Tukka paljaana, todella!

Romantikko, sossutantta,

- huivin puolesta puhuja,

puolella on huivin, burkan,

laisin ei vapaan valinnan;

käyttää olla käyttämättä,

- peittää olla peittämättä!

Heittää tantta vertailua:

Onhan vaate nunnallakin,

vaate peittävä peräti

- jopa rantahietikolla!

Ja entä tämä tapaus:

Vielä vuosia takaisin

mummoni mun liikkui, lypsi,

- päässä tiukka tukkahuivi!

Pakko tyhmän on kysyä,

missä viipyy hurja huuto,

alas vanha pakkovalta,

kauas huivit kammoittele,

poista burkat ja niqabit

- pientä lasta piinaamasta!

Pakko tyhmän on kysyä,

mistä löytyy arvon ”akka”,

joka uskaltaa todeta;

ero on tahdolla vapaalla,

- ja pakolla ankaralla!

Yksi löytyy Suomenmaasta,

yksi nainen, se Sipilä,

joka tahdosta omasta

sanat suorat suusta suolsi,

paperille painatteli,

- Hesarissa helskytteli!

Ryhtynyt ei ”raukka”, ”rutja”,

yleismiesi jantuseksi,

sortunut ei syntiin tantan,

ajan vanhan virttyneeksi

- feminismiveisaajaksi,

vaan tokaisi tosi kovasti:

Valitse sinä vapaasti,

sinä tyttö taikka nainen,

jos määrää laki, asetus,

maan tapa, suku tai miesi,

- sosiaalisortimentti,

kuinka kuljet kunnialla,

- ulkopuolella kotisi!

Nunna jos on peitettynä,

tahto on hänen omansa,

- sukukunta lain ei syynä!

Mummo konsa lypsyllänsä

käytti huivia asuna,

- oli syy vain työasussa!

Muutoin kulki hän vapaasti

hiukset hulmuten somasti

- tansseissa kesälavoilla!

Ja mikä jopa ”pahinta”,

istui aittansa ovella

öiset juoksut mielessänsä

- tukka paljaana, todella!