Minne ystävä katosi!

Tässä taannoin, viikon verran,

jopa vielä lauantaina,

ystävä oli minulla,

satakunta taisi olla

ystävää hymyileväistä:

Sylin, silmän, suun mitalla

sain mä kauniita kuvia,

keittoa ja makkaroita!

Tänään arkimaanantaina

täysin toisin on jo kaikki:

Kaikonnut on taas jokainen,

ystävä, jopa toveri;

itse ostan makkarani,

selkä vääränä, vapisten

roskiin kannan kauniit kasvot,

- hymyävät herrat, narrit!

Pakko tyhmän on kysyä,

minne ystävä katosi,

- kunne karkasi toveri!