

Ilkka Kantola demari,

vartija moraalin vankka,

moraalista muistutteli,

puheenjohtaja julisti,

varaäijä virnisteli,

konsa konserni katala,

Sampo vahvan Wahlroosimme,

rahat kantoi kokkareille,

tuhlareille taalat työnsi,

vaaliruplia jakeli,

vastikkeetta”, vaatimatta,

ihan ilman pyytehiä,

muka ilman pyytehiä!

Vartija moraalin vankka,

Ilkka Kantola demari,

muisti vanhasta vakavat,

Nalle Wahlroosin sanaset:

Moraalia tietty muuta,

yritys ei varsin vaali,

kuni tuottaa turkasesti,

rahaa rutkasti kasahan,

voittoa perähän voiton,

omistajille omia.

 

Siitä äijä arveleitsi,

päätteli piloillaan ”piispa”,

jotta kokkarit katalat,

ovat linjoilla samoilla,

Wahlroosin liki vinoilla!

 

Nallekarkit kainalossa

 

Timo Soini sukkelasti,

sanan keksi suurenmoisen,

konsa ”Nalle” Wahlroosimme”,

setä suuri Sampo-”pankin”,

rahaa vaaleihin varasi,

komenteli kokkareille.

 

Timo Soini sukkelasti,

sanan keksi suurenmoisen:

”Nallekarkki”, nallekarkki,

karkki kallis kansakunnan,

melli vaaleihin varattu.

 

Ei enää ikinä naista?

 

Yle tutki gallupilla,

evähillä Eero Lehden,

Tutkaimen Taloudellisen,

kuka suosikki suloinen,

kulmakunnan kynttiläksi,

pressaseksi Suomen kansan.

Konsa tunki tuuttisesta,

jokaisesta julkaisusta,

lista parhaista pomoista,

oli pakko oivallella,

liki varmasti tajuta,

jotta ei enää akoista,

kuuna päivänä haluta,

päsmäriä päällimmäistä.

 

Missä syyllinen, munari,

miksi velloo vastavoima,

sitä pakko pohtiella,

itse kunkin ihmetellä.

 

Mukaan listan luotettavan,

komeileepi kärkipäässä,

miestä seitsemän peräti,

vasta sitten seuraa nainen,

paras nainen vaalipyynnin,

Heidi Hautala heleä,

punavihreä pohatta,

vähän ennen Annelia,

Jäättehenmäkeä moista.

Hirnahtelee häntäpäässä,

nyky-pressa, Tiukka-Tarja,

hymyherkkä hallitsija.

 

Missä syyllinen, munari,

miksi velloo vastavoima,

sitä pakko pohtiella,

itse kunkin ihmetellä.

 

Mukaan listan luotettavan,

eipä kärjessä komeile,

miehiä kovin ”koreita”,

päättäjiä päällimmäisnä,

jotka eivät lyötävissä,

kunnon naisten karkeloissa,

tavallisten tappeluissa.

Mukaan listan luotettavan,

hupaisena seitsikkona,

parahasta heikoinpahan,

porhaltavat ukkourhot,

järjestyksessä jäpikät:

Sauli Niinistö ”nimetön”,

Aleksander aika poika,

Matti Vanhanen ”mukava”,

Jorma Ollila ”jykevä”,

Tuomi-Erkki ”tuntematon”,

sekä vielä viimeisenä,

Mara, Martti Ahtisaari.

 

11. elokuuta 2009

 

Äänihinnat hulvattomat

Ääntä kohti kuitattuna,

seitsemällä senttisellä,

Timo Soini sinnitteli,

parlamenttiin ponnisteli.

 

”Kalle” Haglund harmiksensa,

satakertaisen savotan,

äänestänsä ääripäässä,

yläpäässä maksatteli.

 

Väliin mahtuivat mukavat,

europääsijät pätevät,

YLI euron antelijat,

päästä kalliista lukien:

Takku-Hannu, Riikka Manner,

Pietis-Sirpa, ”Läntis”-Ville,

sekä vielä viimeisinä,

Eija-Riitta, Liisa-Jaakko.

Väliin mahtuivat mukavat,

europääsijät pätevät,

ALLE euron antelijat,

päästä kalliista lukien:

Satu Hassi vihrehistä,

Sari Essayah etevä,

kävelijä kärkipäästä,

”Jäätteen” Anneli jykevä,

Mitro ”Kettu” kelvollinen,

sekä Heidi Hautalamme,

toinen vihreä tosikko.

 

Lenin tappoi painollansa

 

Konsa suosio Leninin,

laski lailla lehmän hännän,

liki kaikissa kylissä,

joka maassa joutavassa,

suuttui siitä sankarmyytti,

Leninmyytti merkillinen:

 

Takaa haudan hirmuisesti,

kosti kansojen tekoset,

”puhdistukset” patsaidensa,

kaatamiset kaikkinensa.

 

Venäjällä valkoisella,

kaatoi myytti merkillinen,

kaatoi patsaansa pahaisen,

kymmenmetrisen kivisen,

päälle poikasen poloisen,

tappoi painolla pahalla,

edustajan ihmiskunnan,

varoitukseksi vasiten.

 

Vaalieurovalvojaiset

 

Kesken päivien kesäisten,

kesken kunnon riekkujaisten,

vaalieurovalvojaisten,

Uusi Suomi surkutteli,

ihan ääneen ihmetteli,

missä piilee johtotähti,

tähti puolueen punaisen.

Oli viimein pieni pakko,

Jutan saapua salille,

esiin astua framille,

piti kuitenkin kuritta,

Karkkilassa kursaella,

lupaukset antaa löyhät,

tukiaiset tuodaksensa,

julkisuuteen saattaaksensa.

 

Takaportin jätti Jutta,

avaamatta aika portin:

Rahat raavimme esille,

JOS antaa armon lahjoittaja,

luvan JOSKO hellittävi,

AaYy-herrat aikanansa!

 

12. elokuuta 2009

 

Kolme kaunista hymyä

 

Sateen kolkon kunniaksi,

aamun ankean iloksi,

piristeeksi päivän kurjan,

Hesari kuvilla helli,

kahden kaksikon kuvilla,

lukijoita kautta Suomen,

läpi Ruotsin ruhtinaiden,

toki muisti mielellänsä,

”Itä-Suomenkin” olevan.

Koreili kuvissa kaksi,

presidenttiä peräti,

herraseurassa hyvässä,

yksi Ruotsin prinsessakin.

 

Koreili kuvissa kurjat,

maasta kolmesta koreili,

kaksi miestä, kaksi naista,

neljä ihmistä isoa.

 

Oli kurjissa kuvissa,

teoksissa taitavissa,

kolme kaunista hymyä,

väkinäinen yksi vallan.

 

Liekö syynä Tsetsenia,

murhat maagiset, katalat,

joista hiljaisna jokaisen,

tulee olla tuppisuuna,

surku-Suomessa supussa.

 

Joko arvaat joutavasta,

tekstin tyhjän pieksennästä,

ketkä nauravat kuvissa,

hymy kellä hyytyneenä,

väkinäiseks' vääntyneenä?

 

13. elokuuta 2009

 

Avarampi anti meillä

 

Saksanmaalla mainiolla,

demokraatti kristillinen,

Vera kaiketi nimeltäns',

keksi vanhan vaalivaltin,

avonaisen kaula-aukon,

sekä iskevän sanoman:

Avarampi anti meillä.

 

Kuvassa komeilee kaksi,

naista varsin näyttäväistä,

akkasta avokaulaista.

Veran vierellä vinossa,

ompi Angela apuna,

vertona Veramme annin.

 

Avarampi kumman anti,

päättäköön sen äänestäjä,

ennen äänen antamista,

ennen viivansa vetoa!

 

 

14. elokuuta 2009

 

Hiljaa kuin ”kusi” sukassa

 

Hiljaan kuin ”kusi” sukassa”

tukiaiset sangen suuret,

vasemmiston vaalieurot,

jättimäiset ruplamäärät,

salaa piileksi salissa,

piilopirtissä lymysi,

leipä ehtoisa Elannon

kassakaapissa kohosi.

 

Turhaan tuskaili demarit,

vasen laita laiskotteli,

oli viimein uskominen:

Ei pysy ”kusi” sukassa,

tukiaiset turhan suuret,

anti AaYy-armaadoiden,

leipä ehtoisa Elannon,

sukkaverkoissa vasiten.

Oli pakko ”partasuunkin”,

kauniskasvoisen ”kakaran”,

rahavirrat vallattomat,

paljastella paikoitellen,

ehkä joskus kaikki kuprut.

 

15. elokuuta 2009

 

Juokse henkesi edestä

 

Juokse henkesi edestä,

vapaa-aikana vilistä,

pitkin polkuja poloinen,

jotta kunto kiipeäisi,

taivoa kohoisi kohti.

 

Juokse henkesi edestä,

älä koskaan alle auton,

vaikka kiire vallitseva,

ratikkahan pakko päästä,

pakko ehtiä perille,

työsi antajan tuville.

 

Turha juosta järki jäässä,

ilman aivojen apua,

sillä kuolo, kurja äijä,

viimeistelee viikatteella,

nokittelee nollaiseksi,

liian vauhdin varmuudella,

saattueeksi murhemielen.

 

16. elokuuta 2009

 

Merimetsot makkaraksi

 

Suuttui Saksa, riehui Ranska,

merimetso konsa kiusas',

ahdisteli armotonna,

Keski-Eurooppaa eniten,

Välimertakin ”rakasti”.

 

Suuttui Saksa, riehui Ranska,

merimetso konsa kiusas'

kalastusta kaappaeli,

itsellensä ilman muuta,

kakallansa karkotteli,

turisteja töllisteli.

 

Heti päättäjät poloiset,

EeUu-herrat holtittomat,

alkoi kantaa ahdistella,

tapatella turhanpäistä,

linturaukkaa liikkuvaista,

surua ”suloista” Suomen.

Sudet konsa surmateillä,

karhut kimpussa kuritta,

Suomi-siskon lammaslauman,

liikahda ei äijä ainut,

lupaa kaatoon kuulukkana,

sudet koska surmattuna,

kaadettuna kaikki karhut,

etelästä kauan sitten,

aikojen alussa aivan.

 

17. elokuuta 2009

 

Pekka Aaltonen pakisi

 

Pekka Aaltonen pakisi,

Hesarissa harmitteli,

Suomen ”surkeaa” panosta,

yleisessä urheilussa,

äMäM-taiston tuoksinassa.

Liekö ollut mieli maassa,

herne nokkaansa herunut,

koska tyrkytti tylysti,

TeeVee-katsojan varalle,

aidon urheilun tilalle,

Koskenkorvaa kirkkahinta,

kera Vimpelin väkevän,

ohiheiton mestareita,

pudonneita puttaajia,

paitsiohon päätyviä,

sekä kaiken kukkuraksi,

formuloita voipuneita,

korvikkeeksi keihäsmiesten,

nyky-Suomen sankareiden!

 

18. elokuuta 2009

 

Paperiton konttoriko?

 

Karkeloissa kauan sitten,

pippeloissa pienoisissa,

”Väinämöisen” virkamiehet,

tietäjät tulevan päivän,

ennustivat ehdotonna,

tosissansa toitottivat,

jotta kohta kaikkialla,

koittaa aika armotonna,

jolloin tarvita ei laisin,

papereita puhtoisia,

Aa-nelosia noloja.

 

Kului päivät, vaihtui vuodet,

vuosikymmenet katosi,

kirjasi Hesari huolen:

Herrat Helsingin hitahat,

rahvas kaupungin ripeä,

tuhlaa arkkeja alati,

karkeasti vuotta kohti,

sata miljoonaa surutta,

mikä lienee laskematta,

ihan tarkkaan tutkimatta,

päivää kohti per asukas,

saastetta kovin sekaista,

puoli arkkia peräti.

 

19. elokuuta 2009

 

Mäki Arhin ärhenteli

 

Mäki Arhin ärhenteli,

Paavo pankkia perusti,

kansan pankkia peräti,

korot jossa joltisenkin,

liki nollaa liippaeli.

Mistä miehemme manasi,

punapoika puuhaeli,

mistä pääoman penäsi,

kalasteli karkeasti,

konsa tuskin porvaristo,

kapitalisti katala,

rahat syytää syynäämättä,

tutkimatta, tietämättä,

alle kannen arvottoman,

kaivon aivan pohjattoman.

Itar-Tass totuuden tiesi,

julki kuulutti jurosti:

Marksin Kalle kuolematon,

avusteli aulihisti,

veriveljeä vasenta,

”ryssän” ruplilla rahoitti,

nyky-euroilla eniten,

koko konkurssin kehitti,

kunniaksi äSTeeäSsän.

Juro-Jukka juoksijamme

 

Mustat miehet, muukalaiset,

Berliinissä ponnisteli,

joukkovoimalla vasiten,

vielä eessä estemiehen,

Joensuun pojan poloisen,

suurenmoisen järkijätkän,

juro-Jukka juoksijamme.

 

Konsa kulkuri komea,

juro-Jukka juoksijamme,

vielä oppii oikopäätä,

kengän nauhat näpräämähän,

sitomaan ihan sirosti,

edellänsä eipä silloin,

monta miestä muiden maiden,

mustaa eikä muukalaista.

 

20. elokuuta 2009

 

Omat koirat ankarimmat

 

Käypi kuumana Ahonen,

Jouko johtaja Paperin,

lakkoherkän liittokunnan,

konsa vastassa vasiten,

toinen kenraali komia,

SAKin sankan entisäijä,

lakkojohtaja totinen,

Ihalaisen Lauri liehu,

Solidium-herra suuri,

”omistaja” Suuren Enson.

 

Lakkauttelee konsa Lauri,

tehtaan toisensa perästä,

konsa aikoo auttamatta,

sahat sulkea surutta,

uhkaa Jouko uppiniska,

sananiekka suurisuinen,

lakon laajan pystyyn panna,

koko Suomen seisautella,

viime tehtaat tyrkytellä,

ulkomaille työntää työnsä,

apajille muiden maiden,

halvan miehen markkinoille.

 

Siinä vasta umpisolmu,

kaveruksen kahden riita,

ristiriita ratkomaton,

toverin totinen paikka.

 

21. elokuuta 2009

 

Oli uusi ääni kellon

 

Yli yönsä konsa nukkui,

Jouko johtaja Paperin,

oli ääni uusi kellon,

lakkokellon kelvottoman:

Emme lakkoile luvatta,

konsa porvarit, pohatat,

pääsis' palkan maksannasta,

ansiosta tyhmän miehen,

ilman yhtä ainokaista,

pakollista ”yhteistyötä”,

neuvottelua nenäkkäin.

Piti kuitenkin porukan,

laman lähde paljastella,

saada kiinni syntisäkki,

niinpä liitto laittamaton,

Häkämiehen määritteli,

synnytteli syylliseksi,

tuhoojaksi tehtahisten,

ihan siinä sattumalta,

omat temppunsa eväten,

jättiliksat paprupoikain.

 

Haavassa terästä väänsi

 

Konsa Tommimme tomera,

santanisti suurenmoinen,

yli astui millin, kaksi,

mielestä tylyn toverin,

saksalaisen lippumiehen,

oman kansan katsomosta,

ei sitäkään silmämäärin,

parhaan hyppynsä pilaten,

loppukisasta kadoten,

ylen tyhmä toimittaja,

nimi jääköön maininnatta,

pyöritti puukkoa pahaista,

haavassa terästä väänsi.

 

Konsa Tommimme tomera,

santanisti suurenmoinen,

siitä suuttui, väänsi suuta,

otti herneen nokkaan noidat, ==>

tietäjät iki ihanat,

toimittajat torveloiset.

 

Ei veli sisarta sorra,

veljeä noki vasiten,

niinpä pilkat, haukut, herjat,

levitettiin lehdistössä,

ylle Tommimme tomeran,

santanistin suurenmoisen.

 

22. elokuuta 2009

 

Sentti sinne, toinen tänne

 

Sentin sinne, toisen tänne,

eurot aivan empimättä,

syytää surku suomalainen,

suurisuinen härmän jätkä,

ulkomailla ollessansa,

vähän viinaa nauttineena,

pöhnän vallassa pahassa.

 

Täten laita tokkurassa,

silloin sentti, euro, rupla,

liki nollaa liippailevi,

toisin laita kilpakentän,

jolloin sentti ”sattumalta”,

liki liippaa hintaa kullan,

metallin himohalutun.

 

Tasan olleet onnenlahjat,

eivät poikain Berliinissä,

Suomen poikain sukkelien,

vakavien Väinämöisten,

Ruuskasen eli Evilän.

 

Hiekkalaatikon lomasta,

Evilältä sentti puuttui,

Ruuskasella sentti runsas,

keihäskaaren kantamassa,

niinpä mielestä mokoman,

tyhjänpäivän toimittajan,

toinen petturi pahainen,

toinen sankari suloinen.

 

Näin lie laita kieltämättä,

varmaan mielestä sinunkin,

tuhlarimme tuppuraisen,

sentti-sinne-syytäjämme,

toisen-tänne-tuhlarimme,

sohvapottuporsahamme,

perimmäisen penkki urhon,

asian osaajan oivan.

 

23. elokuuta 2009

 

Viro lauloi lakkaamatta

 

Kului konsa vuosikymmen,

kaksi, kolme, viimein viisi,

Euroopan jaosta ehti,

Molotohvin-Rippentroppin,

sopimuksesta sulasta,

väkivaltaa vastaan vainen,

nousi kansa kaikkialla,

veljiemme vastavoima,

esiin pyrki pyytämättä,

sukulaistemme seassa,

Baltiassa sorretussa.

 

Vaikka kaipuu kansanvallan,

viha vieraan valloittajan,

oli aivan aukotonta,

ilman voimaa voitollista,

väkivaltaa vaarallista,

syntyi rintama ripeä,

jono vallan joutuvasti,

perin pitkä puurtamatta,

Tallinnasta Riikaa kohti,

sieltä vielä Vilnaan asti.

 

Kättä miljoona käsitti,

jopa neljäkin kasassa,

kansain riuskojen rivissä,

”orjakansain” oikoessa,

historian hirvitystä,

”vapaaehtoista” menoa,

vieraan valtaan vaipumista,

liittoon nurjaan neuvostojen.

 

Konsa ketju balttikansain,

ihmisketju kansakuntain,

iltasella aivan valmis,

itki ihmiset ilosta,

Viro lauloi lakkaamatta,

isänmaata innosteli,

Latvia tukena taasen,

kera Liettuan likeisen.

 

Tämän kerran ihme kyllä,

lataamatta, laukomatta,

panssarit pysyivät poissa.

 

Kesti pinna Gorban kurjan,

vapaamielisen vasurin,

vaikka varmasti tärisi,

taskussa tärisi tuhti,

nyrkki vallan vaarallinen.

 

Toistuneet ei törkytemput,

ammuskelut ”aikamiesten”,

venäläisten valtaherrain,

lailla Unkarin ”kapinan”,

Prahan lailla laittomasti.

 

Kului konsa vuosikymmen,

kaksikymmentä kevättä,

uskalsi Unesco viimein,

muistilistalle lisätä,

tehdä ”ketjusta Vapauden”,

muiston kulttuurin mukavan,

koko maailman kokoisen,

esimerkiksi eräille,

kansakunnille kateille,

alaisille diktatuurin,

marssista verettömästä,

vapautensa vaadinnasta.

 

 

Meni metsään lehtimiehet!

 

Konsa syksy saapumassa,

sienimetsään sinnitteli,

Hesari kera kuvaajan,

kovin sattui karmeasti,

paha virhe ”virkamiehen”,

asiantuntijan oivan,

meni metsään arvionsa,

tuntemus lajin sekaisin,

tatistamme tappavasta,

tuli herkku herraseuran,

kotimaisen sienikansan.

 

Päivän päästä oikaisipa,

lehti virheensä vakavan,

mutta, mutta miettikääpä,

kuinka lienee käynytkänä,

josko jotkut luottavaiset,

painetun sanan lukijat,

olis' uskoneet uutistansa,

pataan panneet sienet oitis,

herkutelleet hetken päästä,

kenties kerran viimehisen?

 

 

Jälkikirjoitus jykevä

 

Parin päivän päätyttyä,

oli pakko päivitellä,

Hesarissa ”herkutella”,

jotta neljä näyttäväistä,

ihmistä iloista ennen,

oli hoidossa ”teholla”,

sieni myrkkyinen masussa,

valkokärpässieni vainen.

 

 

24. elokuuta 2009

 

Mahalasku Erkon lehden

 

Perinnöksi pettymyksen,

”kunniaksi” keihäskaarten,

otsikon Hesari heitti,

”oivan” otsikon esitti.

 

Oli oiva otsikkonsa,

totta mielestä monenkin,

kullankaivajakakaran,

mutta kurjapa kuvitus,

konsa kuuluisi kuvasen,

olla tekstin täydennystä,

liki siihen liittyväistä.

 

Oli otsikon ajatus,

runomittaan muutettuna:

”Mahalasku keihäsmiesten

pettymyksen pelkisteli”.

 

Kuitenkin kuvassa jätkä,

Härmän jätkä hurjanlainen,

heittää täysin tyylillänsä,

ihan oivalla opilla,

käsillensä syöksymällä.

Kehitysavun valitus

 

Konsa hallitus hädässä,

alla laajan laskukauden,

vähän alkoi arvuutella,

pikkaraisen pienennellä,

kehitysavun eriä,

kasaan liiat liippaella,

siitä suuttui silmitönnä,

jättijärjestöt jämerät,

piiperöiset puljusetkin,

avun valtion varaajat.

 

Jättijärjestöt jämerät,

piiperöiset puljusetkin,

pani penninsä jonohon,

eurot viimeiset viritti,

antoi Erkolle eränsä,

kehitysavun eränsä,

ison osti ilmoituksen,

sivun mittaisen mokoman,

julkituoden juhlavasti,

vahingossa vaatimatta,

lukumäärän järjestöjen,

asian saman parissa.

 

Siitä saattaa sattumoisin,

joku tyhmä tyytymätön,

havainnoida herkutellen,

jotta liikaa järjestöjä,

puuhaelee paikallansa,

parissa avun avaran,

tarpeellisen, tarpeettoman?

 

Lista pitkä loppumaton,

tulkoon tässä tarjotuksi,

ainakin vähän alusta:

AKYS, Attac, Allianssi,

Luonto-Liitto, Rauhanryhmä,

Taksvärkki, Abilis, Huussi...

 

25. elokuuta 2009

 

Liitutaulu laittamaton

 

Dosentti Pekonen parka,

matemaatikko mojova,

Hesarissa hirvitteli,

älytauluista älähti,

varoitteli varta vasten,

viihdesössöä vihasi.

 

Ennen vanhaan vaarisemme,

isotveljet, mummot, muorit,

otti oppinsa omaksi,

liitutauluilta tutuilta,

pulpeteista puisistakin,

penkistä kovin kovasta,

divaania ilman ollen,

ilman turhaa toitotusta,

”Sinun Tuubin” tuuttausta.

Dosentti Pekonen parka,

matemaatikko mojova,

heitti herjan Helsingille,

älytaulu-äijäsille:

Älköön olko koulu keskus,

viihdekeskus vertaa vailla.

Parempi on ponnistella,

muutama muru jokaisen,

ottaa kunnolla opiksi,

ennen kuin tuhat nolosti,

sisään päästää boordisesta,

ulos korvasta kivasti.

Vanha konsti kummajainen,

liitutaulu liituinensa,

käytössä kovin kätevä,

satavertainen väline,

tuhat vertaa viisahampi,

kuni taulu laiskan taaton,

älytaulu äijärukkain,

äijäin, jotka äkkiseltäns',

ilman kalvoja komeita,

ilman tuubien tukea,

ovat aivan onnetonna,

viratonna luona lasten,

tiedonnälkäisten tätien,

janohisten jätkälaumain.

 

Dosentti Pekonen parka,

matemaatikko mojova,

vakuudeksi veisun väitti:

Terävimmät tiedemiehet,

viisahimmat virkanaiset,

kaikkialla korpimailla,

keskustoissa kaupunkien,

tekee työtä kourassansa,

pala liitua likaista,

vitivalkean veroista,

tukenansa, turvanansa,

tabula rasa tilava,

tyhjä taulu, liitutaulu.

 

26. elokuuta 2009

 

Sekaisin ”Marista” miehet

 

Vuotta kymmenen takaisin,

katsoi kaikki kansalaiset,

isät, äidit, nuorukaiset,

komediaa hauskanlaista:

”Sekaisin Marista” (miehet),

jossa miehet vuorollansa,

Mary-tyttöhön tykästyi.

Päästä vuoden kymmenkunnan,

nykypäivänä paraana,

keskuudessa nuorten miesten,

poikaparkojen parissa,

Mari taasen suosiossa,

valitettavasti vainen,

tytön tyllerö ihana,

onkin aivan yllättäen

sukujuuriltaan Huana.

 

Viikko-Uutiset vinossa

 

Väitti ilmainen ilomme,

mainostajain maksamana,

Viikko-Uutiset vasiten,

otsikossa oikopäätä,

jotta ”Vettä ei kuluta”

Keski-Uusimaan asujat”.

Josko väite totta vallan,

seuraa siitä ilman muuta,

jotta kansan kylvettävä,

viinipullossa peräti,

pyykit pestävä simalla,

pakko sammuttaa janonsa,

kuivakuolon torjunnaksi,

väkiviinalla varalta.

Ehkä kuitenkin katala,

oiva otsikko oleva,

oli lipsahdus typerä,

sillä tarkentaa tarina,

teksti alla otsikkonsa,

kulutuksen niukan laskun,

vuoden toista vallinnehen.

