(Jaakko) Lyyti(nen) skrivasi!

Konsa suuri suosikkini,

”herra Sunnuntai-Hesari”,

(Jaakko) Lyyti(nen), skrivasi

karmean tositarinan

- rajalta Itäisen Saksan,

piti mun ihan pakosta

- vääntää se Kalevalaksi!

Kuusikymmentäluvulla,

elokuussa, perjantaina

Helmut ja Peter parina

työnsä jättävät tylysti,

nuorten suuntana on muuri

urheasti kulkee juoksu,

- piikkilanka lain ei estä!

Vielä ei ohitse vaara,

pahin on edessä vasta:

kuolon kaistale kamala,

- ampuma-alaa isosti!

Tulta (selkään ja) munille,

- kuuluu karmiva komento!

Helmut kiipeää ylitse,

muuri ei pidätä häntä

- koittaa vihdoinkin vapaus!

Peter pääsee viereen muurin,

mutta ei ylitse, verta,

- todella paha osuma!

Hilfe, help, apua, oitis;

ei auta itä, ei länsi,

- arkajalkoja molemmat!

Peter ei enää valita,

- ano armoa, apua!

Iso upseeri idästä:

- Kantakaa pois kansalainen!

Savuverho suojanansa

- Dee-Dee-äRrä korjaa kurjan,

kanto tehdään käskettynä,

- väline ei kultatuoli!

Rohkein on valokuvaaja,

otos on tosi upea;

- rajavartijat ja ruumis!

Loppuun suuri suosikkini,

”herra Sunnuntai-Hesari”,

(Jaakko) Lyyti(nen), skrivasi:

Joka päivä Ukrainassa

viaton siviiliparka,

Peter, kohtaa kuolon kurjan,

- me vain vieressä virumme!