Kaksitoista pitkää vuotta!

Kaksitoista pitkää vuotta,

- pitkää kuin on nälkävuosi,

kesti Väinön ponnistelu,

- Kalevan-mitan kisailu;

runon päivässä rykäisin,

- joskus joutava enemmin!

Selän taakse katsottuna

oli aika kieltämättä

- lyhempi minihametta!

Oli aika antoisampi

- kuni Ollin oppivuodet,

kansa-, keski-, oppikoulu,

- Helsingin yliopisto!

Politiikka tunki päälle;

tuttavikseni tulivat

Manut, Urkit ja Mirellat,

,kaikenkarvakommunistit,

- porsaat pahnanpohjimmaiset!

Joskus pilkahti esille

pienen pieni onnenhetki,

- ikuinen ilosanoma!

Lohdutussana lopuksi,

sinulle, joka et päässyt,

- aiheeksi, koko runoksi;

kyllin et esillä ollut

et hyvässä, et pahassa,

ehkä syytä sun olisi

Mirellasta ottaa oppi,

- parantaa ”pahat” tapasi!