Kaverit kalevalaiset!

Hesarista herraa kaksi,

- kaksi miestä mittavaista,

jätkät Jaakko ja Juhani

- mielessä Elias Lönnrot

kuvasivat, kirjoittivat

keräilijän askeleita

kilpaa kanssa Väinämöisen,

- Kalevi Keravalaisen.

Keravainen Väinämöinen

vuoden ennätti edelle,

jalan vaikka taivalteli,

autotta perille pääsi,

kilometrinsä kipaisi;

sisukkaasti sinnitteli

- Sammatista Uhtualle!

Toki teksti Lyytisellä,

joka raapustaa kuin Lyyti,

oli Väinöä parempi!

Toki oivemmat otokset

julki saatiin Niiraselta

- kuni ”kännystä” Kalevin!

Silti yhtään en häpeä,

- minä, mies liki mitätön,

otoksia, en runoja,

jotka matkalla manasin,

- kamerallani keräilin!

Eliasta seuratessa

turhaan ei alas valunut

yksikään hikipisara,

turhaan ei väsynyt askel,

rakko raukalta hajonnut,

- kenkä kehnolta revennyt!

Turhaan ei nyt tunnetusti

myöskään bensiini palanut

alla Niirasen Juhanin,

kärryssä kaverin kelvon;

kiire toisilla isompi,

- palkkapuuha kun kyseessä!