Tässä muisto vanhan vaarin:

Turhaan säästää kansa vettä,

vetää vettä pienen määrän,

hädän pienoisen ylitse,

enemmän isonsa päälle,

jotta säästö suurenmoinen,

pelastaisi maailmamme,

sillä herrat Helsingissä,

paikallispomot perässä,

heti keksii kelvottomat,

korotella kaksin verroin,

vesimaksulla vetäistä,

kuten ennen aikanansa,

lamakauden kestäessä,

kävi sähkön säästölöissä.

 

27. elokuuta 2009

 

�� Kova kohtalo Kalevan

 

Kalevalan karkeloiden,

eepoksemme uutukaisen,

juhlavuoden kunniaksi,

samaan aikaan ”sattumalta”,

kalevaista kaksi suurta,

yritystä oivallista:

Oulun lehdykkä Kaleva,

pohjoisen sanoma suuri,

”Kalevan koru” komea,

helmi Helsingin himoittu,

alkoi YyTeet yhtä lailla,

neuvottelut neuvottomat,

konsa kartu ei tuloa,

rikkahille riittävästi,

konsa liikaa liksaa saavat,

palkolliset paikoillansa.

Kuinka käynee kansalaisten,

kalevaisten ”virkamiesten”,

sen me tiedämme todella,

tarkallensa tiettävästi,

ehkä ennen päättymistä,

juhlavuoden joutumista,

taakse historian hämärän.

 

Rahat suuret sukkelasti

 

JiiHooäLlä julkisesti,

julisteli kaikkialla,

sivun verran suitsutteli,

joka lehdessä jotenkin:

Ällös sorra saarekkeita,

sosialismin soluja,

ällös kaada linnakkeita,

sosialismin peruja,

vankan valtion omia.

Jäipä jätkiltä, akoilta,

liittoherroilta lipeiltä,

huomaamatta pikku harmi:

Valui ruplat viipymättä,

eurot aivan empimättä,

rahat suuret sukkelasti,

pussiin porvarin pahaisen,

poroporvarin povelle,

vaikutusta varmaa vailla,

ilman pienintä tehoa.

 

Löytyi paikka poikaselle

 

Löytyi paikka poikaselle,

Ihalaisen Laurillemme,

jolta paikkansa parahin,

souvinsa sovittelijan,

käsistä katosi äsken.

Löytyi paikka poikaselle,

Ihalaisen Laurillemme,

kirvesmiehelle kivalle,

pääsi parka rautateille,

johtajaksi joutavaksi,

herraseksi hallituksen,

alle dippa-insinöörin,

alaiseks' Ratian Laurin,

puheenjohtaja poloisen.

 

Marskimme komensi: Tulta!

 

Sanotaan Sanassa julki,

kertomana Janne Villan,

tarina tää marskistamme,

herrasmiehestä isosta:

 

Nojaili mies Mikkelissä,

vasten seinää vänrikkinä,

paketissa kyynärparka,

sidottuna olkavarsi,

lihaksetkin liikkumatta,

hermosauhuja haluten,

tupakkansa tulta vailla.

 

Tuli paikalle parahiks,

ilmestyi isoinen herra,

itse marski Mannerheimi.

 

Hätä iski äkkipäätä,

vähäisehen vänrikkiimme,

tervehdykseen kun ei nouse,

kurja kipsattu kätönen,

kunnian tekohon kurja.

 

Turhaan vänskä vääntelehti,

turhaan pelkäsi pahinta,

sillä siltä ”istumalta”,

iso herra Helsingistä,

Mikkelin pomo ”mitätön”,

itse marski Mannerheimi,

toivotti parahat päivät,

vähäiselle vänrikille,

sotilaalle, sankarille.

 

Siinä huomas' marsalkkamme,

päämajan pomo parahin,

tulta kaipaavan tupakan,

adjutanttiin kääntyi katse,

kuului suustansa komento,

tulinen ja tuima: Tulta!

 

28. elokuuta 2009

 

Tarjalle tori punainen

 

Kalevainen kansa Suomen,

päätti aikojen alussa,

parhaat poikansa porata,

katuloihin kiinnitellä,

asutella aukioille,

siten että merkki miehen,

muistomerkki merkkimiehen,

Kalevalan kielisenä,

osuu oivasti nimehen,

palkittavan poikasemme.

Niinpä palkittiin peräti,

Urho Kekkonen kadulla,

Ahtisaari aukiolla.

 

Tuli pulma poikasille,

konsa aika arvaamatta,

eukko pressaksi eteni.

Mietti miehet päivät pitkät,

yötkin aivan ympäriinsä,

mistä, mistä muistomerkki,

nimeen oivasti osuva,

suurenmoinen soinniltansa.

 

Ehdotteli äkkiväärät,

kalat känniset kotoiset,

riekkujat liki rupiset:

Tarjalle tie kuoppahinen,

Haloselle huussi puinen.

Viimein keksi viisahimmat,

älykkäimmät äijäsemme,

nerokkaimmat naapurimme:

Älä emmi Suomi-sisko,

laita lahjaksi tädille,

Tarjalle tori punainen!

 

Osaran aukeat avarat

 

Konsa Nils Osara kerran,

metsäherra hallituksen,

kauan sitten ”sattumalta”,

opin otti matkaltansa,

Ameriikan kankahilta:

Älä puuta ainoata,

jätä pystyyn pyrkimähän,

kaada kaikki kerrallansa,

alalta isolta aarin,

tuhannelta hehtaarilta,

miljoonaltakin mitalta.

 

Teki työtä käskettyä,

opin saatua Osara,

kaatoi kaikki kerrallansa,

kaikki kuuset, männyt, muutkin,

tuhannelta hehtaarilta,

mitaltansa miljoonalta,

siitä väänsi ”sattumalta”,

sanontansa keksi kansa:

”Osaran aukeat avarat”.

 

Oli pitkään pilkattuna,

metsänhoidon helvettinä,

Osaran aukeat avarat,

kunnes kasvoi kauheasti,

metsät aukeilla Osaran,

kasvoi kuuset korkehiksi,

männyt miehen paksuisiksi,

kunnes eksyi metsään eukot,

marjastajat muukalaiset,

ottajat omatkin marjan.

 

Uupui haukkujat hitaasti,

väsyi viimein pilkkakirves,

kävi kelloon ääni uusi,

luontoimmeiset ulisi:

Nyt on vaarassa vasiten,

teeret, metsot, muutkin linnut,

koska aukot kurjanlaiset,

parin hehtaarin alaiset,

pirstovat paloiksi metsät,

koska linnut liikkuvaiset,

halaa laajoja aloja,

yhtenäisiä isoja.

 

Vaarattomin vappupommi

 

Ympäristönsä pilaajat,

tupakointiterroristit,

aikoo Tukholma todella,

vappupommilla padota,

tykkänänsä tyrmäellä.

Päätti porvari pidetty,

johtotähti tuikkivainen,

tupakoinnin pannaan panna:

Vappu-aamusta aloitus,

töissä Tukholman omissa,

koko kaupungin viroissa.

 

Surku-Suomi miettimättä,

opit ottaa Ruotsinmaalta,

opit oivat, onnettomat,

yleensä ja yhtälailla.

Saapa nähdä kuinka käypi,

tällä kertaa Suomessamme,

konsa kerrankin ketale,

Svea-mamma verkallensa,

vilahutti viisauttansa,

takaa tyhmyyden usean.

 

 

 

29. elokuuta 2009

 

Juoksi Jukka julmetusti

 

Juoksi Jukka julmetusti,

kevyesti Keskisalo,

sileät osat ohitti,

vallan vauhdilla vakaalla,

mainiolla, mahtavalla,

kuivaesteet kaatumatta,

liipaten liki läheltä,

vesiesteet empimättä,

tossun tuskin kastumatta.

 

Juoksi Jukka julmetusti,

kaatoi Kantasen komean,

Tapion tuloksen vanhan,

ennätyksen entisaikain,

pykälää pari paransi,

sekuntia kaksi kaatoi,

poies otteli kovasta,

Suomen parhaasta ajasta.

 

 

”Paskanjauhajat” parahat

 

ÄNäS tuntijat asian,

äänesteli leikillänsä,

tosi mielellä mitaten,

Iltalehdessä esitti,

ken on Suomessa kukakin,

poliitikko arvostettu,

”paskanjauhaja” parahin.

 

Jutta ääntä nollan verran,

vasemmalta vyörytteli,

sitäkään ei oikealta,

edellänsä Erkki, Paavo,

edellensä Eero, Liisa,

demaria monta muuta.

 

 

Pelissä ”presidenttien”,

Halos-Tarja sinnitteli,

podiumille pyrähti,

jälkeen Saulin ynnä Jyrkin,

kokoomuksen konkkaronkan.

 

 

Matin maine maata viisti,

matalaksi mainittuna,

keskustassa kolmanneksi,

edellänsä Olli, Mauri.

30. elokuuta 2009

 

Poliisiko pullisteli?

 

Väittipä Hesari ”hieno”,

jotta pullisti poliisi,

lihaksiaan lämmitteli,

konsa pikku poikasemme,

lapsukaiset lailla jengein,

jätti, jätti Harrikoiden,

kokoontuvi kortteleihin,

mopomiitteihin menevi.

 

Näet sattui sillä lailla,

jotta kansa kyllästyvi,

pärinähän jengijätkäin,

pakokaasuihin pahoihin,

tuhannen pojan porukan.

Pomo välkky pollareiden,

kutsui koolle kaikkinensa,

partioita paikallensa,

kymmenittäin kyttääjiä,

satamäärin sankareita,

pani pystyyn piirityksen.

 

Ehkä oppinsa Matilta,

Motti-Mattimme muasta,

Matti Armas Aarniolta,

mottitaistoin tuoksinasta,

veteraaneilta vapailta.

Ehkä muutama mukula,

liki aikuinen kakara,

pakoon pääsi pollareilta,

alta aidan ahtahimman,

takaportista pujahti.

 

Muille miehen mittaisille,

mukuloille ”mallikkaille”,

oli selkeä sanoma,

putkehen heti puhalla,

viisarin värinää vältä,

älä vehjettä viritä,

kaikkialla kaasuttele,

häiriönä hääräele.

 

Siitä suuttui surkeasti,

tomerimmat toimittajat.

Hesari kommentin korotti,

ASEMihin mittaeli,

ylilyönniksi yritti,

”jättiratsiaa” repiä.

Ehkä kuitenkin parasta,

ongelma iso omia,

parahimmin paikkaella,

ennen kunnes kulkijamme,

moponuoret näyttävästi,

”laittomasti” liittoutuvat,

lailla hirmu hemmojemme,

Taavetin pojan porukan.

 

31. elokuuta 2009

 

Ruotsi juhli julmetusti

 

Ruotsi juhli julmetusti,

koko rintaman keralla,

yleisessä urheilussa,

ainokaisessa lajissa,

kunnon urhojen omassa,

sulatteli konsa Suomi,

vielä Berliinin pitoja,

minimäärää ”mitskujensa”,

nollasaldoa noloa.

Toinen syy lie systeemissä,

valinnassa valtaherrain:

Ruotsin prinsessa ihana,

katsomossa kannusteli,

omiansa onneen johti,

Suomen kaunotar korea,

omista vähät välitti,

punatukka poissa loisti.

 

Laiha lohtu sunnuntainen,

tosi laiha laadutonkin,

syksyn synkän alkaessa,

päättyessä pitkän päivän,

oli Ferrarin vetäisy,

pari KERSin painallusta,

italoiden ihmetallin,

josta johtui joutavalle,

puna-autolle paraalle,

keskipalli Belgiassa,

takatukka kyydissänsä.

 

Lottomiljoonat minulle

 

Josko arpa antelisi,

Lotto-tyttö lahjoittaisi,

eurot miljoonat minulle,

edes yhden yksinäisen,

pikki riikkisen risaisen,

minulle pojalle pirtin,

vaivaiselle vaariselle,

kulkijalle kurjimmalle,

siitä onni oikenisi,

auvo armas aukenisi,

koko Suomelle samalla,

rakkaan Suomemme suloksi.

 

Josko arpa antelisi,

Lotto-tyttö lahjoittaisi,

eurot miljoonat minulle,

minä poikanen poloinen,

vanhapoika virkaheitto,

kylän köyhin kulkujätkä,

sauvaton kävijä kurja,

kepin ostaisin omaksi,

omakseni olkapussin,

sitoilisin sauvaan pussin,

täynnä euroja evääksi,

ruoaksi tuhannet ruplat,

ottelisin oikopäätä,

taalat miljoonat mukahan.

 

Josko arpa antelisi,

Lotto-tyttö lahjoittaisi,

eurot miljoonat minulle,

minä vaari vaivaisukko,

askeleet arat anoisin,

tuhat toivoisin todella,

jopo miljoonan peräti,

jolkutella jaksavani,

Hangosta päin Petsamoa,

läpi Suomen lähteväni.

 

Josko arpa antelisi,

Lotto-tyttö lahjoittaisi,

eurot miljoonat minulle,

minä jätkä järkkymättä,

aikana jokaisen metrin,

joka askelen alussa,

yhden euron antelisin,

jakelisin yhden ruplan,

ojentaisin oikopäätä,

kurjan kansan kulkijoille,

minuakin köyhemmille,

kunnes kulku kuljettuna,

koko viikko korkattuna,

koko maamme matkattuna,

ilo pinnassa Savossa,

Hämehestä huoli poissa,

kurjuus Karjalan kumossa,

Lapin lapset vaattehissa,

nälkä kauas karkotettu,

ilo irti yhtä lailla,

koko Suomemme salossa.

 

Kylän köyhin kulkuäijä,

minä jätkä järkkymättä,

miksi uskallan luvata,

miljoonat jaella muille,

siksi jotta joltisenkin,

aivan varmasti alati,

miljoonat Loton mukavat,

menee muille merkkaajille,

koska puuttuvi pojalta,

vaivaiselta vaariselta,

minulta varoja vielä,

alkupotti aikamoinen,

senttimäärä suuren suuri,

kaksi kymmentä peräti,

rivin yhden raavinnasta,

ruksin laitosta lujasta.

 

1. syyskuuta 2009

 

Mitä kansa katseleepi?

 

Vetonaula pöllötöllön,

Salatut elämät ehta,

kesätauolta palasi,

miestä miljoona keräsi,

ruudun ääreen ruikutteli,

maanitteli maanantaina,

puolet heistä pullisteli,

hameet päällä herrasteli,

rajoilla oleili onnen.

Vetonaula pöllötöllön,

Salatut elämät ehta,

lähentelee aivan kohta,

merimailin mittaisuutta,

jaksojen luvussa luihu.

Minä poikanen poloinen,

olen onneni ohitse,

yritellyt yhtä lailla,

aina siinä onnistunut,

joka kerralla jotenkin,

täysin tuskaa tuntematta,

ilman pienintä kipua.

 

2. syyskuuta 2009

 

Tekohampaat, sukkahousut

Tekohampaat vanhan vaimon,

äijän ärjyt sukkahousut,

Legot lasten leikkilöistä,

kondomit aikuisten iloista,

valuivat alas vetehen,

meri-Ahdin aartehiksi,

WeeCee-värkistä vasiten.

Ahti, vanha vaarisemme,

meren kuuluisa kuningas,

itki lahjoista ilosta,

kiitti kauniisti kumartain,

mutta murheisna mutisi,

takana selän sadatti:

Olis' anti aikalailla,

ilman ”paskoa” parempi,

ihanampi ilman ”kusta”.

3. syyskuuta 2009

 

�� Kapinaan, toverit taasen!

 

Konsa koossa sossusortti,

Kuopiossa kuljeskeli,

kalakukkoja kulutti,

vaati Tuula Väätäisemme,

edustaja köyhä, kansan,

viritteli vanhaa virttä,

kapinata kannatteli,

punaista kapinaa, kurja.

 

Liekö aikomus akalla,

Tuula turha-Väätäisellä,

lyödä Jutta Urpilaista,

varovaista vaatijata,

puheenjohtajaa punaista,

veron kannon nostajata,

tasakannon tyrmääjätä,

itsensä ylentää yksin,

Jutan paikalle paraalle,

sijalle kapinakunkun.

 

Kulta-aarre kummallinen

 

Konsa karkotus katala,

häätää huuhtojat puroilta,

kairoilta kokijat kullan,

konsa pakko paikkaella,

joen rannat Lempehimmät,

koneet jättää korpimaille,

keksi äijä äkkiväärä,

kullan kaivaja ”ketale”,

rehti ukko reissullansa,

etelässä ollessansa:

 

Nytpä Vantaan valtailemme,

joen, jossa simpukoita,

satamäärin sullottuna,

mitattuna miljoonia,

arvoltansa miljardeja,

läjään yhteen laskettuna,

”luontoarvoon” arvattuna.

 

Keksi äijä äkkiväärä,

rehti ukko umpikiero:

 

Nytpä hylkäämme nykyiset,

koneet, rännit raadolliset,

nytpä kaivamme kasahan,

sukellamme surkumatta,

vuollesimpukat jokiset,

myymme saaliin Saksanmaalle,

Reinin vartehen vasiten,

loput simpukat sijaamme,

hoviherrain hoidokeiksi,

ranskalaisille ratoksi,

EeUu:n murheeksi elävät.

 

 

4. syyskuuta 2009

 

Sopivasti sulje suusi!

 

Konsa Jutta julkisesti,

avaran avasi suunsa,

suun avasi Urpilainen,

Aa-Talkissa taituroitsi,

kuulosti pahainen Paavo,

Mäki Arhin eittämättä,

kuni äänessä olisi,

itse Albert Einstein aito.

Konsa Stubbi julkisesti,

avaran avasi suunsa,

Aleksanteri avasi,

manaeli maailmalla,

näytti hampaansa hatarat,

hymyn heitti herkullisen,

päätti raati raadollinen,

heti nostaa herrasemme,

antaa arvon aatelisen:

 

Positiivisin inehmo,

Suomen maassa mainiossa.

 

Mitäpä opimme tästä?

Sitä, että empimättä,

toisten kannattaa avata,

mutta toisten toisahalta,

suunsa sulkea sirosti.

 

Alkoi kansa ahneheksi

 

Konsa naiset näyttävästi,

potkupalloa pelasi,

kisapaikan pallotteli,

EeäM-paikkansa peräti,

jopa taiston tuoksinassa,

jallitteli jatkopaikan,

alkoi kansa ahneheksi,

kurkotteli kunniata,

keskipallia parasta.

 

Konsa tappio typerä,

ennätteli Englannista,

salamana saavutteli,

neito-huuhkajat hikiset,

suuttui kansa kaameasti,

tytöt haukkui tyhmyreiksi,

loistonaiset nyhveröiksi,

hurjanlaiset huuhkajamme,

kottaraisiksi ”korotti”.

 

 

Naturalle nauretahan

 

Naturalle nauretahan,

huoli turha hylkehistä,

norpista vähät väliä,

konsa kaasulla katetta,

Saksan ”markkoja” makeita,

rutosti sijalle ruplan,

hakee naapuri näkyvä,

suurin valta Suomenlahden.

 

Konsa kaasusta puhetta,

pula, puute Euroopassa,

heti vaipuu hiljaiseksi,

poliitikot, päättäjämme,

luonto immeiset ihanat.

Hetkessä pitää luvata,

luvan irrota ikuisen,

pakollisen paksun putken,

kaasuputken kammottavan,

meren alle ahdettavan.

 

Toisin laita mantereella,

sisä-Suomemme saloilla,

josko tietä tarvitahan,

kaivetahan korpimaata,

eipä naurata Natura,

ötökkä on karmeen kallis,

pakastettu paska parhain,

torjuja ihan etevä,

kaataja monen urakan.

5. syyskuuta 2009

 

Pääsi pässi vankilasta

 

Albert Pelso, pässi parhain,

pääsi viimein pälkähästä,

vapahaksi vankilasta,

jossa jonnin joutavana,

kaikki aikansa asunut,

syntymästään asti aivan.

 

 

Albert Pelso, pässi parhain,

pääsi viimein pälkähästä,

vapahaksi vankilasta,

kohti pohjoista kuleksi,

pääsi pässi lampolahan,

joukkoon usean uuhen.

 

 

Albert Pelso, pässi parhain,

joutui allikkoon ojasta,

siittäjäksi sortui siinä,

karitsoita kertyi paljon,

satamäärin saatettuna,

lampolahan laitettuna.

 

 

Albert Pelso, pässi parhain,

elonsa lopun eleli,

alla tohvelin asusti,

muisti joskus mielessänsä,

hatarasti, haikeasti,

vapautta vanhaa muisti,

Pelson vankilaa peräti.

 

 

6. syyskuuta 2009

 

Sukat villaiset jalasta

 

Konsa varsinkin vasurit,

aktivistit vihrehimmät,

terroristit törkehimmät,

eläimellisen etevät,

hakemassa hartahasti,

elukoille ”oikeutta”,

aina päivät pääksytysten,

yötkin aivan ympäriinsä,

keksi tuottajat tuliset,

vapaan ammatin osaajat,

vastavirren oivallisen:

 

 

Josko vallassa vasurit,

aktivistit vihrehimmät,

terroristit törkehimmät,

silloin kohta kielletähän,

sukat villaiset jalasta,

nahkakengät koipiloista,

maito lapsen laittajilta,

hetero-ukoilta pihvit.

 

 

Saapa nähdä suuttuvatko,

aktivistit vihrehimmät,

terroristit törkehimmät,

yöllä josko ”uskaltavat”,

sata kettua saveta,

tuhat minkkiä tuhota,

loput luontoon laskeskella,

tuhoisaksi turmioksi,

lähiluonnon linturaukkain?

7. syyskuuta 2009

 

Joka päivä uusi ”Jutta”

 

Väitti Jutta julkisesti,

raapusti rivin blokihin,

väitti ”väinö” värkistänsä,

sammakko sikisi ”suusta”,

Eipä ollenkaan verotus,

kiristy osalta herrain,

progressio täysi nolla,

kun tulo ylitse kuuden

tuhantisen euromäärän.

 

Väitti Jutta julkisesti,

vakavissaan väitti ”väinö”,

jotta puolet poikasista,

toinen puoli tyttösistä,

alapuoli akkasista,

kuten myöskin ukkosista,

palkansaajista paraista,

kuuluu sakkiin surkeahan,

pientuloisten tunkiolle.

 

 

Verotuntija tukeva,

Mika Lintilä ketale,

vartijana vastapuolen,

hetkessä herätti kansan,

työläisetkin tyynnytteli,

oikaisi Jutan jorinat,

sammakoita siunaeli,

kotiläksyille lähetti,

Juttaa julkeaa opetti.

 

 

 

Punaiset laput pahasta!!

 

Kuluttajat kurjimmaiset,

työttömätkin tykkänänsä,

suuttui vallan vimmatusti,

kun kuluttajavirasto,

johdolla Marita Wilskan,

ylijohtajan ylevän,

punaiset laput pilasi,

alennus laput latasi,

alinpahan helvettihin,

koska lappuset mukamas,

ilman hintaa hillittyä,

kilohintaa kertomatta,

ovat laitonta lajia,

sakon uhkaavan alaiset.

 

Mukaan virkeän viraston,

virkaintoisen väkensä,

riitä ei alennus pelkkä,

prosenttiluku lupaava.

 

Liekö syynä laskutaito,

kansalaisten taito kurja,

olematon oppimäärä,

peruskoulusta peritty.

 

 

Mukaan virkeän viraston,

virkaintoisen väkensä,

vähätpä väliä vaikka,

päätyy ruoka roskiksehen,

kaatopaikalle parahin,

konsa tieto turhantarkka,

liian kallis kauppiaalle,

työtä teettävän typerä.

8. syyskuuta 2009

 

Sudan versus surku-Suomi

 

Sudanissa konsa naiset,

pani jalkaan pitkät housut,

tasa-arvoa tavoitti,

oikeuksia odotti,

kävi katku kahvilassa,

kärysi koko porukka,

kaksitoista kaikkinensa,

ratsiassa raa'ahkossa.

poliisien poiminnassa.

 

Ilman oikeuden oloa,

kymmenkunta ”akkaa” otti,

sakot, raipat ”suosiolla”.

 

Oikeutta ootti kaksi,

sakon saivat tuomioksi,

ilman iskuja isoja,

raippaa, ruoskaa raakamaista.

 

Mitä mietti sankar' Suomen,

feministi, kukkatantta,

punapaita, liituraita,

murehista muiden maiden,

tasa-arvosta Sudanin?

 

Oli Suomemme saloilla,

omat murheet mittavammat,

oli naiset näyttävästi,

feministit, kurttuotsat,

kukkahattutantat taasen,

Kiesin kimpussa katalat,

oli heillä ”herrasilla”,

tarkoitus pyhä parahin,

pari vuotta boikotoida,

Audin ostoa noloa,

ehkä ensin välttäellä,

etupenkillä eloa.

 

9. syyskuuta 2009

 

Tulos tuskin tyydyttävä!

 

Pinnaa seitsemän ja puoli,

kasaeli kymmenestä,

Jutta tentissä Hesarin,

verotentissä vasuri.

 

Tulos tuskin tyydyttävä,

liki välttävää vajosi,

konsa vastaaja vasiten,

oli Jutta johtotähti,

jonka puolue punainen,

meille taannoin tyrkytteli,

”vaalilauseeksi” valitsi,

virren varsin vaativaisen,

sanoman ihan iloisen:

Rakasta veroja raukka!

