Itku, parku, painajainen!

Oli kinkku melkein syöty,

laatikot liki lopussa,

tarjolla Tapanin anti,

- yksi surkea silakka.

Ulos katsoin ikkunasta,

kaipasin rekikeliä,

maa musta minut masensi,

- lunta ei edes nimeksi.

Siinä sitten mä heräsin;

herkuin notkui ruokapöytä,

siitä ahmin tunnin, kaksi,

- olin mä lihava, läski!

Valjastin heti hevosen;

vaikka lunta riittävästi,

reki liikkunut ei laisin,

- olinhan lihava, läski!

Alkoi miehellä, minulla,

itku, parku, pitkä paasto,

jotta ehkä ensi vuonna

- Tapanin ajo sujuisi!