Kauan
sitten Heikki Aarva
lauleskeli
itkusilmin:
Ystävää
on vailla tuuli.
Toinen
Heikki, herra Hursti,
armon
vuonna viisitoista
äkin
äkkäsi, hokasi;
köyhällä
sama tilanne.
Sitten
keksi herra Hursti,
että
ystävä on sillä;
Antti
Rinne, se demari.
Demokraatti,
lehti lempo,
otti
uutisen omaksi;
sata
vuotta, hieman päälle
meidän
puolue punainen,
köyhää
on jo kannatellut,
-
äänen toivossa kosinut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti