Häntä koipien välissä!

Toivossa elon ihanan,

hevonen, reki perässä,

karkasi rajan ylitse,

häntä heiluen kalatti:

Pidä Suomi raadantasi,

kaurapeltosi kamalat,

tammasi pihit, itarat!

Minä lähden ulkomaille,

siellä syön ja siitteleitsen,

- en vedä kivirekiä!

Kaukana rajan takana,

Siperian tietämillä,

soma, siittävä hevonen

pienen hetken pinnisteli,

kunnes kurjana tajusi:

Karvaista on vieraan kaura,

mäti sammen lain ei maistu,

sovi suuhun Suomi-orhin.

Oma maa on auvoisampi,

vieraassa vilu ikävä,

kotitalli kelpaa kyllä,

kun on entinen isäntä

- politrukkia parempi!

Niinpä hiljainen hevonen

kotiansa kohti kulki,

kulki nöyränä, nolona,

häntä koipien välissä,

- ihan kirjaimellisesti!