Sisar valkoinen, kai hento!

Sisar valkoinen, kai hento,

kääräisi ylös hihansa;

palkkoja on nostettava

- meiltä varsin vaivaisilta,

vuoden kymmenen kulussa

tosi paljolti isommin

- per vuosi joka ikinen

kuni muilta murjaaneilta,

- herroilta ja työläisiltä!

Sisar valkoinen, kai hento,

väittää puolivillaisesti;

- jopa täysin tutkitusti,

että jos ei nouse liksat,

alan vaihto on edessä

- siskoilla tosi useilla,

meistä yksi kymmenestä

sitä miettii päivin, illoin,

- kaikki yötkin pääksytysten!

Sisar valkoinen, kai hento,

väittää varsin vimmatusti;

hoosiannaa huutaa sisko,

omatunto ja moraali,

töitä tehdä en mä ehdi,

- konsa kiire on kamala!

Sisar valkoinen, kai hento,

vaatii vallan vimmatusti;

äkin on meitä hoitajia

saatava satatuhatta

pienellä minirahalla,

palkalla tosi isolla,

- muuten selviä ei Suomi!

Sanoo siihen vastapuoli,

kauhea kapitalisti,

- lieneekö isomahainen;

jotta tuo edes osaksi

totta konsanaan olisi,

tarvitaan sinulta, multa,

veronmaksajilta, meiltä,

- rahaa miljardimitassa!

Joku tyhmähkö sanoisi;

lakko on ihan edessä,

- pitkä kuin on nälkävuosi,

vielä tyhmempi sanoisi,

sisar valkoinen, kai hento,

alaa vaihtaa aivan kohta,

ei halusta ikiomasta

vaan jopa ihan pakosta,

- lakko kun ei laisin auta!