Suomen presidentit kalevaksi / Kalevi Koskela 2019

Ståhlberg, Kaarlo Juho

1919-1925

1865-1952

Carl Johan

Suomussalmen suuri poika

Carl Johan sikisi, syntyi

- pojaksi apupapille.

Asuinpaikkoina olivat

Alavieska, Haapajärvi.

Pojan hiukan varttuessa

toimi Oulu tyylikkäästi

- kelvon koulukaupunkina.

Oli poika jatkuvasti

luokkansa paras, siis pinko,

Oulun kaunistus ja toivo;

- lopulta jopa lakimies.

Suuri ”nuori suomalainen”

johti vainen varpusia

- herrasmiesnä henkisenä .

Venäläistämisajalla

hänelle oli rakasta

- passiivinen vastarinta.

Itsenäistymismenossa

Koo Jii laisin ei tykännyt

että oisi Suomenmaassa,

- keisari tahi kuningas.

Perustuslakisakissa

- miesi varsin mittavainen

takoi valtion hyväksi,

- varsin mallikelpoiseksi.

Konsa koitti valtavaali,

voitti miesi Mannerheimin,

- sankarin ison, ja suuren.

Vankka Varsovan sopimus

kumoon kaatui karmeasti,

konsa oikea sivusta

Saksaa pelkäsi pirusti,

- vasen taas itäistä maata.

Jos ei miesi matkustellut

paljon valtion varoilla,

kyydin sai hän ilmaiseksi

- Joensuuhun vei Lapua.

Josko Urho aikanansa

valtaa käytti melkoisesti,

oli Koo Jii säästeliäs,

- varovainen, muttei arka.

Väinö Tanner aikanansa

muisteli Koon kohtaamista;

hän oli jalosukuinen,

- majesteetti kuin kuningas.

Konsa Pappa Aurinkoinen

Yy-Yy-Aata ehdotteli,

piti Ståhlbergin menemän

- Juho Kustin käskemänä

rajan taakse ratkomahan

- suhteita ”edullisia”.

Koo Jii pelkäsi pahinta,

että Suomi paineen alla

päätyisi ihan pakosta

satelliittivaltioksi,

- eikä matkalle ilennyt.

Kun oli aikomus valita

Jii Koo uudestaan isoksi,

- tasavallan pääpomoksi

poikkeavalla tavalla,

- nostatti Ko Jii metakan:

Jos ei kurja kansa Suomen

jaksa kuuden vuoden jaksoin

uutta johtajaa valita,

- turhaan on se itsenäinen!

Relander, Lauri Kristian
1925-1931
1883-1942
Lars Kristian

Lars Kristian, siis tuo Lauri,

- miesi maalaisliittolainen

syntyi Laatokan sijoilla,

- rannalla suruttomalla.

Nuori miesi mittavainen,

ylen oppinut inehmo,

- neidon kohtasi, rakastui,

haitannut ei herrasmiestä,

- taisi olla ansioksi,

oli neidolla isänä

- lihakauppias tukeva.

Myöhemmin tuo nainen, Signe,

oli tyylikäs, elegant,

- oiva seurapiirinainen!

Entä sitten nuori herra;

Agronom var hans far, pappa,

- ja mamma rovastin dotter.

Pääsi poika maisteriksi,

- vilahti filosofiksi

ja siinä ihan sivussa

- agroksi, isänsä lailla.

Kovin miestä kiinnostivat

kaniini, ja karjanlanta,

- syntyi siis opasta kaksi.

Poliitikko, kielimiesi,

- maalaisliiton mannekiini

pääsi herraksi isoksi,

Eduskunnan pääpomoksi,

ja liki siltä istumalta

kansakunnan kaapin päälle

- seuraajaksi Carl Johanin.

Kun ei Koo Jii matkustellut,

- edeltäjä ensiluokan

käynyt ulkovaltioissa,

tuli Larsin titteliksi

Reissu-Lasse melkein oitis

- viiden vierailun perästä;

Viro, Ruotsi, Norja, Tanska,

- Latvia pahin pakassa?

Miinaan lankesi mies, Lauri,

antoi sormensa pahalle,

nimitti ministeriksi

naisen kerran ensimmäisen,

- Sillanpään sysi sijalle!

Kiltti miesi linjatonna

moitteita sai jatkuvasti,

pahin syytös lienee ollut

kun hän juuri miettimättä

vihamiesnä kommunismin

tuki tuimaa vastapuolta,

- puristi Kosolan kättä.

Presidentin tehtävissä

Reissu-Lasse toivoi, vaati

yhteiskuntaansa sopua;

puolelta vasemman laidan

- pitoa demokratian,

oikeistolta ennen muuta

- tasavaltarakkautta,

kansalliselta väeltä

- pakkoruotsin paijaamista.

Svinhufvud, Pehr Evind

1931-1937

1861-1944

P. E. Svinhufvud

Pehr Evind, tuo Ukko-Pekka,

- Svinhufvud sukunimeltä,

sianpääksi suomennettu,

- syntynsä sai Sääksmäellä!

Miesi varsin mittavainen

nautti kansansuosiota,

kun hän varsin julmetusti

- autonomian ajalla

ajoi Suomen oikeutta

säilyttää omat lakinsa,

- pitää ne myös kunniassa.

Konsa koitti sortokausi,

- järjestyksessä jo toinen,

uppiniskainen inehmo

totellut ei käskijöitä,

niinpä ankara alue,

- Siperia, kutsui miestä.

Palelu oli ohitse,

vasta konsa kaatui tsaari,

- Lenin kiipi kukkulalle.

Urhoollinen Ukko-Pekka

saapui Suomeen sankarina,

sitten Heimolan talossa,

mies toi julki, siis julisti;

- nyt on Suomi itsenäinen!

