Ystävä, sotakaveri! (nimet muutettu, salattu)

Tässä päivänä eräänä,

- päivän pitkän kestäessä,

mieleeni mun muistui taasen,

että pitkään on jo ollut

- vaiti kurja Kasvokirja,

mitään raapusta ei Paavo,

- ystävä, sotakaveri!

Mietin hiljaa itsekseni,

- lieneekö mies ok, elossa!

Keräsin mä rohkeutta,

- kännykän otin käteeni;

oli ääni outo, vieras,

- mutta selkeä ja reipas!

Viime vuonna, joulukuussa,

sairastuin mä yllättäen,

- infarkti oli osani!

Vielä seison tolpillani,

- kävelen, en laisin juokse!

Kiitos kun minua muistit!

Muistin toisen ystäväni,

- Ilmarin, sotakaverin!

Kännykän otin käteeni;

onko tietoa sinulla

kelpo korsuystävästä,

- Paavosta, tilasta miehen!

En ole mitään mä kuullut,

- ei kai se vakavaa liene!

Voi, voi, kiitos, että kerroit!

Äkin soi älypuhelin:

- Mikä on numero Paavon,

minäkin heti haluan

piristystä tuottaa pientä

- ystävälle yhteiselle!

Kuinka jatkuu, koska, milloin,

tämä taannoinen tarina,

sitä ei nyt, toistaiseksi,

arvaa, aavista, tai tiedä,

monikaan, kovin usea,

varsinkaan minä, Olavi,

- minä kolmesta vähäisin!

Muut ovat kukaties, ehkä,

- urheilijasankareita!