Venäjä isovihainen!

Tuhatseitsemänsataaluvulla,

- armon vuonna kaksiyksi,

päättyi vihdoinkin, lopulta,

taisto raaka, ja kamala,

- sota hirmuinen ja julma,

jolloin naapuri itäinen,

- Venäjä isovihainen,

raiskasi, kidutti, tappoi,

- alalla nykyisen Suomen,

vuoden kahdeksan ajalla,

tuhansia ihmisiä

laisin tuskaa tuntematta,

- säälimättä naista, lasta!

Uudenkaupungin ”sopimus”,

siis rauha, ja sen julistus,

päätti pitkään, toistaiseksi,

naapurin ”pahat tekoset”,

joista saanut ei puhua,

- Urho Kekkosen ajalla!

Tuskin tietää siitä vielä,

- Suomen pieni koululainen,

joka oppinsa on saanut

ajalla presidenttien

- Mauno, Martti, Tarja, Sauli!

Unohtuisi jottei aika,

aika kauhein, hirvittävin,

- historiassa maan, Suomen,

herra Heikki Aittokoski,

Hesarissa meille kertoi

kaiken siitä tietämänsä,

kuulemansa, oppimansa,

- totuutta lain kaihtamatta!

Raaka kalmukki, kasakka,

- paha vanha vainolainen,

saattoi surmata surutta

pitäjän koko väestön,

- puhumatta nyt kylistä!

Raaka kalmukki, kasakka,

täysin tuskaa tuntematta

lasten äitejä kidutti

- silmäin alla pienokaisten,

itketti isiä lasten

- lapsia kiduttamalla!

Kuului silloin Suomenmaassa

huuto, itku ja valitus,

konsa urhea kasakka,

paha, vanha vainolainen,

pienet vauvat ryösti, raastoi

- rinnoilta imettävien,

konsa kuuluisa sotilas,

- korpraali Ivan Carela,

poltti hengiltä monia,

- kymmenittäin ihmisiä,

konsa ruoskittiin rumasti,

- ilkosen alastomana,

Puustin Marjatta verille,

konsa vielä sen perästä

naiselta sokaistiin silmät

- tulikuumalla talilla!

Kuului silloin Suomenmaassa

huuto, itku ja valitus,

konsa vietiin miehet, naiset,

orjiksi maa- ja myös seksi-,

kauas Pietarin pitoihin,

- jopa Persian toreille!

Eikä tässä vielä kaikki:

Tilanteessa tässä josko

käytetään nykysanoja,

kyseessä on kansanmurha,

jonka käski muuan tsaari,

- se Suuri, lisänimeltä!

Jälkikirjoitus kipakka:

Tarinassa ”Koivu, tähti”

To-pe-li-us, urho, miesi,

- sivusi vähän totuutta:

Venäjälle viedyt lapset,

pienen pienet tyttö, poika

muistissa vain koivu, tähti

kirmasivat päin kotia,

pääsivät lopulta, viimein,

- onnellisesti perille!

Jälkikirjoitus kipakka 2:

Eikö aika jo olisi,

- ystäviä kun olemme,

tuomita sotarikokset,

joita ”aikojen alussa”,

- Tuhatseitsemänsataaluvulla,

teki vanha vainolainen,

ovathan jo tuomittuina,

”sotasyylliset”, nuo miehet,

- Ryti, Rangell, Väinö Tanner!