Ikävä ilotulitus!

Vähän ennen kyyneleitä,

vanhan vuoden vaihtumista

kotikaupunki Kerava

kiitosta sai myös minulta,

konsa suuri Keskuskenttä

yllensä sai jäisen peiton,

jolla oiva lasten, nuorten

päivin, illoin on pelata,

- luistella lukuisin joukoin!

Konsa koitti aattoilta,

koitti aika kyyneleiden,

itku ihmisen ilosta:

Isät, vaarit poikinensa,

järjettömät jätkäjoukot

valtasivat Keskuskentän

ihan ilman luistimia,

- sorahiekkakenkinensä!

Kepit, laukaisualustat,

savu, katku ja raketit

pilasivat jään ja mielen.

Pakko kurjan on kysyä;

olisiko paikallansa

että ennen uutta vuotta,

tämän vuoden päättymistä

jokainen keravalainen

saisi järkeä hivenen,

- täysin tyhmä ei olisi!

Jälkikirjoitus kipakka!

Uuden vuoden ensi aamun

mukavasti vietin jäällä

keräellen jäännöksiä,

raketteja mustuneita

ennen niiden jäätymistä,

lumen alle päätymistä,

luistimia en mä laisin

jalkaan saanut sattumalta!

Eläköön Kerava kelpo!