Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Armon vuonna kolmekaksi
- käytiin Mäntsälän kapina;
kuuluisa Lapuaan liike
- aikoi kaataa hallituksen,
mutta onneksi (jokaisen)
- läskiksi meni kapina!
Armon vuonna kaksineljä
Keto-Huovinen, kokoomus,
kävi, kanssa änkyröiden,
- pienen Mäntsälän kapinan;
tarkoitus oli sakilla
tyhjää, vastaan äänestäen,
kaataa hallitus ja Rydman,
mutta onneksi (jokaisen)
- läskiksi meni tämäkin!
Jokaisella puolueella,
aviisilla ja sakilla
- sekä tietysti Ylellä,
on alati, tarpeen tullen,
- asianosaaja ”oiva”,
jolta joukoista jokainen
saa tukea, vahvistusta
- kiistellylle kannallensa,
jonka jälkeen voi sen oitis
totuutena toitotella
- koko kansan kuultavaksi!
Voi tuota Ohisaloa,
- Mikkosta ja kumppaneita,
entisiä äänekkäitä,
- vihreitä ministereitä!
Nyt on huuto hirvittävä,
konsa hallitus, mukamas,
kaataa kaikki vanhat metsät,
”kusettaa” jokaista meistä
- ”suojelemispäätöksillä,
vaikka itse ”tyttösinä”,
- vallankahva-aikanansa,
eivät saaneet aikaiseksi
kunnon suojelutekoja
- edes Mykkäsen mitassa!
Tässä äsken, aamusella,
kännyllä älyttömällä,
kaksi filmiä kuvasin;
”Cherwoodin sateiset varjot”,
”Keravan sumuinen silta”,
kakkoseksi jäivät oitis
ohjaajat tosi etevät
- J Demy ja M LeRoyn!
Automaatti on minulle
- aliupseeri, tomaatti!
Sisarukset Alli, Anssi
- liittokunta, allianssi!
Eduskunnan istunnossa
tässä päivänä eräänä,
- pyhä sakki, ryhmittymä,
liittokunta, allianssi,
- patriarkaatti ja blokki
vihervassaridemari,
- keskusta ent. maalaisliitto
oli mallina monille
- kilteille ja kiukkuisille,
kuinka toista voi ivata,
- edistää vihapuhetta!
Yhdessä ja yksitellen
- sakista liki jokainen
kilpaili tosi rajusti,
- kera viereisen toverin,
ken voi ilkeimmin puhua,
pilkata, ivata oivin
- persujen ministeriä!
Suloiset juhannusjussit
Keravalla karkeloivat
riemuisasti, riehakkaasti,
- heti aivan aamusella!
Mikä mahtaa tahti olla
konsa kohta iltasella
syttyvät kokot tuliset,
- koittaa aika rakkauden!
Inha ilmastopaneeli,
tuomaristo, lautakunta,
- raati ja ylijumala
aina haukkuu hallitusta,
- hirsipuuhun sen vetäisi,
ja heti, oitis sen perästä
- veisi mestauslavalle,
mutta siitä huolimatta,
- vähääkään välittämättä,
hallitus ja sen keralla
- koko Suomen kansakunta
nauttii kauniista kesästä,
- luonnosta ja toisistansa!
Sanokaa, olen sanonut;
Ennallistamisasetus
on taas Suomelle menestys,
- ilman ässää ensimmäistä!
Tänään, nyt, tätä nykyä
kuusitoista lienee meitä,
- Keravan lähettiläitä!
Kun me harvat ja valitut,
- tavalliset pulliaiset,
kohta, tällä tietämällä,
lain emme joukosta erotu,
- ulkomuodolta, asulta,
minä Koo Keravalainen
kangasmerkin suunnittelin,
tehtaalta sen mä tilasin,
- rahoilla ikiomilla!
Pakko kuitenkin kysyä,
kelvanneeko se kenelle,
- somisteeksi paidan, lätsän!
Kansallispukukuvaani
äsken lainattiin luvatta
Kansallispuku-sivulle,
- nimeäni kertomatta!
Kuvassa oli, koreili,
yllänsä puku Keravan,
- itse kuulu Kirsi Rontu!