 

10. syyskuuta 2009

 

Hutipotku Huuhkajilla

 

Eilen hurjat Huuhkajamme,

äMäM-paikkaa potkiskeli,

tavoitteli taivahia,

ylen ylpeinä yritti,

kylän kaataa kurjanlaisen,

minivaltion vähäisen,

lilliputti Liectensteinin.

Eipä ollut onni myötä,

taito tallella terävin,

paras päivä potkijoilla.

 

Litmasella laiska päivä,

yksi ainoa osuma,

sekin rassu rankkarista,

liki turhasta lykätty,

hiki tuskainen Tihisen.

avun annosta omihin.

 

Yksi-yksi yllättävä,

tulos tuskin tyydytteli,

Huuhkajia hullaannutti,

puhumatta katsojista,

töllön äären istujista,

olutveikoista vasiten.

 

Siihen kaikkosi samalla,

kerta heitolla katosi,

satakertainen sanoma,

ikiaikojen unelma,

päästä itse otteluihin,

äMäM-potkujen parihin.

 

11. syyskuuta 2009

 

Laki vielä laittamaton

 

Laki vielä laittamaton,

asentamatta oleva,

pyssysäädös säntillinen,

aikoo vaatia vasiten,

jotta jätkäsen jokaisen,

tulee liittyä pakolla,

aseseuraan empimättä,

pyssyt, paukut saadaksensa.

 

Eipä ennen pakkoliitto,

tullut vastahan typerä,

paitsi lasta laittaessa,

sekä AaYy-aikehissa,

tehdastyötä tehtäessä,

jottei lakko laitettuna,

pyllyt penkissä peräti.

Laki vielä laittamaton,

asentamatta oleva,

pyssysäädös säntillinen,

aikoo vaatia vasiten,

jotta johtajan jokaisen,

pakko tuntea tuhannet,

seuransa jäsenet kaikki,

jotta lausunto pätevä,

lupalappu laillistettu,

aseenkantajalle kelpo.

Liekö johtajan jokaisen,

pakko kulkea kylillä,

korvat auki kuulostella,

mitä ämmät arvelevat,

kaakattavat keskenänsä,

mitä eukot ehdottavat,

ketkä kulloinkin kanaset,

luvan saajiksi sopivat?

12. syyskuuta 2009

 

Hitaat matkat muodikkaita

 

Mooses muinoin matkaeli,

vuosikymmenet kuleksi,

sauva kourassa samoili,

kera kansansa kipakan,

ennen pääsyä perille,

saapumista kultamaahan.

Jälkeen Mooseksen matelun,

äkin kiire keksittihin,

vauhti valtasi varikot,

sauvat väistyivät viralta,

kameli katosi kurja,

ajo alkoi autoloilla,

sujui matka suihkareilla.

 

Konsa kaasut kaikkialle,

joka ilmahan levisi,

meret myrkyistä mykeni,

konsa kiire kaikkialla,

kaiken nautinnon nakersi,

viriteltiin vastaisku,

isku kestävä kehihin,

hitaat matkat mainittihin,

junamatkat ennen muuta,

hitaat atriat tilalle,

pikaruoan korvaajiksi,

onnen, autuuden osaksi.

 

Mutta, mutta muistettiinko,

unohtuiko ukkosilta,

jalkamatkat joutavilta,

erätaipaleet aroilta,

luontohetket herkulliset,

ihan hiljaiset iloset,

parahimmat paikalliset.

 

13. syyskuuta 2009

 

Kuninkaat alasti kulki

 

Suvisena sunnuntaina,

kuluessa syyskuun synkän,

kauhuissansa katselivat,

kateisina kurkkieli,

kaiken kansan muotilehdet:

Elle, Trendi ensimmäisnä,

sekalaisna seuranansa,

Olivia, In Look, Anna,

New Woman sekä Vogue,

konsa hehkutti Hesari,

murenteli muotimallit,

täysin tyrmäsi typerät,

asut aivan ihmeelliset,

johtoherrain joutavaisten,

akkojenkin aikamoisten.

 

Kuvat kuulut kainalossa,

terävällä tekstillänsä,

sapekkaalla ilmaisulla,

vapaudella pienen ”vauvan”,

Tommi Nieminen tomera,

kaatoi kaikki muotimimmit,

gurut entiset kumohon,

maanitteli maan rakohon,

muotimiehetkin menevät,

mesenaattein myötäilijät,

kumartajat keisareiden.

 

Näinpä Nieminen nimesi,

Tommi tarjosi totuuden,

tekstin uljaan uutukaisen,

vapahasti väänneltynä,

kalevaiselle mitalle:

 

Onpa Ortegan Taneli,

sissi ilman solmiota,

kravattia vailla rassu.

melkein kuin Ahosen Jouko,

jälkeen tuiman palkkataiston,

yritysten yöllistensä.

Autovarkaan vanhan lailla,

Ville Kastro käytteleepi,

kolmen raidan rakkineita,

verkkareita virttyneitä.

 

Tyyliltänsä King Jong Illi,

on kuin keisari korea,

josko paikkana pojalla,

olis' Iisalmi ikävä,

kaljakittaamo kamala.

 

Asunsa avaran alta,

Oslon oopperan ovella,

Anna Merkel mennen tullen,

revittelee rintojansa,

Kotonansa Saksanmaalla,

tyyli toinen tyttärellä,

Merkel on kuin orpopoika,

tahi AaYy-toimitsija,

vakaa, harmaa, hillittykin.

Mutta pakko on kysyä,

äijän ääneen ihmetellä,

miksi puuttuu mittelöstä,

Tommi Niemisen jutusta,

yksi tähti taivahinen,

asu yksi alkeellinen,

Mäntyniemestä nimetty,

navettakuteeksi kelpo,

karjakon asuksi aito?

 

14. syyskuuta 2009

 

Kainuusta kajahti laaki

 

Kainuusta kajahti laaki,

Sotkamosta isku inha,

kaikui kentältä kumurat,

Hiukan kentältä karulta.

 

Nuijamiesten mittelöissä,

rajut miehet mittaa otti,

miehet Kouvolan kyliltä,

sekä Sotkamon saloilta.

 

Konsa Kouvola kumossa,

hopealle häädettynä,

kaikui järvestä solina,

Sapsojärvestä somasta.

 

Kaikui järvestä solina,

Sapsojärvestä somasta,

rannalta rajaton riemu,

riemu Sotkamon rivistä.

 

Kitsas kaikessa itara

 

Josko totta toinen puoli,

Laihiasta lausutusta,

skottivitseistä vasiten,

pakko on uskoa jokaisen,

jotta sattuva sanonta:

”Kitsas kaikessa itara”,

pitää paikkansa parahiks'.

 

Pakko on kai ostaa uusi,

vanhan teellisen tilalle,

konsa katkesi katala,

käyttöaikansa alussa,

naru pussin vuoden vanhan.

 

Radio on suljettava,

kesken sunnuntain suvisen,

ajaksi kolehdin kannon.

Täytä tynnyri vedellä,

hernesoppaa suuhun saata,

kaksi lautasta kaverin,

astu altaaseen alasti,

sinullekin sillä lailla,

poreallas hoituu halpa.

 

 

15. syyskuuta 2009

 

�� Lopullinen lohduttaja

 

Taannoin ehdotti etevä,

Kaari Utrio ”ihana”,

väsyneille vanhuksille,

urhoille lopen apeille,

jotta lääke laittamaton,

paras ehtoolle elämän,

olis' oiva ystävämme,

”unipilleri ihana”,

lopullinen lohduttaja.

 

Josko ehdotus ”etevä”,

olisi opetus Jussin,

”hallaisen ahon” ajatus,

olis' kirkuna kamala,

raastupa takuulla tuttu!

 

 

Ilmiantajat ”ihanat”

 

”Kakarat” vasemman laidan,

perilliset kommareiden,

päätti listata likaiset,

ilmi antaa aikanansa,

raportissa ruoskiella,

töiden antajat ”typerät”,

jotka pyörtävät pykälät,

jotka laistavat lakeja,

potkivat ulos pihalle,

”kunnon” työläiset tekevät,

sataa syytä vartoomatta.

 

Josko mustat listat muutkin,

samaan aikaan sallitahan,

ehkä kuulemme kujilta,

saamme listoista lukea,

kuinka Kalle viinaan sortui,

krapulassa tarttui työhön,

kuinka Pekka pilvee poltti,

ajoi trukkinsa rämäksi,

kuinka Antti ahkeroitsi,

perätysten päivät pitkät,

työnsä antajan ajalla,

kumousta kuuluttaen,

väkivaltaista vasiten.

 

Konikallion kapina

 

Kulunut on vuosikymmen,

konsa herra Pelto-Huikko,

myydä aikoi metsälönsä,

aikoi puitansa pinota,

rahat raapia pinosta,

elannoksi ihmislapsen.

 

Kauan sitten kankahalla,

Konikallion kupeessa,

metsikössä mahtavassa,

tuli vastahan orava,

esteheksi ehti tulla,

oravainen, oiva ”lintu”,

lentäväinen, liitäväinen.

Väitti herrat Helsingistä,

luontoherrat luokattomat:

Metsä paikka liitäjien,

pipanoita puolillansa,

turha tänne tukkimiehen,

käydä puita kaatamahan,

oravia uhkaamahan.

 

Alkoi taisto, taisto tiukka,

kesti vuoden, kesti kaksi,

väliin voitolla isäntä,

väliin herrat Helsingistä,

luontoherrat luokattomat.

 

Viimein oikeus ovela,

keksi vitsin vertaa vailla,

kehtasi sen kertoella,

kaiken kansan kuultavaksi:

Neljän hehtaarin alue,

ei oo tarpeeksi avara,

makuuhuoneeksi oravan,

riitä ei uroolle aivan,

puhumatta naarahista.

 

Siihen torvelot totesi,

”tyhmä” kansa vastaan vänkäs':

Toinen tyyli tyttösillä,

ihmislapsilla asia,

lapsen laittoon riittää auto,

takapenkki pelkästänsä,

tila paljon alle aarin,

puhumatta hehtaarista!

 

16. syyskuuta 2009

 

Budjetista päät puhuivat

 

Hesarissa mietti miehet,

johto joutava jorisi,

miten kansalle kasata,

budjetti-puheet pakata,

sivulle sopimaan saada.

 

Keksi herrat hulvattomat,

ukot uljaat, oivalliset,

keinon aivan kelvollisen,

sata saada mahtumahan,

puhetta tuhat pinohon,

pornoksi poliittiseksi.

 

Lyhyesti lausuttuna,

näin se onnistui lopulta:

Suosikkina suurimpana,

puhuvista päistä pääsi,

vasurimme Arhi-Paavo,

voimalla ja vahvuudella,

kuvan neljän näyttäväisen.

 

Kata-Jyrki kokkareista,

kolkutteli kakkosena,

kolmella kuvalla kurja,

jäljessänsä Urpi-Jutta,

punahuulinen demari,

kuvan kahden kantamana.

 

Odotukset suuren suuret,

Julma-Juttaan kohdistuivat,

parista Hesarin jengin.

 

Toki tyttönen totesi,

jotta kärsivät kovasti,

hölmöilystä hallituksen,

lapset, sairaat, vanhuksetkin,

mutta, mutta saarnastansa,

aivan yks', kaks' yllättäen,

yksinhuoltajat unohti,

opiskelijat ohitti.

 

Mäki Arhin ärhenteli,

kovisteli kokkareita,

Toivo-talkoista tulistui,

mutta, mutta saarnastansa,

aivan yks', kaks' yllättäen,

unelmahötöt unohti,

toivehet Jutan ohitti.

 

Kata-Jyrki kaakatteli,

jotta vastus vaarallinen,

oppositio ovela,

puhuu pelkästään pötyä,

yhtään ei rakenna maata.

 

 

Kuvan yhden korkkaajana,

perus-Raimo riimitteli,

jotta on lopettaa pakko,

”turisteilta” turvapaikat,

matkat ilmaiset, ihanat.

 

 

Jälkikirjoitus kiperä

 

Oman kortensa kekohon,

kantoi Keskari ketale,

Heinäluomaa konsa helli,

kuvaa ilman kuikutteli.

 

Evästäneen muisti Eeron,

poikaa porvarin poloista,

Kataista, itaraa miestä,

lausehilla raamattunsa,

lyöneen Jaakobin sanoilla,

kuni porsasta pahaista,

vierasta ja ulkomaista.

 

 

17. syyskuuta 2009

 

Suomi haastaa suuren vallan?

 

Josko yhtään uskominen,

Kaldekottin kertomusta,

veden puhtaan puuttehesta,

kohta puolin saattaa Suomi,

olla mahtimaa mahakas,

tulijoita pullollansa,

siirtolaisia etelän.

 

Italia konsa kuiva,

Espanja kuni Sahara,

enin Eurooppa vedetön,

silloin tunkevat tätöset,

änkeävät äijät tänne,

veden puhtaan paikkehille,

EeUu-passit turvanansa,

ilman että estämistä,

sanomista, suuttumista,

olisi pojilla Suomen,

tomerillakaan tytöillä.

 

Ilo ainut aatoksessa,

tulevassa tungoksessa,

väenpaljouden vihassa,

lienee toive tähdellinen,

asemasta suuren vallan,

rinnalle veli-Venäjän.

18. syyskuuta 2009

 

Tasan ei oo onnenlahjat

 

Konsa turkistuottajamme,

makselevat maltahia,

miljoonia mättelevät,

laareihin Hesarin herrain,

jotta saapuisi sanoma,

kansan korville, esille,

pahat poikain pyrkimykset,

kettutyttöjen tekoset,

samaan aikaan ”sattumalta”,

palsta ilmainen ikävä,

”lukijan kynä” ketale,

tilan tarjoaa tytöille,

palstat antaa poikasille,

”ketun häntä kainalossa”,

omaa aatetta ajella,

eli toisin ilmaistuna,

edistää asein likaisin,

kettutarhojen kumoa.

 

Karjalan ihana kieli

 

Tänään helskytti Hesari,

kieltä Karjalan kalatti,

Tietokulmassa kivassa,

poimimana Minna Pölkin.

 

Minä vanha vaatimaton,

äijä aivan änkyräinen,

siitäkin runon sävelsin:

 

Hyvän päivän tuopi terveh,

anteeksi on anna andiekse,

ihminen on ristikanzu,

midäbo le'yhkät, Kalle:

Mitäpä sie haiset Kalle?

 

Ei nyt sentään, vaan kysymys:

Mitä kuuluu, Kalle-kulta?

 

Muzikku putin, mukava,

tarkoittaa sanat sekaisin,

kunnon miestä kelvollista.

Putinista ei puhetta,

peellä suurella sanottu.

 

19. syyskuuta 2009

 

Miljoonat tueksi Tarjan

 

Aa-Yy-markat mainioimmat,

veroeurot ehtoisimmat,

valuivat ihan vapaasti,

porvareiden puuttumatta,

demareiden tantta-Tarjan

vaalikassaan kaatamalla.

 

Tukijoina tuntuvina,

iloisina antajina,

pitää mainita pohatat:

Metallin väki varakas,

JiiHooäL (ei IiKooäLlä),

sekä PAMmi-palvelija.

 

Tukijoita tantta-Tarjan,

Kimmo kiinnosti kovasti,

puri Pyykön ”Uusi Aika”,

reliefi ”vertaa vailla”,

ostajina ”onnekkaina”,

löytyy liuta säätiöitä,

liittojen lisäksi Turva,

Kehitys sekä Ripella,

ynnä muutama ”nimetön”,

salaseura aito, arka.

 

20. syyskuuta 2009

 

Hutipotku hulvatonko?

 

Väitti Jutta Urpilainen,

jotta porvarit, pakanat,

Groupin ”reiluilla” rahoilla,

pani pystyyn hallituksen,

Nova-euroilla nokitti,

paitsioon pani demarit,

oppositioon osutti.

 

Josko totta toinen puoli,

Jutan väitteessä vakaassa,

rahan paino ratkaiseva,

vaalitappion tulossa,

ehkä syytä syyttäellä,

vaalimainonnan valossa,

”papukaijaamme” punaista,

AaYy-maksujen menosta,

kaivoon Kankkulan kumosta,

vaiko sittenkin somasti,

puoli päätä virnehessä,

panna tyttönen tilille,

lausumasta vertaa vailla,

hutipotkusta paraasta.

 

Kullankaivuun kaatoreissu

 

Muuan Mauri ”pekkaroitsi”,

Lapin mailla matkaeli,

kulki ”lehti” kainalossa,

turvanansa toimittaja,

Hesarista Heikkis-herra,

kuvaajana Antikainen,

kolmas Pekka kulkueessa!

Mauri kulki kopterilla,

konevoimalla vaelsi,

ilmateitse ihmetteli,

Lapin maiseman lumoa,

ilman askelta inehmon,

hikistä ja horjuvaista,

tuskallista tuntuvaista.

 

Venehellä Mauri kulki,

moottori perässä puhkui,

rannat suihki sukkelasti,

ilman airojen apua,

käsityötä tykkänänsä.

 

Mauri matkas' mönkijällä,

konevoimalla kuleksi,

pitkin tannerta tasaista,

kulkuväylää kumpareista,

lailla sankean safarin.

 

Maata mönkijät murensi,

syvät jäljet synnytteli,

vuosikaudet kestäväiset.

 

Erämaahan änkes' äijä,

kauas puistoon kulki kurja,

keskikohtaan kansanpuiston.

 

Päätyi polku varteen virran,

joen jätkää ”lempiväisen”,

kupehelle kultamiesten,

konekaivajain kohalle.

Pelotteli mörkki-Mauri,

konekaivuun kaatamista,

ilman pitkää siirtymistä,

jatkoaikaa joutavaista,

koska kaivajat pilaavat,

samentavat surkumatta,

vedet puhtoiset, parahat.

 

Siitä suuttumus sikisi,

sappi kiehui kaivajilla,

konemiehillä kovilla,

täyttyi mitta jängän jätkäin,

kuuli Mauri kunniansa,

”publikaani”-Pekkarinen,

lapioimaan laitettihin.

 

Kuvaajien kunniaksi,

lapiolla laittoi Mauri,

soraa rännihin ”rutosti”,

hymy suussa renki hääri,

pienen hetken heittää jaksoi,

ennen voimien väsyä,

ennen pistehen panoa,

käsinkaivannan kumoa,

osalta oman apajan.

 

Poistui Mauri malttamaton,

perin juurin ”pekkaroitsi”,

samaa reittiä takaisin,

venehellä vetten päällä,

kopterilla korkealla,

mönkijällä maata myöten,

jätti jälkeensä jäpikkä,

pakokaasut kammottavat,

urat varsin vaikuttavat.

 

Eipä jälkiä perattu,

tasaeltu taitavasti,

konekaivajain tavalla,

tasan tarkkaan pilkullensa.

 

 

21. syyskuuta 2009

 

Berliinin maraton nurja

 

Kehui Stubbi suuna päänä,

Aleksander armotonna,

miten Gebreä tapasi,

halaeli kanssa Hailen,

ennen juoksunsa eloa,

vakuutteli vartin verran,

oman kuntonsa kohoa,

elämän tasoa Suomen.

 

 

Konsa matkattu maraton,

kilometrit kurjat juostu,

oli pakko poikasemme,

ministerimme mokoman,

myöntää Hailelle nolosti:

 

 

Viisi varttia hävisin,

mutta synkkyyteen ei syytä,

mulla tällä istumalla,

sillä konsa Suomessamme,

Katais-Jyrki, Vanhas-Matti,

hoitelevat hallitusti,

kurimusta kohti kansan,

taso nousee tuntuvasti,

taso juoksun julmetusti,

kohti Afrikan osoa.

22. syyskuuta 2009

 

Päivä autoton upea?

 

Päätti herrat Helsingissä,

elukat ihan etevät,

Saaren Korkean kohalla,

viettää päivää autotonta,

kerran vuodessa vasiten,

omatunto konsa soimas',

ahdisteli autokyydit,

virkakyydit kismitteli,

joukkoliikenne jumissa,

kasvihuoneet kaaoksessa,

täynnä kaasuja kyläset.

 

Konsa koitti Päivä Suuri,

aamu autoton upea,

oli suuntana sakilla,

eläinlaumalla ”eräällä”,

Narikkatori avara,

paikka keskellä kyleä,

päässä matkan mainioimman,

ihanimman ihmismatkan,

jalkasouviksi sopivan.

 

Pieni lapsi kummissansa,

ikkunasta ihmetteli,

kuinka kulki köyhä kansa,

riensi rikkahat torille:

Aasi Audilla ajeli,

karhun kaarana Cadillac,

myyrä Mersulla mateli,

jänis Jeepillä jyräsi,

ketun kurjaa kotteroa,

hirvi Hondalla hinasi,

Kian kyydissä kameli,

oli Volvonsa ratissa,

varis varsin vaatimaton,

vaihtoauto-Fiatilla,

siat villit viiletteli.

 

Puheet konsa purtilossa,

palavat puheet pidetty,

Narikassa nauhoitettu,

levitetty lehdistölle,

körötteli köyhä kansa,

riensi rikkahat kotihin:

Aasi Audilla ajeli,

karhun kaarana Cadillac,

myyrä Mersulla mateli,

jänis Jeepillä jyräsi,

ketun kurjaa kotteroa,

hirvi Hondalla hinasi,

Kian kyydissä kameli,

oli Volvonsa ratissa,

varis varsin vaatimaton,

vaihtoauto-Fiatilla,

siat villit viiletteli.

 

Enää eipä iltasella,

omatunto oikopäätä,

ahdistellut armotonna,

Saaren Korkean kohalla,

herrain Helsingin osalta.

 

23. syyskuuta 2009

 

Tuki Suokkaan suohon uppos'

 

Pinnisteli Palkansaajat,

ravakasti raksamiehet,

Ääntä Eurooppaan yritti,

Parlamenttiin konsa Suokas,

”lapsonen” vasemman laidan,

piti saataman rahalla,

jättikampanjan keralla.

 

Liike antoi aulihisti,

AaYy-liike liukkahasti,

tukitonnit tuntuvaiset,

sata tonnia ”salaista”,

rahaa runsasta jäsenten,

veroista vapaata aivan.

 

Kävi vaalissa nolosti,

Suokasta ei onnistanut,

kaikki eurot suohon uppos',

kaivoon Kankkulan katosi.

 

Yksi ääni yhtäläinen,

maksoi Suokkaamme suruksi,

ehta määrän euroloita,

yli päätään yksitoista.

 

24. syyskuuta 2009

 

Kun mikään ei koskaan riitä

 

Meni metsään kahlekansa,

itusakki Suomussalmen,

viherherrat Helsingistä,

konsa kurjat kaatamassa,

Metsähallitus mukana,

”ikimetsää” mielin määrin,

välissä parin puseikon,

Natura-alueen oivan.

 

Näinkö aattelee asian,

ituhippi Helsingistä,

näinkö toimii kalkkiaivo,

luontoimmeisen logiikka,

järkivihreän vilunki:

 

Ensin yksi etsitähän,

pieni palsta Pohjolasta,

luontoarvolta lupaava,

seuraksensa matkan päästä,

selkeä tapaus toinen.

 

Konsa valmiina Natura,

pykälillä pystytelty,

laillisesti laadittuna,

käydään viemässä vasiten,

välimaastoon kahden vanhan,

pakastepapanat kylmät,

liitävän oravan oivat,

keräellyt kauan sitten,

hyvin tarkkaan talletellut.

 

Näinpä pakko parkumatta,

välimaasto varsin laaja,

”naturoida” nurkumatta.

 

Väli ensin varsin pieni,

kilometri, kaksi, kolme,

mutta kohta korskeasti,

vähitellen vääjäämättä,

kasvaa mittoihin ”Titaanin”.

 

 

Ennen pitkää riittää että,

Naturaksi naulittuna,

ainoastaan alkuun ompi,

paikkakuntaa kaksi Suomen:

Utsjoki ja Hankoniemi!

25. syyskuuta 2009

 

Kukapa eroaa ensin?

 

Nytpä katkolla Kimillä,

paikka Ferrarin ratissa,

vaara suuri sankarilla.

 

Nytpä mainitaan Matista:

Rahan voimalla ratissa,

ero ehdoton esillä.

 

Julki kerrotaan Jutasta:

Paras lahja porvareille,

pöydästä demarin pantu.

 

Kohta kaudet katsottuna,

Tarjalla kaluttu kaksi,

eläkeikä edessä.

 

Kukapa eroaa ensin,

Kimi, Matti vaiko Jutta,

vaiko Tarja ennen heitä,

siinä vasta miettimistä,

politiikan pohtimista,

Formula-ajoin välissä,

karkeloissa kansanvallan!

 

26. syyskuuta 2009

 

Jutta puhdas pulmusemme

 

Jutta puhdas pulmusemme,

rakki Kokkolan räväkkä,

päivät päästään kirkueli,

suuna päänä surkumatta,

rintaäänellä rumasti:

Alas Vanhasen valinta,

pääministeriksi pääsy,

konsa tehtävä korea,

johtopaikka joutavalle,

taulukaupoilla omittu,

valehilla varmistettu.

 

Jutta puhdas pulmusemme,

rakki Kokkolan räväkkä,

itsensä ihan unohti,

omat kauppansa kadotti,

kaupat Kokkolan komeat,

muutkin myynnit mittavaiset,

väkensä oman väsäämät,

tukiostot tuntuvaiset,

jotka kuulu ei kuvahan,

kaupungin, ei säätiöiden.

 

Hallitushalun himossa,

oman vallan vaadinnassa,

Jutta puhdas pulmusemme,

rakki Kokkolan räväkkä,

ompi ehkä unhoittanut,

vanhan viisahan sanonnan:

Joka sylkee vasten tuulta,

varokoon omaa oloa,

kastumista kasvojensa.

 

27. syyskuuta 2009

 

Suuttui kansa kauheasti

 

Suuttui kansa kauheasti,

melun nosti näyttäväisen,

konsa puuttui päättömästi,

lääninhallitus lipevä,

konsa kouluilta eväsi,

avunannon kauppiaille,

myymälävoron varalta,

koululapsemme osalta.

 

Kysyi kansa kummissansa:

Saako sammuttaa paloja,

väki muu kuin varsinainen,

palokunta koulutettu.

 

Tuumi kansa taitavasti:

Heti kierre katkaistava,

nuori vitsa väännettävä,

katkottava konnahommat,

koululapsemme kohalta,

ennen ehtoa isoksi,

ennen vankilaan panoa,

vihoviimeistä menoa.

 

Yksin jäänyt ei ipana,

rosvon alku aikamoinen,

oli puolella ”pakanan”,

turvanansa vanha tuttu,

kukkahattutantta tuima:

 

Älä estä oppimista,

anna lapsen aikuistua,

vapahasti varttuella,

rötösreitillä pysyä,

pyrkiä poliitikoksi.

 

28. syyskuuta 2009

 

Tasan ei oo palstan pätkät

 

Kisa turha tumpelolla,

Aasian ajon oloissa,

pärinöissä ”Singa pooren”,

karkeloissa katukieppein.

 

Kimi kymmenes kisassa,

nolla pistettä nolosti,

putos' pussihin pojusen,

vika kurjassa koneessa,

kipeänä kaasujalka,

pito poissa renkahista.

 

Ateenasta alkaneessa,

Ari Mustalan menossa,

jalkamatkassa jalossa,

joka jatkui Spartaan asti,

oli tyyli toisenlainen,

kävi kulku kuulun matkan,

ilman ilman saastutusta,

pakokaasujen paloa,

kurimusta pensan katkun,

ilman itkua noloa,

valitusta vaivojensa,

kärryn kehnoa menoa.

 

Sama matka sankareilla,

kilpamatka kumppaneilla,

mutta eipä ensinkänä,

pojillemme palkkioksi,

samaista rahoa saatu:

Toinen miljoonat tapasi,

omillaan oleili toinen.

 

Sama matka sankareilla,

kilpamatka kumppaneilla,

mutta eipä ensinkänä,

yhtä lailla yltäkyllin,

lehdistö tilaa jakanut,

Hesarista heltiellyt,

Keskarista kertynynnä:

Toiselle sivua puoli,

armosta alue toinen,

jopa kämmenen kokoinen!

 

29. syyskuuta 2009

 

Tatsi Kistan kielsi parrat

 

Yks' kaks' aivan yllättäen,

Tatsi Kistan kielsi parrat,

miehekkäiltä miehiltänsä,

opettajien osalta.

 

Sääntö tarkka kuuluu tältä:

Josko äijä joutavainen,

ehtinyt ei silmillänsä,

nähdä vuosien valua,

viiden kymmenen kulua,

parta sallittu ei laisin,

lyhyt partakin luvaton.

 

Josko äijä joutavainen,

ehtinyt on silmillänsä,

nähdä vuosien valuvan,

viiden kymmenen kuluvan,

pieni parta sallittuna,

soreaksi siistittynä,

kokoisena kolmen sentin.

 

Toisin laita tykkänänsä,

ohje naistensa osalta,

vaatii määre virkavallan,

hame pitkä pakkopaita,

minimittainen luvaton,

vuotta olkoon yhtä lailla,

tasan, alle taikka päälle,

viiden kymmenen kulunut.

 

30. syyskuuta 2009

 

Ojaan ei kai oppi kaada!

 

Konsa Gallup kattavainen,

kärkeen nosti näyttävästi,

tosi taitavan toverin,

akan ”aivan aivottoman”,

pamput porvarin parahti,

näki vaivaa vastapuoli,

mietti miehet päänsä puhki,

akat aivoja rasitti,

kuinka kaataa kandidaatti,

ehdokas ylen etevä,

oma konsa kelvotonna,

vailla kansan kannatusta,

”kuninkaaksi” varsin kurja.

 

Muisti porvari pahainen,

äijä maaseudun munaton,

hiihtoskandaalin kamalan,

Vanhas-jahdin vertaa vailla,

otti oppinsa ovelan,

lähdesuojasta samasta.

 

Mietti miehet päänsä puhki,

akat aivoja rasitti,

mistä löytyisi sopiva,

uhri aivan uskovainen,

valaehtoinen elävä,

jolle kelpaisi setelit,

sanat suuhun syötettynä,

paperille painettuna.

Yksi löytyi yllättäen,

jättömailta Jätkäsaaren,

punkkupullo vierellänsä,

veneen alta akka löytyi.

 

Konsa skandaali sovittu,

keksitty katala juoni,

vielä puute paikattava,

paha puute purkamatta,

mistä lehti löydettynä,

päämies perhanan ”pätevä”,

joka julki saattelisi,

sanoman tosi ikävän.

 

 

Mietti miehet päänsä puhki,

akat aivoja rasitti,

löytyi viimein viereltänsä,

Pohjolan media ”dorka”

jonka pääpomo pätevä,

sairahaksi saatettihin,

tilallensa akka saaren,

veneen alta akka toinen,

Jätkäsaaren jättömailta,

ryystäjä pahaisen punkun.

 

 

Sadun päättivät sopulit,

joka lehden joutavaiset,

jotka uutisen omivat,

lähdesuojalla su'itun,

kuultavaksi kaiken kansan,

hörökorvien kohalle,

alle silmäin sikkuraisten,

parahiksi painettuna,

sopivasti alla vaalin.

 

 

25. ja 30. syyskuuta 2009

 

Kukapa eroaa ensin?

(jatko-osa)

 

Nytpä katkolla Kimillä,

paikka Ferrarin ratissa,

vaara suuri sankarilla.

 

Nytpä mainitaan Matista:

Rahan voimalla ratissa,

ero ehdoton esillä.

 

Julki kerrotaan Jutasta:

Paras lahja porvareille,

pöydästä demarin pantu.

 

 

Kohta kaudet katsottuna,

Tarjalla kaluttu kaksi,

eläkeikä edessä.

 

Kukapa eroaa ensin,

Kimi, Matti vaiko Jutta,

vaiko Tarja ennen heitä,

siinä vasta miettimistä,

politiikan pohtimista,

Formula-ajoin välissä,

karkeloissa kansanvallan!

 

 

 

Tänään katkesi Kimiltä,

paikka Ferrarin ratissa,

ero ennätti ekana!

1. lokakuuta 2009

 

Etelän median mahti

 

Kärsi tappion tukevan,

vasemmiston valtapiiri,

Ylen Kakkosen ”kakarat”,

etelän median mahti,

turhaan Jutta julkeasti,

mahtilehdet mainioimmat,

hallitusta hakkaeli,

Matti Vanhasta masensi.

 

Konsa Gallup kannatukset,

syksyiset esiin sysäsi,

oli pakko parkuella,

pakko Kakkosen todeta,

ihan ääneen ihmetellä:

Demari alas vajosi,

Keskusta ohi kipusi.

 

Kasvisruokaako ”pakolla”?

 

Akat vaati armotonna,

Ameriikan eukot ensin,

tämän torstain tunkemista,

kasvispäiväksi paraaksi,

vaille läskin vaatimista,

liharuoan laittamista.

 

Tapa tästä tullee tuskin,

tapa torstainen todella,

sillä Suomen poika potra,

vaatii aivan välttämättä,

hernerokkaa atriaksi,

kerran viikossa vasiten.

 

Ehkä syytä itse kunkin,

ajatella ääneen jotta,

heteroiden hernekeitto,

sisältää nyt ja alati,

lihaa, läskiä ja luuta.

 

2. lokakuuta 2009

 

Peli poikki pyysi Eero

 

Peli poikki pyysi Eero,

pillitteli Piiru-Eero,

Aa-Talkissa eilis-illan,

konsa vaarana vasiten,

omat jotta joutumassa,

säätiöistä sattumoisin,

kepun lailla jalkapuuhun,

syytettynä sykkyröistä,

laittomista lahjonnoista.

 

 

3. lokakuuta 2009

 

Ahman tappo arvokasta?

 

Aikoo hallitus hatara,

ministeri maan ja metsän,

korotella kiusallansa,

tehdä kallista taposta,

ahman murhasta todella.

 

Salakaato kohta puolin,

maksaa miehelle monesti,

jopa hinnan uuden auton,

saattaapa taposta tehdä,

Audin arvoisen asian.

Josko Audilla ajelet,

kännissä yli inehmon,

saatat selvitä sakolla,

pikkusummalla pelata,

ilman autosi menoa.

 

Jälkikirjoitus katala

 

Karjalassa keksittihin,

rupiliskoa ruveta,

suojelemaan lammikoissa,

lailla lentävän oravan,

ojitukset ottamalla,

kiellon kohteiksi todella,

sekä sillä siunaamalla,

jopa hakkuut torjumalla.

 

4. lokakuuta 2009

 

Vihavaisen vastavirta

 

Tavoitteena josko sulla,

olla aivan ansiosta,

syystä taikka syyttömänä,

sylkykuppi kansakunnan,

avaa suusi appo auki,

hampaiden välistä päästä,

takana nurise nurkan,

poikkipuolista pulise,

feminismistä vetäise,

maahanmuutosta murise,

islamia ihmettele.

 

Konsa turpahan tulevi,

joka suunnasta sinulle,

vasen suora oikealta,

koukku oikea vasurin,

ota käyttöön kuonokoppa,

suitse suusi sukkelasti,

pidä turpasi tukossa,

kuni aikaan entisehen,

stalinismin tuoksinassa,

Kekkos-kauden kantamissa,

rähmällä olon ajassa.

 

5. lokakuuta 2009

 

Tuppehen sahattu lauta

 

Konsa kerran keksittynä,

suuri synti syynättynä,

lauta tuppehen sahattu,

orret nahkurin opittu,

sitä toistetaan pakolla,

sopulina saatetahan,

silmille sokean Reetan,

joka lehdessä jotenkin,

vaikka tuskin tiedetähän,

mitä merkitsee sanonta,

mistä kertomus kotoisin.

 

6. lokakuuta 2009

 

Tupakkalaki tulossa?

 

Suomen hallitus hatara,

vähäjärkinen jäpikäs,

kerho viisasten varova,

hivuttelee hiljallensa,

tupakoinnin kieltämistä,

ulkona ja umpioissa,

kaduilla ja katsomoissa,

milloin missäkin majassa.

Mistä löytyy mies mitätön,

älyäijä, ehta Einstein,

julkirohkea roteva,

joka uskaltaa sanoa,

jotta turha tuprutella,

keuhkoja pojan pilata,

tytön syöpää sairastella,

laki tiukka laadittava, ==>

kielto täysi toimeen panna,

kotona ja kaikkialla,

heti eikä hetken päästä.

 

7. lokakuuta 2009

 

Hehkulampusta pulina

 

Konsa EeUu ehdotonna,

vaati hehkun hylkäämistä,

pakolla ihan panoa,

”säästölamppuja” sijalle,

tutki TeeKooKoo pätevä,

viisaat miehet mittaeli,

älyeukot ällisteli,

hehkulampun lämmitystä,

jättämistä hiilijäljen.

 

Päätyi herrat Helsingissä,

älykkäimmät Espoon äijät,

siihen, että ”sattumalta”,

surkehia säästölamput,

tuskin pitkään kestäviä,

useimmiten mittavimmat,

säästöt saadaan varmuudella,

hehkulampuilla heleillä,

mukaan josko lasketahan,

lämpö täysin tarpeellinen,

joka saadahan sivussa,

valon varjolla vasiten.

 

Myönsi tutkijat monesti,

talvipakkasten ajalla,

vanha konsti varmuudella,

uutta murhetta parempi.

 

Muisti kansa kummissansa,

korvillansa kuultuansa,

Veikko Vennamon sanonnan:

Kyllä kaiken tietää kansa!

 

Mutta eipä EeUu uuno,

myönnä viime virhettänsä,

puheita peru pahoja,

säästöjänsä surkehia.

 

Tutkimukset josko totta,

Thomas Alvan oivallinen,

Edisonin lamppu ehta,

päästää pannasta pitäisi,

kunnia palauttaa ”kurjan”.

 

Vaiko sittenkin valossa,

uskonnassa uuden testin,

syytä kauemmas koluta,

pärepihteihin palata?

 

Thomas Alvan taatto tuima,

Samuel Edison itse,

pärehen tekijä parhain,

oisko ollut oikeassa,

pärepihtinsä valossa,

konsa moitti poikoansa,

ajan uuden alkavasta,

sähkölamppusen lumosta?

8. lokakuuta 2009

 

Rajat ne on rosvoillakin

 

Somalian Rosvo-Roopet,

merirosvot paatillansa,

suurta saalista tavoitti,

kalasnikovilla koetti,

ampua alusta suurta,

sisään käydä säälimättä,

kauppalaivan kaappaella.

 

Mutta sattuipa somasti,

oli vastassa vasiten,

sotalaiva suurenmoinen,

iso tykki tuuminensa,

kanuunatkin kahta puolta.

 

Somalian Rosvo-Roopet,

pakoon pötki paatillansa,

aseensa mereen menetti.

 

Pako poikain tyystin turha,

eessä pöytä leipää vailla,

rikkomuksesta rajusta,

tullee tuomio tylysti.

 

 

9. lokakuuta 2009

 

”Susi” julma-Pulliainen

 

Hesarimme herkutellen,

paljasteli perjantaina,

Eduskunnan erhehiä,

viinifarsseja vasiten,

”juominkeja” joutavia,

kulutusta kerhokansan.

 

Selvisi sivussa siinä,

että vastaisen varalta,

astui voimaan kielto kuuma:

Enää virtojen ei viinin,

pidä kerhoissa valua,

puhumatta vahvemmista,

janojuomista jaloista.

 

Selvisi sivussa siinä,

että Erkki Pulliainen,

susiemme suojelija,

viherohjus oululainen,

puheenjohtaja poloinen,

Eräkerhon kärkikorsto,

hirvistä ei huolta kanna,

konsa metsälle menevi,

erämiesten mittelöihin,

kanssa Unkarin uroiden,

virkaveljien keralla.

 

 

10. lokakuuta 2009

(Aleksis Kiven iloksi)

 

Inkeri Imatran uusi

 

Kerran kuulu Vuoksen Veikko,

yritteli yksiksensä,

kohdalla Imatran kosken,

vastoin väitettä yleistä,

yli käydä koskikuohuin,

varomatta vastapuolta,

pitkin köyttä kuljeskella,

vastarannalle ravata.

Kesken matkan katkes' köysi,

napsahti naru kaheksi,

vetehen putosi Veikko,

kurja kuohuihin katosi.

 

Kiljui kansa kaikkialla,

surkutteli seurakunta,

kahen puolen pärskehiä,

Vuoksen Veikko -vainajata,

kadonnutta kulkijata,

uppiniskaista urosta.

 

Päästä tunnin, taikka kahden,

ihme yllätti inehmot:

Alajuoksulla arasti,

alta kosken kuohuvaisen,

nousi veesta ”veikkosemme”,

tyttö tyylikäs Imatran,

Inkeri Imatran uusi,

sankariksi saatettuna,

pyhimyksenä paraana.

 

11. lokakuuta 2009

 

Venäjän asia meidän

 

Talvisen sodan sivussa,

itänaapurin iloksi,

Ruotsin maalla mainittihin,

tunnuslauseena levisi,

”Finlands sak är vår” -sanonta,

mikä kuuluu käännettynä,

väännettynä eestä taakse:

”Meidän on asia Suomen”.

 

Putkitaiston tuoksinassa,

kaasuputken puolustaja,

Paavo Lipponen pätevä,

itänaapurin iloksi,

lainan otti oikopäätä,

lännestä opin lunasti,

rustasi runoa Ruotsin,

paremmaksi piirun verran,

sanontaapa siirteleitsi,

idemmäksi asteen yhden:

”Venäjän asia meidän”!

 

Taisi siinä ”sattumalta”,

kiville karahtaa haave,

Paavo-parkamme yritys,

päästä pressaksi lavalle,

Unionin uljaan ylle.

 

Tiemmä tuskin mahdollista,

mielestä monen tukijan,

enää pääsy pyrkyriltä,

edes ehta ehdokkaaksi.

 

 

12. lokakuuta 2009

 

Pelle Hermannin pelastus

 

Piti Pellestä peräti,

Helvetian Hermannista,

taiteilija suuri tulla,

mutta, mutta mullistuksen,

koki kunnon kansalainen,

konsa kesken kilvoituksen,

kuluessa kaunotestin,

vilinässä viime hetken,

kaatui kurja mustepullo,

paperille valmihille.

Siihen kaatui sankarilta,

testi tiukka taidekoulun,

opintoihin estyi pääsy,

koulun korkean osalta.

 

Masentunut mies ei siitä,

maataan myynyt Pelle Herman,

voitoksi vikansa väänsi:

Töhrytahrat tarjoeli,

musteiset paperit muutkin,

kutistajille keräsi,

anteleitsi aineistoksi,

psykiatreille sysäsi,

tulolähtehen takasi.

 

13. lokakuuta 2009

 

Itsesammuva savuke

 

Koska kuolo kurkkimassa,

palokuolema kamala,

miestä, jolla mielessänsä,

aina synti surku suuri,

tupakka tulinen suussa,

sätkä sängyssä palava,

ompi Suomi siirtymässä,

”turvasätkiin” tunnetusti:

 

Jos et äkkiä imaise,

sammuu sätkä itseksensä,

”turvasätkä” tunnetusti,

sängyssäkin säälimättä,

sekunnissa muutamassa,

ennen äijän uupumista,

ikuisen unen tuloa.

 

Mutta, mutta, miettikääpä,

kuolomäärien osalta,

eikö sittenkin olisi,

ollut keksintö parempi,

monta kertaa mittavampi,

itsesammuva savuke,

joka sammuvi surutta,

aina, kun aikomus imaista!

 

14. lokakuuta 2009

 

Aa-Pee Pietilän pulinat

 

Mietti Aa-Pee mielessänsä,

Pietilä pulisi ilmi,

Keskarissa kuulutteli:

Mihin kaatui keskustelu,

maahanmuutosta mutina,

miksi suuri ”sankarinsa”,

Vihavainen vaiennettu,

kuka käski ja komensi:

Ota käyttöön kuonokoppa,

suitse suusi sukkelasti,

pidä turpasi tukossa,

kuni aikaan entisehen,

stalinismin tuoksinassa,

Kekkos-kauden kantamissa,

rähmällä olon ajassa.

 

Oli huoli hetkellinen,

kaiken aikaa kestäväinen,

Pietilä-pojalla potra,

konsa suuret sossusummat,

mamujen tuki ja turva,

ulos virtaa vääjäämättä,

sukulaisille sulutta,

lakkaamatta lähtömaihin,

tulot vaikka tarkoitettu,

mamun itsensä iloksi,

kotoutukseen kanniskeltu.

 

Oli Pietilä-pojalla,

toinen huoli tuskallinen,

Aa-Peellä asia arka:

”Suloisessa” Suomessamme,

mamut tylsyy työttöminä,

sängyn pohjalla pysyen,

samaan aikaan ”sattumalta”,

virkamiehet verrattomat,

tuhannet tädit ”terävät”,

saavat turvatun tulonsa,

konsa kurjia hakevat,

mailta vierailta vasiten,

sukulaisetkin samalla,

pyytävät perästä tänne,

konsa työtöntä tukevat,

ruokaa ilmaista jakavat,

konsa estävät eräiltä,

karkotukset kaikkinensa,

jopa lailliset jotokset.

 

Tässä vielä viipymättä,

”varma” tieto tutkijalta,

professoririntamalta:

Ken elää, hän saa havaita,

jotta turpahan tulevi,

joka suunnasta surutta,

Aa-Pee Pietilä-pojalle,

vasen suora oikealta,

koukku oikea vasurin,

osuu otsaansa ivaten.

 

15. lokakuuta 2009

 

Kaksinaamaiset kaverit

 

Iski lehdistö lujasti,

vielä äsken ärjähteli,

konsa runsaat eurot, ruplat.

taalat suuret surkumatta,

salaa jostakin otetut,

poliitikot tuhlaeli,

vaalimainoksiin valeli.

Konsa käskytti Tarasti,

maksipennit määritteli,

manaeli mainonnalle,

suuttui siitä sukkelasti,

pomot lehdistön leveät,

kaksinaamaiset kaverit.

 

Vaati herrat Helsingistä,

mediamogulit muutkin,

mainoskiellon kaatamista,

kumoomista maksimäärän,

varjolla sananvapauden,

vaikka syy lie varsinainen,

ehtyminen euroloiden,

tulovirtojen tyrehdys,

omain kassojen osalta!

Eli toisin tulkittuna:

Omapa ojassa lehmä!

 

Uinahti elukka öinen

 

Kuluessa päivän pitkän,

huhki hurjat huuhkajamme,

pallon pyöreän perässä,

Saksanmaalla mahtavasti,

liki loppuun johto kesti,

maalin johto mallikkaasti.

Konsa koitti yön pimeys,

alkoi viimeinen minuutti,

nukkui nuoret puolustajat,

väsähti pahasti vanhat,

ikivanhat uinahteli,

tasoitti tilanteen Saksa.

 

Josko hurjat huuhkajamme,

olis' aitoja tipuja,

nimensä kaltaista väkeä,

perin öisiä petoja,

eipä oisi onnetonta,

takaiskua isoa,

tullut torppaamaan iloa,

kaipaamata kaiken kansan.

 

Katajanokan hotelli

 

Museovirasto vinha,

arkkitehdit ulkomaiset,

kansalaiset ”kaikkialta”,

vaatii että välttämättä,

pitää jättää särkemättä, Katajainen Nokka kaunis,

yltä päältä yhtenäinen,

empirealue oiva,

siksi jättää ”järkisyillä”,

rakentamatta hotelli,

Sveitsin tyylinen ”typerä”.

 

Unohtuiko ukkosilta,

höperöiltä hentoisilta,

suuta aina aukovilta,

jotta empiren pilasi,

kauan sitten sorrutteli,

ansiokas Alvar Aalto,

kera Enson ehta ”torpan”,

Gutzeittimme kummituksen,

neliskanttisen ”komeron”.

 

16. lokakuuta 2009

 

Konsa työt jäi johtajille

 

Pam, pam palvelualalla,

pahin paikka työtä tehdä,

on omassa toimistossa,

liiterissä AaYy-liiton,

keskustoimiston tiloissa.

 

Konsa kuultu ei väkeä,

riittävästi riidatonna,

väki marssi vääjäämättä,

ulos lähti oikopäätä.

 

Päivän työt jäi tehtäväksi,

johtajille joutaville,

oman liiton lahtareille.

 

Konsa työt jäi johtajille,

oman liiton lahtareille,

läksi liksa, päivän palkka,

marssijoilta eurot ehdat,

leipä saamatta samalla,

orjatyöläisten osalta.

 

17. lokakuuta 2009

 

Jo on aikoihin eletty

 

Jo on aikoihin eletty,

konsa koittavi Hesari,

usutella Urpilaista,

julma-Juttaa julkisesti,

puheenjohtajan ”virasta”,

poies potkaista peräti,

veturina viestissänsä,

Arja Alho, ja dosentti,

Timosen terävä Pertti,

sekä SAKki liittoinensa.

 

Mutta eipä miettimässä,

eroansa ehdotonta,

ole Jutta julkimomme,

kuurokorva kullannuppu,

konsa vaali vartoomassa,

Eduskuntavaali vainen:

Eipä uusi untuvikko,

olis' paljoa parempi,

uuden tehtävän edessä,

ainakaan ihan aluksi.

 

 

 

Varmaan muistat vanhastansa

 

Varmaan muistat vanhastansa,

lyhyesti lainattuna,

syyskuun uutisen upean:

 

Yks' kaks' aivan yllättäen,

Tatsi Kistan kielsi parrat,

miehekkäiltä miehiltänsä,

opettajien osalta.

 

Sääntö tarkka kuuluu tältä:

Josko äijä joutavainen,

ehtinyt ei silmillänsä,

nähdä vuosien valua,

viiden kymmenen kulua,

parta sallittu ei laisin,

lyhyt partakin luvaton.

 

Nytpä varsin näyttävästi,

Somalia sortamassa,

ruoskan voimalla vasiten,

vailla partaa kulkevata,

miehen mittaista väkeä.

 

Tiukkaa myös on tyttölöillä,

eukkosilla ennen muuta:

Josko käytössään kätevät,

rintaliivit ryntäillänsä,

ruoska heiluu herkeemättä,

hämäystä konsa kaikki,

pahaa miesten pettämistä,

luonnonvastaista vasiten.

 

Ota selvää siitä sitten,

feminismin villi siipi,

liekö Suomesta livennyt,

Somaliaa sättimähän,

konsa kuoli aikanansa,

äkin oppinsa äkäinen,

polttonuotiot palavat.

 

 

18. lokakuuta 2009

 

Kolmen lautasen kapina

 

EeUu-virkojen varalta,

Suomella on kolme suurta,

ehdokasta ehdotonta,

yli muiden muukalaisten,

mielestä omasta meidän.

Suuren luulon saattamana,

Suomi työntää tyylillänsä,

Putki-Paavoa ”parasta”,

Ahtisaarta ”suurenmoista”,

olemusta Olli Rehnin,

EeUu-johtoon joutavia,

yhdessä ja yksitellen,

joka paikassa jokaista.