Vierailulla Pietarissa

- Pekka kohtasi Leninin,

joka viimein, ja lopulta,

tunnusti anotun arvon,

- itsenäisyyden, (pakosta).

Jälkeen Suomen jatkotaiston

- nurin niskoin kääntyi maine,

mutta vuosien perästä

konsa kaatui kommunismi,

- sai Pehr maineensa takaisin.

Perästä punakapinan

Ukko-Pekka armahteli

punaisista suuren joukon,

- valkoisista aivan kaikki.

Vahva kun Lapuan liike,

oli linjana ukolla

kommunismin torjuminen,

sopu, rauha yhteiskunnan.

Ei miekalla, vaan sanalla,

Ukko-Pekka, uljas miesi,

kaatoi Mäntsälän kapinan,

mistä häntä paljon kiitti,

- Väinö Tanner, tuo demari.

Oli äijän ansiota

kera naapurin rakettu

”hyökkäämättömyyssopimus”

- jonka rikkoi, tiedät kyllä!

Viinat kieltävän paperin

- repi Suomi sentään itse!

Jatkotaiston tuoksinassa

suuri miesi suomalainen

tuki harteilla isoilla

- suuri Suomi aatoksia.

Vielä vanhuuden ajalla

ampujana Ukko-Pekka

- oli mestaruustasoa.

Ukkomiesnä Ukko-Pekka

teki Ellenin keralla

komeasti kuusi lasta;

Ilmo, Aino, Eino, Arne,

vielä Veikko ja Pehr Yngve.

Pehr Evind sai hautapaikan,

kotonansa Luumäellä,

- levon, ”Luisella mäellä”.

Kallio, Kyösti

1937-1940

1873-1940

Kyösti Kallio

Kyösti, Kustu, Kustaa, Gustaf,

- Kallio sukunimensä,

kävi pelkän keskikoulun.

Oli turhaa oppiarvo,

sillä varsin tunnetusti

Ylivieskan ja Nivalan

kelpo, kunnon kansanmiesi

- presidentiksi yleni.

Peltoviljelyn lisäksi

Kyösti kylvi siemeniä

- iloksi isänmaan, Suomen.

Kasvatteli kanssa Kaisan

kelvolliset kuusi lasta;

Vieno, Veikko, Kerttu, Kaino,

- vielä Katri ja Kalervo.

Kyösti kunnon maalaisena

jätti Nuoret Suomalaiset;

- Maalaisliiton sai sijalle.

Alla armaan naapurimme

pitänyt ei miesi laisin

- laittomista kutsunnoista.

Edellä punakapinan

esitteli Kustu, Gustaf

Eduskunnan istunnossa

- lain ”Nyt torpparit vapaaksi”,

joka saatiin voimaan vasta

- sisällissodan perästä.

Tiloissa Nivalan kirkon

Kyösti, taiston tauottua,

toivoi oivassa puheessa,

enää ettei maassa oisi

punaisia, valkoisia;

- suomalaisia, siis vainen!

Kuuluisa kuningasaate

lain ei miestä miellyttänyt,

- herkkua ei Hessen-prinssi.

Voimakas Lapuan liike

kutsui miestä johtajaksi,

houkutteli toimintaansa

diktaattoritittelillä,

- mistä mies lain ei pitänyt.

Kyöstin, Kustun vaalipiiri

oli hetken ongelmissa

pulaliikkeen paineen alla,

jonka huipuksi kohosi

- Nivalan konikapina.

Viimein, liki lopulta,

pääsi Kyösti pääpomoksi,

jolloin naapuri itäinen,

- toveri Mihail Kalinin

tahtoi sähkeellä sanoa

- oivat onnentoivotukset!

Vallan kahvaan päästyänsä,

presidenttinä, tuo Kustu,

- otti ohjat, ja nimitti

ensimmäisen suomalaisen

- punamultahallituksen.

Ennen talvitaisteluita

Kyösti Kallio kinusi

- pientä pohjoista tukea.

Tukea kun lain ei tullut,

Kallio tokaisi: Yksin!

Ohi konsa talvitaisto

lausui Kyösti katkerana:

Kuivukoon minun käteni,

jonka nyt on pakko panna

- valtakirjaan mun nimeni!

Oli loppu traagisempi:

Konsa terveys aleni,

- Ryti valtaan nousemassa,

kuoli Kallio äkisti

syliin suuren Mannerheimin,

taikka ehkä oikeammin

- herrain Paasonen ja Airo!.

Kallion kotipitäjä,

- Nivala, sai sankarinsa!

Ryti, Risto Heikki

1940-1944

1889-1956

Risto Heikki Ryti

Risto Heikki Huittisista

päässyt laisin ei esille

taannoin, kun Yle tylysti,

esitteli ehdokkaita,

jotta ”Suuret suomalaiset”

- järjestykseen voisi panna.

Oli kansa mieltä toista;

Rytin nosti ehdokkaaksi,

eikä laisin ihme, kumma,

nousi Risto kakkoseksi,

- edellään vain Mannerheimi.

Tila, jossa miesi syntyi,

oli kas, Ryti nimeltä,

isä Karl Evert s. Mauriala

oli maatilan ominut

- ansiosta naimakaupan.

Vartuttuaan Risto Heikki

kovasti luki lakia,

- jopa toimiston perusti.

Oli hällä onni saada

- onnettomuus myös samalla,

Kordelin asiakkaaksi,

Alfred kun oli varakas,

- kunnon kulttuuri-inehmo.

Risto kanssa Gerda-vaimon

oli tuttuuden takia

jopa tulla surmatuksi,

Kordelinin juhliessa

satavuotistaivaltansa,

siis sen ensi puoliskoa

- sekä viimeistä samalla!

