Venäläinen itkuvirsi alla arvon voitonpäivän!

Ystäviä ei minulla,

- ei ees yhtä ainoata,

yksikseni istuskelen

Kremlin muurien sisällä,

- pomminvarmoilla sijoilla;

miksi ryhdyin ruhtinaaksi,

- miksi tsaariksi halusin,

miksi miljardit keräsin,

palatseja tein, rakensin,

- veneitä vesille laskin!

Onnellisempi olisin,

- ilman kruunua, sotia;

eläkkeelle ehdittyä

Saulin kanssa soutelisin

- vanhan Viipurin vesillä,

Taka-Töölön kallioilla

Tarjan kanssa katselisin

- taivaan tähtiä ja kuuta!

Nyt on mun, sota-ajalla,

pakko pitkään jaaritella

kera Valkoisen Venäjän,

- kanssa Pohjoisen Korean,

kera Kiinan keskustella

- Mustan Afrikan suruista!

Zelenskyi, sua kadehdin;

kaikkialla maailmassa

- kavereita on sinulla,

ylen määrin ystäviä

- koko Telluksen alalla!

Eikö vaihdeta osia;

maksan mieluusti sinulle

- ruplia välirahaksi!