Neljä kertaa kolmetoista!

Kovan onnen kansalainen,

Väinämöiseksi sanottu,

- Kalevi Keravalainen,

näki kerran ensimmäisen

valoa pimeydessä

Oitin pienessä kylässä;

- syntyi hän Sydän-Hämeessä

KOLMASTOISTA tammikuuta,

- armon vuonna neljä kuusi!

Konsa kelpo kilpaseura,

- siis Keravan Urheilijat,

sata vuotta saavutteli,

- ikämieheksi yleni,

niin se oitis innoissansa

sata rastia salaista

kätki kaupungin kylille,

pusikoihin piilotteli,

tallensi takapihoille,

- kumpareille, kukkuloille!

Siitä innostui Kalevi,

- tuo miesi liki mitätön,

meni metsään, lain ei juossut,

silti hiukkasen hikoili,

- likimärkänä samoili,

löysi rastin, löysi toisen,

itki ennen kolmannetta,

- paikansi sen sattumalta!

Oli kulku onnetonta,

konsa kertonut ei kartta

- ainutta kadunnimeä!

Oli kulku kurjanlaista,

konsa vastassa pihoja,

- kaksi hirveä isoa!

Oli kulku vaarallista,

konsa jyrkänne edessä,

- nurkalla vihainen koira!

Toki löytyivät lopulta

talot pohjoiset, etelät,

nenät, kukkulat ja notkot

jyrkänteet, kivet ja haarat,

- ja jopa erikoiskohde!

Voimille kävi urakka,

- satarastinen savotta;

kun kotona lähtö, maali,

rastia välissä monta,

- aina alle kymmenkunta,

kertyi kelpo kierroksia

- kaikkiansa KOLMETOISTA!

Konsa rastit kierrettynä,

oli päivä KOLMASTOISTA,

- kesä oivasti alussa!

Konsa matka taivallettu,

kertyi tunteja peräti

- neljä kymmentä ja päälle!

Mitattuna konsa matka

maileja sata kasassa,

- kilometrejä isosti!

Ja vielä ihan lopuksi,

konsa kaikki kierrettynä,

urakka ohitse täysin,

alkoi tunti KOLMASTOISTA;

oli aika pienen tauon,

ihanaisen onnenhetken,

- iltapäiväisten nokosten!

Ja vielä ihan lopuksi,

kiitos teille toimijoille

Pertti, Harry, Antti, Reino;

pakko teitä on kehua,

hyvin tehdystä teosta,

- asiasta, ansiosta!