Onneksi ei kelpo kuollut;

Suomi tarvitsi Rytiä

- vuoksi valvontaporukan,

itänaapuri-inehmon

syntipukiksi sodalle

- syylliseksi siis mukamas!

Elämänsä jatkuessa

- Ryti muurasi vapaasti,

pääsi pankinjohtajaksi,

- Suomen Pankin pääpomoksi.

Miestä lain ei miellyttänyt

kumpikaan sosialismi,

- kansallinen, ei itäinen.

Jatkotaiston kestäessä

Ryti laisin ei halunnut

- käydä Hitlerin hovissa.

Ykskaks aivan yllättäen

putkahti luo Mannerheimin,

Hitler, kaukaa Saksanmaalta

- ylipäällikön ”iloksi”!

Ryti juhli myös mukana,

ja totesi, ei tylysti;

Aatu yksityiselossa

- on hyvä ja herkkä miesi.

Armon vuonna neljäneljä

oli Saksa kieltämässä

aseviennin, ja apunsa,

kun se pelkäsi isosti,

että ykskaks yllättäen

entinen asetoveri,

- Suomi, irtoaa sodasta!

Apu jatkui konsa Risto,

- omissa nimissä, vainen,

lupasi vakuuttavasti

- estellä erillisrauhan.

Stukat, Kuhlmey, nyrkit, kauhut

pelastivat maan pahalta,

- ehdottomalta tuholta.

Sitten, ykskaks yllättäen,

Risto otti ja erosi,

jolloin yksityissopimus

sitonut ei hallitusta;

- välirauha koitti oitis.

Syytön mies sai tuomioksi

- kera urhojen useiden

kuritusta vankilassa,

kunnes kesken istumisen

Juho Kusti urheasti

- armahti Rytin, lopulta.

Rohkeutta vaati vielä

Risto Reippaan muistomerkki,

kun useat, suomalaiset,

- sitä voimin estelivät.

Omat koirat kenties, ehkä,

epuuta vähän katuivat,

kun tuli Ristosta, Rytistä,

- melkein Suurin suomalainen!

Mannerheim, Carl Gustaf Emil

1944-1946

1867--1951

Carl Gustaf Emil

ruotsalainen ei lie ollut,

soti puolesta Venäjän,

kovasti hän vastusteli,

pani hanttiin hirveästi

Otto Wille Kuusiselle,

Stalinin politrukeille,

ulkolaisille uruille,

- venäläiseksi ei tullut.

Ansioista maalle mamman

- oli suurin suomalainen!

Pikku, pikku poikasena,

- arvon aatelisinehmo

johti joukkoja edestä,

kaikki taistot tappelutti

- mielellänsä ja ilolla!

Myöhemmin Kadettikoulu

sujui hieman surkeammin,

- paikasta erotus, potkut!

Miesi varsin mittavainen

antanut lain ei periksi,

tunki upseerin uralle,

- kenraaliksi, marsalkaksi!

Sujui miehen ruotsi, ranska,

kieli veljemme Venäjän,

- suomenkieli surkeammin!

Etevänä upseerina

- Mannerheim, tuo Carl Gustaf,

taisteli hevosväessä

- konsa vastassa Japani.

Everstiksi ehtineenä,

- keisarin komentamana,

nousi miesi selkään ratsun,

Kiinaa kohti suunnan otti,

oli tarkoitus hänellä

- tutkimus eli vakoilu!

Seurasi ylennys toista,

kenraaliksi asti aivan,

- jopa Keisarin kamuksi!

Konsa syttyi Tellustaisto,

- ensimmäinen laatujansa,

Puolaan ”marski” vei prikaatin,

voiton kuulun kunniaksi,

- Pyhän Yrjön sai ”sapelin”!

Konsa suuri valtakunta,

Venäjä, meni sekaisin,

- bolseviikki pörhisteli,

kutsui miestä oitis Suomi,

- katkera punakapina!

Valkeana kenraalina

ratsasti Mr Mannerheimi,

- edessä sotaisan joukon

pitkin Helsingin katuja,

piti mahtavan paraatin

kaupungissa, jonka mursi

- väki suoraan Saksanmaalta!

Jälkeen julman lopputaiston

johtaja ylen ylevä

presidentiksi ei (vielä) päässyt,

- valkea kun oli värinsä!

Jarrutuksen syy on tuttu,

- ”sosiaalinen” porukka!

Kaksikymmentäluvulla

valitsi Punainen Risti

puheenjohtajaksi miehen,

joka hieman aikaisemmin

- verta vuodatti isosti!

Lapsia myös muisti miesi,

- jopa säätiön perusti!

Kohta jälkeen hetken rauhan

pienen pientä Suomenmaata

- kutsui toinen Tellustaisto,

oli vastassa inehmo,

- ilkeä veli-Venäjä!

Varusteita vailla Suomi,

- yllänsä vain valkovaate,

aseet mallia Cajander;

- nahkainen vyö ja kokardi,

lähti taistoon urheasti

- johdolla taas Mannerheimin!

Moni entinen punainen

toverilleen lausahteli,

juoksuhaudassa julisti;

iloitkaamme siitä että,

tuo, tuo lahtari kamala,

- nyt on meidän puolellamme!

Kesken pitkän jatkotaiston

kesäkuussa, neljäs päivä,

sotavuonna neljäkaksi

vieraan Saksasta sai Suomi;

itse Aatu, aikapoika,

Mannerheimille osoitti

- kunnioitusta isoa,

onnitteli pitkää miestä,

äijää, pitkästä iästä,

- kolmen ”piikin” mittaisesta!

Siinä melkein huomaamatta

sai mies Suomen marsalkaksi

- sota Suomeksi kun vaihtui!

