Puolesta
koko porukan,
minä
mies, liki mitätön,
Kalevi
Keravalainen,
Väinämöiseksi
sanottu,
kunnian
sain kohtuudella,
kiittää,
jopa kehua,
-
pientä, suurta kaupunkia:
Keravalle
tässä kiitos,
-
niiaus, pokkaus, kumarrus,
konsa
kaupunki korea,
pieni,
suuri, pippurinen,
muisti
meitä liikkujia,
kelpo
seuratoimijoita,
sihteereitä,
johtajia,
rahasalkun
vartijoita,
pyykkääjiä,
paistajia,
vankkaa
valmennusväkeä,
oivaa
Liikuntatukea,
vuosikymmenpuurtajia,
tämän
vuoden henkilöä,
-
vapaaehtoista vasiten,
tämän
vuoden sankareita,
nuoria
ja nuorempia,
-
minua, ikääntyväistä!
Paljon
on virrannut hikeä,
verta,
tuskaa, kyyneleitä,
valunut
myös poskipäissä
usea
ilonpisara,
ennen
kuin on kenkään meistä
kuullut
tästä kunniasta,
astunut
lavalle tälle,
saanut
hetken herkutella
ennen
uutta uhrausta,
pahimmoista
ponnistusta!
Saanen
toivoa mä tässä,
että
jotkut, parhaat meistä,
joskus
vielä aikaa myöden
arvokkaina
aikuisina
palaavat
lavalle tälle
heittäjinä,
hyppääjinä,
uimareina,
juoksijoina,
pikkumustan,
reikäpallon
joukkueensa
priimuksina;
pahaksi
en mä panisi
vaikka
vainen voittoisina,
yksilöinä,
joukkueina,
olympiasankareina,
-
lajina mikä tahansa!
Pahaksi
en mä panisi,
vaikka
kaikki kuulijoista
-
kelpo kaupungin lisäksi,
sieltä
penkeiltä, perältä,
tukisivat
tarmokkaasti,
henkisesti
ja rahalla,
-
näitä äsken palkittuja!
Mutta,
mutta muistakaatte,
mitään
tarvitse en itse,
-
minä, vanha, vain kävelen!
Ja
vielä ihan lopuksi
puolesta
koko porukan,
Keravalle
tässä kiitos,
-
niiaus, pokkaus, kumarrus!
Hyvin Sanottu!
VastaaPoista