Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Moni TeeVee-töllöttäjä,
jäisen kiekon katselija
ärisee tätä nykyä;
täysin tarpeeton ja turha
on minusta kolmen vartin
”Kiekkoilun kisastudio,
pelkkää pilkun viilausta,
aikamoista arvailua,
itsensä kehuskelua,
mitä se on myös minusta,
joka en ikinä katso
- edes itse otteluita!
Hesarissa herkutteli
- dinosauruskirjasimin;
”Hyvä Leijonat, ja Suomi”!
Kansan suosikkiradio
aikoi siivellä elellä,
- siivellä petoelukan,
kaiken ottaa kunniasta,
- voittoisasta ottelusta!
Vaan kuinka kävikään ”kurjan”,
saman lehdykän sivuilla
sporttitoimitus totesi;
Itävalta lampaat voitti
- sekunnilla viimeisellä,
nöyryytys oli osana
- Suomi-neidon sankareilla!
Pakko tyhmän on kysyä,
voiko mainonnan ajoitus
- enää olla surkeampi!
Aate, ismi peittää järjen,
(ääri)vassari jos on kyseessä
- myös sen jäljellä olevan!
(kääntäjänä karkeana
Kalevi Keravalainen)
Järki, arki ja unelmat,
Sitra, Sibbe, silkkiuikku,
Luonto, kulttuuri ja kasvu,
Ilo alkaa Järvenpäästä,
(ohi kohdalla Keravan),
Järvenpää liki, lähellä,
(ihan vieressä Keravan),
Haltioidu Järvenpäästä,
Järvenpäästä syytä päästä,
Ilo, itku Järvenpäästä,
Tule ja jää Järvenpäähän,
Paratiisi päässä järven!
Ällös huolestu Kerava
asukas keravalainen,
URF on vauhdissa kovassa,
- valmis, konsa koittaa aika,
aika päätetty, sovittu,
- heinäkuinen loppuhetki!
Miksi näin voi jo sanoa?
Siksi, että äsken, eilen,
- Kivisillan tietämillä,
tavattu on joukko tuima,
- komea, kypäräpäinen,
jossa työtä johtavia
oli paikalla isosti,
ahkerina, uutterina,
- kymmenen, jopa ylikin!
Keravaa kun äsken kiersin,
jotain hienoa havaitsin;
kaksi kelpo graffitia
- vieri vieressä koreili!
”Kerava on”, väitti toinen,
- koristi ”koti” taas toista!
Yhdistin mä tekstit oitis,
- Kalevaksi kelvot käänsin!
Teksti on tätä nykyä
minulle sopiva, oiva;
- ”Kerava on MUN kotiNI”
kuten myös monille muille,
joita on ”vähän” ylitse
- kolme kymmentä tuhatta!
Aika onko nyt kysyä,
saako ulkomaan mies, nainen,
- osoitella mieltä, puolta,
banderollein, ilman niitä,
saako yksi mies tai nainen,
tai jopa satatuhatta
ulkomaiden kansalaista,
virkavallan suojellessa,
- kaataa Suomen hallitusta!
Vastaa ensin, mieti sitten,
- vai päinvastoin se oliko!
Ulos sieltä saapastelin
paljasjalkakengissäni
- punaiset sukat jalassa!
tyhjä tynnyri kolisi,
rikki ikkuna räsähti,
meni voitto, ja menestys;
sankari tarunomainen
repi housunsa risaksi,
- vaippansa varaosiksi!
Euroviisumittelössä
”asiat osaava” raati,
- ”Hamas-mielinen” hyväkäs
vihatulle maalle antoi
pisteitä tosi nolosti,
- numeron munan näköisen!
Voi, huh, huh, mikä munaus!
Kansa kaikkitietäväinen
pelasti isänmaan, Suomen;
- ihan täydet kaksitoista!
Kolmekymmentä plus yksi
asukkia Arkadian
aikoo pettää äänestäjän,
- joka turjan valtaan päästi!
Kolmekymmentä plus yksi
pyrkii vallan vimmatusti
äärelle lihapatojen,
- hanhenmaksapalleroiden.