Ja ihan samalla siinä

katu Heikiltä katosi,

tieksi karkasi katunsa,

jopa melkein viertotieksi,

- mistä nautti Mannerheimi!

Sodan jälkimainingeissa

presidentiksi mies nousi,

irrotti sodasta Suomen,

- päästi vanhasta pahasta!

Vapaaherra, vielä kuoltuansa,

jatkoi Suomen sankarina;

”yhtenäinen” kansakunta

päätti vuonna nollaneljä,

että ”marski Mannerheimi”

- suurin on taas suomalainen!

Murheen vuonna kaksitoista

”Koko kansamme radio”,

- YLE, itse itsensä nolasi,

kun se jostain ”kumman syystä”

marskin mustaksi väritti

- manalaan liki manasi!

Paasikivi, Juho Kusti

1946-1956

1870-1956

Juho Kusti

ponnisti poliittisesti,

- Urkkia jos uskominen,

linjalle Kalevan Urhon,

eikä niin kuin on asia

- Suomessa virallisesti!

Juho Kusti sai omaksi

”akkaa” kaksi; Annan, Allin,

neljä lasta suurenmoista,

Varman, Annikin, Juhanin,

- Wellamon, Kalevalasta!

Seteli tuhannen markan

oli ehta ensimmäinen,

missä mies, ihan elävä,

Juho Kusti, katsasteli,

- Suomen, maailman menoa!

Köyhä kun ei aivan ollut,

opiskeli miesi paljon;

- kirjoja, Venäjän kieltä,

lisäksi luki lakia,

- ponnisteli tohtoriksi!

Bobrikovin ansiosta

pääsi miesi pääpomoksi;

oli virkansa nimenä

- ”Valtakunnan konttoristi”!

Eduskunnan istunnoissa

hoiti miesi mittavainen

- kieltolait ja pankkipulmat.

Päätyi kenties syystä siitä

Kansallis-Osake-Pankin

- johtoon, ja sen pääpomoksi!

Haaveena kuningaskunta,

- monarkiaa mieli miesi,

mutta konsa kaatui Saksa,

tuli ykskaks yllättäen

- suunnaksi demokratia!

Konsa Tartossa tekeillä

rauha täysin rikkumaton,

Juho Kusti arvaeli,

siitä tulleen liian oiva

- kannalta isänmaan, Suomen!

Hyvä se olikin, sillä,

silloin Suomi, toistaiseksi,

ulottui Rajajoelle,

- porteille ”pyhän Leninin”!

Oli miesi oikeassa,

sillä alla Talvitaiston

vaati naapuri isohko,

rajaa kauemmas pyhästä

- entisestä Pietarista!

Juho Kusti kai olisi

- rajaa hieman rustaellut,

mutta Erkon tiukka tahto

sitä sallinut ei laisin,

niinpä miesi pilkkaellen

Talvitaistomme nimesi

- oitis Eljaksen sodaksi!

Jatkotaiston jälkeen taasen

kehnosti kävi inehmon,

välitetyt rauhanehdot

- Juho Kustin aikaansaannos

eivät kelvanneet kenelle;

sota jatkui vielä hetken,

- verisenä, syksyyn saakka!

Miesi linjansa valitsi

kuudentena joulukuuta

- armon vuonna neljäneljä;

Epäluulo poistettava,

ystävyys äkin tilalle,

sopu, luottamus ikuinen

- perusta on naapuruuden!

Vanha kun oli Carl Gustaf,

Juho Kusti maata johti,

joutui kärsimään kovasti,

konsa vanha vainoojamme

vaati syyttömät tilille,

”sotakonnat” tuomiolle,

asekätkijät esille,

sitten loppujen lopuksi

- linnakundeiksi kuristi!

Oli silti onni myötä;

hirttonuoraa ei haluttu

- kuten maissa muutamissa!

Vanha kun oli Carl Gustaf,

virasta erosi miesi,

Juhon päästi johtajaksi

- kysymättä mieltä kansan!

Juho Kusti ei kovasti

kommunisteista pitänyt;

kesken Ystävyyspitojen

olemassa taisi olla

vaara, että ”vieras valta”,

- kotimainen kommunisti

vallan kaappaa Helsingissä

- kupeessa Koleralammen!

Silti ystävyys yleni,

- pitkäkestoksi peräti;

Lenin-merkki rintaan riensi,

sai hän Porkkalan takaisin;

minkä surmasi sapeli,

- kynä henkiin sen herätti!

Vielä viime hetkillänsä

- Juho Kusti, musta polle,

presidentiksi ”halusi”,

mutta varsin tunnetusti

saamatta jäi kolmas kerta;

- aika kypsyi Kekkoselle!

Juho Kusti, kumma kyllä,

- näköispatsasta jäi vaille;

kaksi kiiltävää kiveä,

aukio, Itä ja länsi,

- taitavat sen virkaa tehdä!

Niinpä kelpo Suomen kansa

- ehkä puolileikillänsä

kutsuu Alliksi, Juhoksi

- kuulua kiviparia!

Kansan suurilta riveiltä

unholaan lie täysin jäänyt

Juho Kustin puolisoista,

- ensimmäinen, armas Anna,

joka kaikki lapset laittoi

- iloksi ison isännän!

Kekkonen, Urho Kaleva

1956-1982

1900-1986

Urho Kaleva

- ikiaikojen ilomme,

lähti torpasta Lepikon,

paljasjalkapoikasena

- kohti saappaita isoja,

päätyi Suomen keisariksi,

- liki Tellus-valtiaaksi!

