Viisastunut, tuskin vielä!

Arvon mister Peltokangas

ivasi ministereitä,

- pilkkasi pirullisesti,

sanonnalla mahtavalla,

ylevällä, ylhäisellä,

”persereikä”-termillänsä;

kuuli siitä kunniansa,

- saattoipa vähän hävetä!

Kauas taakse katsomalla

pakko tässä on todeta,

surkutella, murtaa suuta:

Voi sua, Ohisaloa,

kun sä kutsuit nuoruudessa

- kuusi vuotta aikaisemmin,

armon vuonna neljätoista,

maailmamme mahtavia,

Talous Forum -väkeä

”persereikärunkkareiksi”;

mallin oivan annoit silloin

Suomen suurille pojille,

- asukeille Arkadian!

Arvannut et silloin, ehkä,

että armon vuonna tiutiu

Forumissa vierailevat

- Sanna, Tuula, muuan Pekka!

Joku saattaisi kysyä,

piinata Ohisaloa,

jopa vastata samalla;

- viisastunut, tuskin vielä?

Katri-Annika -kisassa!

Katri-Annika -kisassa,

- johtotaiston tuoksinassa

tukka ehkä on kovilla,

- hiukset herkässä tytöillä,

kuin on ollut ja oleva

aina naisten ottelussa,

- keskinäisessä kisassa!

Hyvin jos käy ottelussa,

saattaa Suomi maahan saada

- uuden Urhon, Kekkosenkin!

Waltari, Kivi, Mirella!

Aleksis Kivi skrivasi:

Päivä vailla Sanna Suurta,

- Mirella Marin -fotoa,

on kuin kirkas poutapäivä

jälkeen myrskyn myllerryksen,

- päästä pitkän painajaisen!

Mika Waltari tokaisi:

Mirella tule takaisin,

- aviisien aukot täytä,

turvaa lehtien levikki,

ilo, autuus, onni, tieto,

- naisten ja politrukkien!

Oi aikoja, oi tapoja 2!

Susi-jengi suomalainen

pelaa juuri ottelua

persereikä peitettynä

- RadioCity-logolla!

Tässä taannoin muuan miesi

nimitti ministereitä

persereikä-ilmaisulla

- peittelemättä tekoa!

Huokaa Suomi surkeana:

- Oi aikoja, oi tapoja!

Miestä ei nimi pahenna!

Keravalla tulkaa kaikki,

- kaikki vihreät, vihannat,

maailman napa on täällä

”Keskus kestävän elämän”,

ihmiskunnan turvapaikka,

- pelastus perikadosta!

Tuukka Rask ja lippalakki!

Konsa kauan, kauan sitten

Esa ”melkein Rautavaara”

lippalakkia ylisti;

lauloi suuriruutuisesta,

jota päässänsä piteli,

- sijasta silintereiden,

oli suuri suosionsa,

- rahvas raukalla ilona!

Konsa päivänä eräänä,

kesken karmean kapinan,

- kiekkotaiston kestäessä

näkyi ruudussa isossa

Tuukka Rask ja lippalakki,

jossa suurella esillä

”Bostonin poliisi” -teksti,

suuttui oitis musta kansa,

- monen valkoisen muassa;

heti herra hirtettävä

lippalakki poltettava,

- mereen tuhka heitettävä!

Ursula von Urpilainen!

Kaksipäinen keisarinna,

komission pääpomonen,

Afrikan apuinehmo,

- Ursula von Urpilainen

Hesarissa helskytteli,

Vieraskännyllä valisti,

kehui, ylväästi ylisti,

Ee-Uu-johdon päätöksiä,

siitä kuinka kaataa kriisi

”

sitä kuinka nyt on oiva

velkaeuroilla eleä,

- lahjaruplilla remuta!

Tässä arvon aatoksia,

- Kalevaksi käännettynä:

Ennen täällä Euroopassa

heikko sortui taipaleelle,

- jätkä sen kun porskutteli,

nyt on kaikki täysin toisin,

- kohta rellestää jokainen!