 

Konsa vaali käytynynnä,

paketissa johtopaikat,

lautasliinat laitettuna,

saattaa käydä ”sattumalta”,

toteen vanha viisautemme:

Kuuseen suureen kurkottaja,

katajahan kapsahteli,

loppu ”paskainen” pahalla.

 

 

 

Kasvissyöjän kauhistukset

 

Kasvissyöjän synti suuri,

puusta poimittu omena,

vielä vihreä, elävä,

konsa ”tappo” tuomittava,

myöskin kasvien osalta.

 

Kauhistus kai kasvissyöjän,

perisynti synkimmäinen,

synti kuoleman vakava,

maasta poimittu pudokas,

jossa vaikka viipymässä,

omenamato mehukas.

 

19. lokakuuta 2009

 

Kaksi kantaa Keskarissa

 

Kaksi kantaa Keskarimme,

maanantaina mainiosti,

julki toi ja julisti,

levitteli letkeästi:

Toisen tuhlaritytölle,

toinen taasen tarkoitettu,

veneen alle varta vasten.

 

 

Kanta yksi ylpehille:

 

Nopeasti nouse nainen,

viikonloppuna vasiten,

jätä sänky säälimättä,

vesisänky sangen suuri,

lämpöinen ja loiskuvainen,

tila-autoon astu armas,

aja autolla äkisti,

kolistele kärrylläsi,

kohti Vantaata vaella,

Jumbon juurelle pysähdy,

olet onnesi ovella,

ostelemaan juokse oitis,

merkkivaatteita valitse,

ryppyrasvoja rukoile,

luksusta omaksi osta,

suruun osta surkumatta,

iloon vieläkin enemmän,

täytä kärrysi kamalla,

turhalla, ja tarpeesehen,

kanna kassalle rahasi,

ala euroista erota,

liiat markat matkaan laita,

viime pennit vieroittele.

Köyhemmille kanta kaksi:

 

Nopeasti nouse kurja,

kerran vuodessa vasiten,

jätä jätkä viipymättä,

vene kylmä käyttämättä,

alusta ihan likainen,

ulos astu ahdingosta,

koko vuoden kestävästä,

juokse luokse kirkkokansan,

Järvenpään ihanan johdon,

olet onnesi ovella,

asunnoksi saatat saada,

yöksi yhdeksi peräti,

lehtiroskiksen leveän,

vilpoisen, ja viimattoman,

seuranasi saattaa olla,

hyvän tahtonsa eleenä,

kirkkoherra kummajainen,

tarjolla myös tahtojalle,

kuumaa keittoa kupista,

eikä maksa maltahia,

aivan turha tunnustella,

tyhjää taskua takana,

viime sentin vieroitusta.

 

20. lokakuuta 2009

 

Sotavanki vierahissa

 

Konsa kulki Köyliössä,

sotavanki Tirkeltaupi,

venäläinen vierahamme,

nyky-ystävä ihana,

hereillä oli Hesari:

Pyry paikalle pyrähti,

Lapintie luvalla luokse.

 

Konsa tutki Tirkeltaupi,

oman koppinsa kokoa,

entisen sijan eloa,

konsa kulki vankilassa,

avovankilan olossa,

oli hämmästys hänellä:

Hotelliko tästä tullut,

herran huone viiden tähden?

 

Teillä vankien varalle,

omat on avaimet aivan,

suihkut, maisemat mukavat,

katehissa kalteritkin.

 

Teillä vankien varalle,

joka jätkälle jätetty,

digiboksit ja stereot,

katehissa kahlehetkin.

 

Venäjällä tyyli toinen,

meillä vankien varalle,

varattuna vankiloita,

puutetta ei kahlehista.

Meilläpä rajan takana,

viel' on vangit vankilassa,

eikä koskaan kieltämättä,

herran huomassa hyvässä!

 

21. lokakuuta 2009

 

Konsa kissa ulkomailla

 

Ulkomailla ollessansa,

Afganistan aatoksissa,

väitti Tarja tarkallensa,

tosissaan ihan totesi:

”Varten vaaleja on menty,

varten vaaleja olemme”,

 

Satu vanha toistui taasen,

tällä kertaa Suomenmaassa:

Konsa ”kissa” ulkomaille,

Egyptihin ehti mennä,

pitkin mattoa punaista,

pari askelta edetä,

tasajalkaa tanssi ”hiiret”,

Häkämiehen ”häntäheikit”,

päällä pöydän pullistellen,

päätti joukot ”joutavaiset”,

vetää poies surman suusta,

Afganistanin aroilta,

Talebanin tantereilta.

 

Turhaan tappeli epelit,

kotipuolen kissaraukat,

varamiehet, Miska, Rontti,

puolesta emännän ehdan,

tasavallan ”mahtitantan”,

pysyi päätös päätettynä,

lukkoon lyötynä lujasti!

 

22. lokakuuta 2009

 

Merisaaliin myyntikielto

 

Näinkö torjuu työttömyyttä,

EeUu:n uljaat ”urhosemme”,

avulla ukaasin uuden:

 

Konsa mies menee merelle,

kera ongen ottavaisen,

akka aattelee kaloja,

kanssa uistimen upean,

pakko on veneessä olla,

virkavartija vakava,

joka saatavat kalaset,

joka sintin joutavaisen,

tarkkaan kirjaa kirjaseensa,

jottei sintit ”sattumalta”,

päädy pöytihin rahasta,

puhumatta puotiloista.

 

Uskomaton uutisjuttu

 

Vaikka vasta viettelimme,

juuri äsken juhlistimme,

asunnottomien yötä,

kera kaikkein kurjimpien,

veneen alla viipyväisten,

kuuluu kummia kujilta,

herrojemme Helsingistä,

saaren Korkean kohilta:

 

Perinnön ison keralla,

melkein miljoona menossa,

sammakoiden on suvulle,

turvaisan talon tueksi,

jotta jatkuisi sukunsa,

jottei kurnutus katoisi,

Suomenmaasta surkeasta,

Euroopasta pois pakenis'.

 

24. lokakuuta 2009

 

Jo on aikoihin eletty 2

 

Jo on aikoihin eletty,

konsa koittavi Hesari,

(toki vasta viimeisenä),

pudotella tuoliltansa,

luota lautasen töniä,

EeUu-pöydästä ekana,

täti-Tarjaa työntäellä,

väkisin ulos ajella.

 

Pätevästä pääkynästä,

Tarjalle on tarjottuna,

tyrkättynä titteliksi:

kurja, ”Vieras Kutsumaton”!

 

Kalakeittoa kalatta

 

Vaalan seudun maisemista,

Siikaisen joen sivusta,

kuului kumma uutisihme:

 

Oja täyttyi oikopäätä,

äärimmilleen äkkipäätä,

kalaparvista paraista,

särkilaumoista soreista.

Mikä särjet säikytteli,

mikä kauhisti kaloja?

 

Ojan täytti oikopäätä,

täytti särjet suunnattomat,

pikkiriikkiset piperot,

selältä Rokuanjärven,

konsa linnut vettä viisti,

konsa koskelot kalasti,

särkilöitä säälimättä,

atriaksi muuttomatkan.

 

Vaalan seudun maisemista,

Siikaisen joen sivusta,

kuului kumma uutisihme:

 

Tankki täyttyi oikopäätä,

ojasesta ottamalla,

kalaparvista paraista.

Imurilla tankki täyttyi,

äärimmilleen äkkipäätä,

särkilaumoista soreista.

 

Mihin särjet siirrettihin,

kalat kunne kannettihin?

 

Ympäristömme iloksi.

piristeeksi pottupellon,

päätyivät isoiset särjet.

Sintitkin sivussa siinä,

laitettihin lannoitteeksi,

luonnonlannaksi luvalla.

Vikinättä virkamiesten,

kalat tankista katosi.

 

Konsa syksy sinnitteli,

sadonkorjuu saavutteli,

kuului kummia kyliltä,

Vaalan seudun maisemista,

Siikaisen joen sivusta:

 

Pottupellossa peräti,

kalalannoite katala,

luonnon ihmeemme ihana,

varusti vähät perunat,

suurenkin sadon samalla,

aromilla antoisalla.

 

Niinpä keitto kurjanlainen,

”kalakeitto” kieltämättä,

ilman särjen särvintäkin,

kalan joukkoon johtamista,

aivan aidoksi osuvi,

laihialaisten iloksi,

sapuskaksi skottienkin!

 

25. lokakuuta 2009

 

Timo Soini toista maata?

 

Taannoin ”kalluppi” kyseli,

puheenjohtajain perähän,

ken paras lie potkijoista,

parahin politrukeista,

johtajista joutavista,

kuka heistä herkeemättä,

aidosti ja ankarasti,

jämerimmin johdatellut,

asiaa omaa ajanut.

 

Kärjessä komeili Soini:

Timon tyyli tyydyttävä,

aivan kahdeksan rajalla.

 

Hännän huippuna hutisi,

Jutta ”uljas” Urpilainen,

jonka tyylistä tipahti,

kehnon kehno kuusi miinus.

 

Mennyt paljon ei paremmin,

Matti Vanhasen osalta,

eikä purreet piikasihin,

ajatukset Arhi-Paavon.

 

Keskikastissa kisaili,

Kata-Jyrki korskeasti,

seuranansa sukkelana,

Räsäs-Päivi, Sinne-Anni,

sekä Wallinin ”Stefanus” .

 

Jälkikirjoitus jykevä:

 

Miksi Jutta julkimomme,

sakin surkean seassa,

aina astuu viimeisenä?

 

Yksi syy lie tyylissänsä,

jonka julki toi Hesari,

Sunnuntaidebatin sivulla,

ydinvoiman yhteydessä.

Kuka jaksoi jolkutella,

turhautumatta tavailla,

koluella kappaleita,

yhtä, kahta kauemmaksi?

vaikka korskea kuvansa,

silmät silmiin suunnattuna,

ihan vieressä vikisi!

 

26. lokakuuta 2009

 

Jo on aikoihin eletty 2

 

Jo on aikoihin eletty,

konsa pakko puolustella,

perin rehtiä peliä,

tallipäällikön tekoa,

vanhaa Wilsonin vetoa,

Malcolmin päätöstä parasta.

Kyse kai rallista rajusta,

rahan suuren ”urheilusta”,

jossa kulkee kieltämättä,

alati ja kaikkialla,

etu tallin ehdotonna,

kisaajan edun edellä.

Josko Wilson viipymättä,

myötä tallin määräyksen,

Jari-Matti Latvalalta,

Sardinian sankarilta,

ottanut olisi voiton,

maailmamme mestaruutta,

juhlisi sijasta ”Lööpin”,

oman tallin ykköskuski,

meidän Mikko Hirvosemme.

 

Onneksemme sentään vielä,

jopa joskus autoilussa,

peli rehti reilingissä:

Voittakoon porukan parhain,

kyse konsa urheilusta!

 

Suomiko sodassa taasen?

 

Nytpä jotkut joutavaiset,

pasifistit pilkallansa,

ovat partansa parista,

vakavissaan väittämässä,

jotta poikamme ”poloiset”,

Afganistanin aroilla,

sotaa käyvät käskettynä,

jotta Suomi on samalla,

sotaa käyvä kansakunta.

 

”Erkkikään” ei ehkä tiedä,

tuskin arvaa aavistella,

eroa käsitteen kahden,

sodan ynnä rauhanturvan:

 

Sotaan kuuluu ”sattumalta”,

lupa ampua ekaksi,

eikä vasta viivytellen,

surman suuhun saatettuna.

 

Näinkö kelkka käännetähän?

 

Eskoseni, Erkkiseni,

yks' kaks' aivan yllättäen,

näinkö muuttuu maailmamme,

näinkö kelkka käännetähän?

 

”Urhot” jotkut joutavaiset,

”peliveikot” verrattomat,

jotka vasta vaatimassa,

porttikieltoa pojille,

takaajille vaaliturvan,

ovatkin nyt vaatimassa,

jatkoaikaa armotonta,

sotilaille sorjan Suomen,

vapaaehtoisille vasiten:

Pakko on pysyä teidän,

kuolon keskellä kaukomailla,

Afganistanin aroilla.

 

27. lokakuuta 2009

 

Rahavalta voimissansa

 

Köyhän kansan kannattaja,

Paavo-parka poikasemme,

putkimies paras Venäjän,

konsa muistelmat ”mesetti”,

paksun kirjan painatutti,

varoin Wernerin vasiten,

selosti sitä Sanoma,

Hesarissa helskytteli,

yli kaiken kannatteli,

maasta taivaaseen manasi,

taivohon ihan ylisti.

Sitten Werner voimakkaasti,

velikulta Wernerimme,

sivun puolen paikkehilla,

Paavo-parkaamme avitti,

muistelmia mainosteli,

mainoksehen mahdutteli,

kuvaa kolme ”keisarista”, ==>

putki-Paavosta paraasta,

sekä siinä ”sattumalta”,

oivasti esiin ojensi,

hymynsä omahyväisen.

 

Tuttu teksti toisahalta,

vieressä kuvain koreili,

tekijänä ilman muuta,

saman konsernin kaveri,

ylistäjä äskehinen.

 

Saapa nähdä suuttuvatko,

mainoksesta mahtavasta,

Sofi Oksasen ohella,

muutkin kunnon kirjailijat,

ihan oikeat osaajat,

saman konsernin kisaajat?

 

28. lokakuuta 2009

 

Jo on aikoihin eletty 3

 

Jo on aikoihin eletty,

konsa pakko puolustella,

hallituksen hakkuitansa,

Lapin laajoilla saloilla,

metsämiesten mielistellä,

kapinassa kahlekunkkuin,

Rauhan Vihreän edessä.

 

Jo on aikoihin eletty,

konsa pakko kirjoitella,

nimet panna papruloihin,

kansioihin kirjaella,

Rauhan Vihreän keralla,

jättää jängät jyrsimättä,

puut poloiset poikkomatta.

 

Nimet konsa kansioissa,

hakkuukiellot hankittuna,

parahina paikkasina:

Pokka-Pulju, Peurakaira,

Raakevuoma, Moukavaara,

käynee taasen tarkallensa,

kuten aina aikaisemmin.

 

Eipä tarvitse todella,

olla ehta ennustaja,

maailman paras manaaja,

jotta voisi järjellänsä,

jopa vaikka järjetönnä,

seuraavat sanat sanella:

 

Tuskin viikko vietettynä,

kulutettu kuukausia,

kesää kahta kumminkana,

konsa rauha ”rikkumaton”,

metsärauhansa rajaton,

rikottu on rintamilla,

Lapin laajoilla saloilla,

kahlehet esiin otettu,

juoksuhaudat julkistettu,

alat uudet aatoksissa,

tapetilla turjakkeilla.

tositoimet tehtävänä.

Taisto tiukka eipä ehdy,

pääty kamppailu katala,

sota surkean hupaisa,

ennen kuin manattu maamme,

koko Suomi suljettuna,

reservaatiksi revitty.

 

29. lokakuuta 2009

 

Kova on Hesarin hinku

 

Kova on Hesarin hinku,

puolileikillä puhista,

Juttaa ängetä esille,

ministeriksi mitata,

veroruplain vartijaksi,

riistäjäksi riivatuksi,

tuhlariksi tunnetuksi.

 

Ohi konsa keskiviikko,

Kulmapöytä kuulutteli,

Jutan käyneen julkisesti,

Kata-Jyrkin kammarissa,

sisustusta sorkkimassa,

mukanansa mittanauha,

kulkeneen kai kaupungilla,

punaverhoja valiten,

”ihan vaan vastaisen varalle”.

 

Muistanut ei eittämättä,

punaverhojen pukija,

”mies” takana mittanauhan:

Punamatto puuttuu vielä,

viel' ei auki valtaväylä,

ensin vaali voitettava,

oman puolueen osalta,

oma tuoli turvattava,

nuijan vanhan vartijana,

sitten vielä viipymättä,

kumottava Keskustakin,

josko kärjessä Kokoomus,

varma vaalin voittajaksi.

 

30. lokakuuta 2009

 

Oli ennen AaYy-oppi

 

Oli ennen AaYy-oppi,

kommunistin sääntö kurja:

Ennen kylmästä sininen,

kuin teosta työn punainen.

 

Nyt on oppina Paperin:

Ennen tehdas suljettava,

kuin on kurja nollalinja,

työläispalkkojen osalta.

 

Revitystä rehdin naisen

 

Kansakuntamme valiot,

Arkadian aimo miehet,

akat kaikkein arvokkaimmat,

kamojansa kierrätteli,

tarjoeli toisillensa,

opin näytti oikopäätä,

muille malliksi manasi,

kuinka kurjille apua,

itselle iloinen mieli.

 

Luopui sillä istumalla,

Rakel Hiltunen hatusta,

oitis Huovisen Susanna,

EeUu-hiirestä erosi,

munakellon kelvollisen,

Juurikkalan Timppa tyrkkäs',

sysäeli seuraan muiden,

Marja Tiura tarjoeli,

pehmoiset lelut peräti.

 

Sitä seurasi sivusta,

lukijoillensa levitti,

Hesarin tomera ”tyttö”,

Satu Kaaria ”kateisna”,

pata musta mielessänsä,

oma kattila ojassa,

konsa aina itsellänsä,

ompi varsin vaikeata,

erota edes napista.

 

31. lokakuuta 2009

 

Tulkaa meille miehet, naiset

 

Komitea konsa koitti,

tasa-arvoa jaella,

työttömille tyrkytellä,

samat eurot ansiosta,

laskettuna laillisesti,

riippumatta liitynnästä,

liiton kassaan kuulunnasta,

salamana suuttui siitä,

AaYy-äijät äkkiväärät,

tekosyitä tyrkytteli,

kassanhoitajat hitahat,

kauhisteli kalleutta,

jonon joutavan pitäjät,

väki vaille valtaa jäävä,

typeryyttä tyrmäeli.

 

Tasa-arvo josko turha,

josko turva tungetahan,

nurin turva nokkelampi,

Loimaan kassan kannattajat,

ovat aivan innoissansa,

sekä tuskin toimetonna:

 

Tulkaa meille miehet, naiset,

tuokaa tänne ystävänne,

meil' ei pakko painiskella,

jonon joutavan parissa,

rahat saatte ”sattumalta”,

heti ensi istumalta,

ja mikä parasta meillä,

ilman veljien veroa,

AaYy-maksun antamista,

perimistä pakkomaksun.

 

1. marraskuuta 2009

 

Kelvottomat Konnunsuolle!

 

Konsa vankila vapaana,

päästä vuoden, taikka kahden,

tilaa konsa Konnunsuolla,

tilaa tyhjää, tarpeetonta,

rajalla veli-Venäjän,

kurillansa vaati kansa,

puolileikillä pulisi,

tosissansa toitotteli:

Konnunsuolle kelvottomat,

Eduskunnan kurjat äijät,

akat aivan arvottomat,

vähäjärkiset jäsenet.

 

Turha tarjota taloa,

rajan taakse rahtaella,

turha tyrkyttää tiloa,

satahuoneista tupoa,

veljille venäläisille,

ruplarikkaille vasiten,

koska kaiken kukkuraksi,

suuri säästö saatavissa,

josko vallan viisahasti,

tehdään kerrankin kätevä,

aivan varmaan arvostettu,

hallittu hajasijoitus.

 

Hulinasta Helsinkimme,

oitis myydään Arkadia,

mäki keskustan kohalta,

asunnoiksi annetahan,

piirtäjiksi pilven, taivon.

 

Mitatuilla miljoonilla,

miljardeilla markkasilla,

helppo on avittaa herrat,

muuttokuormien mukana,

Konnunsuolle kuljetella,

sekä vielä voihkimatta,

sadan vuoden vieriessä,

ylijäämäeuroloilla,

palkat parhaat maksaella.

 

Konnunsuolla kuokkimista,

riittää vuosiksi vasiten.

Luomupellot pehmehiä,

vihreän väen varalle.

Kirkot, pappilat parahat,

valmiit varten kristittyjä.

Ruotsalaisille luvassa,

pakkovääntöä venäjän.

 

Keskustalle kelvannevi,

metsähehtaarit mukavat,

jos ei vihreät vihellä,

poikki kasken kaatamista,

tukkitöitä turhan päiten,

kuninkahat kahlehiset,

itseään koneisiin kytke.

Jäljelle jopa jätetty,

koskematta kivinavetta,

ihan varmuuden varalta.

Tyhjät tehtaat täyttynevät,

”känsäkoura”-kommareista,

joilla känsät kertymättä,

työt raskahat raatamatta.

 

Sinne myöskin siirrettävä,

demaripojut poloiset,

rasvanahkaiset naperot,

virattomat virkamiehet,

aina äänessä olevat,

työtä pelkäävät typykät.

 

Takametsät tarkoitettu,

kunniaksi köyhän kansan,

Timo Soinin tarpehiksi.

Olkoonpa siis onnekkaasti,

vastaanottaja viraton,

perussuomalaisten perhe.

 

Myönnettäköön kokkareille,

aatelispalatsi pelkkä,

hallituksen huoneheksi,

funkkistyylinen huvila.

 

Olkoon aina annettuna,

varattuna vierashuone,

tuloksi tätösen tiukan,

esittelyyn Tarja-tantan.

Kuluessa iltakoulun,

hallituksen huonehessa,

rajan puolen ”rakkineessa”,

herrojen on hirveen helppo,

itämaata ihmetellä,

ylistellä yltä päältä.

 

Jottei kaikki kaunehinta,

tiellä kunnon kulkureitten,

yksi on yllätys edessä:

Matkailu kai mahdotonta,

koska syyttä taikka syystä,

turhuusmatkojen varalta,

lukossa lie lähtöpaikka,

matkaselli suljettuna.

 

Peruste paras lopuksi: Eduskunnan ehta-eukot,

rötösherrat riettahimmat,

josko joskus sattumalta,

rysän päältä kiinni jäisi,

Konnunsuolla surkealla,

veijareita vartoomassa,

kalterit on valmihina.

 

2. marraskuuta 2009

 

Kolmen hyljätyn korina

(Runouden rakkaudesta)

 

INRI:n arvoitus ihana

 

Makaa maassa maatuneena,

yksi risti rikkinäinen,

punaverta puolillansa,

naulat ruosteen raiskaamina.

Liki meitä mahtavia,

oman arvon tuntevia,

pakanoita, pyrkyreitä,

tapakristittyjä tyystin,

makaa maassa maatuneena,

yksi risti rikkinäinen,

unohdettu sinne yksin.

 

Makaa maassa maatuneena,

kaatuneena kauan sitten,

yksi risti rikkinäinen,

koristeena kukka kaunis,

vaiko vallan rentun ruusu,

rikkakasvi raadollinen,

muovista koko kapine.

 Makaa maassa maatuneena,

lahonneena kauan sitten,

yksi risti rikkinäinen,

ilman näyttävää nimeä,

hopehista hohtoansa,

vailla kultaista kehua.

 

Lahopuusta löytyisikö,

erottuisko teksti tumma,

kiikarilla katsomalla,

INRI ilman suomennosta,

selitystä, selvennöstä?

Salaisuuspa tekstin tumman,

josko joskus selviäisi,

INRI:n arvo aukenisi,

ehkä luottamus palaisi,

usko arka kansan karttuis’,

selviäisi syntisetkin,

”pyhät” Pohjolan pakanat,

kidasta pedon katalan,

synnin synkän sykkyröistä,

pirun pauloista pahoista.

Mutta mistä, koska, kuinka,

tulkki taitava tulisi,

kääntäjä kivisen pellon,

joka riimin selvittäisi,

INRI:n arvaisi avata,

latinasta lainaella,

hepreasta hehkutella,

Kreikan kielestä keriä?

 

Siinä vasta umpisolmu,

jonka auki arvaajaksi,

sinä ystävä sopiva,

olet itse ilman muuta,

paras poika potkijaksi,

tyttö toimeen ryhtyjäksi.

 

Sopivia solvaamatta,

ootte ilman empimistä,

saarnamiehiksi samalla,

julistajiksi Jumalan,

palvelijoiksi peräti,

pojan ristille revityn,

pojan sangen synnittömän,

viattoman ilman muuta,

anteeks' antajan ihanan.

Mukahan Jumalan tahdon

 

Kotiansa kohti kulki,

äijä öinen, yksinäinen,

kuutamolla kulki kurja,

äijä uuras, työtä vailla,

vailla lämmintä kätöstä,

puristusta kultakouran.

 

Puristi käsi pätevä,

kolikoita kourassansa,

käsi toinen kanniskeli,

kassissansa leipää kahta,

atriaksi lapsilauman.

 

Katulyhty kalmeana,

sateen keskellä sojotti,

sekin sammui sattumalta,

vaiko sittenkin väkisin?

 

Käsiksi kävivät konnat,

äijä ähkäisi rajusti,

potku, kaksi paikallensa,

osui kylkihin kovasti.

 

Maahan lyötynä makasi,

ukko kurja yksinänsä,

kyljistänsä vuosi verta,

vaikerrusta tuskin kuuli.

 

Valaisi katua kiila,

valokiila varsin kirkas,

Cadillakista kotoisin:

Piispa paikalle pyrähti.

 

Pyysi kurja kyyditystä,

sairaalahan saattamista.

Oli kiire kirkon herran,

takapenkki puhtohinen.

Valaisi katua kiila,

valokiila varsin kirkas,

pikku Audista peräisin:

Pappi paikalle pyrähti.

 

Pyysi kurja kyyditystä,

sairaalahan saattamista.

