kovapäistä,
järkijäistä,
poikoa
perin poloista,
tytärtä
iki-iloista,
kauan
sitten pinnisteli,
ylen
viisaaksi yritti.
Lautakunta
laittamaton,
-
herrat siellä Helsingissä,
tyhmyyttämme
ei tajunnut;
lakin
päähän sai jokainen,
-
lakin valkean jokainen!
Tässä
päivänä eräänä
Kuopio
kun kutsui meitä,
-
aivan ykskaks yllättäen,
minä
pieni pilperoinen
joukon
jatkeena jorisin,
runon
runnoa lupasin.
Pikaisesti,
äkkipäätä
tällaiseksi
sen tekaisin.
Josko
kelpaa ei sinulle,
ällös
suutu sä minulle,
-
tee itse hyvä, parempi!
Ahdin
anti Kallaveellä,
Puijon
tornin parvekkeella,
oli
antoisa ja oiva,
keskustelut
kelvolliset,
mitä
parhainta menoa.
Nyt
on kaikki onnellista,
kukkona
me tunkiolla,
kieumme
ja kaakatamme,
ylen
viisaita olemme.
Jälkeen
oivien urien
eläke
on ehta suuri,
(lapsen)lapset
autuus, onni.
Vuosi
yksi kun kulunut,
-
vuosi pitkä piinallinen,
Taaborilla
taas tapaamme!
Vuotta
kaksi kun kulunut,
ohjelmassa
on taas Oitti,
-
opinahjo oivallinen,
viidenkympin
vuosijuhla,
”remppajengin”
riemuvuosi,
ja
mikä kaikkein on parasta;
taasen
jatkuu taivaallinen
iltapuhteiden
purina,
-
ikäloppujen luritus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti