Kunnia, katoavaista!

Päivän, kaksi, kenties kolme,

juhli jätkä Kaapo Kakko

- lehdistön ylistämänä

sankaruutta suurenmoista,

- palvontaa jumalatonta,

kunnes kiekkokaukalossa

kunnian sai Mörkö-Marko

olla palvottu pyhimys,

- ylikäymätön inehmo!

Oli oitis kelpo Kakko

vainen yksi ynnä muista,

- jäisen kiekon järkäleistä!

Meillä täällä, kaikkialla,

on nyt, aina ja alati

kunnia katoavaista,

meneväistä maine mainen,

yksilö esillä aina,

kultatuolikeisarina

- jopa joukkuepelissä,

kunnes toinen on parempi,

mahtavampi, mittavampi

- otsikkona ottavampi!