Oli kiire kirkon miehen,

takapenkki puhtohinen.

Näytti kynttilä valoa,

valoa perin vähäistä,

liperiä turhaan etsi,

äijä kaulalta tulijan.

Äijä öinen, yksinäinen,

perin pohjin potkittuna,

pelkäsi edestä hengen,

viimeistä pihinää vuotti.

 

Hetken mietti mielessänsä,

viime saapuja vakava:

Josko kuolee kurja äijä,

pelastettu päivän palkka.

 

Mietti hetken, mietti toisen,

haudankaivaja hikinen,

sitten selkään sinnitteli,

otti vammaisen olalle,

raskaan taakan rinnuksille,

kantoi kurjan kulkijamme,

avun luokse lähdetteli.

 

Kuka kolmesta kovasta,

tulijasta tärkeästä,

mukahan Jumalan tahdon,

toimi teidän mielestänne?

Entä kuinka lienee laita,

mielestä avoimen raadin?

 

Tuhlaajatytön tarina

 

Kultakutri, kullannuppu,

neito nuori, näyttäväinen,

paras anti enkelparven,

isän ylpeys ihana,

kuuli kutsun maailmasta,

katalasta kaupungista,

pilven alla piilevästä:

 

Ilot täällä ihmeelliset,

paljon Taivoa paremmat,

tuhat kertaa tuntuvammat,

tääll' ei äidit ääntä päästä,

isät kiellä kulkemasta,

ei sinua siskot sorra,

verisesti pilkkaa veljet.

 

Pohti tyttönen tomera,

ajatteli aivot puhki,

vastoin taaton toivehia,

äidin itkua ikuista:

Paha maailma parempi,

kuni jatkuva jyrytys,

kaiken kieltävä kimitys.

 

Lausui taatto taivahinen,

isä lapselle lupasi:

Jos nyt lähdet lapsukainen,

kodin hylkäät herjaellen,

muista tyttö mennessäsi,

syli täällä aina auki,

syli lämmin lähteneelle,

takaisin taas taipuvalle.

 

Isä lapselle lupasi,

tytöllensä tyrkytteli,

laittoi taatto taivahinen,

kunnon vaattehet varalle,

hopehia täyteen taskut,

kultapussin kainalohon.

Viritteli viimeiseksi,

perään tyttönsä parahan,

kaiho katseen äijä kurja.

Kaupungissa kaunihissa,

pilven alla piilevässä,

viini, laulu viekotteli,

kapakkahan kuului kutsu.

Neito nuori, näyttäväinen,

isän ylpeys ihana,

otti kutsun korvihinsa,

tanssi päivän, tanssi toisen,

päivät päästään tanssahteli,

vaattehissa, vaattehitta,

illat, yötkin yhtä lailla,

hiki pinnassa pihisi,

miellytteli miestä, naista,

synnin pauloissa pahoissa.

 

Isän katse ikkunasta,

takaa pilven pinnisteli,

monta vuotta murjotteli,

tuijotteli turhaan taatto.

 

Vieri vuodet vuolahina,

tyttö tanssi tyytyväisnä,

ilolintu onnellisna,

kunnes poskelle pyrähti,

ruma ryppy, kaksi, kolme,

harmaa hiuskin haarautuvi,

kulutettu kulta kaikki,

hopeatkin haaskaeltu.

 

Mietti tyttönen typerä,

ajatteli aivot puhki,

muisti taattonsa sanoman:

 

Syli täällä aina auki,

syli lämmin lähteneelle,

takaisin taas taipuvalle.

 

Oli vastassa ovella,

pilven päällä puhtoisella,

tyttöänsä tyhmänlaista,

katuvaista, kurjimmaista,

Isä, taatto taivahinen,

kaikkivaltias vakava,

anteeks' antaja avara.

 

Kolmen vuoden kultakaivos?

 

Pöllö-töllö kolmosemme,

loisti aivan onnessansa,

konsa formulat varasi,

iloksi oman kanavan,

tavoitteena aikaan saada,

kolmen vuoden kultakaivos.

 

Kullankaivuun kuinka laita,

jos ei jätkät härmäläiset,

mahdu seuraan mestareiden,

pariin parhaiden pelien?

 

Kullankaivuun kuinka laita,

josko käykin sillä lailla,

että ei Kimi, ei Heikki,

ole formulan ratissa,

ole onnessa mukana?

 

Kumman silmät sikkuralla?

 

Konsa koitti Marja-Sisko,

Olli entisen elämän,

palaella paikallensa,

kirkkoherrana kiriä,

ilona Imatran olla,

Hesarimme hehkutteli:

Sata ihmettä ihaili,

puolitoistakin tohisi,

töllisteli kirkko täysi.

 

Näki toisin Ilta-Lehti:

Väkeä enemmän ennen,

nytpä jäätiin nähtävästi,

sadan alle aika paljon,

nyt ol' paikkoja vapaana.

 

Meni poika polvillensa

 

Yli yönsä nukkuessa,

kuluessa kahden päivän,

meni poika polvillensa,

mahallensa Markku Lehto,

komitean ”konsulentti”,

johtaja sakin ”Sataisen”.

 

Konsa suuttui silmitönnä,

AaYy-äijät äkkiväärät,

kaatui siltä istumalta,

uhkarohkea yritys,

laajemmalti laajennella,

joka jätkälle jaella,

työttömille tyrkytellä,

turvaa, jok' on järkevästi,

sidottuna ansioihin.

 

 

3. marraskuuta 2009

 

Tyhjästä melua paljon!

 

Turhaan tappeli epelit,

tasavallan valtaherrat,

konsa Suomen ”suuret” miehet,

Häkämiehen ”häntäheikit”,

luvatta ja ”laittomasti”,

liian aikaisin mukamas,

päätti joukot ”joutavaiset”,

vetää poies surman suusta,

Afganistanin aroilta,

Talebanin tantereilta,

eli ennen ehtimistä,

alkamista toisen kierron,

vaalikierroksen kiperän.

 

Näet sattui sillä lailla,

että aivan yllättäen,

tullut kierrosta ei toista,

koska kaikkosi ”katala”,

toinen ehdokas erosi,

antoi Abdullah periksi,

joten sillä istumalla,

ehdokkaaksi ainoaksi,

jäljelle jäi pelkkä Karzai,

varma ”vaalin” voittajaksi.

 

Puheenjohtajan logiikka

 

Konsa johtaja Konehen,

ale-palkkoja ajatti,

Alahuhta hullutteli,

aikoi ”arka” ehdotella,

vähästä vähentää vielä,

suuttui siitä suuri äijä,

Kemian pomo kyvykäs,

Timo Vallittu varakas:

Ale-palkat auttamatta,

kulutusta korventaisi,

sitä kautta kaksin verroin,

työttömyys ylös tulisi.

Unelma lie ukkosilla,

saada tällä kierroksella,

lisä pieni liksoihinsa,

enimmillään ehkä ehta,

prosenttia puolitoista.

 

Josko totta toisinpäinkin,

puheenjohtajan logiikka,

miksi pyydä ei mokomat,

Kemian pojat peräti,

korotusta kunnollista,

kaksinkertaista tuloa,

siitä kasvaisi kulutus,

työttömyys alas vajoisi!

 

 

 

4. marraskuuta 2009

 

Ateistin usko heikko

 

Taasen saatihin todiste,

pyytämättä polvet maassa,

vakuuttava valtakirja,

jotta vallan vääjäämättä,

ateistin usko heikko,

oman aattehen ajossa,

konsa katsoa ei kestä,

siristellä silmillänsä,

krusifiksiä ruminta,

symbolia suurenmoista.

 

 

Sitkeänä ”sankarina”,

voivotteli ja valitti,

sisupussina pulisi,

muuan uljas uskovainen,

ateisti aatteeltansa.

 

 

Suurin murhe ”suomalaisen”:

Miksi maassa mainiossa,

Italian ”ihmemaassa”,

kouluissa on pakko olla,

krusifiksit kaikkialla,

joka seinällä jotenkin.

 

 

Tämä suuri ”suomalainen”,

konsa kauan kaupitteli,

esitteli aatettansa,

käänsi kannalle omalle,

tutisevat tuomarinsa,

EeUu-tuomarit ”etevät”.

 

 

Niinpä kohta lienee pakko,

krusifiksi-”rumilusten”,

symbolien suurenmoisten,

koululuokista hävitä,

katakombeihin kadota,

kuten kuului kristittyjen,

ajanlaskumme alussa!

 

 

Jälkikirjoitus kipakka

 

Miksi lasten suomalaisten,

joka koulun käytävillä,

ihan pakko pällistellä,

kuvaa Tarjan tuijotella,

vaikka aate vastakkainen,

porvarin pojilla toinen?

5. marraskuuta 2009

 

Mistä naiset nauttisivat?

 

Äsken Kalluppi kyseli,

joulun alla arvuutteli,

mitä miehet miettinevät,

pukin konttiin kuljetella,

mistä naiset nauttisivat,

pukin tullessa tuvalle.

 

Josko totta toitotteli,

sukupuoli kumpainenkin,

kovin kaukana kateissa,

miesten lahja-arvaukset,

nykynaisten toivehista.

 

Konsa vaimoilla vasiten,

kosmetiikka toivehissa,

yks' kaks' aivan yllättäen,

”lelut” sähköiset säkissä!

 

Hellyys ynnä hemmottelu,

ovat eukoilla edessä,

tarve suuri saatuun nähden,

prosenteissa ”synti” synkin,

ero kaikista kamalin!

 

Sama suunta aatoksissa,

ilo yhteinen inehmoin,

konsa vaade vaattehista,

halu herkkuja hamuta,

juominkeja järjestellä.

 

Järkitallit järjestänsä

 

Voi, voi suurta voihkimista,

valitusta, vaikerrusta,

mikä kuuluu kaikkialta,

”romuralli”-raunioilta,

kohta myöskin kaksikosta:

Kyllös-Matti, Mustos-Erkki,

konsa tallit tykkänänsä,

yksi toisensa perästä,

ovat tallinsa ovehet,

parahiksi panneet kiinni,

sulkeneet munalukolla,

pysyvästi ja pakotta.

Järkitallit järjestänsä,

yksi toisensa perästä,

rahavirrat rauhoittavat,

typeryyden tyrmäilevät:

 

Mitä hyödyttää todella,

kilpakentillä ajella,

satasta jopa tuhatta,

meno konsa ”kaikkialla”,

tavismiesten tantereilla,

rajattu on runsahasti,

sadan alle saatettuna?

 

Vihoviimein myöskin meidän,

parasta on painiskella,

ekoautojen parissa,

kehitystä kestäväistä,

miljardeilla mittaella!

 

6. marraskuuta 2009

 

Suostui Suomi sukkelasti

 

Konsa putkesta puhetta,

kaasuputkesta pahasta,

suostui Suomi sukkelasti,

vailla varmaa painostusta,

vaatimuksihin Venäjän,

”suosijaksi” Saksanmaankin.

 

Siispä syntyy nähtävästi,

napanuora nurkumatta,

välille Venäjä-Saksa,

konsa vielä virkamiehet,

vailla varmaa painostusta,

luvan antavat ajallans'.

 

Urho Kekkosen ajalla,

Suomi toimi tohtorina,

eikä koskaan tuomarina.

Nyky-Suomemme menosta,

löydy ei enää urosta,

kuningasta kaljupäistä,

tohtoriksi, toimijaksi,

napanuoran nyhtäjäksi,

laisin lapsen päästäjäksi.

 

7. marraskuuta 2009

 

Vaalilausehen ”varastus”

 

Salolainen suutahteli,

kirouksen päästi Pertti,

konsa kurja Piiru-Eero,

komealta kokkarilta,

vaalilausehen ”varasti”,

lupas' olla leuhkivasti,

”tavattavissa vasiten,

jopa vaalien välillä”.

 

Samaan aikaan sattumalta,

sarjapiirroksen sivulla,

Hesarimme herjaeli,

Kuva ”Käytetty” kuritti,

lipan alta ankarasti,

demareita reppanoita,

konsa kelpaa ei kenelle,

puoluepomo punainen,

eikä aatteensa nykyiset,

edes Afrikan aroille.

 

 

8. marraskuuta 2009

 

Kenraalin kipakka kosto

(Jaakko Lyytistä mukaillen)

 

Taannoin joutui julkisesti,

Suomen armeijan asussa,

komentaja korkehinkin,

Jussi Kustaa Tuomilehto,

pokkuroimaan vuoden verran,

ylipäällikön edessä,

vallan alla akkavallan.

 

Siitä kärsi kunniansa,

miehen kunnia kovasti,

siispä aivan julkisesti,

eläkeiän edessä,

keksi kenraali kujehen,

piikin aivan pikkaraisen.

 

Nimen entisen emännän,

pystykorvalleen pyhitti,

Tarjan koiraksi korotti:

Tarja, tänne, Tarja, tuonne,

Tarja, istu, Tarja, juokse,

tule luokseni lutuska!

Lähtölaskenta lähellä

 

Kärkimiehen mittelöissä,

liki on Jutalla lähtö,

lähtölaskenta lähellä,

katkolla puhujan paikka,

konsa hylkäsi Hesari,

Kalluppia kuultuansa,

suosikkinsa sukkelasti.

 

Oli sillä otsikkona,

vapahasti väännettynä:

Enää eivät kannattele,

puna-Jutta Urpilaista,

omat eikä vieraat ”herrat”.

 

Mukaan tekstin tiukanlaisen,

porukka perin punainen,

näyttää vaihtavan väriä,

sukupuolta sukkelasti,

konsa kärkehen käveli,

pinnisteli piiru-Eero,

perässänsä Erkki ehta.

 

9. marraskuuta 2009

 

Rontti-Ruotsin piispapuuhat

 

Sensuroitu, sillä siisti.

 

Kakkosluokan kiekkokarjut

 

Suomi juhli suuna päänä,

Hartwall-huurussa hörisi,

Karjala-kisan kulussa,

konsa kaatui kontillensa,

rakas Ruotsi rähmällensä,

nolla-seitsemän nolosti.

 

Harva muisti mielessänsä,

tutkiskeli tunnossansa,

jotta jäällä jolkutteli,

kisaeli kanssa kiekon,

kakkosluokan kiekkokarjut:

luokattomat leijonamme,

Svea-mamman pehmoporhot.

 

 

Parastansa parhaat antoi,

samaan aikaan ”sattumalta”,

muilla mailla vierahilla,

Ameriikan ympyröissä,

hikihalleissa Venäjän,

Kanadankin kaukaloissa.

 

 

 

Perlu Skooniko periksi?

 

Vaikka vasta väitettihin,

jotta kohta ”pikku” pakko,

”ansiosta” Soile Lautsin,

krusifiksi-”rumilusten”,

symbolien suurenmoisten,

koululuokista kadota,

totuus lienee toisenlainen:

 

Konsa karjuu Perlu Skooni,

Italian ihmeäijä,

polvillansa onkin EeUu,

tokkurassa tuomarinsa,

orret nahkurin omivat,

ihan itsensä ”iloksi”.

10. marraskuuta 2009

 

Takinkääntäjän tarina

 

Eukko ehta innoissansa,

Suomi-neito sukkelasti,

kauan sitten kaupitteli,

runojansa runsahia,

iskulauseita levitti,

manaeli maailmalle:

Ei, ei, Ee-Ee-Cee, i-ki-nä!

kyllä, kyllä, Dee-Dee-äR-Rä!

 

Kaksi kymmentä kevättä,

konsa muuri murtuneena,

muuri Berliinin peräti,

oli aika astuskella,

satehessa syksyn synkän,

eukon ehtiä etehen,

Suomi-neidon sukkelasti,

länsimielisten mukahan,

kera muurin murtajien,

idän inhoista oloista,

länttä kohti löntystellä.

 

11. marraskuuta 2009

 

Surkea sanavalinta

 

Konsa ryssä ryntäeli,

Suomen kimpussa kisaili,

aikuisia ahdisteli,

pudotteli pommejansa,

lasten päälle lasketteli,

sattui kerran alle pommin,

moni pieni ihmistaimi.

 

Koki siinä kohtalonsa,

lapsi, nuori, aikuinenkin,

monta kymmentä kaikkinensa.

 

Tahallinen vaikka toimi,

sotatoimi suunniteltu,

sattui virhe viisaallekin,

surkea sanavalinta,

osalle inehmon oivan.

 

Mokaeli Ilkka Malmberg,

sanaa käytti surkeata,

levitteli lehdykässä,

helmoista Hesarin heitti:

Onnettomuus, eikä surma!

 

12. marraskuuta 2009

 

Hesarin lukijain ”herjat”

 

Läpi reiän ruokottoman,

ihka oudon inhottavan,

kuohui äsken kosken lailla,

vedet Helsingin vapaina,

metrotunnelin tilassa,

alla rautaisen aseman.

Katastrofi syntyi siitä,

pakko sulkea peräti,

metrotunneli tukala,

siivottava kaupat kaikki,

uudet hissit hankittava.

Suomen kansa kaikkialla,

arvaeli alvariinsa,

kuka saadaan syylliseksi,

pienen reiän puhkojaksi,

runnojaksi runsaan reiän.

Liekö kepponen kyseessä,

vaiko syytä seuraavissa,

vaihtoehdoissa eräissä:

 

Liekö reikä ilman muuta,

tekosia terroristein,

raksamiesten lounasreitti,

syytä kaupunkikanien,

vaiko varkaiden varaus,

tuoda taidetta koteihin,

josko sittenkin savotta,

ylistystä ympäristön.

 

Sitä selvitti Hesari,

Merituuli tyynnytteli,

sanaeli Saikkosemme,

avulla asiantuntijoiden.

 

Romukoppaan runtattihin,

yhdessä ja yksinänsä,

kaikki kurjat arvaukset:

Supo tyrmäs' terroristit,

lounaat kaatoi monttumestar',

kanit pääsi pälkähästä,

luontomestarin luvalla.

 

Ympäristötaide tuskin,

tahallaan tekee tuhoa,

tuumaeli taideproffa.

 

Vakuudeksi varmimmaksi,

pohti Helsingin poliisi:

Varkaat eivät vaivautune,

tauluvarkahat vasiten,

pikku reiän raadantahan,

jollei sitten sattumalta,

kehykset jää jälkehensä.

 

13. marraskuuta 2009

 

Värillä on kai väliä?

 

Värillä on kai väliä,

josko totta toitottavi,

kutistajat kallojemme,

värin väärän väittelijät,

ihan oikeaan osuvat:

 

Jos olet poliisipoika,

sininen sopii sinulle.

Vihreän valitsee sairas,

koska se parantaa vaivat.

Kiihkoilija kantelevi,

pukua perin punaista.

Musta peittää murjotuksen,

kaikki kitkerät asiat.

 

Josko tahdot olla oiva,

tukikeppi turvallinen,

ruskea väri valitse.

Puhtoisena pulmusena,

pitää viisas valkeasta.

Pitää naisella olla pinkki,

asu aina akkamainen.

 

Asialla aateliston,

kuninkaille kuuluvainen,

on väri sinipunainen.

Turkoosi ei ärsyttele,

edes keppikerjäläistä.

Optimismin ynnä onnen,

takaa taatusti tukeva,

värin keltaisen valinta.

14. marraskuuta 2009

 

Kulta(a) Virpi Kuituselle

Sarasvuolle eurosampo

 

Konsa Kuitunen kipusi,

Virpi voitti vuorostansa,

Alpe Cermis -loppunousun,

sanaton oli Sarasvuo,

suuna päänä sukkuloitsi,

uuden kultansa kupeille.

 

Konsa rakkaus rupesi,

sykki tahdissa sydämet,

Jari keksi kannustimet,

varten Virpiä viritti,

Vancouver-kisan kuluksi.

 

Virpinsä iloksi äijä,

kolme kylttiä kehitti,

ehosteli englanniksi,

rakenteli reippahasti,

varrelle polun poloisen,

kuntoreitin kunniaksi.

 

Jos ei kaikki kansalaiset,

kieltä vierasta viserrä,

omi outoja sanoja,

tässä heille tällättynä,

tekstit kurjat käännettynä,

Kalevan mitan mukahan:

 

Pelkää perhana vähemmän!

Rakasta enemmän, runtti!

Tappele kovemmin, kurja!

Suomen kansan sankariksi,

Kanadankin kankahilla,

josko nousee näyttävästi,

Virpi Kuitunen vasiten,

tullee kylteistä kysytty,

Suomenmaahan uusi sampo,

Sarasvuolle eurosampo.

 

15. marraskuuta 2009

 

Suuren ”Suuri itsesääli”

 

Vieriessä merkkivuoden,

iski Suureen itsesääli,

kieri kyyneleet noroina,

punasilmät pullisteli,

konsa aikansa alusta,

vuosikymmenten kulussa,

Hesari on herjat saanut,

järjestöiltä järjestänsä,

joka mieheltä mukamas.

 

Parastansa vaikka aina,

ompi antanut avuksi,

lukijoittensa iloksi,

synnit synkät on sysätty,

Hesarille viattomalle,

vahtikoiralle vapaalle.

 

Synkkä on sysätty saasta,

pirueltu pitkä lista,

manaeltu marttyyrille:

 

Lakkovahtien lakooja,

lahtarin likeisin ääni,

paras sponsori demarin,

äkkivääräin äänitorvi,

kommunistin kultasuoni,

vihreä piperö vinha,

maajussin verisin vastus,

sontatunkio typerä,

pohjoisen pahin purija,

etelän media nurja,

Naton puolesta puhuja,

liiton Warsovan vakooja,

pianistin pakkopaita,

suuren taiteen sorruttaja,

kuolettaja Elvis-kuolon,

jopa kaiken kukkuraksi,

suvaitsevainen rasisti!

 

 

16. marraskuuta 2009

 

Audi-äijät ahdingossa

 

Ensin ehti kompuroida,

sujutella ristiin sukset,

potkut itselle povata,

Audi-äijäin Esko Kiesi,

turva ja apu tukeva,

mutkamiesten matkaseura,

sponsori perin rahakas.

 

Kotikilpa konsa koitti,

Leville kisa kapusi,

Audi-äijät ällistytti,

suretutti kansaa Suomen.

 

Sandell, Leino ja Palander,

kova kolmikko kotoinen,

veti lonkkaa loitommalla,

lasaretissa lepäili.

 

Neljä miestä, nuorukaista,

kepitteli kaatumista,

selitteli suksiansa:

Kulje ei alamäessä,

lyly luista lykkimättä,

kalhun potku ei paranna,

lisää vauhtia valitse,

hikihiihtäjäin tavalla.

 

Yritteli sentään yksi,

Andreas Romar rivakka,

maaliin asti sinnitteli,

”ynnä muiden” matkalaisna.

 

Mitä mietti sponsor-parka,

ajatteli Audi-äijä,

konsa kaatuivat kaverit,

kepit jäivät kiertämättä,

rahat kaivohon katosi.

 

Tätä mietti sponsor-parka,

ajatteli Audi-äijä:

Ainut turva akkasessa,

hymysuisessa tytössä,

Tanja Poutiais-parassa.

 

 

17. marraskuuta 2009

 

Juhli Gadda Fi ”isosti”

 

Juhli Gadda Fi isosti,

Rooman paikkeilla pelehti,

kutsui tyttöset kisahan,

tanssityttöset talohon,

sata naista seuraksensa,

sata vielä vieraaksensa.

Sorja, nuori, näyttäväinen,

kovin kaunis kasvoiltansa,

piti olla pikkupiian,

mutta, mutta, kumma kyllä,

kokonansa kiellettynä,

kaula-aukot antavaiset,

minimaaliset hamoset.

 

Hymy kasvoilta katosi,

tanssijoilta tykkänänsä,

hämmennys heti heräsi,

konsa Gadda Fi vakava,

valisteli vieraitansa,

islamihin innosteli,

kääntymystä kannatteli,

palkkioksi parhaimmaksi,

Koraanin kätehen kantoi.

 

18. marraskuuta 2009

 

Juorujournalismi julma

 

Juorujournalismi julma,

hevosmiesten tietotulva,

vallannut on valtalehdet,

etelän median ehdan.

 

Yksi väitti tietävänsä,

Kimin tallin tarkallensa,

toinen taasen toitetteli,

ulosheittoa ylisti,

pahaksensa pisti potkut,

kolmas kierteli totuutta,

välivuotta vahvisteli,

rontin rallihin rajasi.

 

Josko totta ”musta tiistai”,

Hesarin ajatus hurja,

ulosheitto myöskin Heikin,

surku silloin Pöllö-Töllön,

joka formulat varasi,

iloksi oman kanavan,

tavoitteena aikaan saada,

kolmen kauden kultakaivos!

 

Koska laitettu luvatta

 

Konsa kuuli Espoon ”urhot”,

vallankahvavirkamiehet,

Jarin tempusta ”rumasta”,

kolmen kyltin kytkennästä,

kupehelle kuntoreitin,

Virpinsä varalle vallan,

heti alkoi herkeemattä,

kaupungin talolla tarkka,

pykälien pyörittely:

 

Koska laitettu luvatta,

toisen maille maalaeltu,

ompi Espoon eittämättä,

pakko poistella pahaiset,

taulut vieraat viipymättä.

 

Ilmaiseksi annettuna,

tässä ehdotus etevä,

vastine ihan vakava,

muistannaksi virkamiesten,

koristeeksi kolmen taulun,

taulun uuden uutukaisen:

 

Tuki turpasi, typerä!

Ajattele aivoillasi!

Ällös turhasta ärise!