Konsa syntymäkodossa,

- torpassa ihan isossa,

oli piippu paikallansa,

piti tiilet poistettaman

- vanhasta valokuvasta,

jotta saatiin lähtökohta

matalaksi, alhaiseksi,

- nousu valtaan mahtavaksi!

Konsa köyhä ei kotinsa,

koulutielle pääsi poika;

nousi kansansa parista

- jätkäksi sivistyneeksi,

ennen pitkää kuuluisaksi,

- totiseksi tohtoriksi!

Punakapina kun koitti,

Sissirykmentin riveissä

yltyi Urho sankariksi,

pahimmillaan päätyi miesi

- Haminan teloittajaksi,

mitä muisteli pahalla

- myöhemmin jopa unissa!

Loikka kauas, korkealle,

jotta joskus onnistuisi,

hyppi Urho korkeutta,

kolmiloikkaa ja pituutta,

- ihan mestarin mitoille!

Tulevalla keisarilla

oli aatetta aluksi;

ryssäraivo, kielitaisto,

Itä-Karjalan kysymys,

- yhtenäinen kansakunta!

Armon vuonna kolmekuusi,

Eduskuntaan kulki tiensä,

alkoi miehen mittavaisen

- kullattu, kivinen polku,

jolle loppua ei tullut

- ennen kuolon kohtaamista!

Josko joskus ryssäraivo

oli Urholla esillä,

kääntyi takki talvisäässä

armon vuonna neljäneljä

- myötäkarvaksi, vihasta!

Armon vuonna viisikuusi

täpärästi miesi voitti;

- kakkoseksi jäi Karl-August!

Alkoi kausi pitkän pitkä,

- vuosikymmenten viritys,

jolloin lastut lentelivät

kynästä Känän ja muiden

nimimerkkimerkkimiesten,

joista mainita on syytä;

- Veljenpoika, Pekka Peitsi!

Josko pakkaset pahoja,

- pahimpia niistä öiset,

hätiin riensi oitis Urho,

Siperiaan syöksyi miesi

- vaikka hellevaatteissansa!

Vuosikymmenten kulussa

- Kekkonen kun oli käsite,

presidentti aivan ainut,

jonka kansa konsaan muisti,

pääsi Urho ”kekkoseksi”

- vaaleilla tai ilman niitä!

Itäiselle naapurille

perään josko Urho Suuri,

- usein taikka sitten harvoin,

tuli hieman antaneeksi,

syntyi kauhea käsite;

- syytös suomettumisesta!

Kaikki vuodet, pitkät, synkät,

piti miesi aina yllä

ystävyyttä, yhteistyötä;

oli onni Suomenmaalla

ettei tarvittu apua,

- avunantoa kai hieman!

Kekkosen upein unelma,

Etyk, kirjainta vain neljä,

säilyi muistissa inehmon

läpi pitkän valtakauden

kuni kuuluisa lyhenne,

UuKooKoo, tavuja kolme,

- karkeloissa kansakunnan!

Oli Urho ylpeänä,

konsa Euroopan valiot,

- Ameriikan uljaat urhot;

Valery, Erich, Nicolae,

Josip, Aldo, Anker, Carlos,

Olof, Urho, Gustav, Tryggve,

Makarios ja Suleyman,

Gerald Ford ja Leonid Breznev

- nimensä panivat alle!

Siitä alkoi aikamoinen

kommunismin kaatokänni;

puhutaan alasajosta,

- Itä-Euroopan ilosta!

Vaikka Urho toisin luuli,

menestys tapahtumassa

onnea ei hälle tuonut;

saamatta jäi herrain herkku;

- Nobel kaukaa kiersi kurjan!

Onni muualla parempi;

ansaitsi mies mittavainen

- ihanpa ikiomaksi

kadunpätkän, suuren puiston,

vaihtui termi Saariselkä

mielessä liki jokaisen

- vähitellen UuKooKooksi!

Konsa kuoli Urho, viimein,

- hauraaksi jo taipuneena,

oli kaupungin kaduilla,

mahtimiestä saattamassa

- tungos mahtava ja suuri!

- Ja olinhan minäkin siellä!

Torppa vaiko Tamminiemi,

- vihoviimeinen asunto,

miehestä jäi muisteloksi,

- siinä vasta on kysymys!

Koivisto, Mauno Henrik

1982-1994

1923-2017

Mauno Henrik

kaukopartiokaveri,

sankea satamajätkä,

pankkiiri, jopa pohatta,

- eläessä jo legenda

meni Kekkosen edelle;

Suomen kansan suosiossa

- legendalle taipui myytti!

Turun kaupungin turuilla

isänsä Juho valisti

poikaa paljon uskonnossa,

- ehdottomuuden elossa!

Hymni-äiti hiljaa hiipui

- kymmenen kun Mauno vasta!

Kera rakkaan puolisonsa,

Mauno hankki ”assistentin”,

- joka Assin sai nimeksi!

Taimi Tellervon keralla,

Mauno Henrik kunnialla

- isänmaan parasta intti,

piti Suomen puhtoisena,

erossa eto Natosta,

- venäläisestä sedästä!

Talvitaiston tuoksinassa,

jatkotaistonsa alussa

Mauno-poika sammutteli

sitkeitä tulipaloja,

kunnes sitten vanhempana,

- komennossa Lauri Törnin

kaukana rajan takana

vihollista vastusteli

- kainalossa armas Emma!

Menossa verisen taiston

oli Kirja kunniassa,

- Raamattu lain ei ravassa;

kului Kirja kansistansa,

- paljon myös sisäsivuilta!

Sitten järjestösodassa,

- tois pual Suame Aurajokke,

Mauno taitonsa osoitti,

tutki, koukkasi, komensi,

rivit suoriksi ojensi,

piti kommarit kurissa,

- lakot taidolla lopetti!

