maanantai 26. joulukuuta 2016

Itku, parku, painajainen!

Oli kinkku melkein syöty,
laatikot liki lopussa,
tarjolla Tapanin anti,
- yksi surkea silakka.

Ulos katsoin ikkunasta,
kaipasin rekikeliä,
maa musta minut masensi,
- lunta ei edes nimeksi.

Siinä sitten mä heräsin;
herkuin notkui ruokapöytä,
siitä ahmin tunnin, kaksi,
- olin mä lihava, läski!

Valjastin heti hevosen;
vaikka lunta riittävästi,
reki liikkunut ei laisin,
- olinhan lihava, läski!

Alkoi miehellä, minulla,
itku, parku, pitkä paasto,
jotta ehkä ensi vuonna
- Tapanin ajo sujuisi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti