Kesäleirimuistojani!

Viisikymmentäluvulla

oli onni ja ilo minulla,

- lyhytläntälapsosella,

usein päästä pois kotoa,

- kesäleirien iloihin!

Hausjärvi, kotipitäjä,

kantoi huolta lapsosista,

- etenkin kesäajalla;

rannalla isohkon järven

- oli oiva leiripaikka!

Partio, sen lippukunta,

Neljä-Hoo ja seurakunta

- ottivat tilat omaksi!

Neljä-Hoo ja seurakunta

hyväksyivät yhteisleirin;

- tytöt ja pojat samalla!

Toki eri teltoissa asunta!

Partio oli pojille!

Neljä-Hoo, sen yhteisleiri,

- todisti ihastumisen;

onnenpäivien perästä

- lähetin tytölle kortin!

Vastausta en mä saanut!

Seurakuntaseikkailusta

mieleen jäi minulle huuto,

- kalevaksi ei se käänny,

mutta tässä sen sanoja;

sini ja kivi, alusta,

- riku ja raku, lopusta!

Krooliuintikilpailuissa

oli aina palkintona

- katekismus, virsikirja!

Voitin silti mä kisoja!

Poikapartiomenossa

katajasta teimme kaikki,

- puukoilla ja linkkuveitsin,

kävelykepin käsiimme

- sormia satuttamatta!

Muille syntyi kunnon keppi,

- minulle vasenkätinen!

Leirin melkeinpä lopussa

johtaja hyvä, ovela,

- vapaaehtoista tivasi!

Ketään ei avuksi tullut,

minä ryhdistyin lopulta,

- kukaan muu ei hievahtanut!

Sama toistui kertaa kolme,

liikahti nyt jo jokainen;

- olin aina ensimmäinen!

Oli oiva palkkioni

- puolitäysi hillopurkki!

Telttakuntien kisailu

sisä- ulkosiisteydessä

toimi oppina hyvänä

- Intin, armeijan oloihin!

Kurjaa ei lie koskaan ollut

millään leireistä monista

- ei edes vesisateella!

Pyrin kerran vanhempana

- poikaleiriohjaajaksi,

mutta kun, se, huh, olikin

mittava, kesän pituinen,

- käymättä jäi se minulta!

Lomaa kaipasin minäkin,

mä uuras opiskelija,

- jälkeen pitkän talvikauden!