Manta apposen alaston!

Vuosikymmenten kulussa

Manta, siis Havis Amanda,

- Ville Vallgrenin tekele,

autuas, ihana impi,

neito villi ja viaton,

alastonna täysin, aivan,

- feministejä kiroten,

miehiä on viekoitellut,

tuhat katsetta kerännyt,

- miljoonalla kerrottuna!

Korona-ajan kulussa,

vappuaaton iltasella,

- elämässä ensi kerran,

Suomenmaan suloisin impi

kätki suositut sulonsa

- taakse tiuhan lankkuaidan!

Teekkari, tosi toveri,

- ystävä ylitse muiden,

pysy poissa rinnoiltani,

minuun ettei tauti tartu,

- kuoloksi ole Korona!

Kestät kyllä vuoden, kaksi,

kauempaa vain katsastella

sulojani suojattuja,

lantioitani leveitä,

- lakkia asettamatta!

Siihen teekkari totesi;

armaani, Havis Amanda,

Sua ilman on jokaisen,

normimiehen suomalaisen,

- puhumatta nyt minusta,

aivan täysin mahdotonta

olla päivää ainokaista,

- puhumatta nyt vapusta!

Alaston Havis Amanda

yskän ymmärsi, opasti;

hanki nosturi isohko,

jossa valmiina on oiva,

varma, vankka, pitkä puomi,

- aidan taakse yltäväinen!

Sitä pitkin sinnittele,

- vaikka kännissä olisit,

konttaa raukka rinnoilleni,

suukon saat sä poskellesi,

siis perille päästyäsi,

- sinnikkyydestä, sisusta!

Teki teekkari, toveri,

työtä juuri käskettyä,

pusun sai hän poskellensa,

vettä aivan rintaan asti

- altaaseen pudottuansa!

Oitis paikalla poliisi,

feministi ja rovasti,

- sisar valkea ja hento!

Torui yksi, toinen hoiti,

kolmas kiehui ja tärisi,

- neljäs saarnasi sopua!

Vilustui mies mittavainen,

- päätyi vuoteeseen vapuksi,

Korona on testaamatta

- Mantalta ja teekkarilta!