Tampere, Elokapina!

Mirellan kotipitäjä,

Tampere, sen seurakunta,

- yhtymä ylitse muiden,

aikoi vielä aivan äsken

- keralla Elokapinan,

kokoontua ääreen arkun,

jonne ihminen jokainen,

voisi laskea käpynsä,

- käpynsä lahon ja kuivan,

(ei sentään keravalaista)

muistoksi uhanalaisen,

- sukupuuttokasvikunnan!

Puinen arkku, täyttyneenä,

piti kirkkoon kannettaman;

surusaaton seuraamana

- jätettämän alttarille,

ilmastosurun ajaksi,

- pitimiksi pitkän messun!

Oitis konsa ”arvon” aatos

saarnastuolista sikisi,

- kiiri melkein kaikkialle,

nousi kirkossa kapina,

(Kalevankankaan veroinen)

kaatui siltä istumalta

- nurin niskoin aatos, arkku!

Jäljelle jäi pelkkä messu!