Herra Eero Heinäluoma!

Herra Eero Heinäluoma

mietti pienen päänsä puhki,

pähkäili pimeät illat,

- päivät pitkät ja lyhyet,

kursaili ja kiukutteli:

Pelastaisinko pulasta

- itse itseni pilaten,

demarit ja Rinteen Antin,

joka laisin ei halua

mennä mestauslavalle,

- panna päätä pölkyn päälle.

Sitten päivänä eräänä

Eero lainasi runoa,

- kelpoa kalevalaista:

Kova työ myös Väinämöllä,

löytää kelpo paattipuuta,

kun ei puuta paksunlaista,

(miestä kyllin mittavaista,

mahakasta, mainiota),

”ympäri yheksän syltä”,

löytynyt omalta maalta,

nenästä utuisen niemen,

- (työväentalon sijalta)!

Kahden käännöksen välissä,

mietti miesi mittavainen,

- demari isokokoinen:

Josko kuitenkin kokisin,

saisin ääniä isosti,

- Paavo Lipposta paremmin!

Ehdokkaaksi jos ylenen,

kumoon kaadan pahvi-Saulin,

- polveen potkaisen pojua!

Soinille lain en häviä,

- kun ei kurja ehdokkaana!

Yksi varmaa on minusta,

- todella todennäköistä;

vastusta ei Kyllösestä,

- murhetta akasta mulle,

naista kun ei Suomen kansa

Mäntyniemeen konsaan päästä,

- kertaa kolmatta korota!

Sitten vaihtui aatossuunta,

kun tuli totinen paikka:

Suksilla on suuntaa monta,

katkennut demarikalhu,

raskasta lylynlykintä,

kirottua kilpajuoksu,

- mycket tyyristä politik!

Häviölle jos mä joudun,

- mikä on todennäköistä,

riskeerata voin urani,

pilata meriitit pienet,

- kaikki entiset evääni!

Vielä vinhaksi lopuksi,

- vakuudeksi varmimmaksi,

heitti herra Heinäluoma:

Toki kiinnosti minua

Mäntyniemi, Kultaranta,

hienonhieno herrakööri;

Putin, Trump, May, Macron, Merkel!

Kipinä oli minulla,

mutta syttynyt ei roihu,

- julmettu juhannuskokko!

Vielä vinhaksi lopuksi,

- vakuudeksi varmimmaksi,

uhkui herra Heinäluoma:

Tehty on, mikä on tehty,

peruuttamaton on päätös,

- kolmasti en siitä kieu!

Lopuksi hyvä todeta:

Eero ei siis rottaa syönyt;

luopui leikistä inehmo,

antoi akoille sijansa;

josko Jutta tai Nasima

jäille heikoille menisi,

- miesten miehisten edellä!

Pakko tyhmän on todeta,

Kalevi Keravalaisen

pakko lausua lopuksi:

Raskasta on Rinne-juoksu,

ainaista ylämäkeä,

- vailla hetken helpotusta,

vastassa kun Sauli Suuri,

- Suomi-kukkulan kuningas!