Maata puolusti isäni!

Maata puolusti isäni:

Ehkei sankari hän ollut;

lähti konsa kuului käsky,

totteli, ajoi hevosta,

kanuunaa veti perässä,

tulenjohtueen tukena

veti piuhaa poikki metsäin,

tuhat puuta kaatunutta,

josko metsä on kenestä!

Kerran kallion kolossa,

Ihantalan seutuvilla,

haavoittui hän sirpaleesta,

vuosi verta, kyyneleitä.

Sairaalasta selvittyä

kentälle mies vielä ehti.

Isänmaakin muisti miestä;

siviilissä korpin natsa.