Äsken reilu rautakoura,
mies iso, perusdemari,
minua tovin kovisti;
oletko sinä lukenut
Trendi et Lilyn, Voguen,
näitkö niissä neitokaista,
joka muistutti kovasti
puheenjohtajaa punaista,
- meidän Sannaa, valtanaista!
Kuvaa oivaa, kelvollista,
kovin on photoshopattu,
paljon pantu pakkelia,
puuteria, ynnä muuta,
- ihan liiaksi minusta!
Tuntuu toisaalta minusta,
että nainen, tuo typerä,
heitti pois hepenet hienot,
poisti päältä päiväpaidan,
paitulin ja rintaliivit,
- jotta miestä miellyttäisi!
Korunsa kalevalainen
mieleen oitis tuo minulle,
että pyntätty typykkä
on kuin Louhi Pohjolasta,
paha akka, Sammon surma,
kumoaja, kaatokarju
- hyvinvointivaltiomme!
Hieno huulipakkelointi,
pieni häivähdys punaista,
- viite tuo demarilasta,
mieleen tuo punakapinan;
liekö sittenkin kyseessä,
- Mirella Marin, demari!
Mutta, huh, huh, varmaan muistat,
että ehtoisa demari,
ken, ei vaatteilla koreile,
- naamaan pynttää pakkelia,
maata paidatta rakenna,
- puhumatta boksereista,
eikä heilasta hameetta
kanssa arvon äänestäjän,
vaikka vallassa olisi,
- päässyt pääministeriksi!
Muuten armas ystäväni,
mieti vielä mielessäsi,
- keskustelumme lopuksi,
liekö tuo Marin, typykkä,
kovin kaunis kasvoiltansa
- kun ei ainakaan minusta!
Kaunishan on tuo olento,
- kovin nätti kasvoiltansa,
mutta en nyt tiedä häntä,
konsa puuttuuhan häneltä,
tärkein kaikkein tärkeimmistä,
- miehinen demarityyli,
sitä puuttuu pärstästänsä,
ilmeestä, jopa asusta,
- ja kas, sen mukana kaikki!
Jälkikirjoitus kipakka:
Lopun lausuin mieli maassa,
- vanhaa miestä matkimalla,
kun lain ollut ei minusta
ottajaksi silmän mustan,
- toitottajaksi totuuden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti