Silmään sai tipan minulle!

Saska Kelpo Saarikoski

parasta pani kynällä,

Hesarissa helskytteli,

sydämellä suurimmalla

sunnuntaina selvitteli

- meidän ihmisten pahuutta,

puhui pitkään hukkuneista

Suomenlahden rantamilla,

Länsi- eli Itämerellä,

tuoreista tapahtumista

- kaukana Välimerellä!

Silmään sai tipan minulle!

Paeta moni yritti,

venäläistä ”veljeänsä”,

”sisartansa” saksalaista,

Svea-mamman helman alle,

veneellä mitättömällä,

- ruostuneella rakkineella;

meren helmaan vaipui heistä

- jopa yksi kymmenestä!

Silmään sai tipan minulle!

Saska Kelpo Saarikoski

parasta pani kynällä,

muisti vuotta neljäneljä

- Ihantalaa ja Talia,

jos ei siellä Suomi-poika

kovin oisi vastaan pannut,

- torjunut vihollismiestä,

oisi varmaan Pohjanlahti,

tuhat uhria ominut,

- kerrottuna kymmenellä!

Silmään sai tipan minulle!

Siitä mieleeni palasi

elokuinen puolipäivä,

sysimusta muistomerkki,

Tallinna, tuhat nimeä,

taikka joutuin laskemalla

kaksi kymmentä tuhatta;

kommunismin uhrijoukko,

- Virosta pakolla viety!

Silmään sai tipan minulle!

Muistin kuinka kurja kuljin

läpi mustan muistomerkin

- hitaasti, hiki hatussa;

keskellä ylämäkeä

kaukaa näin jotain punaista,

ruusun, muistolle jokaisen,

- viattoman lampaan, uhrin!

Valtoimenaan vieri virta,

- kyynelvirta poskipäillä!