Viisi tyhmää neitsykäistä!

Oli kerran kaukomailla,

- Raamatun esiajalla,

viisi tyhmää neitsykäistä,

- jotka raisusti elivät!

Koko kurja konkkaronkka

kaikille hyvää lupasi,

säästöt, ne tosi vähäiset,

varastot esi-isien,

- Salomonin ja Sipilän,

käytti vieraiden hyväksi,

pahain päivien varalle

- lain ei öljyä ominut!

Lama-aika koitti kerran,

yllätti koko porukan,

- viisi tyhmää neitsykäistä!

Viisain, vanhin viisikosta,

tajusi lopulta, viimein,

loppunut on lamppuöljy,

tapettu taloninehmot,

oma tuotanto ojassa,

huoltovarmuus hukassa,

- Kaikki on varassa Kiinan!

Pyytämättä, käskemättä

avuksi tuli Salomo,

lausui viisaita sanoja,

neuvoi tielle oikealle,

öljylähteiden arolle:

Pitää työtä sun tekemän,

ahkerasti, ankarasti,

ennen tyhmää tuhlaamista,

- runsasta rahanjakoa!

Nuorin, kaunein neitsykäinen

punasteli, mursi suuta;

kauas kaikkoa Salomo,

- pysy vanhus pilttuussasi,

haro partaa hartaudella,

- josko kasvaisi se vielä!