Natoa Otan isosti!

Armon vuonna kaksikaksi,

konsa naapuri Venäjä

- Ukraina-sodan aloitti,

päätti Suomi, rohkeasti,

- turvallisuutensa vuoksi,

pyrkiä Naton osaksi,

jäseneksi jäätäväksi,

- tarmokkaaksi toimijaksi!

Tässä työssä, tehtävässä,

puolustusministerille,

- arvon Antti Kaikkoselle

kertyi hirmusti hikeä,

(onneksi ei sentään verta)

- yli yhden urhon, miehen!

Hanna, puoluetoveri,

apuun riensi raatajalle:

Olut tuokoon helpotusta,

- raskaan päiväsi menoihin!

Sopivasti, sattuvasti

löytyi tuotteeksi tutulle

- olutta Olaf Brewingin!

Tölkin muistaa, mies jokainen,

sanaleikistä somasta;

- ”Otan” ja ”Nato”-logosta!

Ajatteli arvon Antti:

Otanpa Nato-olutta,

vasta kun on reitti selvä,

- tulevaisuus turvattuna,

eikä koskaan Suomi-neito,

- maamme, yksin maailmassa!

Pitkään kesti taisto tuima;

vasta vuoden vaihduttua,

maaliskuussa kaksikolme,

vastarannan kiisket ”sorjat”,

Unkari ja Turkki, viimein,

- päästivät pulasta Antin!

Viime päivä maaliskuuta

oli tuo iloinen päivä,

- päivä onnen, tuoreen turvan:

Nyt otan minä olutta,

- Natoa Otan isosti,

koko tölkin taltioidun,

- riemuitsi väsynyt miesi!

Konsa tölkki tyhjennetty,

- kielellä makoisa tuntu,

tajusi mies, mieluisasti;

vielä ei ohitse ollut

- päiväys ”parasta ennen”!

Se kas onkin, ”sattumalta”,

tänään, päivänä mun, Suomen,

- eikä yhtään aikaisemmin!