19. marraskuuta 2009

 

Katainen ja kurjat kunnat

 

Mallikuntanaan Kerava,

kylä pieni piiperoinen,

kaupunki kamalan suuri,

yrittänee Ykkös-töllö,

hyvällä tahi pahalla,

kasan lautaisen tavalla,

ovelalla otsikolla:

”Katainen ja kurjat kunnat”,

iltasella ihmetellä,

hakkaella hallitusta,

ehkä kaatoa kokeilla,

tänään torstaina todella.

 

Saapa nähdä sattumoisin,

mitä mielii raaka-Rolffi,

painotella Paqvaliini,

”kehuneeko” kurjuuttamme,

surkeutta suurenmoista,

verotaakkaa verratonta,

vaiko aikooko visusti,

ylistellä itseänsä,

suuna päänä summaella,

taitavaa talonpitoa,

koko kaupungin osalta.

 

 

20. marraskuuta 2009

 

�� Keravako kurjin kunta?

 

Mallikuntanaan Kerava,

kylä pieni piiperoinen,

kaupunki kamalan suuri,

yritteli Ykkös-töllö,

ovelalla otsikolla:

”Katainen ja kurjat kunnat”,

kuntakurjuutta ”kehua”.

 

Konsa kuultuna Kerava,

esimerkkinä eleli,

saattoi Suomi surkutella,

koko kansa kauhistella,

jotta kunnon kaupunkimme,

onkin yksi kurjimmista,

ellei kurjinkin peräti!

 

Olisiko ollut syytä,

parahimman Paqvaliinin,

torjua pahat puhehet,

vihje otsikon ovelan,

sanat suorat saattaella,

selväksi asiat tehdä,

edes pikkaisen puhua,

makeasti mainostella,

kotikuntaansa kehua.

 

Aihetta olisi ollut!

 

 

Ahneella apea loppu

 

Kovin koitti surku-Suomi,

miestä, naista nakkaella,

EeUu-virkoihin valita,

tosi tiukkaa kolmikkoa:

putki-Paavo, Tarja-tantta,

noopelisti matka-Martti,

johtopaikoille jyrätä,

jättipottia pokata.

Heltis' virka Hermannille,

Katariina toisen kaappas' .

Hermanni on Belgiasta,

poikaparka pikkuvallan,

Katariina kaunokainen,

Brittein saarilla asuvi.

 

Tuoko lohdun Lipposelle,

että virka vaativainen,

pressan paikka varta vasten,

Matti Vanhasen mukahan,

vasta viime atrialla,

valinnassa viime hetken,

loppusuoralla luhistui,

kalkkiviivoilla katosi?

 

Tuoko Tarjalle iloa,

otto naisen näyttäväisen,

joka mielestä monien,

ompi kaunis kasvoiltansa,

kuni kelpo suomalainen,

ehdokas ylen etevä?

Oisko ollut aiheellista,

yritellä yhtä vainen,

kiertolaista kiireellistä,

matka-Martti Ahtisaarta,

sijaan kolmen kummajaisen?

 

SAKki ei vähästä suutu

 

SAKki ei vähästä suutu,

Lyly lakkaa lykkimistä,

politiikkaan puuttumista.

Pikaisesti vaikka päättyi,

jopa ennen alkamista,

viime kampanja komea,

aikoo SAKki sinnitellä,

uuden tappion uhalla,

politiikkaan puuttuella,

vasemmistoa tukea,

jopa porvarin varoilla,

verosta vapailla varsin.

Yksi murhe on Lylyllä,

ehta ongelma edessä:

Mistä löytyy lyötäväksi,

pilkan kohteeksi korea,

uusi uljas uskalikko.

”oiva lohtander” lipevä.

 

21. marraskuuta 2009

 

Putki-Paavon ristiretki

 

Hiki otsalla oleili,

puna pyrki poskillensa,

konsa Paavo pettyneenä,

selitteli seurallensa,

manaeli maailmalle,

EeUu-taiston tappiota,

kuningaskulun katoa,

menestystä pressasouvin.

Tosissaan tai toivotonna,

iloksi monen inehmon,

lupaeli Lippos-Paavo,

jotta tappio tavaton,

oli ehkä eittämättä,

putki-Paavo parkasemme,

nyt jo toiselta nimeltä,

Jones-Indy-Joukahaisen,

ihan viime ristiretki,

vallan viimeinen viritys,

vallan kahvaan kaasutella,

pomoksi isoksi päästä.

22. marraskuuta 2009

 

Ristiriita rikkumaton

 

Porissa porisi Paavo,

Mäki Arhin ärhenteli,

puheenjohtaja pulisi,

omaa aatetta avitti.

 

Mukaan Paavon partasuisen,

radikaalin raadollisen,

pakko työtä on jaella,

lynkata lomat lyhyet,

pikapuolin pitkiks' saada,

jokaiselle jotta työtä,

varattuna jonkun verran.

 

Samaan aikaan sattumalta,

”väinöt” miestä viisahammat,

”uunot” miestä urheammat,

pulasta jopa puhuvat,

maahanmuuttoa halaavat,

tuloapa työperäistä.

 

Hyv' on olla Helppo-Heikki,

nuorukaisena nurista,

huulta, herjaa heiteskellä,

valtaa konsa ei kenellä,

vastuu konsa konkareilla,

valtavirran vaalijoilla,

Eduskunnan ”erkkilöillä”.

 

 

23. marraskuuta 2009

 

Vieraille vara parempi?

 

Konsa kaukaa ulkomailta,

yksi pääsee pälkähästä,

pakoon alta hirmuvallan,

jaloista sodan jotenkin,

pian on koossa konkkaronkka,

suku suuri suurin piirtein.

 

Pojat konsa pohjoisesta,

työnsä jäljessä typykät,

omineet ovat etelän,

ikävä on vanhuksilla,

Lapin suurilla saloilla,

potilailla laitoshoidon.

 

Vapaa muutto murjottuna,

kielto voimassa vasiten,

puhetta ei pyrkimystä,

edes vastaisen varalta,

valinnasta vanhustemme,

kotikuntaa koskevasta.

 

 

24. marraskuuta 2009

 

Turvapaikkaloikkarimme

 

Konsa Soini ”sankar' Suomen”,

tuki, turva köyhän kansan,

monen pienen piipertäjän,

oman kansansa osalta,

keksi keinon valtaan nousta,

turvapaikkojen ”tuella”,

loikkareidenkin lomassa,

hätä kasvoi kaikkialla,

hallituksen housuloissa,

Hesarinkin herrasissa.

Äsken huomasi Hesari,

Perttu Kauppinen älysi,

jotta loikkari luvaton,

konsa kiinni kaapattuna,

puolella rajaa Venäjän,

joutuu vankilaan vasiten.

 

Rajan jälkeen josko vasta,

Suomen puolella ”pulassa”,

edessä on eittämättä,

tuki, turva EeUu:n uljain,

rahasampo suurellinen,

nautinto ylen naseva.

 

Rajamiehen surku suuri,

kovin kiukku korpikansan:

Mitä nopsemmin napattu,

kiinni saatu ”kulkijamme”,

sitä nopsemmin navakka,

tuki, turva tungetahan,

loikkarille lankeaapi.

 

Surku suurin Astridilla,

mankujalla maahanmuuton,

jolla päivät pääksätysten,

törkyviestit kiusanansa,

pakko sulkea sivunsa,

vieraskirjansa kumota.

 

Turvatunkujen takia,

EeUu-äijien osalta,

Thorsin pakko tuumaella,

laatia laki ”räväkkä”,

jottei turhaan tarvitsisi,

toimehen tuloa taata,

euroloita etsiskellä,

ylen määrin mittaella,

kasa päiten kanniskella,

levitellä loikkareille.

 

Kiitos kaunis Keskarille!

 

Kiitos kaunis Keskarille,

Eroselle ennen muita,

konsa Koskelan ylensi,

Väinämöiseksi väsäsi!

 

 

25. marraskuuta 2009

 

Typeryyden tyrmäyskö?

 

Konsa Kinnari ja Kiuru,

töhryseinää suunnitteli,

Kalevahan kannatteli,

suuttui siitä Koivusaari,

tuhahteli tuhlailusta,

rahan haaskuusta rivosta.

 

Väitti äijä äkkiväärä,

varoitteli Jussi viisas:

Tällä ongelma ei ohitu,

töhryt kaupungin katoa,

lisää saamme ”sattumalta”,

tutkitusti, tunnetusti,

joka puolelle jotakin.

- - - - - - - -

Kannattaisko kaupunkimme,

miettiä edes minuutti,

miksi töhryt tärkehiä,

ovat taiteen tunkijoille,

taivaan rannan maalareille,

tekijöille graffittien.

Tuskin syynä syntisillä,

itse töhryt ihmisillä,

taide kaunis ja komia,

vaan se jännitys sinänsä,

riski kurjan kiinni jäädä,

rysän päältä rynnimästä,

sekä tietysti samalla,

otto itsensä osalle,

kavereiden kunnioitus,

sankar' viitan vartoelu.

 

26. marraskuuta 2009

 

Hannu Hanhi hankittava!

 

Konsa kurjasti Jokerit,

pakerteli puoli vuotta,

kohelteli kaukaloissa,

vaelteli vauvan lailla,

häntäpäässä hääräeli,

sijan viimeisen varasi,

Harry Harkimo ärähti,

suuttui viimein valtavasti,

Hannun Hannulla hyvitti,

korvasi koko kaverin,

Aravirrasta erosi,

Jortikalla joutavaisen,

pojan paikkasi parahan.

 

Jos ei Jortikka menesty,

josko diili täysin tyhmä,

tässä neuvo Harkimolle,

ihan ilmainen minulta:

Kolmas Hannu korkattava,

hankittava Hannu Hanhi!

 

27. marraskuuta 2009

 

Tänään ällös tuhlaele!

 

Lujana on Luonto-Liitto,

tänään tiukkana toverit:

Tänään ällös tuhlaele,

seteleitä selvittele,

kolikoita kassaan kanna,

pennin hyrrää pyörittele,

kauppiaalle kuljettele,

pidä lompakko povessa,

takatasku tukkoisena,

älä korttia kokeile,

luottoakaan luhmustele.

 

Turhaan toitotti tätöset,

Luonto-Liitto lirputteli,

parahteli partasuutkin,

pelotteli köyhän kansan,

rikkahia riepotteli,

konsa vauhdilla vakaalla,

kokolailla kiihtyvällä,

koneet kassoilla kilisi,

kauppiasparat pakanat,

seteleitä selvitteli,

ihmetteli illan pitkän.

 

Konsa Lissabon kasassa

 

Konsa Lissabon kasassa,

sopimukset solmittuna,

nytpä jääkin nähtäväksi,

tarjoillaanko Tarjallemme,

Unionin ulkotöissä,

EeUu-päätösten parissa,

laitetaanko lautasliina,

Matin vierelle vasiten,

vaiko pelkästään visusti,

Mäntyniemen markkinoilla,

kotikutsuilla kivoilla.

 

 

Vähitellen viisaat miehet

 

Vähitellen viisaat miehet,

HooäS-raadin neidit, rouvat,

järkiintyvät järjestänsä,

yksi toisensa perästä,

usko eivät empimättä,

ihan kaikkea ilmastosta,

muutoksesta maailmamme,

mitä väittävät dosentit,

toitottavat toimittajat,

petaavat edestä palkan.

 

 

28. marraskuuta 2009

 

Kaksi ”kuppia” kumossa

 

Konsa kauppias katala,

Reijo Engström, reilu äijä,

kutsui kansan kekkereille,

mainoksella maanitteli,

kehotteli Keskarissa,

kera kolmen kupposensa,

joista keikkuvi kuvassa,

nurin kaksi, yksi oikein,

alkoi taistelu talossa,

sota syttyi Keskarissa,

kuvaaja ken on komehin,

rokan syöjä ronskin moisin,

kuka tekstit toimittaapi,

sanat suorat saatteleepi,

lohduksi aran lukijan.

 

 

Konsa käyty taisto tuima,

veret pakkiin pirskoteltu,

paikkaeltu haavat hurjat,

Oskari ja Sauvo saivat,

luvan lähteä tuvalle,

apajille arkalaisten,

miesten rohkeiden rokalle.

 

--------

 

Makas' josko mainoksessa,

kaksi ”kuppia” kumossa,

nurin niskoin näyttävästi,

paha lie pettymys lukijan,

kuva konsa viiden palstan,

paljasta ei pintaa laisin,

kumottuja kuppiloita,

rintaliiveittä rivissä,

miesten ”murheeksi” revitä,

akkojen ”iloksi” anna.

 

 

Nytpä pakko arvaella,

josko jätkäjoutaville,

kameroiden kantajille,

kävi kurjasti kylässä,

pupu pöksyihin pamahti,

vaiko vallan viekkahasti,

pojat potrat pontevasti,

arat työnsä arkistoivat,

muiden silmiltä salassa,

oman itsensä iloksi!

Keravalla konsa Koffi

 

Keravalla konsa Koffi,

rahaa syytää runsahasti,

stipendejä, stikkereita,

nuorison hyväksi vallan,

eduksi jonossa onko,

jotta tuntee tuottehensa,

kokeiltuna kaikki täysin,

vaiko välttö täydellinen,

tunnettujen tuotteidensa,

kaljoittelun kaukaa kierto?

 

29. marraskuuta 2009

 

Yksi löytyi yllättäen

 

Yksi löytyi yllättäen,

sattumalta sossu yksi,

joka ymmärtää jotakin,

perustuslakein perähän.

 

Ajattelee Arja Alho,

aivoilla omilla aivan,

vailla valtaa varsinaista,

tukea pomon punaisen,

akan vallan vallattoman:

 

Josko Tarja tunkeutuvi,

konsa Lissabon sovittu,

kulkee vielä kutsumatta,

vääntäytyy ihan väkisin,

EeUu-herrojen sekahan,

kyse kohta kinkkisestä,

menosta ihan ”kivasta”,

rajamailla laittomuuden!

 

Toimittajat töppäsivät

 

Kovin ei lie korkealla,

taito TeeVee-toimittajan,

kynämiehenkään kykyset,

osanta koko porukan,

konsa luulivat lujasti,

epäsivät ehdotonna,

Aino-Kaisan jatkopaikan,

Rukan sprintissä rajussa,

ihan jo kisan alussa.

Finaalin kulussa vasta,

konsa karkasi mitali,

varpahan mitalla vainen,

oli aihetta ilohon,

Aino-Kaisalla katetta,

piruiluhun pikkaraisen,

aika laillakin isosti!

 

30. marraskuuta 2009

 

Muiden maiden lampaat mustat

 

Kaukomaiden kankahilla,

aromailla Australian,

mustat lampaat röyhtäilevät,

kera valkeiden vasiten,

päästöjä perin pahoja,

metaania myötä muiden.

Syntyi siitä sattumalta,

aito tutkijain ajatus,

saada kaasut kulkemahan,

toiseen suuntaan selkeästi,

jotta ei pilaannu ilma.

Konsa tieto kulkenevi,

EeUu-herroille heruvi,

uusittava on ukaasit,

ilmavaivat kiellettävä,

pyyhittävä poies pierut,

kaasut karmeat inehmon.

 

1. joulukuuta 2009

 

Paneskella pässin pakko

 

Paneskella pässin pakko,

saattaa uuhet kantaviksi,

josko aikovi anella,

isännällensä iloksi,

EeUu-tukea tilalle,

emännälle eurot pienet,

suolaruplat suomalaiset.

 

Nyt ei kannata karitsat,

tuloa tuo pässit, uuhet,

jos on tarkoitus tilalla,

hoitaa maisemat rahalla,

lampaiden atrian avulla.

 

Nyt ei kannata karitsat,

tuloa tuo pässit, uuhet,

jos on tarkoitus tilalla,

tuottaa villaa verratonta,

karitsointi tiuha koska,

pilaa villan varta vasten.

 

2. joulukuuta 2009

 

Kahden lautasen kapina

 

Taisi ratketa räväkkä,

kahden lautasen kapina,

Hesari kun kirjoitteli,

otsikossa viimein myönsi:

Ministeri mittavaisin,

johtoherra hallituksen,

ainoa on atrioija,

EeUu-pöydissä nykyisin.

 

Vastaan väitti vankkumatta,

vasten tutkainta tutisi,

vikisi ja voivotteli,

Piiru-Eero uljahasti,

käskystä tai käskemättä.

 

Presidentin ”palkkaamana”,

samaa kanslia saneli:

Mikään ei oo muuttununna,

ehdot entiset esillä,

perustavat lait pidossa.

 

Taistonsa tosin on turha,

konsa suurin mahti Suomen,

Hesarimme Helsingistä,

puolensa on paljastanut,

kantansa jo kaakattanut.

 

3. joulukuuta 2009

 

Yksi itsensä alensi

 

Konsa nälkä vieraanansa,

pidot parhaat Euroopassa,

syötävätä yllin kyllin,

kaksin lautasin luvassa,

yksi itsensä erotti,

ministeriksi matasi,

avustajaksi alensi,

kruunun hylkäsi hyväkäs.

Yksi kasvu kannustava

 

Konsa Suomesta katosi,

muuntorangaistus rapisi,

konsa konnat suomalaiset,

vierasvarkaat ulkomaiset,

sakon saavat syyllisinä,

vailla pelkoa ”pytystä”,

muunnetusta tuomiosta,

yksi on asia varma,

yksi kasvu ”kannustava”,

laman aikana lupaava:

myymälähävikki hurja!

 

4. joulukuuta 2009

 

Hiilijäljet jalkojemme

 

Heitti ”Heikki Kaarlenpoika”,

Hesarissa hurjan herjan,

pilapiirroksen pätevän,

konsa kulki karjalauma,

isot herrat Helsingistä,

rivirouvat rinnallansa,

ilmastoa ihmetellen,

päivitellen päästöjämme,

kaasuja perin pahoja,

tavoitellen Tanskanmaata,

pilvenveikkoina vasiten.

 

Eipä jäänyt jälkehensä,

hiilijälkeä jaloista,

käryt konsa taivahalle,

suihkutteli sukkelasti,

koneet Finnairin koreat.

 

Yksi kiiski kummajainen

 

Lakimiesten kärkikaarti,

miehet, naiset mittavaiset,

professorit ennen muita,

ovat kaikki yhtä mieltä,

yhdessä ja yksitellen,

EeUu-lautasen osasta,

vetäjästä veitsen viillon,

haarukankin käyttäjästä.

 

Viime taiston tuoksinassa,

joukosta on yksi poissa,

yksi kiiski kummajainen,

vastarannan vaikuttaja,

lakinainen valtaa vailla.

5. joulukuuta 2009

 

Tasan ei lie onnenlahjat 2

 

Koppisessaan konsa vanki,

öiseen aikaan auttamatta,

joutuu laskemaan jätökset,

pienen, pienet ynnä suuret,

ämpäriin imua ilman,

poistopainetta parasta,

pitäisi pololle tiemmä,

rahat suuret survaella,

jakaa eurot ehdotonna.

 

Kotosalla konsa kurja,

veteraanivanhuksemme,

öiseen aikaan auttamatta,

joutuu laskemaan jätökset,

pienen, pienet ynnä suuret,

vasten vaippaansa vasiten,

vailla vaihdon saapumista,

avunantoa iloista,

turha on tukianomus,

turha ruplien rutina,

turha taalojen odotus,

eurojen evakuointi.

 

 

6. joulukuuta 2009

 

Taistelupari parahin

 

Eturintaman edessä,

eteen työnnetty pesäke,

poteroa kurjaa kaksi,

kaksi miestä mittavaista,

eri puolilta pitäjän,

sukua ei suurenmoista,

isänmaansa määrääminä,

vapaaehtoisina ehkä.

 

Viheltää, räjähdys, verta,

punaverta vierellensä,

valuu ruhjeesta rumasta,

osumasta ottavasta.

 

Minua älä murehdi,

kuoloani kauhistele,

jätä ällös ystäväni,

jätä ällös ystäväni.

 

Viime palvelus viritä,

minut kanna kirkkomaalle,

kotikunnaille kuleta,

äidin äärelle aseta,

taattoni tasalle aivan,

siskojeni seuraan saata.

 

 

Verisenä, voimatonna,

kuormaa jos et kantaa jaksa,

karahkasta korpikuusen,

revittele risti puinen,

risti varsin vaatimaton,

rinnan päälle pystyttele,

kaverisi kunniaksi,

onneksi jos miehen orvon.

 

 

7. joulukuuta 2009

 

Itsenäisyys on ihana

 

Konsa helskytti Hesari,

itsenäisyyttä ihaili,

Miska Rantanen kokosi,

kuvaa viitisen valitsi:

 

Suomen lippu suurimpana,

vapautta vaali maamme,

vieressä paloi pahasti,

näköisensä näyttävästi,

kädessä tosi toverin,

maskikasvoisen kakaran.

 

Köyhä kansa hiljaa hiipi,

Hakaniemessä hamusi,

soppaa kuumaa kurkotteli.

 

Parempi väki valitsi,

käteen soihdut suurenmoiset,

panssareilla maata puolsi,

mielessänsä vaaran vuodet,

sodan kauhut karmehimmat.

8. joulukuuta 2009

 

Pressapalkinnot parahat

 

Hurraa-huutojen humussa,

viime vuonna vihdoin viimein,

Ahtisaaremme osalle,

Norjasta Nobel valahti,

rahat suuret seuranansa.

 

Tänä vuonna Tanskanmaalta,

ilmastosodan iloksi,

sukukuntamme suruksi,

tulossa on onnekkaasti,

taasen palkinto ”parahin”,

”Päivän Fossiili” peräti.

 

Saapa nähdä sattumoisin,

pilkkahuutojen humussa,

vetäjällä valtuuskunnan,

Halosella onko kantti,

kyllin vahva kestäjäksi,

kuittaajaksi kurjan summan.

 

9. joulukuuta 2009

 

Osaajiksi eipä ollut

 

Mahtava ja suuri SAKki,

apunansa armotonna,

äSTeeTeeKoo ja Akava,

Lomaliiton löi lihoiksi,

läskiksi ison läjäsen,

sata työläistä tylysti,

jopa kaksikin karusti,

työttömäksi määräeli,

kera konkurssin kamalan.

==>

Osaajaksi eipä ollut,

yrittäjiksi ei laisin,

AaYy-äijistä, akoista,

johtajista joutavista.

 

Lakkosilla laittomilla,

helppo on lisää hamuta,

parannella palkkojansa,

toista on pitää pinossa,

tulot ja menot kurissa,

tasapainossa paraassa.

 

The City of ”Sibbeelius”

 

City ”kuulu” kulttuurista,

Järvenpää, joka ylisti,

vielä äsken itseänsä,

sanonnalla suurehkolla:

The City of ”Sibbeelius”,

unohteli kumma kyllä,

kunniaksi kuulun kundin,

Sibeliuksen Jeanin,

liput saada salkoihinsa,

nostella kepin nenähän.

 

Siinä kaikki kulttuurista,

erään kaupungin osalta.

 

10. joulukuuta 2009

 

Matti Putkonen manasi

 

Uusi Suomi uskotteli,

valisteli verkkolehti,

jotta Putkonen pulassa,

Matti vailla mallikasta,

demaria, miestä naista,

rumilusta, kaunokaista,

joka kelpaisi esille,

”eliitille” ehdokkaaksi,

johon työväki tykästyis',

rakastuisi rasvanahkat.

 

Josko ”ankkaa” uskominen,

sepitystä Uuden Suomen,

paha on pula demarin,

pula, puute ehdokkaista,

tasavallan tarjokkaista,

menijöistä Mäntyniemen.

 

Josko ”ankkaa” uskominen,

sepitystä Uuden Suomen,

tosissansa toitotteli,

Matti Putkonen manasi,

Timo Soinia sovitti,

Mäntyniemen mestariksi,

valtiaaksi surku-Suomen,

kotolautasen kohalle,

yksinsyöjäksi yritti.

 

Listalla toki lisäksi,

ilman akkaa ainoata,

kurjat miehet kummitteli,

joista mallina jonossa:

Lehtis-Lasse, Liikas-Erkki,

Piiru-Eero, Putki-Paavo,

sekä vielä Älli-Erkki,

joka siellä surkeana,

hännänhuippuna häpesi.

 

Lankaan lennähti Hesari?

 

Lankaan lennähti Hesari,

konsa julki toi ja julisti,

sikaiset kuvat kamalat,

otokset perin ovelat.

 

Mistä tiedämme poloiset,

lukijat me luulevaiset,

kuvat jotta kaikkinensa,

joita väänsi, vänkäeli,

yksi yhdistys nimeltä:

”Eläimille oikeutta”,

ovat maamme maatiloilta,

eikä muilta mantereilta,

sikaloista vieraan vallan,

taikka perkules peräti,

yhden ”oivan” yhdistyksen,

lavasteeksi laitetusta,

läävästä ihan omasta!

 

11. joulukuuta 2009

 

Oikeutta ihmisille?

 

Kaikki päivät pääksätysten,

helppo sormella sohia,

tuomita on tuottajia,

julistella julkisesti,

vaatimalla vaatiella,

”eläimille oikeutta”,

konsa vatsat ruokaa täynnä,

huulet, kynnet huoliteltu,

muotivaattehet varattu,

perinnöt papoilta saatu,

konsa työnä pelkästänsä,

öiseen aikaan örvistellä,

salaa mennä surkumatta,

väkisin ja vääjäämättä,

läpi läävien ovien,

lupaa ilman ikkunasta,

sikaloihin suuna päänä,

kera kalliiden pelien,

mönkijöiden, maastureiden,

kameroiden viime huudon.

