Jääkäri Halonen, Atte!

Kalevalan kankahilla,

”Sotaisen kylän” lumilla,

- jäillä Jääkäriprikaatin,

lailla Lieto Lemminkäisen

piti hirvi hiihdettämän,

”paha karhu” kaadettaman;

edessä oli pojilla,

- Pohjolan tositytöillä,

vuorokauden kestäväinen,

- Jääkärin jämerä marssi!

Lumesta kun jättipuute,

jääkäri Halonen, Atte,

- alikessu arvoltansa,

lylyn, kalhun nurkkaan heitti,

- marssikengät jalkaan saattoi,

korpraalin sai rinnallensa,

- Ruokasen Sinin, sivulle!

Nuoteilla Sibeliuksen,

Heikki Nurmion sanoilla,

”kun painuivat päät maan, kansan,

- me jääkärit jaksoimme, menimme”,

astui jalka, taittui taival,

- kauemmas kuin koskaan ennen!

Kilometrien kulussa

veri Kiimingin ja Oulun

- ei lain, varmasti, vapissut,

jääkäri Halonen, Atte,

- alikessu arvoltansa,

kera rynnäkkökiväärin,

tiedusteli taipaletta

- peninkulmaa kaksitoista;

ja, mukaan arvojärjestyksen,

- korpraali vähän vähemmän!

Josko Nurmio eläisi,

- vielä täällä vaikuttaisi,

saattaisi hän suoltaa suusta:

Te urhot, Sini ja Atte,

teidän kanssanne, keralla,

marssi jatkuu ääriin mannun,

- elää jääkäriperinne!