sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Voi surku, mua poloista!

Voi surku, mua poloista,
Kalevi Keravalaista;
jouluaaton iltasella
lapsineni, vaimoineni
joulupukkia odotin,
tunnin, kaksi, kenties kolme,
istuin ikkunan edessä,
ulos katsoin toiveikkaana,
istuin, istuin ja odotin,
- laisin turjake ei tullut!

Hirnui tallissa hevonen,
vailla kauraa, vailla vettä.
Kun ei pukkia näkynyt,
äkin tallia tavoitin,
kauraa, heinää sille heitin,
- vettä ämpäriin asetin.

Paluuni oli nopea,
- hiki otsalla norosi,
mutta, mutta murheekseni,
oli pukki ennättänyt
poiketa, jopa jaella,
lahjat runsaat, ruhtinaiset,
niitä katsoin kiitollisna,
mutta jälleen taasen kerran
- voi, voi suurta surkeutta,
näkemättä jäi minulta
Korvatunturin tulija,
puhumatta nyt poroista!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti