Sinua rakastan, ARMAS!

Oi, sä kulttuuri-inehmo,

Keravan eto eliitti,

- köyhä, keppikerjäläinen,

viidestoista helmikuuta,

tasan kello viisitoista

istu hiljaa tuolissasi

kourassa minipiletti,

joka sieppasi sinulta

markoissa liki satasen,

- euroissa vain viisitoista!

Konsa istut paikallasi,

kuulet kohta korvillasi

kuinka LAHJAkas Havansi

avaa arvon karnevaalin

”Sinua rakastan, ARMAS”!

Ensin pääsee irti Anssi,

joka lailla Joukahaisen

lausuu ilmastorunoja,

jotka riimitti Kalevi,

- Väinämöiseksi sanottu!

Ennen ilmastorunoja,

- pienoista pelottelua,

Juho Kusti, Tarja, Mauno

lyhyesti saavat vuoron

- vailla liikaa palvomista!

Juho Kusti sai omaksi

”akkaa” kaksi; Annan, Allin!

Siitä kasvoi suosionsa,

- Manu-ilmiö isoni!

Venäjä veli hänelle,

- ilona itäinen Saksa!

Oiva Olli Haapakangas,

- Yle ja Radio Suomi,

kovin tykkää Leskisestä,

Juice kai etunimeltä,

- lisää kertoo, suu, kitara!

Armas-lausuntaporukka

puhkuu innolla isolla

”Harmituksia, iloja”

räväköitä, riemukkaita,

paikallisten parhaimpia,

- ikäihmisten runoja!

Kultaisen iän iloa,

meininkiä ja menoa

Juha ohjasi, ojensi,

- joutsenlauluksi jalosti!

Jano, jos on vieraanasi,

- nälkä ärjynä ovella,

molemmista kantaa huolta

- OoPee-pankki oivallinen!

Kattaus on Marttain askar,

- kaunis kiitos siitä heille!

Juhlassa ja kaikkialla

terhakkaana tuottajana

- häärii MARJAisa Sinikka!

Paikka on mitä parahin,

keravainen koulu kelpo,

- koulu, Sompio-niminen!