Kaiken alku on kateus!

 

Tässä päivänä eräänä

- paratiisissa Keravan,

sen altaassa suurimmassa

- uiskenteli sorsaperhe,

äiti, yksinhuoltajana,

- kera pienten poikastensa!

Kaikki miehet, muut ja naiset

katselivat suu avoinna,

kuinka poikanen jokainen,

- kaikkein pieninkin sakista

pysyi pinnalla paremmin

- kuin he, uimamaistereina!

Kaikille kävi kateeksi,

lintulasten, poikasien,

- oivien vesipetojen,

ihmeellinen uimataito,

- liikkeet kauniit ja sulavat!

Oitis siinä tutkaillessa

- alkoikin kesäkapina;

Viekää nuo pois silmistämme,

viekää kauas katseiltamme,

- manalan takapihoille!

Aivan tuossa tuokiossa

- tuli paikalle poliisi,

palokunta, kirkkoherra,

sisar valkoinen ja hento

- kera keltaisen aviisin!

Katseilta kadehtivilta,

vietiin poikue suloinen,

- kyydissä viran ja vallan

ääriin maan, perä-Keravan,

tuli paikaksi peräti

- lampi Ollilan isännän!

Aina valpas Väinämöinen,

- Kalevi Keravalainen,

pesueen äkin yhytti,

hetken katseli, totesi;

näköjään räpyläjalka

- on jopa kovalla maalla

aina paljolti parempi

- terveellisempi, somempi

kuin on kaunis korkokenkä,

sähkökäyttöpotkulauta

- kademieli-ihmisellä!