Kaksi kultaista runoa

Oi sä Suomi, suoperäinen!

Oi sä Suomi, suoperäinen,

rakastan mä rantojasi,

ylistelen yltä, päältä

laaksoja ja kukkuloita,

- Hangon Petsamon välillä!

Isänmaani sä ihana,

- aina armas maani mamman,

vielä kerran sä kukistat

runtti-Ruotsin ja Venäjän,

häpeään et konsaan joudu,

- yleisessä urheilussa!

Käsipuoli Suomi-neito,

pienoiseksi pilkottuna,

- rampana ja raihnaisena

syttymään saat rakkauteni,

- heräämään mun miehuuteni!

Oi Suomi, pahankurinen!

Oi Suomi, pahankurinen,

- ilkeä kuin irvisaapas,

vallassa jos Otto-Wille,

- toveri veli-Venäjän,

sulaa kultaa saisit syödä,

- punakieltä polttamatta,

pyllyn saisit puhtoiseksi

- paperia käyttämättä,

kuulla saisit lakkaamatta

suuren Suurta Mahtavaista

- sijasta maan vuorettoman,

rantaa oisi yllin kyllin

- pohjoisessa ja idässä,

iloisia tyttösiä

tarjolla ois kaikkialla,

- eikä vain itärajalla,

tavoitella ei ois tarve

takaa harmaan taivonrannan

- jotain joskus saapuvaista!