Hiki otsalla norosi,
tönkkökoivin tallustelin,
- enää lain ei noussut polvi,
silmäkkeissä suon sekoilin,
- ympyröitä maastoon piirsin,
kaiken toivon pois jo heitin,
- rasti löydy ei ikinä!
Tämän tein mä kertaa kaksi!
Mutta kas, kas kummallakin
- kerralla kaduttavalla,
konsa pyyhin kyyneleeni,
rasti kätketty, salainen,
- oli alla silmieni!
Taasen saatoin mä sanoa;
- Minäkin oon suunnistaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti