Hetkinen tekopyhyyttä!

Arkadian kumpareella

oli äsken nähtävissä

tuokio tekopyhyyttä,

- rauhaa, rinnakkaiseloa!

Oli juhlan muistelona

vapaus- ja veljestaisto,

- kumous, punakapina!

Puheenjohtaja jokainen,

- kaikki mustissa asuissa,

hyvää tahtoa vakuutti;

vainen Rinteen rintapieli

punaisena loisti kauas,

taakse vuosikymmenien,

- satavuotisen savotan!

Pakko taasen on todeta:

Konsa koittaa harmaa arki,

sinkoilee sanansalama,

kaikaa huuto kahta puolta;

onneksi ei pyssy pauku,

- veri virtaa, toistaiseksi!