Kaukana on leikki tästä,
- tarinastani tylystä;
totta tuskin toinen puoli,
- totuutta ei kestä toinen!
Tässä jos totuuden siemen,
Hesaria kiitän siitä,
- Ismon annista iloitsen!
Paavo, suuri suomalainen,
- sankari omahyväinen,
(kyse lain ei Lipposesta,
- puhumatta Väyrysestä),
kirjan itsestä tekaisi,
hullutteli Huuhkajista,
- politiikan kiemuroista!
Kalevaksi käännettynä,
- paranneltuna hitusen,
oli kirjalla nimenä,
- Kestää kai se melkein kaiken!
Stadionin mä remontoin,
moderniksi sen rakensin,
- politikoin kuntoon kurjan!
Rahaa säästin, ja kulutin,
tuhlasin tuhottomasti,
- yli kaiken ymmärryksen!
Ee-äM-taiston tuoksinassa,
- karsintakisan kulussa,
voittoon Huuhkajat viritin,
katsomostani opastin,
- palkitsin kisalipulla,
kun ei valmennuspomosta,
- Mixusta, mihinkään ollut!
Takaan voimalla vasurin;
aikana elinikäni
Huuhkajat, tuo pöllö parhain,
voittaa loppuottelussa,
- ÄM-äM-taiston tuoksinassa,
stadin, mun stadionilla
- rakkaan veljensä Venäjän!
Minä itse, meikäläinen,
- tsaarina vasuri-Suomen,
pytyn parhaalle ojennan!
Molemmilla korvillani
kuuntelen Palefacea,
- Maammelaulun räppäämistä!
Taiston jälkimainingeissa
lailla Paavoista somimman,
Pesusienen, mä imaisen,
otan reilusti olutta!
Jälkikirjoitus kipakka;
Jos ei jostain kumman syystä
kunniaa minulle suoda,
Ladan potkin littanaksi,
- siihen kiukkuni sijoitan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti