Viinahöyrysyytöksiä!

Kaukana on leikki tästä,

- tarinastani tylystä;

totta tuskin toinen puoli,

- totuutta ei kestä toinen!

Valtakunnan pääjuristi,

- syyttäjä, viranomainen,

tutkaili vihapuhetta,

(jota lain ei määritelty,

pykälillä pystyyn pantu),

kapakassa konsa kuuli,

että kerran kauan sitten,

- joskus aikojen alussa,

Kalevi Keravalainen,

- Väinämöiseksi nimetty,

kovin kirjoitti, kirosi

rivillä, jopa parilla,

koko kansan hallituksen,

hirmuisen hyväntekijän,

- turvetuotannon tuhosta!

Valtakunnan pääjuristi,

- syyttäjä, viranomainen,

käräjille kutsui kurjan

- eteen pöydän leivättömän!

Kalevi Keravalainen,

- Väinämöiseksi nimetty,

esiin kaivoi kainalosta

kirjan oudon, kummallisen,

luki siitä riimejänsä,

luki laisin lausumatta

runon, kaksi, kolme, neljä,

- jopa seitsemän tuhatta!

Kysyi tuomari lopulta,

- kuulijoiden nuokkuessa,

vieläkö sä kurja aiot

loputkin lukea meille,

- viimeiset, ne viisitoista,

miksi kiusaat katsojia,

- lehdistöä, tuomareita!

Kalevi Keravalainen,

- Väinämöiseksi nimetty,

lausui, lausahti, hymähti;

tärkeä on tieto teille,

kokonaisuus kullan väärtti,

eikä vainen lause yksi,

- irti kirjasta repäisty!

Konsa kiinni kannet kirjan,

valamiehistö herännyt,

tuli turjan tuomioksi,

- tuon ketkun keravalaisen:

Käsiraudat oitis irti,

vapaana sä kulje taasen

jalan käyden taikka juosten,

- Sammatista Uhtualle!

Syyttäjä sanon sinulle;

ällös pienestä pahastu,

tartu toimeen sitten vasta,

kun sä tunnet kirjan tekstin,

- kokonaan, ei vain osaksi!

Kapakat sä kaukaa kierrä,

- vaikka raitis mies oletkin,

ällös usko oikopäätä

juoruja, pahaa puhetta,

- viinahöyrysyytöksiä!