Hyvin kauan, kauan sitten,

- näillä mailla, Pohjolassa,

kukoisti kuningaskunta,

- Tusby, Tuusula -niminen!

Tusbyn raukoilla rajoilla

- syrjässä, takapihalla,

uinui rauhaista eloa

- Kerava, kyläpahanen!

Vuosikymmenet useat

- vietti se, mukaan tarinan,

alla jään, lumisen hangen,

- kesäkuun juhannusjuhlat!

Sitten, vuonna kaksineljä,

- kuni vanhassa sadussa,

heräsi kyläpomonen

- kuni Ruusunen unesta!

Ärähti kyläpomonen;

- Nyt on velttous ohitse,

alkaa arkinen aherrus,

- itsenäisiä olemme!

Melkeinpä samalla siinä

- tapahtui ihana muutos;

suli jää, luminen hanki,

- vihersi kovin Kerava!

Kulussa työn, ahkeruuden,

- satavuotisen savotan,

sivistyi Kerava, Kervo,

- kohosi jo kaupungiksi!

Ihanaa oloa yksin

- kesti pitkään, kauan, kauan,

dekadeissa kymmenkunta,

- kunnes sitten, yllättäen…!

...Keksittiin Sote, sekava,

jossa Vantaa, vahvempana,

määrää ”mielivaltaisesti”

- koska sairastaa Kerava!

Tarinoitsija sanoisi;

- Pakoon sutta kun pyritte,

pahempi paha, siis karhu,

- vastaan änkesi äkisti!

Saapa nähdä sattumoisin,

- uinuuko Kerava, Kervo

taasen pitkään Ruusus-unta

- alla jään, lumisen hangen...!

...Mukaan toivon, järkisyiden,

- tuskin sentään, entislailla,

taasen, vuosikymmeniä,

- sataa vuotta, kumminkana!