Solidaarisuus on onni

meille itselle ja muille;

miljardin jos saa maa yksi,

- hyötyy siitä maa jokainen,

usko taikka ällös turja,

- myös lainaaja, lahjoittaja!

Ee-Uu-euroilla tuemme

hankkeita ja ihmisiä

- Hanko-Petsamo välillä;

Saksasta vähät väliä,

puhumatta äänekkäistä

- Ranskasta, italiasta!

Vihreys on pääasia

pahat pantava verolle,

- digi, muovi, (turve), hiili!

Lopuksi kysymys, tyhmä,

- jonka Ursula esitti:

Kuinka matkailun kävisi,

- kuinka Lappi kurjistuisi,

jos ei Euroopan inehmo,

köyhänä, varattomana

- konsaan Suomeen matkustaisi!

Vastaus on varma tässä:

- Tosi kurjasti kävisi!

Siksi meidän, suomalaisten,

kaikkivoivan kansakunnan,

syytä on, liki pakosta,

matkamarkat lahjoitella

euroihmisen iloksi,

- tänne saapujan tuloksi!

Oi aikoja, oi tapoja!

Polvistu Isän edessä,

- kunniaksi Lordin, Herran,

kansallislipun edessä

- asennossa seiso aina!

Mutta, armias, jos yksi!

Äsken täällä Telluksella,

surmansa sai suuri määrä,

- ihan miljardimitassa,

eläimiä kaiken sortin;

kameleita, kenguruita,

kirppuja, luteita, täitä,

eikä kenkään Suomenmaasta

apuun rynnännyt, ravannut,

- lentänyt yksityiskoneella!

Mutta, armias, jos yksi,

susi, valkoposkihanhi,

perhonen tai rotta, raakku,

tähtäimessä on kiväärin,

- ritsan tai puhallusputken,

oitis on jo komppania,

prikaati, divisioona,

- kelpo kettutyttökuoro,

vaatimassa varta vasten

- miestä mestauslavalle!

Ken on urho ensimmäinen!

Ken on urho ensimmäinen,

joka rohkenee runonsa,

kalevaisen kaunokaisen,

rujon taikka tyylitellyn

tänne suoltaa ja sysätä

- alle silmäin ”puolen Suomen”!

Aleksanterinkadulla!

Aleksanterinkadulla

katkennut on kaupan siima,

- kauppa käy nyt vain netissä!

Alex kelpo kolmastoista

hylkää kohta lippulaivan

- antaa sen äkin upota!

Stockmann on nyt meidänstocka,

jotta rahvas kelpuuttaisi

- putiikin ikiomaksi!

Poliittinen kielenkäyttö!

Poliittinen kielenkäyttö

Suomessa on ”suurenmoista”,

kovaa, kurjaa, karkeata;

- ”Pahaa” on pahoinpitely!

Vaka Vanhanen, Sipilä!

Vaka Vanhanen, Sipilä,

keskustan kovat kaverit,

- pojat parhaassa iässä,

eivät ehdolle asetu,

enää änkeä mäelle,

- Arkadia-kukkulalle!

Kalevi Keravalainen,

- politiikan pöllö poika

voisi kylmästi kysyä:

Liekö puolue pulassa

- jo nyt, vaiko vasta kohta!

Eno paatista putosi!

Nyt on aika auvo, uusi,

kaikki vanha on pahasta,

- sukupuoli surkeata!

Nyt ovat mies, ja myös nainen,

ihmisiä, henkilöitä,

- sukupuolta vailla, ilman!

Enää ei kesällä Jaakko

kylmiä kiviä heitä,

- eno paatista putoa!

Nyt saavat enot ja Jaakot

sanonnat nuo viisaat, vanhat,

- piiskaa ja satikutia!

Eno-Jaakko, miesten miesi,

ihmiseksi on sutaistu,

- henkilöksi huononnettu!

Tämän päivän käännös tässä:

Heitti henkilö kiveksen,

- jotta järvi jäätä saisi!

