Kohtalokas koulumatka

Kalevi Keravalainen,

polo poika Puujaalainen,

Hausjärven ipana hento,

koulupäivän päättyessä

usein bussissa kuleksi,

- mamman luokse matkusteli.

Kulki matka mainiosti,

päivä päivien perästä,

kunnes kerran jarru petti

junan tullessa jänönä,

loikkiessa lailla hirven

- kovaa kohti kuljetusta.

Kuski mietti pienen hetken,

sitten kaasua kiritti,

hampaat irvessä yritti,

autoa avitti alta,

- alta julman turman tuojan.

Juna villisti vihelsi,

metri metriltä läheni,

sentti sentiltä läheni,

sakki kauhusta lakosi,

- kuka missäkin makasi.

Äkin automme ärähti,

pelti villisti vikisi,

auto siihen sammahteli,

kärrymme liki hajosi,

- kaatunut ei sentään kurja.

 Näinkö päättyi kulku kurjain,

 satu suuren lapsilauman?

  

Oli enkeli mukana

 matkassa joka ipanan:

 Tappio takapuskuri

 onneksi oli lopulta,

 - ainoa menetys matkan.

 Miten toimi  kelpo kuski,

 viisas miesi mittavainen,

 - sankari jokaisen jätkän?

  

Näin nyt toimi sankarimme,

kelpo kuski, kyydittäjä:

Pani puskurin perälle,

takakonttiin raudan työnsi,

kotiin lapset kuljetteli,

- Kalevin muassa muiden.

 Totta on tämä tarina!