 

Josko järkensä ei jäässä,

umpijäässä ”urhoillamme”,

pitäisi kai kauhistella,

laitapuolen lapsosia,

asujia alla paatin,

perintönä joilla puute,

ilo ainut punkkupullo,

lakkalääke laitettuna,

unilääkkeeksi usottu,

uneen viimeiseen varattu.

 

Josko järkensä ei jäässä,

umpijäässä ”urhoillamme”,

olis' syytä uudistella,

nimi yhden yhdistyksen.

 

Tässä ehdotus etevä,

ihan ilman korvausta,

vastavuorovaatimusta:

”Oikeutta ihmisille”.

 

 

Raaka ranking Formuloiden

 

Kovin ei oo korkealla,

Kimin arvo kuskein kesken.

Rajuin jätkäin rankingissa,

sijansa vain kaksi-kaksi.

 

Kärjessäpä kaasuttivat,

Senna, Fangio, Schumacher.

Ehti myös edelle äijän,

Mika Häkkinen ”mitätön”.

 

Kimittäjän kintereiltä,

Keke Rosberg sentään suistui.

Jälkeensä jäi vääjäämättä,

pykäliä kaksi, kolme.

 

 

12. joulukuuta 2009

 

Mikä soppa syntyi siitä!

 

Mikä soppa syntyi siitä,

konsa Jenni Haukiolla,

Niini-Saulin puolisolla,

tasavallan tantereilla,

kesken juonnin juhlallisen,

lusikka oli kupissa,

linnan juhlassa jumissa.

 

Hetkeks' loppui herjanheitto,

laudoista ja lautasista:

Vanhas-Matti vaitonainen,

pääsi pannasta pahasta,

täti-Tarja töppäilystä,

lautaskiukun kiusannasta.

 

Täyttyi palstat pyytämättä,

ilmaisannista isosta,

okaista ja ohdakkeista,

osa joista lainattuna,

käytöskirjan ohjehista,

osa perkeleen pesistä.

Pahan kaiken päätteheksi,

ehkä siinä estyi pääsy,

linnaan kulku keisarilta,

koko kansan suosikilta,

pahvi-Saulilta paraalta,

valtaväylä vaipui alta,

tuhoutui tie turvallinen,

tasavallan valtiaaksi,

Mäntyniemen määrääjäksi,

isännäksi kissan kahden.

 

13. joulukuuta 2009

 

Vielä riittää vänkääjiä

 

Tasavallan valtiaalta,

valta vaikka on vajonnut,

ripe viimeinen revennyt,

lopussa lie loisto linnan,

poissa pelko linnanherran,

(jäänne Kekkosen ajalta,)

vielä riittää vänkääjiä,

Tarjan paikkaan tarttujia,

Sauli Niinistön lisäksi,

Putki-Paavon paikkehilla,

Piiru-Eeronkin edellä.

 

Konsa kelpaa Suomessamme,

päteväksi pääksi maamme,

joka jätkä Järvenpäästä,

Hikiän taka-tunarit,

ämmät, äijät Ähtäristä,

jopa jästipäät Keravan,

sadat saapuivat salihin,

tuhannet tuli jonohon,

linnan liepeille luvalla,

Mariankadun kululle,

paikkaa kättelyn kysellen,

opiskellen ennakolta,

tärkehintä tehtävätä,

vastavuoron jo varalta.

 

Vasemmistolinkin lista

 

Tosi mielessä toverit,

vasemmistoveijarimme,

Kansanuutisten kaverit,

laati listan lapsellisen,

sivun mittaisen mehevän:

 

Rahavalta raakattava,

Eduskunnasta äkisti.

Menot vaalein maksettava,

valtion varoista vainen,

kuten myöskin kulkeminen,

kotokontujen osalta.

”Hiilipäästöt” häädettävä,

kokonansa poistettava,

hengityskin kiellettävä,

päästönä perin pahana.

 

Suomi saatava somasti,

rauhan vallaksi vasiten.

Asevelvollisuus vanha,

olkoon kaikilta kumottu,

vapaaehtoisille varattu,

paitsi taiston tuoksinassa!

 

Kulttuurin on pakko olla,

ilmaista joka akalle,

kurjille ja kulkureille,

ilman pappien puheita,

pakkosyöttöä syvintä.

Eurot siihen etsittävä,

kotikuntain kukkaroista,

ruplat valtion varoista.

 

14. joulukuuta 2009

 

Konsa koitti kylmä aika

 

Konsa koitti kylmä aika,

pani maata pakkasukko,

idän halla huurrutteli,

raudat, järvet jäädytteli,

antoi ohjeet lehti oiva,

muisti meitä torveloita,

akkoja avuttomia,

äijäriepuja rajuja:

 

Älä istu ikkunalla,

älä kylmällä kivellä,

älä rautaa nuoleskele,

kylmää kielellä lipaise!

 

Pane piiloon pillifarkut,

virittele villahousut,

alle toppaisten aseta!

 

Josko toisin toiminunna,

älä itke tyhmyyttäsi,

älä päästä ärräpäitä,

pissavaivoja valita,

raavi rassu rakkuloita,

reumatismista rutise.

 

15. joulukuuta 2009

 

Satu Hassi harmitteli

 

Satu Hassi harmitteli,

konsa kurja Tanskanmaalla,

kuusi tuntia tutisi,

jonotteli ”joutessansa”,

pakkasessa pirteässä.

 

Oli suuntana akalla,

Köpiksen kova kokous,

missä meininki sopia,

miten torjutaan todella,

puheilla ja puntareilla,

sovussa ja sortamatta,

kasvihuonekaasut kurjat,

muutos ilmaston ikävä,

näppärästi nousu lämmön,

yli kahden asteen yltäväinen.

 

 

Kovis-Heikki hurjasteli

 

Menestystä melkein vailla,

Kovis-Heikki hurjasteli,

koko kauden kaahaeli,

formulan ratissa raukka.

 

Lotukselle siksi siirto,

oli potku onnen oiva,

tulokkaana vaikka talli,

yksi kaikkein kurjimmista.

 

Vaikka vauhdilla ei kulje,

kärry Heikin käskemänä,

pakokaasut päästää silti,

lailla parhaiden pelien,

ilmaston iki iloksi,

kauhuksi koko Köpiksen!

Kaksi kunnon ennustusta!

 

Al Gore älähti äsken,

Tanskanmaalla toitotteli,

heitti pöytään herjat hurjat,

ennustukset ehdottomat,

muille näytti kaapin paikan:

 

Viiden vuoden vallitessa,

kesän kuuden kulkiessa,

pohjoinen napa pilalla,

ikijäätiköt sulana.

 

 

Tässä ennuste etevä,

samaan sarjaan sallittava:

 

Suuttui siitä jäiset karhut,

uida polskutti porukka,

etelähän ennätteli,

vierahiksi pingviinien.

 

 

16. joulukuuta 2009

 

Suhteet varsin vaaralliset

 

Antti-Pekka Pietilämme,

vaati varsin vallatonna,

puolileikillä pulisi,

”Puheenvuorossa” valisti,

jotta pakko joltinenkin,

kuriin panna kieltämättä,

suhteet varsin vaaralliset,

sisäsyntyiset sykeröt.

 

Antti-Pekka Pietilämme,

luetteli listan pitkän,

jonossa nyt joista kolme:

 

Tiger Woods ja ”tyttösensä”,

golfin kingin kaatonaiset,

salarakkaat riettahimmat.

 

Samaisessa persoonassa,

eläinlääkäri etevä,

”markantarkka” tarkastaja,

taikka vielä villimpänä,

kassanhoitaja katala,

kavala pitäjä kirjan.

 

Yhden vain unohti ukko,

yhden pienen yhteyden,

konsa hällä tunnetusti,

oma lehmänsä ojassa,

lehtimiehenä lähellä:

Päätökset kotikutoiset,

Julkisen Sanan ”sapiskat”,

neuvot nöyrät Neuvostonsa,

tuomiot tutuille pannut!

 

 

17. joulukuuta 2009

 

Sähköauto säälittävä

 

Omistajat sähköauton,

ilahtuivat ikihyväksi,

konsa saivat ilmaiseksi,

herutella Helsingissä,

lataella lauleskellen,

virtaa aikansa kuluksi,

akkuloihin autojensa.

Lyhyeen lopahti laulu,

ilo sammui ihmisiltä,

konsa kesti kaikkinensa,

täyttö akkujen alusta,

puoli päivääkin peräti,

jos oli jonossa yksin,

muutoin vieläkin enemmän.

 

Siitä suuttui sattumalta,

jonottaja järkijättö:

Polkupyöräkin parempi,

aina valmiina varalta.

 

 

Kuka luotetuin kuningas?

 

Taannoin tutki Seura-lehti,

kuka luotetuin kuningas,

poliitikko porvareiden,

toveri vasemman laidan.

 

Osoittautui ykköseksi,

ihan yks' kaks' yllättäen,

nimeltänsä outo äijä,

äijä tuiki tuntematon,

mister ”Ei Osaa Sanoa”.

Kakkosena kummitteli,

”Sauli Niinistö” nimekäs,

kolmoseksi koikkelehti,

madam ”Ei Kukaan” mukamas!

 

18. marraskuuta 2009

 

Satupukkien sanomat

 

Nokia nolona myönsi,

että tyhmä tyttärensä,

karttayhtiö ylevä,

Navteq itsensä munasi,

konsa väitti ja vakuutti,

jotta puhkuu joulupukki,

laitteleitsee lahjansakin,

navan pohjoisen osassa,

eikä surku Suomessamme,

Korvatunturin tuvalla.

 

Saapa nähdä suuttuneeko,

Espoon piispa Mikko Heikka,

konsa tyhmä tyttärensä,

pieni EvLut seurakunta,

keravalainen ketale,

puhumaan pukin asetti,

selittäjäksi seimen lapsen.

 

Näet saattaa ”sattumalta”,

järkiäijä joutavainen,

mökin muija meikäläinen,

ajatella itseksensä,

kuulutella kaikkialla,

jotta kuultu kaikki muukin,

puhe pukkimme peräti,

satua ihan samaista,

koko kirkkomme osalta.

 

 

Kaiken maailman kyselyt!

 

Kysyi konsa Iltalehti,

”Ootko kirkosta eronnut”,

meni luottamus lukijan,

vihdoin viimein ja lopulta,

kaiken kansan kalluppeihin,

kyselyihin korpikansan.

Tuhat konsa kuittaellut,

julki äänensä jaellut,

näytti mittari mitätön,

normaali otos osuva,

jotta kolme kymmenestä,

eroa ei ”vielä” tehnyt.

 

Totuus sentään toisenlainen:

kymmenestä ei kuulu kaksi,

kirkkoherrain kammareihin,

veronmaksajain vesille.

 

Niinpä kalluppi katosi,

vähin äänin vaikeneitsi!

 

19. joulukuuta 2009

 

Häntä koipien välissä

 

Sinisillä silmillänsä,

sinivalkeilla vasiten,

näkee jo sokea Reetta,

jotta Räikkönen rämäkkä,

sisupussi Citroenin,

nousee pallille paraalle,

konsa päivät päättyneenä,

ajettuna rallisarja.

 

Tosikko tosi terävä,

realisti raukkamainen,

suusta päästää surkeana,

totuutta jo toisenlaista:

Pärjää ei nyt poikasemme,

jukuramme junnutallin,

konsa alla ei apuna,

tukena ei turvanansa,

kova asfaltti ajurin.

 

Sorateillä surkehilla,

mutka aina arvaamaton,

edessä tien on ojaset,

allikkokin aikanansa.

Edessänsä myöskin ehkä,

lähtö liukas, lämmin, ”hellä”,

sorateiden sankartöistä,

häntä koipien välissä.

Rikos onko rangaistava?

 

Suloisesssa Suomessamme,

rikos onko rangaistava,

jos on kelmi kansalainen,

taikka pollari pätevä,

liikkeellä asein likaisin,

puolesta puhtoisen asian?

On ja ei, on oikopäätä,

kadunmiehen kanta varma:

 

Jos on ”roistona” rokassa,

huumepollari pätevä,

kuuluu kutsu kaltereiden,

jos taas kelmi kansalainen,

”sikamainen” sankarimme,

so, so, kuuluu korkeimpana,

tyttöin, poikain tuomiona.

 

20. joulukuuta 2009

 

Molemmilla musta kylki

 

Mogadishun islamistit,

ääriäijät änkyräiset,

pakottavat parrankasvun,

joka miehelle väkisin.

Kasvu viiksein kiellettynä,

häädettynä häistä tanssi,

synti myöskin potkupallo,

jopa katselu katala.

 

Pukeutua naisten pakko,

kaiken kätkeviin asuihin,

rintaliiveittä elellä,

puhumatta push upeista.

 

Tämä kaikki kiellettynä,

jopa joskus rikkojilta,

amputaation uhalla.

 

Suomessa lie laita toisin,

tyyli toinen rintamailla,

Tapiolan tantereilla!

 

Taru totta josko Tommin,

aito Niemisen näkymä,

sunnuntai-Hesarin sanoma,

sama tyyli on tyttärillä,

poikasilla pohjoisilla,

täällä Suomemme saloilla:

 

Tulee turpaan tyttäriltä,

potku vatsaan poikasilta,

jos on yllä vaate väärä,

halpahallista haettu,

valittuna vanha tyyli,

goottityyli kummallinen,

Prisman vaate vanhoillinen,

taikka tuote kirppukansan,

homoleimattu hepene.

==>

Tulee turpaan tyttäriltä,

potku vatsaan poikasilta,

jos on poika partiossa,

potkupallonsa parissa,

PeeCeellä tai Mac-koneella,

tyttö kirkon kerholoissa,

taiston tyhmän tuoksinassa,

taikka tanssii Irlantia.

 

Siat konsa kärsimässä

 

Siat konsa kärsimässä,

irti purtuna saparot,

ministerin paikka tiukka,

tutkimatta tuomitahan,

hinatahan hirsipuuhun.

 

Toisin laita tuomiolla,

kolmoismurhankin kohalla:

Kenties syy on siinä että,

murhamiehiin on totuttu,

kun taas kurjuus lättilöissä,

uutta on ja harvinaista.

 

21. joulukuuta 2009

 

Kisakuume korkealla

 

Aino-Kaisa Saarisemme,

vähän liian vauhdikkaasti,

vaihteli latua Roglan,

vahingossa väärin astui,

suksenkärjille sujahti,

Petran ”kamppasi” peräti.

 

Tuli siitä tuomioksi,

hylkäys heti hävytön,

vaikka kaato kaikkinensa,

oli pienempi pahanen,

kuni Petran törkytemppu,

Lahden sprintin tuoksinassa,

murheena Murasen Pirjon.

 

Haalari Ahosen Jannen,

liian aikaisin lipesi,

oli auki ennakolta,

ennen tuomarin tuloa.

 

Tuli siitä tuomioksi,

hylkäys heti hävytön.

 

Onneksi ”kuningaskotkan”,

tuli ilmoitus ihana:

Koko kierros kanseloitu.

 

Suksi Kuitusen ei kulje,

aivan vielä vauhdikkaasti,

perinteistä ei vapaata.

 

Konsa kroppa kondiksessa,

toinen tahti tyttösellä,

mukaan toivon Tour de Skiissä,

Vancouverissa vasiten.

 

Matti Heikkinen hävisi,

minuuttia pientä viisi,

suuren tappion sutaisi.

 

Kaluttuna konsa kinkut,

kuulat vihreät veressä,

vatsa jouluinen vapaana,

toinen tahti Heikkisellä,

ilman muuta Tour de Skiissä,

Vancouverissa vasiten.

 

22. joulukuuta 2009

 

Jouluherkuista jupina!

 

Konsa Tarja kiukutteli,

hauen ruodoista rutisi,

suuttui siitä korppoolaiset,

kalastajat kansakunnan,

jätti hauen hankkimatta,

jakamatta jouluhauen.

 

Kinkku, kuusi, kukkasetkin,

murinatta ilman muuta,

samaan aikaan ”sattumalta”,

kevyesti kelpasivat,

tasavallan valtiaalle,

kuninkaalle Kultarannan,

mestarille Mäntyniemen,

sika vaikka ”tiettävästi”,

lätissänsä, läävässänsä,

mukaan yhden yhdistyksen,

useimmiten lienee vailla,

hellyyttä ja hoivaamista,

poikkipurtuna saparo,

vaikka kirves kammottava,

joulukuusen kai kumonnut,

sysäellyt suuhun surman.

 

Tokko ilman tuskaa kasvin,

kukkasetkaan kaadettuna,

leikattuna lehvästönsä!

 

Kanslia vähäväkinen,

herrajoukko Helsingistä,

paineen alla puntaroitsi,

päätyi kannalle kalasen,

haluujaksi hauen kurjan,

antimeksi ensi joulun.

Saapa nähdä kuinka käypi,

kalastajain kankahilla,

entisellään onko into,

perinnettä pystytellä,

halu haukea haroa,

kalastella Korppoossamme,

nostaa tyrkylle takaisin!

 

23. joulukuuta 2009

 

Ajatusten aallonpohja

 

Rinnastus kovin on outo,

ajatusten aallonpohja,

kerrottuna Keskarissa,

puheenvuorossa sanottu.

Siinä kelpo kirjoittaja,

samaan syssyhyn sovitti,

lahjonnan ja kansanmurhan.

 

Mukaan kelpo kirjoittajan,

surku syyttö mustan miehen,

joka kiistää kansanmurhan,

konsa ilman haastettansa,

vapahana kulkee kurja,

valkea mies vankilatta,

vaikka turja tunnustanut,

lahjat ynnä lahjontansa,

mailla vierailla vasiten.

 

24. joulukuuta 2009

 

Tim Jonesin joulusaarna

 

Tim Jonesin joulusaarna,

käskyn käänsi seitsemännen,

muotoon outohon ojensi:

”Tyhjän vatsasi varalta,

varastaa saat tarpeeseesi,

mutta muista murheessasi,

pienet kaupat kaukaa kierrä,

varastele vain isoista,

tavarataloissa toimi!

 

Josko ohjeensa opittu,

käsky uusi käytännössä,

Suomessa myös sallittuna,

seuraa siitä ilman muuta,

mittakaavaa muuttamalla:

 

Tuhat tulkoon Afrikasta,

miljoonakin miestä, naista,

rikkaan maamme ”ruokaloihin”,

ottamaan ”oman” osansa.

 

25. joulukuuta 2009

 

Nettiäänestys älytön

 

Tunnusti jopa Hesari,

jotta on katala gallup,

nettiäänestys älytön,

koska kerta kaikkinensa,

tulos aina arvaamaton,

foorumeista riippuvainen.

Suomen urheilun saroilta,

nytkin ”kansa” kannatteli,

suosikiksi suurenteli,

potkupallopoikasensa,

Eremenko mönkijänsä,

joukkueesta surku Suomen.

Kakkoseksi nosti kurjat,

parista biliksen otti,

kepin kanssa kulkevaisen,

Mika Immosen ”ihanan”.

 

Kehnosti kävi valinta,

sillä tyrkyllä tykiksi,

mutta vailla foorumeita,

oli oivat sankarimme,

Aino-Kaisa, Kuitu-Virpi,

tyttäret tosi tekevät,

hiihtäjät iki ihanat.

 

26. joulukuuta 2009

 

Paavin ”pulla” paikallansa

 

Italian ihmeherrat,

Paavi ynnä Perlus Kooni,

kovia koki molemmat,

joulukuussa kumpainenkin.

 

Toinen sai kirkosta osuman,

kädestä katalan äijän.

Toisen kaateli tätönen,

yli aidan astuvainen.

 

Kaksi kurjaa roomalaista,

mies ja nainen nukkavieru,

rikkoi rauhan kesken kaiken,

joulurauhan joutuvaisen.

 

Kirkko toisella aseena,

lyömäaseena lujana,

käytteli käsiä toinen,

kaatoi paavin polvillensa.

 

Joulurauhan rikkojille,

molemmille ilman muuta,

paavin ”pulla” paikallansa,

kipakka kirous kirkon.

 

27. joulukuuta 2009

 

Molemmilla musta kylki 2

 

Päästä päivän, ehkä viikon.

oikoi Ilkka Ahtiainen,

pomo suuri ”surkeana”:

 

Konsa taannoin kertoilimme,

Tapiolan tantereista,

koululaisista kivoista,

uutinen oli sekava,

anti varsin vaillinainen.

 

Pahaksenne älkää panko,

opiksi otamme tästä!

 

Pakko on todeta siksi:

Eri tyyli on tyttärillä,

poikasilla pohjoisilla,

Tapiolan tantereilla,

kuin on tyyli muiden maiden,

Mogadishun ääriäijäin.

 

28. joulukuuta 2009

 

Kauppias kovin typerä

 

Jo on kohta konkurssissa,

kauppias kovin etevä,

joka ostaa tuottehensa,

kolikolla kahden euron,

mutta saapi myydessänsä,

yhden vaivaisen takaisin,

yhden euron ainokaisen.

 

Kuka onkaan kummallinen,

tämä kauppias typerä?

Kukas muu kuin surku-Suomi,

viinakauppias väkevä!

 

29. joulukuuta 2009

 

Läskiksi meni kapina

 

Viherkansa äsken koitti,

ennen joulua yritti,

voimalla sekä väellä,

tehdä turhiksi sikalat,

lihan syönnin syntiseksi,

tukenansa, turvanansa,

etelän median eukot,

äijät aivan äkkiväärät,

sopul'lauma sangen sankka.

 

Vaan kuinka kävikään kurjan,

sopul'lauman seuraavaisen?

 

Läskiksi meni kapina,

sianihraksi inahti,

kävi kuin jo selkosilla,

Savukosken seutuvilla,

läskisen kapinan kanssa.

 

Oli pakko lehteen panna,

Hesarinkin riimitellä,

”suulla” sievän Minna Pölkin,

jotta kaupaksi kävivät,

joulukinkut jättimäiset,

ihan tahtiin entisehen,

jopa entistä paremmin:

 

Kinkut kaikki on pakattu,

ostoskasseihin omittu,

”eioota” on pakko myydä,

tyhjää tässä tarjoella!

 

 

Valittakoon viisahasti

 

Kahden lautasen kisassa,

toimi Matti mainiosti,

pääsi äijä pälkähästä,

jatkuvasta väittelystä,

kurillansa konsa keksi,

jotta tarpeeton on toinen,

kultalautanen korea.

Yksi riittävä hänelle,

paikka ainoa oleva,

paikka pääministerimme.

Nyt kun Matti luopumassa,

johtopaikasta paraasta,

tulevasta tässä vihje:

Valittakoon viisahasti,

sijallensa sankariksi,

Mäki Jäättehen jykevä!

 

Siksi et' on hauska nähdä,

ilme Tarjan tunkevaisen,

konsa armas Annelimme,

ajallansa asteleepi,

ihan yksin ylvähästi,

päättäjänä päällimmäisnä,

kohti Brysselin konetta.

Raja onneksi on meillä

 

Ähkyi äijä onnellisna,

luontoäijä äänekkäästi:

Raja onneksi on meillä,

itäinen raja ilona,

raja pitkä paikallansa,

kanalintujen varalta,

kannalta kotopetojen.

 

Luontoäijä äänekkäästi,

kehdannut ei kailotella,

jotta immeiset ihanat,

puolla toisella pulassa,

ovat aina ja iäti,

konsa ”annettu” alue,

rajaseutu rauhoitettu,

paras on takapajula.

 

 

30. joulukuuta 2009

 

Logiikka punaisen naisen

 

Julma-Jutta Urpilainen,

vaati taannoin välttämättä,

eroa jo ehdotonta,

Matti Vanhasen varalta,

koska hallitus hatara,

kera vaalisotkujensa,

rahasiirtojen salaisten,

toimintakyvyn kadotti.

 

Konsa päätti Vanhas-Matti,

eron ottaa ehdottoman,

Julma-Jutta Urpilainen,

käänsi kelkkansa kumohon,

väitti vallan ”taitavasti”:

Nytpä hallitus hatara,

toimintakyvyn kadotti!

 

 

31. joulukuuta 2009

 

Luomuleima mullin mallin

 

Viherperhe valtavasti,

kantaa huolta huomisesta,

ostele ei tarpeetonta,

kuluta ei kuljeskele,

pilaa ilmaa yhtenänsä,

taloa rannalle rakenna,

vettä Suomen saastuttele.

 

 

Mökillensä konsa kulku,

omalle ololle hinku,

korven keskelle kutina,

auto naapurin apuna,

maastoauto malliltansa.

 

Luomu on usein eväänä,

kala kaupasta otettu,

liha aina laihanlaista,

tehty soijasta, pavuista.

 

 

Kissanruokana Kitekat,

luomumallina mukamas,

konsa kissasta on hiiri,

luomuruoka runsahinen,

kurjempaa kuin purkkiin pantu,

liha-annos autuainen.

Palanneeko Piiru-Eero?

 

Äsken galluppi kyseli,

kumpi kahdesta parempi,

pätevämpi päättäjistä,

punaisista johtajista,

Piiru-Eero Heinäluoma,

vaiko Jutta-urputtaja.

 

Jutalle karun totuuden,

paljasti kysely kylmä:

Piiru-Eero ilman muuta,

parempi on piirun verran,

jopa puolet jo parempi,

sekä mielestä omien,

että kansan keskuudessa.

 

Saapa nähdä ottaneeko,

Piiru-Eero näyttävästi,

johtotuolinsa takaisin,

punapallinsa pahaisen,

vahingonilolla vallan,

mureheksi Putki-Paavon!

 

Sitä kannattaa kysyä,

tinakauhalta anella,

vaihtuessa Uuden Vuoden!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti