Reissumiehestä, repusta!

Minä mies liki mitätön,

Kalevi Keravalainen,

- Väinämöiseksi nimetty,

tänään istun, ihmettelen,

mistä ihmeestä mokomat,

- herrat Kärki, Rautavaara,

osasivat aikanansa

tehdä laulun liikuttavan,

joka käy kuin silmään nyrkki

- Mirella Marin -menossa!

Aiheen varmaan arvasitkin,

kyse on nyt laulelmasta

- reissumiehestä, repusta!

Piirun verran väännettynä,

Kalevaksi käännettynä,

- kuuluu laulu näin, likimain!

Kaulassansa kaunoisessa

- korunsa kalevalainen,

Mirella Marin, demari,

matkaa maita mantereita,

- Koronan sen salliessa,

pystyyn, vaakaan, pitkin, poikin,

- selässänsä uusi reppu,

jonka ”tuttava” tekaisi

huolella ja hintavasti,

- aidosta eläinnahasta!

Reissunaiselle on reppu

varmaan varsin vanha tuttu,

mutta uskallan sanoa;

Voguessa harvoin nähty,

- selässä ministerien!

Vaatimaton varreltansa

oli ennen kantajansa,

nyt on laulun matkaajalla

ryntäät, ryhti, pääosassa;

vaihtunut myös vallan myötä

- sarkahousut leggingseihin!

Korona kun on kulussa,

painaa naista velka, huoli,

- nahkareppu kaksin verroin!

Nahkareppu kestää haukut;

paran on se puolustaja,

jopa joskus syyttäjänsä,

mutta vailla kieroutta,

- poliittista ohjausta!

Tyhmä saattaisi kysyä,

mitä reppu tuo sisälsi,

- ostettaessa omasi,

kun se päätyi pääomaksi,

- peliksi poliittiseksi,

euroilla ikiomilla

nähtäväksi kaiken kansan,

Telluksen kehuttavaksi,

malliksi joka ikisen

- köyhän, rikkaan, raavaan naisen!

Mutta se on toinen juttu!