”Rikkuri numero yksi”

Mauno Henrik Ensimmäinen

väitteli filosofiksi,

tunki turja tohtoriksi,

- satama-alan opeilla!

Turun Päivälehdykässä

Puumiehenä mies kynäili,

lailla Kekkosen skrivaili;

- taisi jäädä kakkoseksi!

Viisas kun oli inehmo,

opetti hän lapsosia,

- toimi kansankynttilänä!

Konsa sossu, siis demari,

äkin kahdeksi lakosi,

leskisläisiin liittyi Mauno,

enemmistön mies valitsi,

- viisaasti omansa otti!

Oisi miesi mittavainen

Elannosta leivän saanut,

mutta konsa tunnetusti

helpompi on Suomenmaassa

miljoonia mittaella,

- seteleillä kauppaa käydä,

valitsi hän Suomen Pankin,

missä pitkään piileskeli,

- kasvoi korkoa korolle,

josko joskus aukeaisi

tasavallan pääpomona

- kunnon paikka, kultatuoli!

Piti miehen ensin olla

hallituksen pääpomona,

- Kekkosen komentamana;

mutta kas, kas, kumma kyllä,

ensi kerran ei tehonnut

myllykirje miestenmiehen,

- Urho Kekkosen ukaasi!

Erota minä en aio,

Eduskunta ellei päätä,

- hallitukseni erosta!

Siitä kasvoi suosionsa,

kohti taivasta tavoitti,

- Manu-ilmiö isoni!

Siitä urkeni uransa,

kuninkaaksi kahden kauden,

hiljaiseksi päättäjäksi,

- vakaaksi kuin vanha tammi!

Viisaasti mies maata johti;

omaa valtaansa vähensi,

- sitä hieman kai katuen!

Yksi virhe saattoi olla

miehellä tosi isolla;

kelvannut ei keisarille

- Karjalan takaisin saanti,

vaikka varsin tunnetusti,

- Jeltsin sen liki lupasi!

Josko joskus mies vapaana,

- vailla virkamurheitansa,

tähti taistoi Tähtelässä,

maata käänsi ja hikoili,

- lentopalloa pelasi,

hääri herra hakkurina

- sikaria polttamatta,

vaikka toisin voisi luulla,

- päätellä, sakin nimestä!

Tiettävästi ei Venäjä,

- siis se ”mahtava ja suuri”,

laisin muistellut pahalla

Koiviston veritekoja,

- kaukana rajan takana,

eikä toista tempausta,

irtiottoa isoa

- pumaskasta pulleasta,

josta silmille sikisi

kirjainjoukko kummallinen;

- kaksi yytä, aata yksi!

Pakko parhaaksi lopuksi

kuulijalta on kysyä:

Kumpaa kahdesta pahasta,

- aitoa vai vara-Manua

muistaa Suomen töllökansa

- hauskempana, viisaampana!

Siinä vasta on kysymys,

- itse kunkin pohdinnaksi!

Ahtisaari, Martti Oiva Kalevi

1994-2000

1937-

Martti Oiva Kalevi,

sukujansa Ahtisaari,

alkujansa Aatunpoika

rauhaa runsaasti rakensi,

mutta sitten kumma kyllä

tunnustusta mies sai vasta,

konsa yltä poies heitti

helyt, käädyt ja mitalit,

kun oli lopullisesti

- presidenttiys ohitse!

Oivan, Tyynen lapsoseksi

miesi syntyi Viipurissa,

kasvoi kelpo Kuopiossa,

ylös siitä mies yleni

Oulussa opettajaksi,

- nousi kansankynttiläksi!

Nuorten miesten mittelöissä

miesi varsin mittavainen

koripalloa pelasi

lailla Suomen suuren Laurin,

- liki Markkasen tavalla!

Diplomaattikarkeloissa,

koko maailman turuilla,

suurena lähettiläänä

Martti kielillä puheli,

puhui Suomea, savoa;

vierasta ei konsaan ollut

englanti, ei ranska, saksa,

- eikä konsaan kurja ruotsi!

Suuren vaalin kynnyksellä

piti sitten, jälleen kerran,

ehdokkaaksi löydettämän

ehdokas tosi upea,

- nimenä ryvettymätön!

Nimi Martti mieleen johtui

Lasse ”Anders” Lehtiselle!

Toinen kelpoisa Kalevi,

- Sorsa siis sukunimeltä,

kaatui varsin katkerasti,

esivaaliehdokkaita

kun sai äänestää inehmo,

- vaikka ollut ei demari!

Niin mä mies, liki mitätön,

äänestin mukana muiden

Kalevin pois kiistelystä,

- autoin Martin ehdokkaaksi!

Toiset sitten taistelivat

kelpo kunnon sossukraatin

- edelle Elisabethin!

Sitten miesi mittavainen

valan vannoi ja vakuutti:

Ajan Suomeni parasta,

puolustan Naton tuella

- isänmaata, maata mamman!

Kiersi Martti mielellänsä

- presidentiksi kun pääsi,

muita maita, mantereita

sata kertaa, tai enemmän;

syy ei ollut tiettävästi

- kurjissa kotioloissa!

Ahtisaari matkusteli,

- enemmän kuin Reissu-Lasse,

jolle kertyi vierailuja

- viisi yhteensä, peräti,

sopii siksi titteliksi

matkaajalle melkoiselle

- Matka-Martti, mainiosti!

Viihtyi miesi myös kotona;

aktivisti Ahtisaari

kutsui koolle kaksi suurta:

Boris ja Bill yhteistuumin

sopivat Natosta silloin;

itään saa se laajentua,

- ovelle toverin tulla!

Konsa mister Ahtisaari

suolsi varsin suurin määrin

mitaleita sinne, tänne,

”suosi” metsäyhtiöitä,

nousi melkoinen meteli;

Luontoliitto, Heidi, Erkki,

- miehet viisaat ja vihaiset

punaisilla silmillänsä

katsoivat tosi karusti

presidentin ”tukkitöitä”,

joita hän teki, mukamas,

- ihmisoikeudet hyläten!

Mies, mi riitoja vihasi,

Nobelin sai palkkioksi

- rakkaastansa, rauhantyöstä!

Martin-päivän seutuvilla

on myös päivä Ahtisaaren,

- nimetty ikiomaksi!

Ikiomana hänellä

on myös oiva instituutti,

- jossa korjainta on kolme!

Maine arvon instituutin,

joutui kylläkin koville,

- ansiosta yhden miehen.

Martin päätä ei palele,

konsa hattuja komeita,

tohtoreille annettuja

- hyllyssänsä on useita!

Mistä muistamme me Martin;

liekö aina ilkeimmille

jäänyt mieleen syyttä suotta

- laastari, lakerikengät!

Halonen, Tarja Kaarina

2000-2012

1943-

Tarja Kaarina

Totta tässä toinen puoli,

toinen ei totuutta kestä,

- satua osa isompi?

Oli kauan, kauan sitten,

neljäkymmentäluvulla

kurjassa kivikylässä,

tosi ankea asunto,

tönö, kallionkolossa;

ahdasta oli asunta

kuni Hertta Kuusisella,

- hellahuone, hellaa vailla!

Sinne ahtaalle sijalle,

iskälle ja äitykälle

syntyi keskelle ”kapinan”,

jatkotaiston tuoksinassa

tyttö pieni, ja punainen;

- Tarja Kaarina Halonen!

Isä säikkyi likkalasta,

kohta kartalta katosi,

- kokonaan, ei vain osaksi!

Äijä uuden uutukainen,

kasvatuskamu, isukki,

oli entistä ehompi;

tytölle luki lakia;

luokalle saat jäädä kerran,

muuten koulusi lopetat

- takia rahapulamme!

Tarja totteli todella,

opin otti onneksensa;

- lakinaiseksi lipesi,

perintönä äijän, ämmän

punaisesta puolueesta

- ponnisti poliitikoksi!

Punatukkatyttösenä

Tarjaa onnisti monesti;

löysi miehen, löysi kaksi,

lapsia sai ainokaisen,

- kanssa ehta ensimmäisen!

Tarja Kaarinaa elämä,

koruton, kova, opetti,

teki viisaan tyttösestä;

nosti kakkoskoittamalla

- asukiksi Arkadian!

Vuosikymmenten kulussa

tuli kurjasta likasta,

ansiokkaasta akasta,

köyhän kansan suosikista

ministeri mittavainen,

- Itä-Euroopan inehmo!

Tavoitteeksi otti Tarja

päästä päivänä jonakin

jopa miesten määrääjäksi,

- armeijan ylipomoksi!

Niinpä päivänä eräänä

ryhtyi rouva keisariksi,

- Mäntyniemen mestariksi,

vaikka kielet kippuraiset,

eukkoset pahansisuiset

väittivät tosi vakaasti;

ajaa akka puolustuksen

likimain retuperälle,

Venäjä veli hänelle,

ilona itäinen Saksa,

- lännestä vähät väliä!

Silti siitä huolimatta

kansa kaunista rakasti,

toista kautta kannatteli,

napatanssin taitajansa,

Muumimammaksi sanotun

- taasen päästi pääpomoksi!

Häpesivät kaksikkona

kaksilahkeiset kaverit,

Esko, Sauli, silmät päästä,

kumpainenkin vuorollansa,

konsa heidät voitti nainen,

- vieläpä sosialisti!

Globaalisuus aatteenansa

kiersi Tarja sitkeästi

kultaisissa vaunuissansa,

- Meggi-kissa kainalossa,

muita maita, mantereita

veronmaksajain varoilla;

koska käskystä demarin

- veroja rakasti kansa!

Tässä maita muutamia,

missä Tarja tuuletteli

pölyt poies vaatteistansa,

jotka sai hän lahjaksensa

hirvittävässä hädässä,

sielunhoitoarmeijalta

- sopan, saippuan lisäksi!

Etelä-Korea, Kiina,

Palestiina, Portugali,

Brasilia, Saksa, Ranska,

Venäjä ja Yhdysvallat.

Ukraina, Nicaragua,

Egypti, Benin, Kanada,

Israel, Qatar, Kosovo,

Viro, Vietnam ja Japani.

Alankomaat, Australia,

Ruotsi, Tanska, Norja, Puola,

Turkki, Thaimaa, Tansania,

Serbia, Chile ja Tsekki.

Åland, Birkaland, Karelen,

Nyland, Lappland, Mongolia,

Kallio, Taka-Hikiä,

Härmä, Suomi ja Senegal!

Jos ei köyhällä koruja,

kultaa työväen tytöllä,

konsa pääsi keisariksi,

Perä-Pohjolan akaksi,

mitaleita kantoi Tarja

- kantoi herrojen helyjä,

konsa niitä kaikkialta

roppakaupalla ropisi,

- kilokaupalla kilisi!

Ulkomaisilta pomoilta

tuli aina tuomisiksi

ristejä ylen isoja,

raskaita kuin synti suuri,

– ketjuilla, tai ilman niitä!

Titteleitä sai hän paljon,

tässä niitä muutamia,

sieltä päästä parhaimmasta:

Stadin Friidu, Vuoden Eeva,

Globaali Ajattelija,

Nykytaiteen Ystäväinen,

Rauhanmiesi, Puistotantta,

Vuoden Ilmastoinehmo,

Sään ja Ilman Säätelijä,

- melkein Suurin Suomalainen!