Tässä toinen, surkeampi:

Suistui ihminen veneestä,

- kasteli kananmunansa!

Koistisen Elokapina!

Kaksikymmenvuotiaana

Ada Koistinen aloitti

- ankaran Elokapinan!

Hiekkalaatikko jäi taakse,

syy lie ollut lapsosella

- vitivihreä herätys!

Taakse jätti tyttörukka

urheilu-uran ”upean”,

- Jyväisen kylän kamalan!

Alkoi turja tyttösellä

suora toiminta, todella;

- maailman minä pelastan!

Koli, Ruunaa, luonto Lieksan!

Paras paikka Pohjolassa

Lieksa lienee ilman muuta,

ilman ainutta kehua,

- kehua omahyväistä!

Koli-kummun kainalossa

oiva olla on jokaisen,

pinta Pielisen parasta,

- mitä miesi voi kokea!

Ruunaa kruunaa sun olosi,

vastavirtaan uivat neidot,

neidot, oivat Neitikosken;

- tule, ponnista perässä!

Arvon nainen, neitokainen,

Patvi, Paateri kun käyty,

katso, josko jostain löydät

- Erä-Eeron, Koski-Jaakon!

Näytä miehille, pojille,

etteivät sua pelota,

erämaa, ei villi luonto,

- sudet, karhut, kosken kuohut!

Tyttö, poika, lapsukainen,

vetele isää kädestä,

isäsi parempaa puolta

- helmasta hameen hamua!

Selitä epäileville;

Pohjois-Karjala, sen Lieksa,

parasta on Pohjolassa,

- ehkä kenties maailmassa!

Ammu polvelta, toveri!

Polvistu, ota asento,

ammu polvelta, toveri,

- muuta musta valkeaksi!

Helsinki, älä valita!

Helsinki, älä valita,

ällös itke, suuta murra,

josko muutama, jokunen,

vieno valkoposkihanhi

kakkii puistot paikoitellen,

- Kehäkolmosen sisällä,

muista silloin mielessäsi

meitä muita, maalaisia,

joiden lampaat, pienet lapset,

- elävät susipelossa!

Puhdas urheilu, Venäjä!

Rusada, doping ja turma,

Kamajev, Sinev ja surma,

rakastan elämää, aina,

totuus paljoa ei paina,

verinäytteitä varalla

- Ganus johtajaparalla!

Puhdas urheilu, Venäjä,

- anteeksi, mitä sanoitte!

Voihan Sandarmoh, Venäjä!

Voihan Sandarmoh, Venäjä,

- surun, murheen muistopaikka,

onko maassa oikeutta,

syytönkö taas tuomittuna,

tuliko Stalin takaisin,

missä on demokratia,

- ei kai vaan, romukopassa!

Liirum-laarum -lausumia?

Oli mulle taisto tuima,

yritys ylitse muiden,

- vihoviime ponnisteeni,

kun minä läpi lukaisin

- itkien, hiki hatussa,

Keskarin pikakyselyn;

- Tollojen tukipaketti!

Parasta panivat siinä,

kantaa ottivat isosti,

- sekavasti ja somasti,

kansakuntamme valiot,

herrat Laxfors, Brother Christmas,

Äng-Hofman, Meri-Kukinta,

- Liivihenkilön keralla!

Poissa loistivat parina;

Antti, Mäntsälän kapina,

Antti Kaikkonen, isukki,

- ehkä kenties onneksensa!

Tarkoitus oli minulla

tiivistää sivun sanoma

kalevaiseksi runoksi,

lauseeksi tahi pariksi,

- per persoona, paikallinen!

Sorry vaan, totuus on tässä;

Liirum-laarum -lausumista

mitään ei minulle jäänyt,

tuskin paljoa enemmin

sinulle sikahyvälle,

tuskinpa edes isosti

- jälkipolvien iloksi!

Jorinaani jos et usko,

lukaise sivu lävitse

- vaikka kirjaston tiloissa!