Brüsseliin, sen ruhtinaaksi,
- Euroopan elättilääksi!
Loppukommentti kipakka;
Pettäjän tie, miehen, naisen,
- tuskainen on tunnetusti!
Keravaa mä kiersin taasen,
ympäristöä havainnoin,
kännykällä tallentelin,
näkemääni ystäville,
kavereilleni, tutuille,
jopa tuntemattomille
- kehuin, haukuin ja ylistin!
Venäjän katalin juoni:
Suomi-neito, rakkaimpani,
kuule, kuuntele minua,
- sähköistä koko maa, oitis,
sähköistä mun pyynnöstäni
- toiminto joka ikinen;
lukot, autot, hammasharjat,
lämmitys veden, asunnon,
vakuudeksi varmimmaksi
- kuntoilusi ja älysi!
Konsa vuodessa, parissa,
- kaikki toimi sähköisesti,
käänsi kytkintä Venäjä,
- ystävä ylitse muiden;
siihen sammui saunalamppu,
hammasharja, ja kiharrin,
toiminto joka ikinen,
liikkunut ei lehti puussa,
maastossa sotakalusto,
- eikä sähköpotkulauta!
Siihen päättyi se tarina!
Suomi, Finland, voi sinua,
olet sä tätä nykyä
- kylmin kantri telluksella;
vouhotus heti lopeta,
painu metsiin, tee klapeja,
mottitalkoot taas aloita,
turvesuot äkin availe,
- ettet sä palellu, jäädy!
Kaksikko erinomainen,
- Petteri, ja Riikka Purra,
mahtava on taktikkona:
Gallupeista ei väliä
- valtakausien alussa,
kaikki kurjat uudistukset
järkevää on tehdä oitis,
- eikä vasta alla vaalin!
Turhaan nauttii Antti Lindtman
- prosenteista, yksiköistä,
koska gallup, tiettävästi,
- ikinä ei äänestele!
”siltarumpu” taikka kaksi,
- vähän ennen vaalivuotta,
tyytyväiseksi saa kansan,
korjaa siltä seisomalta
- pylväät, käyrät ja prosentit!
Kysyy tyhmä kummissansa,
mikä on tuo kuulu laitos
- A Santeri -instituutti,
joka aina on esillä,
kun YLE tai H Sanomat
jotain ei mukamas tiedä
- Venäjästä, veljestämme!
Viisas vastaa, suu hymyssä:
- Pravdan jatke, tie totuuden!
kaikkensa yrittää ylkä,
- satavuotissulho nuori,
jotta kaunis se olisi,
Tuusulaa ja Järvenpäätä
- edes pikkuisen parempi,
jotta juhlan kunniaksi
viikon, kaksi se olisi
sorein seutu Suomenmaassa,
- täydellisin Telluksella,
ympäristöltään ihanin
- universumin mitassa!
Kaksi Suomen puoluetta;
vihreät, pee-suomalaiset
kiistelee nyt kaksistansa,
kumpi kahdesta pahasta
pahemmassa on pulassa,
- kumman synnit synkempiä!
Kysyy kansa kummissansa
kahdelta poliitikolta,
- Tee Vornanen ja Tee Cronberg:
Kenen joukoissa sä seisot,
- isänmaasi vai Putinen,
kenen pyssyä sä kannat,
- edustajan vai poliisin!
Katsoo kansa kummissansa,
kuinka toinen sankareista
humalassa, kiukuissansa
- aseellansa ampui maahan,
toinen täysin järjissänsä
- jalkoihin isänmaan, Suomen!
Kumpi kahdesta pahasta...
Kaksi syytä suurenmoista!
Nuori keskustaporukka,
- puolueen alaosasto,
vaatii vallan vimmatusti
- isoja ilotaloja
syrjäseuduille, -kylille,
jotta riittäisi tytöille
- töitä myös kotisijoilla,
asutuksi jotta jäisi
- koko Suomi, syrjäseutu!
Kaksi syytä suurenmoista,
- toisessa taka-ajatus!
