Tässä aamuna eräänä,
Suomi-Finland -aukiolla,
Kivisillan kinkamilla,
Keravan savikylässä
turvaliivinen mies, herra,
lammen patsasta ”ihaili”
- sillä silmin arvioitsi!
Minä mies liki mitätön
siitä vierelle pyrähdin,
- avasin suun, ja möläytin:
Miltä näytti, tuo ”tekele”!
Ihan kelpo, kohtalainen!
Hinta hurja, hirvittävä!
Hurja, muttei hirvittävä,
- olen mä tuo taiteilija!
Minä onneton punastuin,
mutta huh, huh, onnekseni,
- peitti kasvoni hämärä!
Vesa-Pekka, taiteilija,
kritiikistä oitis kiitti,
- ei lain moittinut, ei lyönyt!
Harvoin saan mä kasvotusten!
Kehuin mä metallityötä
- taitavaa ja harkittua;
oli kuutonen minulla
- siinä koulussa numero!
Massiivisena minusta
olisi teos sopinut
- lammikollensa paremmin!
Rahalla tosi isolla!
Ympäristöä, nykyistä,
kumpikaan ei suitsuttanut;
istutukset, nuo ihanat,
- lähiluonto, sai kehuja!
Erosimme, (kai) ystävinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti