Paavo, puolueen pelastus?

Jälkeen pitkän harharetken,

- Tähden seitsemän sekoilun,

kansalaispuoluepoika,

keskustan kovin kaveri,

presidentti viittä vaille,

Paavo Väyrynen, pyhimys,

- palasi isien maille!

Keskustan nykykuningas,

Annika Saarikko, ripitti,

opetti, isän kädellä,

remmillä ja luunapeilla

Paavo Suurta, suurenmoista,

ojenteli tyttörukka,

vanhaa miestä, konkaria;

olet tietty tervetullut,

mutta muista, Paavoseni,

vaikka vanhempi oletkin,

minua ja meitä muita

- kokeneempi, kuuluisampi,

samat säännöt on sinulla,

kuin on rahvaalla, väellä,

käyttäydy kuin kunnon miesi,

- minä, aikuisten tavalla!

Näyttelijälahjoinensa,

- nöyränä kuin pikkupoika,

Paavo istui itkeskellen,

kuunteli mukamas naista;

ryhtyi siltä seisomalta

- täynnä intoa isoa,

puolueen pelastajaksi,

- Suomen suosta nostajaksi!

Paha saattaisi sanoa;

- tai tuhoksi, turmioksi!

Mitäpä sinä sanoisit,

- sinä, Eukko Ennustaja!