Enkeleitä, onko heitä!

Enkeleitä, onko heitä,

- mustia ja valkoisia,

mietti vanha Väinämöinen

- kulussa Keravan aamun!

Lapsonen, kypäräpäinen,

polki hiljaa pyörällänsä

- jalkapyöräkäytävällä!

Vieressänsä, autotiellä,

ajoi kelpo kärryllänsä

- henkilö, mies taikka nainen,

joka kääntyi pyörätielle,

- eteen pienen polkijamme!

Lapsi jarrutti rajusti,

jarru kirskui kuuluvasti,

- nurin niskoin kurja kaatui!

Punaverta vuoti kämmen,

polvi puhki, kyynel kieri,

- pystyyn lain ei lapsi päässyt!

Henkilö, mies taikka nainen,

hieman käänsi katsettansa,

- jatkoi sitten kulkuansa!

Vaka vanha Väinämöinen,

- mustan lapsen ”auttamana”

pystyyn nosti lapsukaisen,

- itkuisen ja onnettoman!

Selviätkö kouluun asti,

missä voi opettajasi,

haavat tutkia ja pestä,

- sinut ohjata Sotelle!

Lyhyt on vain matka tästä,

- selviän, avusta kiitos!