Äidit vain, nuo toivossa väkevät!

 Lauri Viita, viisas miesi,

kauan sitten, näillä mailla,

rustaili runoja, väänsi;

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät, heille

annettu on voima, valta…!

Pois on onneksi nyt valta,

konsa arvon nainen, äiti,

nykyäiti, suomalainen,

itkee vallan vimmatusti,

josko poika, se lihava,

hiukan laihtuu armeijassa,

- vaikka on se vain hyväksi!

Huoleta ei äitykäistä

vaikka keskiarvopoika

kehno on nyt Cooperissa;

kävelyksi vaihtuu juoksu,

- heti testien alussa,

vaikka poikaa voi sanoa

jopa läskimoosekseksi,

- josko ilkeä olisi!