Ritariksi ryhtyi Tarja,

tässä malliksi vain kuusi,

sieltä päästä parhaimmasta:

Elefantti, Valkokotka,

Suomen Leijona, Leopold,

- Haukka ja Pyhä Olavi!

Maassa kun ei sallittuna

kuninkaalle kultakruunu,

- takia demokratian,

ryhtyi Tarja tohtoriksi,

hankki hattuja sijalle!

Niitä kertyi kiertämällä

kaupunkeja ja kyliä;

Kazan, Uumaja ja Ewhan,

Turku, Tartto ja Budapest,

Peking ja Perä-Kylänen!

Kofi Atta Annan kerran

suostutteli Tarjaa taasen

koko maailman pomoksi,

- siis YyKoon yliakaksi!

Napakasti siihen nainen:

Ällös solvaa sä minua,

sovi homma ei minulle

minä lienen mielestäni

- feministi, enkä akka!

Sitä paitsi nyt on jouda,

Suomi vielä on sekaisin,

- jäljiltä tuon Ahtisaaren!

”Vanhuspäivien varalta”

Tarjalla on puolisona

Arajärven Pentti armas,

joka tutki tunnetusti,

selvitteli miehen lailla

elämässä pärjäämistä,

- keralla Kela-tukien!

Konsa Suomen sankarilta,

- etevimmältä akalta

joskus päättyy into, tarmo,

konsa kutsuu keinutuoli,

miettii Tarja mielessänsä,

onko Kallio kotini,

sopineeko Kultaranta

paremmin mun arvolleni,

onko Kordelin-perintö

”sossutantalle” sopiva!

Niinistö, Sauli Väinämö

1948-

2012-

Sauli Väinämö

Salon seudulta sikisi,

kansaa kahdesti edusti,

varoi valtion varoja

- kovin konsaan tuhlaamasta!

Miestä kaada ei tsunami,

vasemmiston valtahinku,

eikä lehdistön tylytys,

- Lauri Nurmen huulenheitto!

Kirjoihin jos uskomista

Sauli Suuri ensimmäinen

- varsin vaatimattomana,

hiljaisena herrasena

oli hiljaa vuotta viisi,

- ehkäpä jopa enemmän,

konsa kuoli Marja-Leena

- rakas vaimo, ensimmäinen.

Yksinäisyys kun paheni,

- kasvoi mittoihin isoihin,

Jennistä sai miesi vaimon,

- armaan, viisaan ja sorean!

Pari Suomen hullaannutti,

- Jenni kun odotti lasta!

Josko oisi jostain syystä

nimi lapsen oivallinen

tasan tarkkaan, täsmällensä

Kalevan mitan mukainen,

kuuluisi se suussa Suomen

- ”Veli Aaro Väinämö(inen)”!

Murheen vuonna nollakuusi

Tarjalle hävisi herra,

- mikä Saulia sapetti!

Tuli Tarja Kaarinasta

- presidentti ”työväkinen”,

konsa jatkui silloin vielä

- vastakkainolon viritys!

Armon vuonna kaksitoista

meni paljolti paremmin:

miesi varsin mittavainen

Haaviston Pekan kukisti,

- tyrmäsi tosi tylysti!

Päästä kuuden onnenvuoden

vaalin kierros ensimmäinen

heti, oitis tuotti hurman;

- oli parhain pahvi-Sauli!

Kun kesken oli remontti

Mariankadun talossa,

piti kerran juhlittaman

maalla, Tampere-talolla,

mikä harmitti monia,

kutsukortin konsa kerran

- jälkeen pitkän ponnistelun

sattui saamaan vihdoin viimein!

Joskus aikojen alussa,

lakia kun mies lukaisi,

sai hän kunnon koppalätsän,

nimismieheksi yleni,

pääsi vielä viskaaliksi,

- neuvokseksi asti aivan.

Vaikka tiemmä Väinämöllä

kuninkuus ei ollut haave,

tois pual Suame Aura-jokke,

- Arkadia-ehdokkaana,

kuninkaaksi pääsi Sauli,

- ääniä eniten haali!

Saman toisti hän stadissa,

- ei vain kerran, vaan siis kaksi!

Tarkka kun talouden markka

myös mäellä Arkadian,

ajoi Sauli kitsaanlainen

- puhemiehen pönttösestä

tiukasti kulukuria:

Esimerkki ollos itse,

palaneilla pennosilla

- muita josko sä kituutat,

Joku penni saattoi mennä

- valtion verorahoista,

kun itä ja lempo länsi;

- kaksikko Donald, Vladimir,

hetken maassa pähkäilivät,

mitä tehtävä olisi,

hyvin jotta Tellus voisi

- edes pieneltä osalta!

Kerran kauan, kauan sitten

minä mies liki mitätön,

otin mittaa lailla muiden

Sauli Suuren luistelusta

- Tusby-järven jääradalla!

Kaksi vuotta vanhempana

- minä miehelle hävisin,

mikä lohdutti minua,

- pikaluistelupirua!

Kansan suurilta riveiltä

unholaan lie täysin jäänyt

lapset ensi puolisonsa;

- nuoret Matias, Nuutti!

Syykin lienee täysin selvä;

- uusi Suomen Väinämö(inen),

jolla on etuniminä

Aaro ja Veli alussa,

- ennen vanhaa Väinämöä!

Parhaiten mä muistan miestä,

Saulia sanoista näistä:

”Vieraat kutsusta tulevat

ja me kutsusta menemme;

kutsumatta turha tulla,

- tänne vääntyä väkisin”!

Tärkeä jos on maa mamman,

- isänmaa ilon asia,

turha tuohon on lisätä

- korulauseita ladata!