Satakaksi suomalaista!

Voi Sua, veli-Venäjä,

- ystävä iän ikuinen;

Primorskin teit Koivistosta,

kun sen ensin ryöstit meiltä,

- veit, otit väkipakolla;

ja mikä jopa pahinta

vielä jälkeen kuolemankin

- kansaa kauppalan kuritat!

Satakaksi suomalaista,

- poikaa rakkainta, parasta,

surmaat vielä toisen kerran,

tosi julmalla tavalla;

- heidän hautansa häpäisemällä!

Voi Sua, veli-Venäjä,

- ystävä iän ikuinen;

Itsetuntosi lie heikko,

omatunto pystyyn kuollut,

- kaivettu kai kalmismaahan,

kun veit Suomen sankareilta

- nimilaatat, muistomerkit,

tuhosit ne maan tasalle,

tasoitit lopuksi kentän

- tovereille tonttimaaksi!

Koiviston pojat, ja miehet,

älkää olko murheissanne,

Suomi ei unohda teitä,

- isänmaa petä ikinä,

vielä koittaa uusi huomen,

- helmassa nykyisen Suomen!