Keravan Setä Samuli!

Tässä nyt ihan aluksi,

pyydän anteeksi sinulta,

- lukijalta ainoalta,

tätä surkeaa runoa,

- puolenpäivän purkausta!

Totta tässä toinen puoli,

toinen syntyi ja sikisi

- puupäästä ikiomasta!

Runon rohkenin repäistä,

jopa vielä julkituoda,

Suomi kun ei lie Venäjä,

- Samuli isovihainen!

Keravan Setä Samuli,

Isolan tilan isäntä,

kas, kas, vielä toistaiseksi,

- kruunaamaton kunkku, tsaari,

tässä päivänä eräänä

- tuomana Itellan, Postin,

sai jotain salaperäistä,

- kirjeen oudon, kummallisen!

Luki alla yllättäen

Mirella Marin, demari,

- Kesärannan keisarinna!

Samuli tuo sankarimme,

mietti viisaan päänsä puhki;

toverina sainko kutsun,

vaiko lehtikeisarina,

- ylimpänä ystävänä,

oliko Apu avuksi,

vaiko vankat ansioni

- paikallisena pomona!

Rokan söi mies rohkeasti,

limusiinin sai, varasi,

Kesärannan kinkamille

- körötteli kuin kuningas!

Aivan ykskaks yllättäen

oli paikalla myös muita,

- politiikan pohtijoita,

kavereita kelpoisia,

toimittajatorveloita,

naistenlehtileipojia,

- Eevan, Annan ja Voguen!

Hiljaisena hieno miesi,

- Keravan Setä Samuli,

kuunteli kun Sanna Suuri

tunnin, runsaat puolitoista,

puhui, puhkui ja pälätti.

- suolteli sirosanoja

Suomenmaan surutilasta

- paperiinsa katsomatta!

Murheisena mietti miesi;

Enpä tainnut taaskaan päästä

neuvottomain neuvojaksi

- ongelmien ratkojaksi;

taisin jäädä, toistaiseksi,

keravaiseksi kamuksi,

- pelkäksi Apu-pojaksi!

Kuvaa sainhan sentään kaksi

- kasvokirjakaunisteeksi,

eikä suuri, suurenmoinen,

kasvistäyteluomukakku

- pahaa tehnyt vatsalleni!