Mikä kunnia minulle!
Käynnissä on nähtävästi
jotain suurta, ihmeellistä,
- aiemmin näkemätöntä,
kun on teeveetarjonnassa,
- päivät pitkät pääksytysten
jälki-, ennakkostudio
- tyttärineen, poikinensa,
ja joskus välissä siinä
- jossakin joku kisailu!
Pakko tyhmän on kysyä,
- liekö Suomi pärjäämässä,
likimain nyt voittamassa,
- jotain suurta, ihmeellistä...
Dekadia neljä sitten
Kari Suuri Suomalainen
oivasti pilakuvasi,
että kiltti Suomi-neito
salaa käänteli takaisin
itänaapurin tulijat,
Brezneviä pelkääväiset
- turvapaikkahaaveilijat!
Tänään, nyt, tätä nykyä
vihervassarodemari,
keskusta, ent. maalaisliitto
heidät kaikki toivottaisi
tervetulleiksi todella,
- Putinin lähettiläinä!
Onneksi ja autuudeksi
”kaljaa” saa nyt kaikkialta,
- kyläkaupasta, torilta!
Tunnelissa kuljin äsken,
onneksi ja autuudeksi
- umpi ei edessä ollut!
Kännissä mä kuljin äsken,
onneksi ja autuudeksi
- kaato ei edessä ollut!
Onneksi ja autuudeksi
selvisin kotiin elossa,
- vaimoni hakattavaksi!
Paikkana tarunomainen
Keravanjoki, sen silta,
aviopari vakuutti:
- Rakkaus ei konsaan ruostu!
Vakuudeksi varmimmaksi
lukon sai kyseinen silta!
Kului vuosia jokunen,
ruostetta sai rautalukko,
mutta rakkaus kukoisti,
- lapsia jo viisi, kuusi!
Alexander ja Oliver,
- isä, poika, Stubb-sukua,
toinen vänrikki, peräti,
- toinen ken-, ami-, korp- raali!
Kumpi heistä on isompi,
- sotaherra mahtavampi,
kumpi käskee, määrää toista,
- kumpi kuuluu alle vällyn!
Toinen on ylipomonen,
- Mannerheimin ”jälkeläinen”,
toinen on ”sukua” Stoolin,
- Kiven ”keksimä” kaveri!
Toinen johtaisi sodassa
- koko Suomen puolustusta,
toinen kenties joukkuetta
- Vilho Koskelan tavalla!
Toinen voisi, luultavasti,
- nousta Suomen Marsalkaksi,
toinen urho, rintamalla;
- luutnantiksi, kapteeniksi!
Mieti oitis mies ja nainen,
kumpi tästä kaksikosta,
Alexander vai Oliver,
- on nyt kumpi, kumpi kampi!
Yleisessä urheilussa
konsa päättyi Ee-äM-taisto,
- syytä mun on nyt levätä,
jotta kuukauden perästä
jaksan tarkkaan tuijotella
Olympoksen otteluita
- kaikki päivät, yöt ja illat!
Haittaa laisin ei minua,
vaikka miehet mittavaiset,
- suuri- ja isotuloiset
tässä taistojen välissä
pallon kimpussa kisaavat,
- sitä potkivat ”pirusti”!
Paha on vasurin paikka,
konsa kolme kärkimiestä
- Li A, Merja ynnä Jussi,
katoaa nyt kauas poies,
- kauas Brysselin pitoihin,
unohduksiin jäävät urhot,
- vaille valtaa Suomenmaassa!
Paha on vasurin paikka,
edessä kun on äkisti
- alue- ja kuntavaalit,
ja kun nyt, tätä nykyä
- perämies ja adjutantit
pullonkorkeista puhuvat,
vääntävät liki väkisin
direktiivejä, lakeja,
- kehnoja kuin käyrä kurkku!
Äsken kelpo kymmenikkö
Helena, Mika, Johannes,
Martin, Alviina ja Maaret,
Pia Marjaana från Kervo,
Jessi, Christoffer ja Merja
päästettiin takaovesta,
- asukiksi Arkadian!
Olkaa veljet ja sisaret
nöyrät, kiltit, kiitolliset,
- arvoiset tämän tekosen!
